Hyvä pointti ! Minun uskoni, toiveeni rakentuu sille ajatukselle, että kumisaappaat ovat edelleenkin tarpeellisempia kuin monimutkainen monitoimikone, jota kännykäksi kutsutaan. Ollaanhan tässä maassa eletty ennen Nokiaakin, vieköön vain konttorinsa muualle mun puolesta.

Koko tämä teknologiaan uskova aikakausi tuntuu aika-ajoin sellaiselta painajaisunelta, jonka soisi päättyvän. Pelottavaa välillä.

Päättyy kai tämäkin, joskus...

Oli itku tulla, kun luin kirjoituksesi, tuo on niin totta. Vähäosaisten perheiden lapset tarvitsevat huomiota ja hellimistä, eivät aikuiset jo muutenkin hyvälle tottuneet ns. huippuosaajat. Kun miettii, millä tolalla mielenterveysongelmaisten asiat ovat Suomessa, voi todeta kehityksen pysähtyneen jonnekin kivikaudelle. Vai vielä huippuyliopistoja ja hemmottelua, ARGH!

Kiiperi, olet aivan oikeassa: tieteellä on oma uskontunnustuksensa, samoin tieteellä on omat kannattajansa ja kieltäjänsä.

Ennustan että tieteen alamäki tulee olemaan huomattavasti jyrkempi kuin uskonnon, kun hupomataan millaiseen umpikujaan se on ihmisen ajanut. Tieteeseenkin liittyy yhtä paljon/vähän toivoa paremmasta tulevaisuudesta kuin uskontoon.

Mut eihän Palotie tuossa vastusta sitä, etteikö huomiota pitäisi antaa kaikille. Hän vain haluaa erityishuomiota yhdelle ihmisryhmälle.
Kaikkia meitä tarvitaan. Eri asia on, jos yksi ryhmä ottaa toisilta jotain pois. Toisaalta eriarvoisuus varmaan lisääntyy juuri tällaisen erottelun myötä.

Mun koulussa opettajieni työsopimuksessa lukee, että heidän täytyy käyttää 10% (tai 20%) ilmaiseen yhteiskuntapalveluun. Toi olis hyvä sääntö kaikille, jotka tienaa enemmän kuin tarvitsevat elääkseen.

Eniten kai tarvitaan sellaisia huippuosaajia, jotka osaavat ohjata rahavirrat sillä lailla, että ei-huipuillakin on mahdollisimman ihmisarvoinen elämä.

Ruu, puhun yleisestä ilmapiiristä, joka yhä kattavammin vallitsee: kaikista ei ole enää mahdollista välittää, pitää keskittyä joihinkin tiettyihin. Ei niiden muiden hoivaamista siis tarvitse vastustaa. Osa ihmisistä on jo nyt jätetty oman onnensa nojaan ja kun yhä enenevässä määrin aletaan kiinnittää huomiota huippuosaajiin ja niihin joista toivottavasti joskus tulee huippuosaajia, se aivan automaattisesti on pois niiltä vähemmän huipuilta, koska resursseja ei olla lisäämässä, vaan päinvastoin koko ajan karsimassa. Juuri siksi sanoin, että Palotielle tarvitaan vastavoima. Palotie saa pitää mielipiteensä, mutta tarvitaan ihmisiä, jotka nyt heräävät puolustamaan niitä jotka eivät ole huippuja.

Prospero, samaa mieltä tieteestä, tai oikeastaan tiedeuskovaisuudesta. Erityisesti usko luonnontieteeseen on aiheuttanut paljon ongelmia.

Almamaria, sehän tässä juuri on. Kuka puolustaa niitä, jotka eivät pysty itseään puolustamaan. Huippuosaajille löytyy aina puolustajansa, eivätkä he ole itsekään aivan avuttomia.

Liisa, tuntuu että jossain vaiheessahan kuplan on puhjettava. Odotan sitä.

Hyvä kirjoitus. Siinä kuulen kutsun barrikadeille.
Tapasi kiivetä sinne on hyvä. Ei suostuta luovuttamaan silloinkaan, kun keinot ovat vähissä.

Kuntoutujalle opetetaan kulkua eteenpäin pienin askelin. Se, joka osaa tehdä, tehköön oikeita asioita. Se, joka osaa sanoa, sanokoon viisaita sanoja. Se, joka osaa päättää, päättäköön vastuullisesti.

Olen sitä mieltä, että maailmassa on liikaa joko-tahi - ajattelua. Pitäisi olla sekä-että.

