Suorituskeskeisiä kursseja käyneenä mua kyllä periaatteessa kiinnostaisi tollanen kurssi. Periaatteessa siksi, että kursseja on tullut käytyä melkoisesti, voisi olla hyväksi keskittyä kirjoittamiseen.

Siitä että kaikki kursseja käyneet kirjoittavat samalla tavalla olen kyllä hiukan eri mieltä. Toki kursseilla opitaan välttämään adjektiiveja ja lauseenvastikkeita ja niitä sitten vältellään allergiaksi asti, mutta kyllä mulla on ollut sellanen kokemus että yhdeltä kurssilta olen pystynyt omaksumaan yhden asian. Ja sekin voi unohtua jos ei ihan kamalan hanakasti kirjoita ja pidä siitä oppimastaan kiinni.

Esim viime kesänä lapissa oli useita samoja ihmisiä kuin pari kesää aiemmin draamakurssilla. Kukaan niistä aiemmin olleista ei ollut omaksunut samaa asiaa minkä minä, eli sitä että jokaisessa kohtauksessa on käänne. Smeds puhui siitä kokoajan ja mulle se jäi päähän muille jotain muuta. Niin että ei se kurssi ainakaan tehnyt meistä samanlaisia kirjoittajia. Tai jos teki, se samanlaisuus kesti viikon.

Mutta siis sitä piti sanoa, että ideasi on hyvä.

Niin, en oikeastaan tarkoittanut väittää, että kirjoituskurssit välttämättä yhdenmukaistavat kirjoittajia, niitä vain on usein syytetty siitä. Onko se niin, vai eikö ole, siitä ei ehkä löydy yksimielisyyttä. En ole itse miettinyt asiaa ihan loppuun asti, eikä minulla ole asiasta vankkumatonta mielipidettä. Olen sellaisessa toisaalta-toisaalta tilassa.

Juu, tajusin just saman että tästä on kyllä ollut ennekin puhetta, etkä sinä kyllä ole erityisen huolissasi ollut samanlaistumisesta, mutta totta on, että monet ovat siitä hyvin huolissaan.

Huoli voisi olla aiheellinen, jos kurssit kestäisivät vuosia eikä opettajakunta vaihtuisi. Ehkä teatterikoulutuksessa on vähän nähtävissä samanlaisuutta aiheuttavaa vaikutusta jos on ollut hyvin vahva opettaja ja kiinteä vuosikurssi. Mutta pääasiassa olen kyllä sitä mieltä että mitään suurta merkitystä näillä oriveden kesäkursseilla ei ole muuta kuin että kaikki vähänkään jotain ymmärtäneet poistavat kertomuksistaan kaikki adjektiivit.

Kyllähän kurssit tavallaan kestävät vuosia, koska samat ihmiset kiertävät niissä vuodesta toiseen. Ja opettajakunnan keskuudessa vallitsee ehkä alitajuinen yksimielisyys siitä miten kuuluu kirjoittaa, niin että opettajayksilöllä ei ehkä ole niin suurta merkitystä kuin voisi kuvitella. Ihmisille muodostuu selkäytimeen taju siitä, kuinka pitää kirjoittaa, mikä on yleisesti hyväksytty tapa, mikä on se tapa jonka omaksuttuaan todennäköisimmin voisi ylittää julkaisukynnyksen siksi että kustannustoimittajan on ehkä helpoin ottaa vastaan sen tyyppistä tekstiä kun siihen on tottunut.

Ehkä yhdenmukaisuuden vaikutelma johtuu siitäkin, että kirjoittajakoulutus näyttää keskittyvän hyvin kapeaan siivuun kirjallisuudesta, erilaiset viihteellisemmät genret näyttäisivät lähinnä loistavan poissaolollaan, vai olenko väärässä.

No näköjään tuon tässä esiin kirjoittajakoulutuskriittisiä näkemyksiä, mutta siitä huolimatta olen sitä mieltä että kirjoittajakoulutusta pitää olla ja se on hyvä asia ja että kouluttajat minua ehkä lukuun ottamatta ovat asiaansa perehtyneitä ja asiantuntevia.

