Kojelauta |  Seuraa blogia |  Lisää blogeja |  Luo blogi! | 
Anna bloggaajalle lahja | Sivun alkuun | Seuraa blogia | Ilmoita blogista
19.12.2007 - 10:49
Otsikolla Aaveita ja aavistuksia Kari Salminen arvioi Turun sanomissa mm. Boris Hurtan, Harry Etelän ja Harri Erkin novellikokoelmia, jotka ovat ilmestyneet Turbatorin kustantamina. Hän kysyy arvionsa alussa: Aina kun kirjallisuuden pitää panna etuliite, herää kysymys: onko se kirjallisuutta ensinkään. Miksi pitää olla kauhu-, fantasia- ja tieteiskirjallisuutta? Eikö se voisi olla vain kirjallisuutta, joka voi käsitellä sitä, tätä ja tuota? Kertooko nyt genre vai kirjailija?

Niinpä. Mutta kuka nuo etuliitteet on keksinyt? Kenen tarpeesta ne ovat lähteneet? Miksi jonkin kirjailijan kohdalla lätkäistään etuliite ennen kuin on tullut edes mieleen lukea ko. kirjailijan teos? Toisesta taas tiedetään, että se on Kirjallisuutta isolla alkukirjaimella, ilman että kirjaa tarvitsee edes lukea. Olen eri yhteyksissä kertonut, miten osallistuessani esikoiskirjailijoille tarkoitettuun seminaariin, kirjallisuuden professori kertoi Joycen Odysseuksen suuresta merkityksestä. Kysyin typeryyksissani onko hän lukenut sen. Minä olin nimittäin yrittänyt. Hän sanoi, ettei ollut lukenut Odysseysta. Kysyin miten hän silloin voi oikeastaan tietää, että se on merkittävä kirja. Hän sanoi sen kääntäneen kirjallisuuden suuntaa, siksi se on merkittävä. Niin epäilemättä on ja me tiedämme tämän ilman että meidän tarvitsee lukea ko. kirjaa. Kaikista muista tämä on ihan ok ja normaalia, mutta minua tämä alkaa aina ottaa pattiin. 

Kirjallisuushan olisi nimittäin saattanut oikeastaan kääntyä ihan eri suuntaan, jos vähän useampi olisi lukenut Odysseyksen ja sen lisäksi joitakin muitakin kirjoja. Silloin suuntaa kääntäväksi olisi voinutkin valikoitua jokin toinen teos ja nyt meillä olisi jotenkin eri näköinen kirjallisuuskäsitys normittamassa valintojamme kun teemme jakoa etuliitekirjallisuuden ja Kirjallisuuden välillä. Meillä on nyt tämä nykyinen käsitys Oikeasta kirjallisuudesta, koska niin moni merkittävä henkilö on jättänyt Odysseuksensa lukematta ja tyytynyt uskomaan niitä muita, jotka ovat sen lukeneet ja sanovat sen olevan hyvä.

Ja siis minähän en väitä, että Odysseus olisi huono kirja. Mietin vain, onko jäänyt huomaamatta kirjoja, jotka nekin olisivat voineet muuttaa kirjallisuuden suuntaa. Onko kenties hukattu mahdollisuuksia ja hukataanko niitä koko ajan? Peter von Baghin Sinistä laulua televisiosta seuratessani mietin esimerkiksi, että missä kaikki naiset ovat. Naistaitelijat. Niin, huomatkaa etuliite. Mutta kun ihmiset ovat miehiä ja naisia ja sitten joku tekee hienon ohjelman, jossa lähes kaikki taiteilijat ovat miehiä, niin kyllähän se pistää silmään. Pistää miettimään mistä se kertoo. Naisten toisarvoisuudesta taiteilijoina, vai jostain muusta asiasta. Mutta tämäkään ei ilmeisesti häiritse ketään muuta kuin minua.