Mistähän todellakin nousisi vastavoima huipuille? Miten alkoholistit, mielenterveysongelmaiset, vanhukset ja vammaiset saisivat äänensä kuuluviin? Eivät he jaksa puolustaa itseään, kun voimat menevät elämästä selviytymiseen ja kaikki rahat elämän välttämättömiin menoihin. On hyvä että on sinun kaltaisiasi ihmisiä Kirsti, jotka huomaavat tuollaisia asioita ja nostavat niitä esille, vaikka tälläisessa foorumissa.

ruu: tuo yhdyskuntapalveluhan on valtavan kiintoisa juttu, noin juuri pitäisikin toimia. mutta tässä kristillisessä länsimaisessa maassa suunta on toinen.

huippuosaaminen, huippuosaajat. ne kuulostavat korvissani rodunjalostukselta. olen tutustunut täällä kotimaassa muslimeihin ja islamilaisuuteen. nyt kun olin jonkun aikaa islamilaisessa maassa, hävetti, joiltain osin, olla kristillisestä maasta tullut. mietin paljon näitä eroja siellä ollessani ja kuinka se vaikuttaa ihmisten toimintaan ja tekoihin. muslimeilla uskolla on vahva rooli elämässä. meillä uskotaan yksin ja erotaan instituutioiden, yhteisöjen ohjailusta.

kyllä minä mielelläni olisin seuraamassa sitä kun nokian ylinjohto olisi yhdyskuntapalvelussa tekemässä jotain konkreettista. minulla on jo pitkään ollut sellainen ajatus, että länsimaiden (lähinnä kai eurooppalaisten) valtioiden kehityssuunta on tuhoisa. onneksi sitä vastaan osoitetaan edes mieltä (nuorista sukupolvista toivottavasti kehkeytyy parempi kuin tämä).

Just nii Kiiperi, miksi huippuosaajat yleensä tarvitsevat puolustajia? Eivätkö he osaa puolustaa itseään?

Milloin tiedeuskovaiset alkavat eroamaan yliopistoista?

mm, kai se on jokin ihmiseen sisänrakennettu taipumus, että asioita halutaan aina ajatella vastakohtien kautta.

Niina, eipä tämä asia tässä foorumissa silti paljon etene. Mutta ehkä on hyvä, että edes itse hiukan valpastuu miettimään.

Liisa, sehän juuri siinä on. Rodunjalostus tulee mieleen. Eikä minusta kannattaisi olla typerä ja kuvitella, ettei ihmiskunta tekisi samoja virheitä toistamiseen. Kyllä varmasti tehdään, ellei uskottavaa vastavoimaa tällaisille puheille ole.

Prospero, voi silti olla, että innokkaimmat tiedeuskovaiset löytyvät ihan muualta kuin yliopistoista. Poliitikkojen ja virkamiesten ym joukoista.

Onkohan tämä nyt vähä sitä suomalaista tasapäistämistä? Kyllä se yhden huipun menestys säteilee yleensä ympäristöönkin. Esim. pienillä paikkakunnilla yksikin menestyvä yrittäjä saattaa yrityksen kasvaessa työllistää useita muita. Ei tarvitse olla mikään Nokia, voihan se yritys olla vaikka sähköasennusliike.

juu kirjoitat taas viisaita Kirsti kaunismieli.... Minäkin lähtisin parrikaadeille, mutta en vaan tiär kui se sit tapahtus? Olen samaa mieltä, että silitystä ja erityishuomiotamme kaipaisivat eniten ne, joilla elämässä ei niin hyvin mene. Mutta me elämme tai olemme valinneet markkinatalouden. Lisäksi tässä ajassa päällepäsmää, sukkuloi, pärjää loistavasti ja voi iloisesti psyykenrakenteeltaan sellaiset henkilöt, joilla psykiatriassa on oma diagnoosi... Mistä ihmeestä se vastavoima saataisiin?
Hyi! olinko nyt inhorealisti, synkkämieli?

juu kirjoitat taas viisaita Kirsti kaunismieli.... Minäkin lähtisin parrikaadeille, mutta en vaan tiär kui se sit tapahtus? Olen samaa mieltä, että silitystä ja erityishuomiotamme kaipaisivat eniten ne, joilla elämässä ei niin hyvin mene. Mutta me elämme tai olemme valinneet markkinatalouden. Lisäksi tässä ajassa päällepäsmää, sukkuloi, pärjää loistavasti ja voi iloisesti psyykenrakenteeltaan sellaiset henkilöt, joilla psykiatriassa on oma diagnoosi... Mistä ihmeestä se vastavoima saataisiin?
Hyi! olinko nyt inhorealisti, synkkämieli?

sähläsin, anteeksi!