Yhden olen julkaisut, kaksi seuraavaa ilmestyy tänä vuonna ja kaksi käsistä on vielä kustannustoimittajan/luottolukijan päätöstä odottamassa. Mutta koskaan en ole tiennyt, että adjektiiveja tulisi välttää! Nyt mietin, olenko tehnyt niin alitajuisesti vai onko toimittajani vain katsellut niitä läpi sormiensa? Ja lauseenvastikkeita käyttäessäni olen lähes parhaimmillani :-)

Kustantajani ovat kuitenkin ihan vakiintuneita, tunnettuja suomalaisia kustantamoja, joiden kynnyskin ihan normaalikorkeudessa. Koskaan en ole proosakirjoittamisen koulutukseen päässyt osallistumaan, vaikka hyvää aivan varmasti tekisi ja haluaisin kyllä.

Julkaisuvapaa kirjoittaminen tai suorittamisesta vapaa kirjoittaminen, olisiko se sitä että kirjoittaa vaan sen kummemmin ajattelematta kustantajaa, luottolukijaa tai ylipäätään ketään. Olen 12-vuotiaasta kirjoittanut muistiinmerkintöjä erilaisiin vihkoihin ja kirjoihin, jotka ovat pääosin tallella. On heitä, jotka kehottavat hävittämään vanhoja päiväkirjoja ja hävittävätkin omiaan, kieltämättä joitakin osia on tullut hävitettyäkin, mutta tässä elämänkohdassa koen ne säilyneet tavattoman suurena aarreaittana itselleni. Tuollainen henkilökohtainen tila on suorittamisesta vapaa alue. Blogikirjoittaminenhan ei sitä ole, koska siinä julkistetaan jotain.

Taisit kuitenkin tarkoittaa jotain muuta, mahdollisesti. Ehkä elämänkerta ja tarinointi ja kielellä leikkiminen voisi sopia tämän kurssin ohjelmaan. Tai ryhmätekstin teko. Tai prosessikirjoittaminen, jossa itse prosessi on tärkeätä eikä lopputulos. Teatterityöskentelyssäkin tätä viime mainittua käytetään, tästä minulla on hyviä kokemuksia.

Tai sitten silkkaa tajunnanvirtaa.

Ei kaikkien kirjoittajakoulutuksienkaan tarvitsisi totisesti olla niin suorittamiseen keskittyneitä.

Heh Anonyymi kirjoittaja, en ole minäkään koskaan adjektiiveja laskeskellut, mutta välillä mietin että pitäisikö ryhtyä.


Liisa, ehkä ajattelen sitä, että itse kirjoittaminen on tärkeää ja teksti joka syntyy. Koska kyllähän luominen on jo sinänsä tyydyttävää. Kurssi tuo kirjoittamiseen lisäksi sen sosiaalisen elementin, kun voi ja saa itse inspiroitua muiden teksteistä, löytää niistä virikkeitä omalle kirjoittamiselleen. Painopiste olisi yhdessä jammailussa.

kuullostaa hyvältä: yhdessä jammailu.

Kirsti, kiitos tekstistäsi...
Haluan sanoa vain sen, että tuo Yyhdessä jammailu" on todellakin hyvä ilmaus siksi, että jammailuun ainakin minun mielikuvissani liittyy jonkinlainen rajoittamattomuus ja ainakin utopia vapaudesta. Ilman utopioita ei synny mitään.

Kas tässä, ollos hyvä:
http://omenoita.blogspot.com/2008/01/kukkasia.html
Lisää kukkia pitää sinun saaman.

Ajattelin vain muistuttaa, että vaikka minulla ei ole ollut viime aikoina hirveästi sanottavaa mihinkään, täällä minä lueskelen ja nyökkäilen edelleen. :)

Voi kiitos Wilhelmiina:-) Itseasiassa mietinkin tossa josain vaiheessa, että mitä sinulle mahtaa kuulua.