Helmi kirjoitti 19.12.2007 - 11:33
Kyllä häiritsee! Helmiä häiritsee!
Blogisisko  kirjoitti 19.12.2007 - 11:52
Kuinka paljon kulttuurimme yleensäkin perustuu uskomuksiin ja auktoriteettiasemassa olevien "asiantuntijoiden" lausumiin väitteisiin - vaikka nämä eivät ole esimerkiksi lukeneet kirjaa, jota pitävät hyvin merkittävänä?

Kuuluisan lauseen inspiroima kysymys: Onko kuninkaalla vaatteet?

Mieslukija kirjoitti 19.12.2007 - 12:01
Joycen Odysseus: On kuin katsoisi kaleidoskooppia tai ilotulitusta. Sitä on hauskaa katsoa jonkin aikaa.

Kääntäjän panos suurempi kuin tavallisessa kirjassa.
Onko käännös enää sama kuin alkuteos?

Finnegan's Wake, jota ei ole käännetty suomeksi, on vielä enemmän pelkkää ilotulitusta. Lukija ei tiedä pyrkiikö kirjailija mihinkään muuhun kuin iloittelemaan sanaluetteloilla (suomeakin).

Postmodernit filosofit kuten Derrida ylistävät tällaisia kirjoja, joissa maailma on pirstaleinen, joissa ei ole keskusideaa, ei päämäärää, ei tarkoituksia. On vain sattumanvaraista ajelehtimista.

Liisa E kirjoitti 19.12.2007 - 12:04
Olipa hyvin kirjoitettu Kirsti !

Krohnin kirjoittavista sisaruksista kertova väitöskirja kuvaa myös hyvin kirjoittavan naisen (naisten) lasikattoja, joihin he törmäävät. Tulee myös mieleen Akseli Gallen-Kalelan aikalainen: Elin Danielsson-Gambroni, jonka oli muutettava aikoinaan italiaan työskentelmään kun ei saanut kotimaassaan arvostusta (toki muuttoon vaikutti myös rakkaussuhde). Kuinka tasavertaiseksi taiteilijaksi hänet nostetaan esim. taidehistorian opetuksessa? Kyllähän jo peruskoulussa kerrotaan Gallen-Kalelasta vaan entäs sen ajan naistaiteilijat sitten? He ovat naistaiteilijoita eivätkä taiteilijoita...
Mieslukija korjaa kirjoitti 19.12.2007 - 12:07
Finnegans Wake
Liisa E kirjoitti 19.12.2007 - 13:09

Miesfilosofi D kehuu mieskirjailija J:tä ja mieslukija katsoo pirstaleista maailmaa mielellään. On se vaan sentään hyvä, että on naisiakin maailmassa.
Kirsti kirjoitti 19.12.2007 - 13:48
Helmi :-)

Niin, tuo on aina yhtä ajankohtainen kysymys, Blogisisko.

Mieslukija, postmodernit filosofit ylistävät joo, mutta kiinnostavaa miten suuri vaikutus tällaisella ylistyksellä on, kun ottaa huomioon miten harvat jaksavat lukea näitä filosofejakaan. Merkittävä kirjallisuus on sellaista, joka suurimmalle osalle ihmisiä, jopa lukemisesta kiinnostuneille ihmisille ei merkitse mitään.

Niinpä Liisa.

Celia kirjoitti 19.12.2007 - 13:56
Kirsti, etpä ole ainut, joka on kyseenalaistanut Joycen Odysseuksen kirjallisen merkityksen. :)
Esim.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Odysseus_(kirja)

Jos teos herättää niinkin laajaa kiinnostusta, ja jos sitä tutkitaan yhtä ahkerasti kuin Odysseusta, sitä on kyllä syytä pitää merkittävänä teoksena. Onko teos sitten hyvää kirjallisuutta, jää jokaisen lukijan itsensä ratkaistavaksi, kunhan ehtivät ensin kahlata mokoman kirjallisen järkäleen. Itse jään odottamaan Leevi Lehdon käännöstä. Ehkäpä Lehto saa esille sellaisia kielelllisiä nyansseja, jotka suurpiirteiseltä Saarikoskelta jäi hukkaan.