Minusta vaikuttaa siltä, että tiedon kaikkivoipaisuuteen ja erehtymättömyyteen uskovat tiedeuskovaiset ovat pääasiassa muualla kuin yliopistoissa. Tutkijaa, joka uskoo sokeasti tiedon ja tutkimuksen kykyyn ratkaista ongelmia, katsottaisiin yliopistossa taatusti kieroon.

Ainakin ne yliopiston tutkijat, joiden kanssa olen ollut tekemisissä, suhtautuvat tietoon huomattavasti epäileväisemmin kuin ihmiset keskimäärin. He eivät niele tarjottua tietoa totuutena, koska he ovat oman työnsä opettamina pakostakin tietoisia tiedon ja tietämisen rajallisuudesta ja yleistämiseen liittyvistä ongelmista. Mikä pätee yhtessä tilanteessa, voi olla täysin väärää tietoa sovellettuna toiseen asiayhteyteen. Tutkjat tietävät, miten tulkinnanvaraista tieto parhaimmillaankin on ja he törmäävät jatkuvasti myös siihen, että samastakin asiasta esitetään tietona monenlaisia totuuksia, jolla jokaisella on omat kannattajansa. Tutkimustyötä tekevä henkilön joutuu pakostakin kohtaaman sen, miten vähän asioista oikeasti tiedetään ja miten paljon ollaan vain tietävinään.

Tietellista tutkimusta kritiikittömästi palvovia kyllä löytyy, mutta epäilen niiden löytyvän ennen kaikkea liike-elämästä ja politiikasta - ja ylipäätään paikoista, missä tietämisen rajallisuus ja tiedon yleistämisen vaikeudet ovat eivät ole tuttuja, mutta halu vannoa tiedellisen tutkimuksen kaikkivoipaisuuden nimeen on sitäkin suurempi.

mutta tässähän tämä liberaali-markkina-kapitalismi just epäonnistuukin. istuin pitkästä aikaa television ääressä ja siellä oli ohjelmaa näistä sellutehtaiden lakkautumisista. karua kertomaa kun ihmisiltä menee toimeentulo eivätkä he sieltä etelä-suomeen tahdo muuttaa. ja pitäisikökään?

pienyrityksiä on kuulemani mukaan perustettu viime vuosina ennätysmäärä, huippuja tai ei niin antavat aiukisille koulutetuille ihmisille mahdollisuuden olla töissä ja parasta tietenkin näissä pienissä se, että useimmiten työntekijät omistavat itse sen.

nokian omistajista suurin osa on amerikkalaisia rikkaita eläkeläisiä, heille on aivan samantekevää onko jollakulla suomalaisella töitä vai ei. nokian kännyköistä suuri osa kootaan jo kolmannen maailman köyhissä maissa, joissa työntekijöille ei tarvitse maksaa palkkaa niin paljon eikä työsuhdeturvastakaan aina tarvitse välittää. kaikenlaisia vempaimia ja vehkeitä meille länsimaisille kuluttajille.

toinen asia on nyt sitten kunnat. kun niitä halutaan hoitaa samalla globaalilla liikeyritys mallilla (kuin esim.nokia) ja se ei ota onnistuakseen. kaikkien kuntien talous vaikuttaa olevan aivan kuravellillä.

kuntaahan ei voi hoitaa kuin yritystä, koska silloinhan se tarkoittaisi sitä että esimerkiksi turun kaupungin toiminta voitaisiin siirtää poriin ja pori tampereelle ja mitäs siihen nyt tamperelaiset sanoisivat? eivät tykkäisi.

se on muuten kunnallisvaalit tänä vuonna. kannattaa ravistella ehdolla olevilta vastauksia.

Mimmi, se on tää vuodatus joka sählää, et sinä. Tää on taas ollut niin takkuinen viime aikoina. Ja aivan, ihmisihanteestamme on tullut narsisistinen. Narsismia tuetaan, ja sitten ihmetellään, miksi ihmiset työpaikoilla näiden narsistien alaisuudessa voivat huonosti!

Salla, mitä tuolla tasapäistämiselläkin oikein tarkoitetaan? Se on ideologinen iskusana. Niin, ja tuo on tietysti yksi ideologia, että rikkaiden pöydiltä muruja sitten rapisee köyhillekin, niin että kun mätetään kamaa rikkaille entistä enemmän, köyhätkin saavat niitä muruja sitten vastaavasti vähän enemmän. Mutta onko se tosiaan tehokkain mahdollinen malli?