Tommi, tuo vapaus just on tärkeä juttu. Puhutaan taiteilijan vapaudesta. Utopiahan se on, ja toteutuu taiteilijan elämässä harvoin, mutta siihen pitäisi pyrkiä. Kirjoittajakoulutus on yleensä ollut jotain, missä ei lainkaan oteta huomioon ihmisen vapautta. Eihän vapautta voi olla, jos koko systeemi perustuu siihen, että leivotaan julkaisukynnyksen ylittäjiä.

Kirsti, avainsana on minustakin tuo "paremmin". Jos haluaa oppia kirjoittamaan paremmin, jonkinasteinen suorittaminen astuu heti kuvaan. Mutta ainahan sen ei tarvitse tähdätä julkaisemiseen. Olen kurssittanut ihmisiä, joita koko julkaiseminen kauhistuttaa. He tahtovat vain laittaa omaa elämäänsä muistiin tai viihdyttää läheisiään tarinoillaan.

MInusta kirjoittajakoulutuksessa nimenomaan täytyy ymmärtää se, että kirjoittajilla voi olla hyvin erilaisia lähtökohtia. En ikinä lupaile, että tämän kurssin jälkeen ylitätte julkaisukynnyksen - tuskin niin tekee kukaan muukaan järkevä sanataideohjaaja. :) Tavoite on ennemminkin siinä, että oppii jotain - ehkä tekstin rakenteesta, ehkä luovasta prosessista ylipäätään, ehkä itsestään.

Yhdessä jammailu kuulostaa mainiolta. Luulenpa, että olen sellaistakin kokenut, kun ryhmä on vapautunut, ottanut rennosti toistensa seurassa ja antanut tekstin virrata.

Eivätkös Julia Cameronin Tie luovuuteen- ja Kultasuoni-oppaat tähtää ensisijaisesti itseilmaisuun ja siihen, että tuleepa kirjoitettua? Minusta niiden painopiste ei ole julkaisemisella (vaikka sekin voi sivutuotteena pulpahtaa esiin), vaan oman luovuuden elvyttämisellä. Natalie Goldbergin treenikirjoittaminen pyrkii samaan: tekstin tuottamiseen. Goldbergillähän korostuu tuo zen-buddhalainen luonne, että antaa käden vain kirjoittaa, ei kontrolloida sitä ajatuksilla. "Älä ajattele" on yksi Goldbergin ohjeista. Oma suosikkini! :)

Lisää lusikoita soppaan :), minäkin uskaltaudun kommentoimaan.

Mietin tuossa lukiessani noita kommentteja, että kukahan ensimmäisenä ottaa esille Goldbergin treenikirjoittamisen, koska kuten Päivikin totesi, siinä kirjoittaminen on se pääasia. Itsestäni tuntuu, että silloin kun kirjoittaa kirjoittaa ja pitää käden liikkeessä (onko se sitten sitä treenikirjoittamista vai millä nimellä sitä haluaakaan kutsua), pääsee lähelle sitä niin sanottua taiteilijan vapautta. Tai niin minä sen koen: vapautena luoda ihan mitä vaan, vapautena ylipäätään luoda. Sitten jälkeenpäin voi katsoa, tekeekö lopputuloksella/-tulokselle mitään, mutta sillä hetkellä, kun kynä kulkee ihan mihin suuntaan vaan, on kaikkein vapain, kun voi valita minkä suunnan tahansa.

Liittyikö tämä mitenkään asiaan? En tiedä - tuli vaan mieleen. Monille kirjoittamista harrastaville tekisi kyllä hyvää kirjoittaa ihan kirjoittamisen vuoksi. Olen tavannut muita julkaisua tahtovia kirjoittajia ja osa heistä ei kirjoita ikinä mitään, ei sanaakaan, mitä he eivät tarkoita julkaistavaksi. Olisipa se kauhea taakka, kirjoittaa jokainen sana vain siksi, että juuri ne sanat julkaistaisiin.

