|
|||
 |
|
||
|
31.03.2006 - 09:43
Tässä ollaan nyt vähän tärreellään koska olen huomenna lähdössä Helsinkiin esitelmöimään aiheesta Kritiikin sokeat pisteet,
joka siis tarkoittaa kysymystä siitä miksi kirjallisuuskritiikin sokea
kana ei oikein tunnu löytävän naisten romanttisen viihteen
kultajyvää. Pitää myöntää että tästä purkasta on jo hiukan mennyt maku,
mutta olen nyt vielä kerran yrittänyt inspiroitua. Nykyään minulla
alkaa olla sellaisia tunnelmia, että alan ihan oikeasti päästä tästä
aiheesta yli.
Tajuan, että muutos liittyy päätökseeni olla ratkomatta taloudellisia huoliani kirjoittamalla jotain mitä en oikeastaan haluaisi kirjoittaa. Olen päättänyt luottaa siihen että selviydyn parhaiten kun teen sellaisia asioita joita haluan tehdä. Mullistava ajatus, jonka kantavuuteen ei ole niinkään helppo luottaa. Mutta luotan siitä huolimatta. Koska murehtimalla asioita etukäteen en kuitenkaan tuota elämääni enkä kenenkään muunkaan elämään mitään positiivista. Jokaisella päivällä olkoon oma murheensa. Vaikka pärjäämiseni on yhtä epävarmaa kuin aina aikaisemminkin, ahdistus tuntuu merkillisesti poistuneen. Herään näihin kalvakoihin, koleansorttisiin aamuihin iloisena ja hiukan levottomana ja minulla on kummallinen kupliva olo. Minua jännittää huominen esiintyminen ja tervehdin tuota sinänsä epämiellyttävää tunnetta iloiten, koska jännittäminenkin merkitsee tietynlaista virkoamista. Aikaisemmin olen suhtautunut esiintymisiin joko välinpitämättömästi tai sitten olen ollut niiden vuoksi ahdistunut. Jännitys on eri asia kuin ahdistus. Jännittäminen saa minut tuntemaan itseni nuoreksi. Se on huvittavaa. Nyt lähden ostamaan itselleni uudet sukkahousut. Hyräilen varmaan matkalla. **** Lisäys klo 14.40 Matkalla haastoi meemiin. Olen hyvä näissä: 1.Kuluttamaan aikaa netissä 2.Tekemään ruokaa 3.Kirjoittamaan tarinoita 4.Innostamaan ihmisiä löytämään kirjoittavan minänsä 5.Silittämään kissaa Olen huono näissä: 1. Kestämään sitä ettei minusta pidetä 2. Kestämään se että minut ohitetaan 3. Sietämään minua huonompien kirjoittajien suurta menestystä (heh, no enhän minä mitenkään voi tietää kuka on minua huonompi kirjoittaja ja jos joku kerran menestyy niin ei kai hän voi olla huono) 4. Kestämään tavallista arkea 5. Pitämään yllä ihmissuhteita
|
Kirjoittaja
Totuus on tuolla ulkona
Arkisto
2009 2008 2007 2006 2005 1970  
Sivut
Lisätietoja
laskuri
> Kiitos
SusuPetalille sivupohjasta
|
||
Totta, että esiintymisjännitys on terveellistä jännitystä. Siitä saa potkua elämään. Se terävöittää aistit. Se valpastuttaa ja saa meidät valmistautumaan. Ahdistus lamaannuttaa.
Sinulla on hyvä syy tuntea olosi nuoreksi ja iloiseksi.
Kaikki muutkin aiheet kiinnostavat, mutta erityisesti tämä sinun juttusi – olen sohinut lusikkaani vuosikymmenet myös naisviihteen soppaan minäkin
Ajatuksia aiheesta:
Äitini luki 50-luvulla Gwen Bristovin plantaasitarinoita – ja minä myös – ja sanoi: niissä kaikki asiat kerrotaan niin kauniisti. Ymmärsin kyllä, että hän tarkoitti: intohimosta puhutaan ilman elinten nimiä. Nythän elinten nimet ovat sallittuja, mutta edelleen tuntuu olevan joitakin ei-sallittuja asioita kuten esimerkiksi äkäinen yhteiskunnallisuus, tietyt rotuun liittyvät seikat jne.
Vai ovatko? Naisviihteessäkin kun on monta lajityyppiä – sinunkin teksteissäsi, eikö?
Itse pidän Bridget Jones-tyyppisestä ja kirjoittaisin mieluiten sellaista, mutta kun aihe vaatii, olen runollispateettinen, kaihdan elinten nimiä ja viulut soivat taustalla niin että itseäkin vähän nolottaa.
Blogikäki, tilaisuus alkaa yhdeltä huomenna ja olen vuorossa toisena tai kolmantena. Puheenvuorot ovat puolen tunnin pituisia, eli pääsen ehkä ääneen puoli kahdelta, kahdelta...
Naistenviihteessä on tosiaan paljon kaikenlaista, sellaistakin missä elimiä voidaan mainita, mutta yhteisenä nimittäjänä varmasti on keskittyminen tunne-elämään, se on elimiä tärkeämpää.
Louhi, ehkä se tosiaan on kevät joka pistää kuplimaan:)
Oikeanlainen jännitys on tervettä ja auttaa onnistumaan. Ahdistus ja välinpitämättömyys ovat molemmat suoraan vaikuttamassa esitelmän (tai minkä hyvänsä) onnistumiseen.
Onnea!
-minh-
Niin ja jossain vanhassa niksipirkassa kehotettiin pistämään sukkahousut päähän, kun menee vuoristorataan... eivät silmälasit tipu päästä.
Ehkeivät silti sinun ostoskriteerejäsi. ;)
heh Myy, no ehkä noita niksejä voi joskus soveltaa.
Kiitos Susu!
Tanssiva harmaa pantteri, ein sanominen on tosiaan tärkeä taito.