Arja, olen kanssasi samoilla linjoilla mitä noihin tiedeuskovaisiin tulee.

Tosiaan Liisa, vaalit!

On muuten todella tyhmää, että ihmiset ovat erityisen laiskoja äänestämään kunnallisvaaleissa, vaikka kunnissa juuri päätetään asioista, jotka ovat hyvin lähellä meitä kaikkia. Mm. siitä, miten rahat jaetaan, keitä hoivataan, hellitään ja arvostetaan.

arja:
todentotta, tiede-uskovaisia on ja tieteellä 'päähän lyöjiä' myös. kyllä kai me silti tarvitsemme uutta tietoa, uusia näkökulmia ja tiedehän (taide myös omalta osaltaan) tuottaa sitä.

todellisuudessa tiedän olemattoman vähän tieteentekijöiden maailmasta, vaikka kaikenmoista tietokirjallisuutta luenkin. mutta sellainen käsitys minulle on muodostunut että liike-elämä rahoittaa tutkimuksia ja tutkimustyötä. esimerkiksi lääketieteen tutkimuksia ja sitten sitä käytetään mainostamisessa ja markkinoinnissa.

onko tieteentekijä silloin myynyt sielunsa?

tosin, taiteentekoonkin tätä liike-elämä yhteyttä kovasti haetaan. myykö taiteentekijä silloin sielunsa?
taiteentekijän tuote, esimerkiksi kirja, saa silloin markkinointitukea joltakin yritykseltä ja lätkäisee mainoksensa tai tuotteensa siihen taidetekseen.

Ei kai se sielunmyynti ihan automaattista ole, mutta kai tuo on yksi niistä kohdista jolloin tieteen/taiteen tekijän on syytä olla varovainen. Tosin samahan koskee myös apurahoituksen varassa tiedettä ja taidetta, siinäkin on vaarana että apurahoittaja on liikaa vaikuttamassa tehtyihin ratkaisuihin.

Ei yhtään yllättänyt Palotien sanoma. Aiemmin kuulemani professorin mielipiteet tieteen rahoituksesta eivät ole olleet avarasydämisiä: vain parhaille. Laadun korostamista en paheksu, mutta ei siinä paljon tieteenalojen erilaista kirjoa ymmärretä.

Minun käsitykseni mukaan julkisuudella iso osuutensa niin tieteen kuin taiteen "sielunmyynnin" suhteen.

Tutkija/taiteilija saattaa tehdä oman osuutensa vilpittömästi, mutta miten käykään, kun hänen suorituksensa pääsee julkisuuteen.

Voi käydä niinkin, että tutkimuksen/taideteoksen tilannut/rahoittanut taho rummuttaa julkisuuteen tutkimuksen tuloksia/taiteilijan esittämiä näkemyksiä itselleen edullisesta näkökulmasta käsin ja jättää kertomatta hyvinkin oleellisia (mutta itselleen kiusallisia) seikkoja siitä, mitä kaikkea muuta tutkija/taiteilija veti päivänvaloon. Kuitenkin juuri tutkija/taiteilija itse on usein se, joka saa puolueellisuuden leiman otsaansa...

Mediallakin on osuutensa; julkisuus on usein hirmuisen yksipuolista - viidessätoista sekunnissa pyritään kertomaan kaikki oleellinen työstä, jolla on hyvinkin monenlaisia ulottuvuuksia. Eihän se tietenkään onnistu, mutta siitä huolimatta tutkimus/taideteos leimatan tietynlaiseksi näiden muutamien sekunttien aikana. Samalla leimaantuu tekijäkin eikä vain hänen teoksensa.

Mutta... kaipa niitäkin tutkijoita/taiteilijoita, jotka myyvät oman kokemuksensa todellisuudesta (tyyliin "sen lauluja laulat, kenen leipää syöt") on olemassa. Luullakseni kuitenkin vähemmän kuin julkisuuden tuottama kuva antaa ymmärtää.

Niin Sylvi, se on kai ideologiasta riippuvaista, että miten ajattelee siihen parhaaseen laatuun päästävän. Tapahtuuko se niin, että satsataan huippuihin, vai olisiko sittenkin laaja pohja jotenkin tärkeä myös.

Arja, noin se varmaan tosiaan useimmiten menee.