Hei Rooibos, Goldbergillä on tosiaan kiinnostavia ajatuksia ja hyviä harjoituksia, olen niitä menestyksellisesti kursseillani teettänyt. Samoin olen kyllä tykännyt Päivin mainitsemasta Julia Cameronista, vaikka hänen kohdallaan täytyy aina hiukan kurssilaisille selitellä sitä new age hömppää. Tai sitten se on omaa ennakkoluulani, kun tuntuu että pitää selitellä. Minusta kumpikin noista edustaa tavallaan sellaista uutta ajattelua kirjoittajakoulutuksessa.

Päivi, olet oikeassa, en minä tosiaan ole tavannut yhtään sanataideohjaajaa, joka lupailisi julkaisukynnyksen ylittämistä. Sellaisia sen sijaan olen tavannut, jotka pitävät kunnia-asiana sitä etteivät ainakaan turhan herkästi kannusta kurssilaisia.

Tuo yhdessä jammailu tosiaan kiinnostaisi. Muistan kuinka eräällä kurssilla oli kolme kynäilijää yhtäaikaa puurtamassa harjoitustehtävää; kävimme aina välillä nauramassa toistemme tuotoksille (niitten piti olla vähän naurettavia) ja jatkoimme sitten omaamme. Lopputulokset olivat hyviä. Jokaisella omansa. Nyt tuli mieleen, että ehkä olisi tullut vielä parempaa, jos olisimme tehneet yhtä yhteistä juttua.

Hei annumari! minullakin on kokemus, että parhaat jutut syntyvät kun ihmisillä on hauskaa ja tunnelma rentoutunut. Kysymys kai kuuluukin, että miten tällainen tunnelma luodaan.

en tiedä kauhean hyvin siitä miten tuo tunnelma luodaan, mutta omat kokemukset kertovat, että sellainen leppoisa ja luova ja inspiroiva tunnelma on syntynyt, silloin kun ihmiset eivät pyri mihinkään ja kokevat toisiaan kohtaan luottamusta.

tämä on kai lähellä improvisointia, josta puhut (?)
muusikotkin improavat samoin näyttelijät.

improamisesta tiedänkin hipun verran jotain kokemustiedon lisäksi. siinä tärkeätä on kuunteleminen, toisten impulssien vastaanotto ja omasta 'loisto ideasta' luopuminen. kilpailu,toisten/toisen 'tappaminen' (eli: sammuttaminen) on mm kielletty.

vähän sellainen flow -kokemus.

Keith Johnstone ja Viola Spolin on kirjoittanut kirjoja improvisaatiosta, ja vaikka ne kertovatkin lähinnä teatterityöskentelystä niin eiköhän tätä voisi soveltaa jotenkin kirjoittamiseenkin ...

Kiitos vinkistä Liisa! Täytyykin alkaa suunnitella mitä on kirjoittamalla improvisoiminen ryhmässä.

Tietty tässä tulee eteen temperamenttikysymys. Monet kirjoittajat voivat olla aika introverttejä ja kokevat tällaisen ryhmähommailun ahdistavana. Itselläkin on huonoja kokemuksia aiheesta, joskin sitten hyviäkin.

kokeilin kerran eräällä kurssin aluksi (en ole opettanut kirjoittamista) harjoitusta, jossa ihmiset kirjoittivat määritelmiä itsestään, sitten valheita ja lopuksi päättömyyksiä (esim. pääsen pitkällä loikalla jenkkeihin, nukuin viime yön kuussa tms. ei edes välttämättä minä-juttuja) lopuksi he saivat vapaat kädet valita näistä vaikka neljä (tai mitä sovitaan) ja tehdä niistä runo.

Menestys oli niin hyvä, että erään yhdistyksen illanistujaisissa sitten tehtiin sama, pantiin runot seinälle ja jokainen sai käydä antamassa niille pisteitä. Voittaja palkittiin.