Ihmiset pitävät luokittelusta. Siksi kirjallisuutta ja kirjailijoitakin luokitellaan. Valitettavasti vain kaikki kirjailijat eivät päädy mieleiseensä lokeroon, ja sinähän olet hyvä esimerkki sellaisesta kirjailijasta, joka ei pidä lokeroinnista ollenkaan. Toisaalta pitää muistaa sekin, että oman aikansa arvostettu ja palkittu kirjailija saattaa unohtua parissakymmenessä vuodessa. Klassikoksi pääseeekin yleensä vasta kuoltuaan. Suomen kirjallisuudessakin on tästä monia (sangen surullisiakin) esimerkkejä.

En tiedä, millaista kirjallisuustiede tai tiede ylipäätänsä olisi, jos kaikki luokittelu ja lokerointi kiellettäisiin. Siihen saakka harrastan luokittelemista ja lokerointia hilpein mutta avoimin mielin valmiina tarkistamaan kantani eri lokeroiden sisällön suhteen aika ajoin.

mm kirjoitti 19.12.2007 - 14:00
Hyvä postaus herätti lisäkymyksen:
Miksi jonkun ihmisen kohdalla lätkäistään etuliite ennen kuin on tullut edes mieleen tutustua tuohon ihmiseen?
Pieni koulupoika vastasi kysyttäessä: "Ennakkoluuloinen on semmoinen ihminen, että kun se näkee jonkun oudon ihmisen, se heti tietää, ettei siihen kannata tutustua."
Tuima kirjoitti 19.12.2007 - 14:29
Luokittelu esimerkiksi kirjastoissa on ihmisten apuna. Ihmisethän eivät välttämättä halua lukea kirjoja, jotka eivät heitä kiinnosta ja jos hasardina hyllystä poimittu kirja olisi aina samaa kuin Joycen opus tai Alastalon salissa, vaikka oikeasti haluaisi lukea jotain helpommin sulateltavaa, niin montakos kertaa sen kirjan sieltä hyllystä poimii? Sama juttu tietokirjoissa. Mitä hyödyttää lukea akvaarionhoidosta, jos on kiinnostunut järvikalojen kutuajasta?

Siihen mikä voisi olla merkittävä kirja tai mikä oikeasti sellainen on, en ota suuremmin kantaa, koska näkemykseni mukaan se on jokaiselle eri asia ja siten henkilökohtainen juttu. Kirjallisuushistorian kannalta asia on eri.

Vaikka kyllä minua aina ihmetyttää, miksi Suomen taide-eliitti mainitsee liki joka kyselyssaä lempikirjakseen Alastalon salissa. Onko ne kaikki muka oikeasti sen lukeneet?

Ja vielä: jossain Gloria-lehden numerossa oli erään haastattelun yhteydessä kuva kirjoista, koska lukeminen oli haastatellun henkilön harrastus. Pinossa oli mm. Ilkka Remes ja Laila Hirvisaari, mutta kuvatekstissä korostettiin, että NN:n lukemisten joukossa on eräs hieno muistaakseni englanninkieleinen viinikirja. Ärsytti, nauratti ja mietitytti toimittajan valinta - mitä pahaa siinä oli, että hieno lady luki Hirvisaarta ja Remestä?

Mutta tuohon naistaiteilijoiden sivuuttamiseen tulee, niin se jaksaa ärsyttää aina vaan. Anna Kortelainen pohtii hauskassa artikkelissaan (nimeä en muista) miltä asiat näyttäisivät, jos suomalaisen kuvataiteen suuret nimet olisvatkin olleet naisia. Artikkeli löytyy teoksesta Entäs jos... : vaihtoehtoinen Suomen historia (2005).
Tommi kirjoitti 19.12.2007 - 14:55
Tokaisen tähän väliin, että Sinisen laulun miesvaltaisuutta ja naisten poissaoloa kritisoittiin paljonkin silloin, kun sarja ekan kerran tuli televisiosta. Ihmettelenkin, miksi ihmeessä samanniminen kirja palkittiin. (Tietenkään en ole kirjaa lukenut, joten kommenttni on todella pätevä.) Olen kyllä lukenut lukuisia muita Petterin mosaiikkitekniikkakirjoja ja ärsytys on ollut korkeahkolla tasolla.
Arja kirjoitti 19.12.2007 - 15:21
Joskus etuliiteet ovat kyllä hyvinkin paikallaan kirjoittajan itsensä(kin) näkökulmasta.