Se tuo nopeus, mistä Arja mainitsi: viidessätoista sekunnissa pitäisi tyhjentää jokin teos. Teos/tuotos saattaa haarautua julkisuuslöpinöistä huolimatta moneensuuntaan ja löytää sillätavoin, vähän niinkuin ominjaloinkin, tiensä moneen paikkaan.

Itseasiassa luulen, että kaikilla jotka ovat julkaisseet jotain, on sellaisia kokemuksia, että mediapölyn laskeuduttua teos vasta alkaa elämään elämäänsä tässä maailmassa.

Huippuosaaja on paljon saanut, siinä vaiheessa voisi jo ajatella laajemmin kuin omaa itseään ja lähipiiriään. Tekee pahaa sellainen julkinen puhe, missä niille joilla on jo on ennestään paljon vaaditaan lisää, ja suoraastaan pelotellaan, että jos ei anneta niin mitä vielä keksivät. Mikä lie huippujen palvonnan ja korokkeelle korottamisen aikakausi menossa. Kyllähän esikuvia tarvitaan, mutta se on toinen juttu. Kuusikymmentä vuotta sitten nuoria miehiä pantiin rintamalla antamaan henkensä isänmaan puolesta, ja nyt sitten saman sakin pitäisi olla nuolemassa huippujen perseitä. Inhotus.

Eikö se ole niin, että se jolle on paljon annettu ja on paljon vaalija, niin näitä lahjoa tulisi käyttää yhteiseksi hyväksi, oli se sitten rahaa, valtaa, tietoa tai mitä muuta tahansa.

Hieno kirjoitus vaikka en tiedä missä määrin oikeastaan olen samaa mieltä. Ehkä tässä verrataan tieteilijöitä taiteilijoihin, ja tavallaan vauvoihin. Jotta heitä saadaan siis kehittymään ja pysymään maassa niin diivojen vaatimuksia pyritään täyttämään naurettavuuksiin asti. Ei se ole massoilta pois siinäkään määrin kuin kansanedustajien valiokuntamatkat. Tällä hetkellä huipputieteilijätkin kai ovat enimmäkseen alipalkattua prekariaattiporukkaa, joka täyttää niska limassa apurahahakemuksia siinä kuin julkaisujen tiivistelmälomakkeita hah hah. Ehkä tieteilijätkin tarvitsivat managereita yms. nykyisen virka- ja esimieslauman ohella.

Sitten kuulee myös sanottavan, että laiskimmat ja holtittomimmat ne eniten tässä maassa apua saavat ja ahkeria sorsitaan. Maahanmuuttajia paapotaan monikulttuuri-ideologian mukaisesti ja alkuperäisväestöä sorsitaan. Suomalaiset on jälleen asetettu vieraan vallan alle (Brysseli ja monikulttuuri) omassa maassaan, mitä tilannetta valotti ansiokkaasti elokuva Kaksipäisen kotkan varjossa.

Voihan Sorsa! Tarvitsisivat. Jari Halonen muuten joskus muistaakseni sanoi oivaltavasti jotenkin siihen suuntaan, että hyvät (jalot) häviävät ja huonot (itsekkäät ja kierot) pärjäävät.

po. ...kehittymään ja pysymään ja vierailemaan...

Siis älykäs huipputiedemies saattaa olla taloudellisesti ja sosiaalisesti hieman tumpelo pärjätäkseen ilman "erityiskohtelua", no joo.

Tiesittekö, että OECD-maista Suomessa on suhteellisesti eniten tutkijoita.
Teollisuuden tutkimuksen ja tuotekehityksen suhteen Suomi ei kuitenkaan ole kärjessä eli ns. pehmeisiin tieteisiin käytetään suhteessa melko paljon rahaa.
En halveksi humanistisia aloja, mutta olisiko mahdollista, että tulisimme sillä puolella toimeen vähän pienemmällä porukalla ilman elämänlaatumme sanottavaa heikkenemistä?
Määrän sijasta laatua?
Ymmärrän Palotien huolen tässä asiassa.

Minusta väite, jonka mukaan ns. pehmeisiin tieteisiin liittyvästä tutkimuksesta voitaisiin tinkiä elämänlaadun kärsimättä, on pöyristyttävä. Hyödytöntä nollatutkimusta löytyy sekä kovista että pehmeistä tieteistä, mutta niin löytyy hyödyllistäkin.