Totta, Liisa, teatteri-impron harjoitukset saattaisivat sopia erittäin hyvin kirjoittamiskursseille, ainakin ideoiden irroitteluun ja rohkaisuun. Olennaistahan on juuri tuo mainitsemasi toisen ideoiden hyväksyminen ja niihin tarttuminen. Improissa voidaan esimerkiksi kertoa ryhmässä tarinoita annetusta aiheesta sana kerrallaan, siis vuoron perään jokainen jatkaa tarinaa, mutta vain sanan kerrallaan.

Henkilöiden keksimiseen sopii toinen harjoitus: pienessä joukossa keksitään henkilöitä niin, että yksi ensin huutaa nimen, vaikkapa "Marketta Mäkinen". Kaikki huutavat tähän "joo!" Sitten joku toinen huutaa uuden ominaisuuden henkilöön: "neljäkymmentäkaksivuotias!"
"JOO!"
Ja kolmas lisää: "Museovirkailija"
"JOO!"
Neljäs: "Harrastaa itämaisia taistelulajeja!"
"JOO!"

jne. kunnes joku tuo mukaan ominaisuuden, jota ei tunnu luontevalta yhdistää henkilöön, esim.

"Kiinnostunut kaksikymppisistä miehistä!"

"Eiii...."

Tämän jälkeen aloitetaan uusi henkilö uudesta nimestä.

Toimii älyttömän hyvin, nopeasti syntyy mielenkiintoisa henkilöhahmoja. Olennaista on, että huudetaan innokkaasti ja oikein karjutaan joota, koska se oikeasti kannustaa ja vähentää estoja, vaikkei uskoisi. Kannattaa kokeilla.

Kiitos mainioista kirjoitusharjoituksista annumari ja Muskeli-Netta! Pistän mieleeni ja hyödynnän. Muutkin saisivat laittaa tänne kirjoitusharjoituksia!

Jatkan noita Muskeli-Netan harjoituksia tarinan rakentamisesta, sana kerrallaan harjoitus vaatii taitoa. Tarina nimittäin tulisi saada myös pysymään kasassa ja päättymään johonkin.

Lause kerrallaan samalla tavalla, mutta tarinassa pitää olla esimerkiksi: poliisi, kurpitsa, valkoinen, nenäliina ja kirves. Välimerkin (pilkku, piste) voi myös ilmoittaa, jotta jatkaja tietää, aloittaako uuden lauseen.

Olisipa mukava päästä luovan kirjoittamisen kurssille. Tai vaikka ihan mille tahansa kirjoituskurssille... Joskus olen katsellut opistojen kesäkursseja, mutta kesät kun tuppaavat aina olemaan niin täynnä kaikkea. Onkohan mitään talviviikonloppukursseja? Täkäläisessä työväenopistossakaan ei mitään hirmu sopivia kirjoituskursseja tuntunut olevan.

Olisi mukava päästä kurssille juu, mutta mistä ottaa se aika ja etenkin se raha, jota tarvitaan aina. Kirjoitan intohimoisesti ja tunnustan, että toivon joskus jotakin julkaisevanikin. Halu kehittyä on kova, mutta vaikka kuinka googlettaa ja yrittää, ei tunnu löytyvän juuri sellaista kirjoituskurssia jonne olisi varaa mennä. Ja sitten kun sellaisen löydät, se on liian kaukana. Eipä siinä sitten mitään, itseopiskelukin kannattaa.

Liisa, yleensäkin harjoitukset, joissa on pakko upottaa tarinaan tiettyjä sanoja, toimivat hyvin. Kiitti vinkistä!

Salla, luulisi että talviviikonloppukursseja löytyy, mutta ehkä niissä sitten on vähän tuota Sarin mainitsemaa ongelmaa, eivät välttämättä ole kovin lähellä.

Sari, ehkäpä et sitten tarvitsekaan kursseja, jos jo muutenkin kirjoitat intohimoisesti. Olen nimittäin itse ajatellut, että kurssien tärkein anti on siinä, että osallistujien tulee kirjoitettua ja jää se normaali pitäisi pitäisi vaan kun ei jaksa eikä ehdi huokailu vähemmälle.