Ainakin minä toivon kirjaani kohdeltavan nimenomaan osana tutkimuskirjallisuutta (koska tulossa oleva kirjani on tutkimus). Jos siitä kirjastani puhuttaisiin pelkästään kirjallisuutena, pahoin pelkään, ettei kukaan ottaisi tekstiäni vakavasti tieteellisenä tutkimuksena.

Odotan kyllä kuulevani kritiikkiä siitä, miksi tutkimukseni kertoo pelkästään naisista. Jonkin verran kritiikkiä siitä on kyllä jo tullutkin - siis siitä, että miksi olen jättänyt miehet kirjani ulkopuolelle, vaikka heilläkin olisi ollut paljon sanottavaa ja kerrottavaa tutkimukseni aihepiiristä.

Asiasta toiseen...

Siitä olen samaa mieltä, että merkittävän kirjallisuuden kaanon olisi toisenlainen, jos ihmiset olisivat lukeneet ne kirjat, joita he väittävät merkkiteoksiksi. Ja toisenlainen se olisi myös silloin, jos naiset olisivat olleet päättämässä siitä, mitkä teokset ovat merkittäviä kirjallisuuden kulmakiviä.

Mutta eivät naiset yleensä ottaen ole olleet siinä asemassa, että heillä olisi ollut valtaa vaikuttaa tällaisiin asioihin muutoin kuin aivan viime aikoina - ja uskaltaako sanoa - ei valtaa aina ole nytkään. Sinänsä varsin epäoikeutettu tilanne, koska kirjallisuudesta kiinnostuneita ja kirjoja kirjoittavia naisia on kyllä ollut ennenkin, vaikkei heistä puhutaisikaan.

Ja vielä kolmanteen... Liisalle kiitos ihanasta kortista.
Kirsti kirjoitti 19.12.2007 - 17:18
Celia, ei varsinaisesti ollut tarkoitus kyseenalaistaa Odysseyksen kirjallista merkitystä, vaan paremminkin se prosessi jossa näitä kirjallisia merkityksiä tuotetaan. Että nähdäkseni se on ollut ja edelleen on vähän yksipuolinen. Mikä toki on vähän myös meidän kirjallisuutta harrastelevien ihmisten vika kun menemme laumojen mukana ja seuraamme johtajaa sen sijaan että paitsi ajattelisimme itse, pyrkisimme myös tuomaan esille ajatuksiamme. Niin, ihmiset varmaan pitävät luokituksista, kuten Tuimakin kommentissaan sanoo.

Mutta Tuima miksi ei ole olemassa omaa genreä Alastalon salissa ja Odysseuksen tapaisille teoksille? Nehän ovat siellä ns. Kaunokirjallisuuden joukossa, eikö niin? Eikä kaikki kaunokirjallisuus suinkaan ole yhtä vaikeasti avautuvaa. Eikö kaunokirjallisuuttakin voisi lukijaystävällisyyden nimissä hiukan pilkkoa alaryhmiin, niin saataisiin siitäkin etuliitekirjallisuutta ja kaikki olisivat tyytyväisiä.

Tommi, minulta on mennyt Sinisen laulun kritiikki kokonaan ohi, mutta sappeni kiehui kun katselin sitä televisiosta. Pidin kuitenkin silloin mölyt mahassa, koska yritän säännöstellä tätä negatiivisuuttani.