Ilman esimerkiksi yhteiskuntatieteellista tutkimusta meillä ei olisi tälläkään tavoin toimivaa lastensuojelua, vanhustenhuoltoa, mielenterveystyötä, päihdehuoltoa, neuvolajärjestelmää, työkykyä ylläpitävää toimintaa, työvoimatoimiston palveluita, Kelan etuusjärjestelmää.... Näistä kaikista tehdään jatkuvasti tutkimusta ja tehdyt tutkimukset vaikuttavat resurssien suuntaamiseen siten, että rahoilla saadaan edes jotain tolkullista toimintaa aikaan.

Ns. kovien tieteiden puolella tutkimus palvelee usein pikemminin liike-elämän tarpeita kuin ihmisten tarpeita. Sillä seurauksella, että suuryritykset menestyvät (muuttavat ulkomaille tuottamaan suurempia voittoja) ja jo entuudestaan rikkaat ihmiset rikastuvat yhä lisää. Kansantuote kasvaa, mutta tehty tutkimus ei silti välttämättä heijastu ihmisten hyvinvointiin mitenkään. Miten esimerkiksi tutkimus, jolla pyritään kehittämään joka vuosi uuden näköinen auton korimalli kohentaa ihmisten hyvinvointia? Kuitenkin jotkut tekevät sellaista tutkimusta ihan tosissaan yrittäen pähkäillä, mitenkähän vähän muotoilisi viimevuotista mallia, jotta uusi vuosimalli menisi paremmin kaupauksi. Minusta tämä on täysin älytöntä turhuutta - jos tavoitteena on hyvinvointi, niin kyllä tutkimuksen sisällön pitäisi jotain järkevämpää olla.

Toki jotkin innovaatiot (esimerkiksi lääketieteen alalla) koituvat laajemminkin ihmisten hyväksi, vaikka kyse olisikin ns. kovista tieteistä, mutta kuitenkaan ns. kovilla tieteillä ei pelkästään pärjätä. Kyllä monenlaista tutkimusta tarvitaan.

rusina, tuo ajatus, että lahjoja tulisi käyttää muiden hyväksi taitaa olla aika kaukana tästä nykyisestä ilmapiiristä. Mutta sehän olisi tietysti ihanne, varsinkin kun kukaan ei ole ansainnut omia ihmeellisiä kykyjään, vaan ne ovat lahjaa.

Keu, minä kyllä epäilen, että huippuista höpöttäminen käytännössä johtaa siihen, että systeemi alkaa toisaalla rapautua, ellei sitten resursseja lisätä. Mutta näinhän ei olla tekemässä, vaan kaikkialla puhutaan tehostamisesta, mikä kai tarkoittaa että rahaa pitäisi käyttää vähemmän.

Veikko, en tiennyt tuota tutkijoista. Jostain olen kuullut, ettei missään ole niin paljon kasvatustieteilijöitä kuin Suomessa, siitä en tiedä pitääkö paikkansa.

Arja, minusta näyttää silti, että jos pehmeitä tieteitä Suomessa nyt jotenkin erinomaisen paljon harjoitetaankin, niin tulokset ovat jotenkin aika huonosti valuneet ihmisten arkeen sitä pehmentämään. Mutta tämä on tietysti kokonaan toinen juttu kuin se mitä nyt on ollut puhe.

Halusin vain tulla sanomaan, että olen iloinen siitä, että puolustat tavallisia ihmisiä, Kirsti. Kannatettavaa toimintaa.

Arvoisat blogistanialaiset

Miten se on pois huono-osaisilta, jos perustamme huippuyliopistoja? Minun nähdäkseni meillä on parempi mahdollisuus tukea huono-osaisia ja heikkoja, jos saamme pidettyä menestyjät Suomessa.

Huippuyliopistot eivät tue valmiita menestyjiä, vaan tukevat tulevia menestyjiä: opiskelijoita.

Tervehdys

Kirjoituksesi herätti sen verran ajatuksia, että piti oikein kirjoittaa oma vastine, joka löytyy täältä:

http://lepokitka.net/2008/02/01/oma-vastineeni-kirsti-ellilan-artikkeliin-moderni-uskontunnustus/

-lpktk

Manufactures roll forming machines in variety of configurations, as well as decoilers and cutoff equipment. Units can be customized to requirements.
roll forming machines,
roll forming machine,
roll former,

Distributor065 should not be allowed to Office 2010 have an account if they are not going to comply with the agreement. Although it is very different from the former UI, Office 2007 the new Ribbon interface does wonders for your productivity once you get used to it. All of your keyboard shortcuts are the same, so there are Microsoft Office 2010