Kojelauta |  Seuraa blogia |  Lisää blogeja |  Luo blogi! | 
Anna bloggaajalle lahja | Sivun alkuun | Seuraa blogia | Ilmoita blogista
04.01.2008 - 14:34
Tänään puolen päivän aikaan aurinko pyörähti näkyviin etelän suunnalla olevien talojen takaa ja paistoi niin kirkkaasti, että sain sammuttaa kirkasvalolamppuni, jonka suoman valjun paisteen avulla olen yrittänyt pitää vireystilaa yllä viimeiset pari kuukautta. Täytyy tunnustaa, etten edes heti ymmärtänyt mitä tapahtui kun tuli hyvin valoisaa. Ensin hämmästyin vain ikkunoitteni tuhruisuutta.  Muistan taas, mikä keväässä ja kesässä on rasittavaa.  Kaikki nuhjuisuus näkyy, samoin paljastuu naamaryppyjen todellinen syvyys. Mutta silti oli nautinnollista vääntää lampusta virta pois ja kääntää nuppi aurinkoa päin. Sädetin käpyrauhastani hyvän aikaa. Nyt kun kello lähestyy kolmea, aurinko on jo painumassa näkymättömiin ja turvallinen hämärä hiipii takaisin huoneisiin. Huomaan suhtautuvani melkein nostalgisesti syksyn pimeyteen. Horrosvaiheessa on tiettyä turvallista hurmaa, josta siitäkin olen oppinut nykyään nauttimaan, vaikka valon lapsi olenkin. Kevät ja kesä tuntuu vaativan aktiivisuutta ja minä olen aina ollut taipuvainen passiivisuuteen. Liikaa jangia, kai.

Posti varmaan kantaa pian kirjailijaliiton jäsenmaksulomakkeen ja ensimmäisen kerran liittoon hyväksymiseni jälkeen huomaan miettiväni kannattaako minun maksaa sitä. Syy ei ole syvässä pettymyksessä liiton toimintaa kohtaan, tai minkään muunkaan asian suhteen, vaan siitä että tuntuu hyvin yhdentekevältä olenko jäsen, vai en. Se on vähän huolestuttavaa. Muistan, että minua aikoinaan jännitti hyväksytäänkö minut liiton jäseneksi. Aivan kuin jollakin järjestöllä olisi tosiaan valta päättää minun kirjailijuudestani. Huvittavinta on, että niihin aikoihin kirjailijuus oli minusta ehkä hienointa mitä on. En ehkä pääsisi kirjoillani kansakunnan kaapin päälle, mutta hemmetti, olin kuitenkin liiton jäsen. Nyt ei oikeastaan voisi vähempää kiinnostaa.

En tiedä, pitäisikö minun huolestua, vai olla tyytyväinen tästä asennemuutoksestani. Se voi olla merkki periksiantamisesta, tai sitten henkisen itsenäisyyden vahvistumisesta.  Täytän tänä vuonna viisikymmentä. Henkisen itsenäisyyden olisikin totta vie aika viimein vähän vahvistua.


Maahanmuuttaja kirjoitti 04.01.2008 - 22:40
Sellaiset vaiheet ovat kait aivan luonnollisia. Kun minut hyväksyttiin Venäjän kirjailijaliiton jäseneksi 1995, kannoin jäsenkorttia mukanani varmaan vuoden päivät. Mahtavalta tuntui se, että minut, ei-venäläinen hulttio, hyväksyttiin samaan porukkaan, johon kuuluivat Bitov, Voznesenski, Iskander ja muut elävät klassikot. Parin vuoden päästä en muistanut koko jäsenyyttäni. Suomessa kirjailijaliittoon pääseminen merkitsi ehkä vieläkin enemmän, koska olin ulkomaalainen. Jäsenkortti on tänäänkin lompakossa, vaikka mitä minä sillä ruokakaupassa tekisin. Katsotaan sitten parin vuoden päästä, miltä tuntuu.
Vesiroos kirjoitti 05.01.2008 - 02:33
Olen jostain kuullut, että siihen voisi liittyä kun on kaksi kirjaa julkaissut ja Sullahan on niitä paljon enemmän, joten ei pitäne paikkaansa. En tiedä, onko sillä tosiaankaan mitään käytännön merkitystä. Ihmisen arvo mitataan muussa kuin jonkun liiton jäsenyydessä. Itse erosin joka ikisestä, kun laskin kuinka paljon niihin menee vuodessa rahaa ja kaikki ovat vain kannatusjuttuja, toimintaa ei juurikaan ole. En uskalla vielä lukea kirjojasi, etten sekoita omaan rytmiini, kun oikoluen kolme kuukautta "levännyttä" juttuani uudestaan. Sen verta uskalsin kurkata, että huomasin Sulla olevan virkeän tyylin kirjoittaa ja reippamman rytmin kuin minulla.
Kirsti kirjoitti 05.01.2008 - 11:31
Hei Maahanmuuttaja, olikohan se sitten yhdeksänkymmentälukua kun sinua haastateltiin jossain televisio-ohjelmassa. Hankin silloin jostain novellejasi, joita oli julkaistu Careliassa. Mistähän minä niitä löysin, tuskin sentään Punkalaitumen kirjastosta, joka siihen aikaan huolehti lukutarpeistani. Tai ehkä sittenkin. Niin, on minullakin jäsenkorttilompakossa kyllä, mutta uutta tarraa en ole pistänyt kymmeneen vuoteen. Ei ole tullut vastaan tilannetta, että olisi kortti ollut jotenkin tarpeen.


Vesiroos, ei kirjailijaliittoon niin vain liitytä, vaikka olisi kaksikymmentä kirjaa. Siellä syynätään tekstien taso ja kandidaatin kaikinpuolinen sopivuus tarkasti, kuulemma.
Vesiroos kirjoitti 05.01.2008 - 12:21
Epäilinkin tiedon olevan väärän luettuani Sun juttusi. Pari kirjaa ei tee kenestäkäään vielä kirjailijaa.
Kirsti kirjoitti 05.01.2008 - 12:56
Joo, se kaksi kirjaa on kai sellainen minimivaatimus. Joskus puhuttiin, että liittoon pääsyn edellytyksenä oli osoittaa, että pystyy harjoittamaan kirjailijan ammattia. Mutta mitä sekin nyt sitten tarkoittaa:-)
roll forming machine kirjoitti 30.07.2011 - 04:59
Manufactures roll forming machines in variety of configurations, as well as decoilers and cutoff equipment. Units can be customized to requirements.
roll forming machines,
roll forming machine,
roll former,
Nimesi
Sähköpostiosoitteesi (ei näytetä yleisesti)
Kotisivusi osoite
Muista tietoni selaimen evästeessä seuraavia kommentointeja varten
Seuraa tähän kirjoitukseen tulevia kommentteja (mikä tämä on?)
Kommentti
Voit käyttää kommenteissasi seuraavia HTML-elementtejä: a, b, i, u, code
Kirjoittaja
Totuus on tuolla ulkona
Sivut
Lisätietoja
laskuri

>
Kiitos
SusuPetalille sivupohjasta