Arja, tietokirjallisuus on tosiaan järkevää pitää erillään kaunokirjallisuudesta, se on totta. Ja tuosta on varmaan kysymys, että naiset eivät yleensä ottaen ole olleet siinä asemassa, että heillä olisi ollut valtaa vaikuttaa asioihin. Meidän naisten kannalta traagista on, että vaikka naisia siinä asemassa olisikin, se ei mitenkään vääjäämättä johda siihen, että he nostasivat naisia esiin. Koska naiset voivat olla yhtäläillä sokeita näille asioille. Sehän vaatii vähän erilaista katsomistapaa, että alkaa nähdä ja arvostaa sitä mitä naiset ovat saaneet aikaiseksi. Olen esimerkiksi itse huomannut, että kiihkeimmät romanttisen viihteen vastustajat ovat naisia. Miehet voivat olla välinpitämättömiä, asia ei kiinnosta, mutta naisista löytyy niitä jotka ovat valmiit kampittamaan, mikäli joku rohkenee esittää että romanttisella viihteellä olisi jokin arvo. Ikävä tosiasia.
Kirsti kirjoitti 19.12.2007 - 17:22
mm, ennakkoluulot tosiaan jylläävät maailmassa. Ja pahinta on, että niitä aika usein löytää myös itsestään.
Sokea kana kirjoitti 19.12.2007 - 17:49
Melkein en uskalla tunnustaa, että olen lukenut Odysseuksen ja uskon, että tämä tajunnanvirta oli kirjan ilmestymisaikoina aivan uusi kokemus kirjan lukijoille. Ja että se varmaan muutti kirjallisuuden suuntaakin. Mutta joka tapauksessa kymmenen pistettä sinulle Kirsti takuusti professorin yllättäneestä kysymyksestä - samoin kyllä rehellisyydestä professorille.
Panin tuon yksipuolisuuden merkille Sinisen laulun tv-versiossa. Tuli mieleen Elina Haavio-Mannilan Suomalainen nainen ja mies, jossa minua aikoinaan hämmästytti tieto, että itäsuomalaisia naisia oli päässyt erilaisiin edustuksellisiin elimiin enemmän kuin länsisuomalaisia. Selitys oli, että itäsuomalaiset toimivat omissa naisryhmissään ja toiset naiset äänestivät heitä enemmän läpi. Länsisuomalaiset naiset toimivat sekaryhmissä ja pääsivät huonommin läpi. Näin se on: miesten kirjoittamiin historioihin naiset pääsevät huonommin, mutta naisethan kirjoittavat jo omiaan - luetaan siis niitä!

Liisa E kirjoitti 19.12.2007 - 17:59
Muualla maailmassa palkitaan teoksia, jotka minun kotikirjasto luokituksessa ovat hyvää viihde- ja kertomakirjallisuutta. Eräs teos sai ranskassa jaettavan concourt-palkinnon aikoinaan, siis melko hyvän julkisen tunnustuksen. Tämä teos kertoo naisista (ystävyyksistä, sisaruuksista, rakkauksista, äideistä ja tyttäristä) eikä sitä ole kääntänyt tai julkaissut suomessa mikään suuri kustantamo vaan pieni yritys. Sekin kai kertoo jotain?

(ai, niin se teos; helene monferrand: heloisen ystävät,1994 meikänainen)

Etuliitteistä olen sitä mieltä, että jos itse haluaa, toivoo tituleerattavan etuliitteellisenä, on se varmaan paikallaan. Toinen asia on sitten, jos sinulle annetaan etuliite, jota et halua.
Kirsti kirjoitti 19.12.2007 - 19:01
Hei Sokea kana! Eihän siinä mitään kyseenalaista ole jos on lukenut Odysseuksen ja jopa pitänyt siitä. Alastalon salissa lukeneitakin olen elämäni aikana tavannut joitakin, että kyllä teitä urhoollisia on, sehän on vain hienoa. Haavio-Mannilan havainto oli sikäli lohdullinen, että naiset siis havahduttuaan liittoutumisen välttämättömyyteen, pystyvät toimimaan yhdessä.

