|
|
|||
|
06.01.2008 - 19:00
Luin tänään tyttökirjan, joka tuli kolmanneksi Tiina 2006 tyttökirjakilpailussa, eli Päivi Lukkarilan teoksen Koitetaan kestää Nanna. Se on eloisa, voisiko sanoa helmeilevä kuvaus erään 14 vuotiaan maallemuutosta äidin ja tämän tyttöystävän kanssa. Kirja alkaa kirjeromaanina ja vaihtuu sitten puolivälissä sähköpostiromaaniksi, koska siinä vaiheessa Nannan kotiin saatiin viimeinkin laajakaista asennettua.
Kirjassa sivutaan vakavia asioita, kuten äidin lesboutta, isän alkoholismia, mutta päähenkilö ei jämähdä niitä sen kummemmin pohdiskelemaan. Muitakin vaikeuksia Nannalla on. Uuteen ympäristöön ei ole helppo sopeutua, uutta tulijaa katsellaan koulussa pitkään ja pieni mustamaalauskampanjakin koetaan, johtuu ehkä siitä että komea Juho iskee heti silmänsä Nannaan, mikä ei kaikkia miellytä. Rakkauteenkin tulee heti ryppyjä, koska koulun komistus on varattu toiselle. Siitä seuraa tietenkin kosolti väärinkäsityksiä ja sydänsuruja. Onneksi Nanna saa hoitohevosen talliinsa, jonka ansiosta tarinakin sitten välillä painottuu heppakirjan suuntaan, jopa siinä määrin että Nanna alkaa sangen kypsästi arvioida mikä vika hänen lukemissaan heppakirjoissa on ollut ja millaisia niiden oikeastaan pitäisi olla, että ne olisivat kiinnostavia. Ja hän päättää kirjoittaa sellaisen heppakirjan itse. Kirjoitusharrastus kuitenkin varsin uskottavan tuntuisesti hyytyy innostuneen alun jälkeen. Nanna on uskottavalla tavalla positiivinen, hän purkaa avoimesti mieltään Tiinalle, jolle kirjoitetuista kirjeistä romaani siis muodostuu. Tyttöjen välinen side on vahva, he uskoutuvat toisilleen, lohduttavat toisiaan eivätkä moiti toisiaan silloin kun toinen on toiminut moraalisesti arveluttavalla tavalla, mutta toki sanovat lujasti miten asia on. Jokin osa minusta sanoo, että eihän tuo nyt voi noin ruusuista olla, mutta hyvä että on, koska angstivapaat kirjat ovat tärkeitä tässä angstia aiheuttavassa maailmassa. Kirja oli erinomaisen viihdyttävä ja lämminhenkinen. Sen luettuani tunsin itseni kuitenkin alakuloiseksi. Se ei johdu kirjasta, vaan siitä että tajusin yhtäkkiä kasvaneeni näiden tarinoiden ohi. Tarkoitan siinä mielessä, että minä tuskin enää koskaan kirjoitan näin puhdashenkistä tyttökirjaa, jonka painopiste on poikajutuissa ja ihmissuhdekuvioissa. Tai ei tietenkään koskaan kannata sanoa ei koskaan, mutta nyt tuntuu siltä, että jokin suoni, josta on pulpunnut tyttökirjoja, on kuivahtanut. Toivon tietysti voivani joskus vielä kirjoittaa jotain nuorille lukijoille, mutta painopiste tulee olemaan muualla kuin "seukkaamisessa".
|
Kirjoittaja
Totuus on tuolla ulkona
Arkisto
2009 2008 2007 2006 2005 1970 Sivut
Lisätietoja
laskuri
> Kiitos
SusuPetalille sivupohjasta
|
||
Turhaan Kirsti nimität itseäsi perseeseen pamautetuksi karhuksi, ainahan sinä olet meitä aloittelevia kirjailijoita kohtaan ollut hienotunteinen, aiheellinen kritiikkikin on niin nätisti aseteltu, että pitää oikein esiin seuloa.
Sähköpostiviestintä ja kirjeromaani ovat muotokeinoina kiperiä, helposti tulee ylipirtsakka vaikutelma, kun koettaa jäljitellä yläkouluikäisen tapaa ilmaista (hyperbolien ja interjektioiden sumat, anglismit jne.). Ja kirjeet ovat tunteidenkin osalta aina jotenkin esisuodatettuja, toiselle tarkoitettuja, siksipä Nannan jatko-osa, jonka pitäisi helmikuussa ilmestyä, onkin päiväkirjamuodossa.
roll forming machines,
roll forming machine,
roll former,
Internet marketing services,
Local SEO Services,
SEO Consulting Services..
good researched and useful for me in the future.I am so happy you took the time and effort to make this. Best of luckachievement quotes