Tuo on kyllä totta, jos saat joskus järjestettyä sellaisen kurssin josta puhuit, niin se olisi hyvä varmasti minullekin. Tarinoita olisi vaikka kuinka, kun vaan osaisi ne tuolta sisuksista jäsentää. Kirjoittaminen on hauskaa ja rentouttavaa, aikaa siihen täytyy kyllä näin neljän lapsen äitinä todella irrottaa. Jälkeenpäin kyllä huomaa, ettei se ollut kuitenkaan mistään pois ja itsellä on hyvä mieli kun on taas saanut paljon kirjaimia paperille.

Lueskelin justiinsa Goldgergin kirjaa ja hän sanoo, että sekin on eteenpäin jos kirjoittaa kymmenen minuuttia päivittäin. Ei se kirjoittaminen tosiaan välttämättä niin paljon vaadi:-)

eipä niin :- ) ja nyt uskalsin antaa reilut 260 sivua (alku) luettavaksi ensimmäistä kertaa henkilölle johon luotan. Kyllä oli mukava saada kommentti: "sinun syysi että valvoin lähes kolmeen ja itkin kaksi kertaa". Eikä siinä ollut edes loppua vielä, heh. Kommentteihin sisältyi kyllä korjausehdotuksiakin, mutta minulle pääasia on että tarina imaisee lukijan mukaansa.

Niinpä, kaikki korjaukset on helppo tehdä jos perusasiat , siis tarina on kunnossa.

whot you want all

beach diet pregnancy south
best diet pill top
atkins diet dr free plan
beach diet phase south two
3 day diet protein
approved beach diet food south
atkins diet dr menu
atkins copy diet plan
best diet life site web
atkins book cook diet illustrated new

buy later now pay printer
buy i should stock
buy french online wine
buy later now pay shopping
buy here pay here car lots
buy gun where
buy house phoenix we

alternative cancer cervical treatment
awareness breast cancer
bladder cancer tumor
awareness bracelet breast cancer
awareness breast cancer graphic myspace
bladder cancer kidney
awareness bracelet breast cancer jelly

which one would be the end key the red one?

For reference only ... really want to tattoo a look of health, the second to see technology put the final price, to a good thing this is your life, not because the impulse tattoo, if you just to cool what tattoo, I recommend his tattoo kits mouth directly to the streets, nodding his socks would be cool, there will be more eyes on you, not to spend money. In addition, it is best not to name any of the tattoo lovers, who, if you are mature enough you should be able to understand tattoo ink people are bound to change, if a forced resignation, you can quietly tell you are forced to tattoo a tattoo of the name , and let him give you aggressive, easily get rid of or in any other plan after the cap off ...

Helmi, minäkin muistan tuon naisen jonka takki oli jäänyt alimmaiseksi. Kun lueskelen tarinoita joita ihmiset kirjoittavat omasta elämästään, niistä usein löytyy tuollaisia vastaavia kuvia, joista yleensä aina kysyn että onko tämä keskeinenkin teema elämässäsi. Usein ihmiset toteavat hämmästyneinä että taitaa olla.
1984 Chevrolet Citation AC Compressor

Manufactures roll forming machines in variety of configurations, as well as decoilers and cutoff equipment. Units can be customized to requirements.
roll forming machines,
roll forming machine,
roll former,

Internet marketing services for small, medium and large businesses.
Internet marketing services,
Local SEO Services,
SEO Consulting Services..

Volvo 940 Fuel Pump Assembly

I recently came across your blog and have been reading along. I thought I would leave my first comment. I don’t know what to say except that I have enjoyed reading. Nice blog. I will keep visiting this blog very often.It is a appreciable that you are too good to manage your blog because actual meaning of blog dies if irrelevant comments remain for long time.For good post knowledge based comments should be written so that people can learn from this blog

Distributor065 should not be allowed to Office 2010 have an account if they are not going to comply with the agreement. Although it is very different from the former UI, Office 2007 the new Ribbon interface does wonders for your productivity once you get used to it. All of your keyboard shortcuts are the same, so there are Microsoft Office 2010