Liisa, eiköhän se ole niin, että Suomessa meillä edelleen on taipumus pitää jotenkin toisarvoisena teoksia, jotka kertovat naisten elämästä. Tähän joku tietysti sanoo, että muutosta parempaan on tapahtunut. Ehkä on, joskus vauhti vain tuntuu tuskastuttavan hitaalta.

Etuliitteistä, Punkalaitumella asuessani huomasin kaikissa jutuissa olevani aina Punkalaitumelainen kirjailija. Olipa kysymys minkä lehden jutusta tahansa, aina tuo Punkalaitumelainen oli etuliitteenä. Minusta tuntui, että asuminen Punkalaitumella oli toimittajien mielestä aina suurenmoisempi saavutus kuin ko. kirjan kirjoittaminen. Saattoivatpa olla oikeassa, tietysti.
Mieslukija kirjoitti 19.12.2007 - 19:27
Pelkkä sanallinen ilotulitus ei ole suuri kiitos kirjalle, ja postmodernit ajattelijat ovat vielä masentavampaa seuraa kuin Joycen henkilöt.
Liisa E kirjoitti 20.12.2007 - 15:26
arja:
ollos hyvä. koska se sun kirjasi julkaistaan?

Kirsti kirjoitti 20.12.2007 - 15:54
Jaa Mieslukija, minä luulin että sanallinen ilotulitus on kovastikin korkeassa kurssissa.
Arja kirjoitti 20.12.2007 - 16:20
Liisalle tiedoksi:

Kirja julkaistaan näillä näkymin ensi syksynä.
Tuima kirjoitti 20.12.2007 - 21:17
Monet kirjastot ovat nimenomaan pilkkoneet kaunoa eri alalajeisin: romantiikkaa, scifiä, jännitystä, fantasiaa, sotakirjallisuutta, nuoria aikuisia ym.
Kirsti kirjoitti 20.12.2007 - 22:24
Niin, mutta mitäs se loppu sitten on, Odysseykset, Alastalon salissa ja muut, eivät mitään noista kai sentään vai?
Fredrika kirjoitti 21.12.2007 - 16:32
Miten se muuten oli? Minusta Woolf oli oikeastaan se, joka "loi" tajunnanvirtatekniikan. Ei siis Joyce, joka omaksui sen itselleen. Tässäkin siis voisi olla vähän sama ilmiö, vaikka nainen kirjoittaisi uutta luovasti, taiteellisesti poikkeuksellisen kunnianhimoisesti etc. kirjallisuuden kaanon rakentuu miesten tahdissa. Kortelaisen ponnistuksille iso plussa - lisää samanlaista sitten vaan.

Se on valtaa ja se on naisten omanarvontunnon kysymys. Lasikatot toimivat niin kauan kuin niiden aina vain sallitaan toimia - erästäkin sellaista olen tässä seurannut, se toimii jokseenkin sulavan pehmeästi, tarkkaamattomille lähes näkymättömästi.

Kirjallisuuden luokittelusta olen kyllä jokseenkin samaa mieltä, mutta se järjellisten nimien keksintä... kukas siihen pystyisi.
Kirsti kirjoitti 21.12.2007 - 16:58
Fredrika, kommentistasi tuli mieleen toinen keskustelu samassa seminaarissa, saman professorin kanssa. Hän kertoi, miten uutta luova Ruusuvuori oli ollut kirjassaan Kaniikki Lupus, koska hän oli yhdistänyt siinä slangia historialliseen romaaniin. Sanoin, että Sirpa Mäkelähän käytti samaa keinoa Agripassa jo monta vuotta sitten. Tähän kirjallisuudeprofessori: "Varmaankin tahattomasti." Ällistyin hänen kommentistaan niin, etten osannut sanoa mitään.
Tuima kirjoitti 21.12.2007 - 19:17
Mikäs professori se tuo on, ikääntynyt mies? "Varmaankin tahattomasti" on sellainen kommentti, että se väistämättä saa kuulijan hiljaiseksi, ällistyksestä varmaankin. Ainakin lukijan se hämmästymään.
Kirsti kirjoitti 23.12.2007 - 17:49
Muistaakseni Tampereella oli proffana.
Cane kirjoitti 03.01.2008 - 15:26
Pitää nyt todeta, kun samalla katson tuota sinistä laulua toisella silmällä, että näin sen enempää mitään taulukkoa eri sukupuolien esiintymisestä pitämättä siinä näyttää kyllä hyvinkin miellyttävästi esiintynyt naistaiteilijoitakin, Canthista asti, kuten hyvinkin sopii. Tosin allekirjoittaneella ei ole tapana siis laskea naisten ja miesten suhteellisia edustuksia eri historiikeissä.

Joyce julkaisi Odysseuksensa 1922, Woolf taas ensimmäisen tajunnanvirtatekniikalla kirjoittamansa romaanin Mrs. Dalloway 1925. Tosin tuskin kukaan sen ja sitä seurainneiden romaanien arvoa kiistää. Dalloway oli harvinaisen nautittava romaani sen tarjoamien monien näkökulmien ansiosta sekä sympatiasta kaikkia henkilöhahmoja kohtaan. Odysseuksesta odotan myös suosiosolla Lehdon käännöstä, ei kiinnosta Saarikosken itsetehostusta selailla.

Perusasiasta olen sikäli aivan samaa mieltä, varsinkin scifi-etuliitteen kohdalla. Siihen lajiin tutustuneena voi sanoa että sieltä löytyy monia Joycenkin painoisia teoksia, joiden ei tulisi olla erityisesti hyljättyinä omaan nurkkaansa kirjastossa.
Kirsti kirjoitti 06.01.2008 - 13:25
Cane, täytyy myöntää, että minulla on paha tapa tehdä taulukkoa mies ja naistaitelijoiden esiintyvyydestä. Haluaisin päästä tavasta eroon, koska eihän siitä mitään hyötyä ole missään asiassa.
Office 2010 kirjoitti 30.03.2011 - 05:53
Microsoft Office is so great!
Office 2010 –save your time and save your money.
The invention of Microsoft Office 2010 is a big change of the world.
Office 2007 is so powerful.
Microsoft Office 2007 is my love!
Office 2010 key is for you now!
Office 2010 download is available now!
Microsoft outlook 2010 is convenient!
Outlook 2010 is powerfull.
ferragamoAdministrator kirjoitti 06.04.2011 - 11:11
salvatore ferragamo gains reputation over the world. And ferragamo shoes sale will save you money. We suggest that you choose salvatore ferragamo my joy .
Thesis writing Help kirjoitti 21.06.2011 - 14:03
The blog is quite amazing and wonderful and will help the students to understand the real and correct meaning of the structure, beautiful work.
phentermine no prescription kirjoitti 13.07.2011 - 19:04
it is the first time I am so impressed by all the ideas presented.
roll forming machine kirjoitti 30.07.2011 - 05:11
Manufactures roll forming machines in variety of configurations, as well as decoilers and cutoff equipment. Units can be customized to requirements.
roll forming machines,
roll forming machine,
roll former,
geeta kirjoitti 12.08.2011 - 14:19
great advice and discussing,I will get this amazing for me .thank you!...

State Farm Henrico VA
plastic surgery tampa
Nimesi
Sähköpostiosoitteesi (ei näytetä yleisesti)
Kotisivusi osoite
Muista tietoni selaimen evästeessä seuraavia kommentointeja varten
Seuraa tähän kirjoitukseen tulevia kommentteja (mikä tämä on?)
Kommentti
Voit käyttää kommenteissasi seuraavia HTML-elementtejä: a, b, i, u, code
Kirjoittaja
Totuus on tuolla ulkona
Sivut
Lisätietoja
laskuri

>
Kiitos
SusuPetalille sivupohjasta