Haaa ha ha haa!
Mitä ne IHAN OIKEASTI kuvittelevat?

Siis ihan OIKEASTI? Voi herran pieksut. Mun aivoni varmaan repeävät ihan just.

No JEE. Jopas on taas ajateltu loppuun asti...

Toimittajan ja valokuvaajan perheessä olemme toki myöskin saaneet osamme siitä, että "kyl sää varmaan kirjoitat meil tän pikkujutun / otat äkkiä pari kuvaa (ilmaiseksi) kun sulta se käy niin helposti". Kirjailija on varmaan sit vielä astetta hankalampi ammatti - raha(palkka)han on teille tietysti silkkaa myrkkyä, joka pilaa aidon luovuuden ;)

Heko heko. Ei ole todellista. Tokihan te joukolla lähdette neuvottelemaan alennuksesta. Heh heh.

Kaveriani pyydettiin kerran valokuvaamaan rokkikonserttiin; tai olla jokin Elävän musiikin yhdistys. Ilmaiseksi tietty. Sitten kävi vielä ilmi, että pääsylippukin piti kuvaajan itse maksaa...

Vai että voisit vapautua pääsymaksusta erillisestä hakemuksesta!

Mutta tämä onkin Turun yliopisto! Tietenkin menet riemusta kiljuen ja maksat tuplamaksun siitä ilosta, että ensin väsäät alustuksen tai puheen ja vielä pääset esittämään sen ihan itse kaikelle kansalle. :P

Joo, tuollaista tosiaankin sattuu ja tapahtuu joillekin suuriegoisille järjestäjille, jotka kuvittelevat, että on suuri etuoikeus tehdä ilmaista työtä _heidän_ puljuunsa. Minullakin olisi omia vastaavankaltaisia kokemuksia, mutta en viitsi näin julkisuudessa.

Samanlaista se on tutkimuksen tekijälläkin.

Minua pyydetään puhumaan väitöstutkimuksestani, mutta useat kutsun esittäjät olettavat minun ilman muuta maksavan itse kaikki kustannukset (seminaarin tai vastaavan osallistumismaksut, matkat ja majoitukset) ja saapuvan silti innoissani paikalle. Millä rahoilla minä sellaista jatkuvasti tekisin!

Kuitenkin samat ihmiset saattavat olla hyvinkin valmiita kiistämään tutkijan oikeuden työttömyysturvaan, koska "tutkijathan elättävät itsensä tutkimustyöstään saamillaan tuloilla". Miten niin elättävät, kun artikkeleita oletetaan kirjoitettavan ilmaiseksi, haastatteluista ei makseta korvausta ja tutkija maksaa itse päästäkseen puhumaan?

Onneksi sentään asiat eivät aina ole näin huonosti, mutta paljon tälläista kyllä tapahtuu.

Joten, Kirsti, luulen kyllä aavistelevani, miltä sinusta tuntuu, vaikka en kirjailija olekaan.

Sun naurus kolisee täällä saakka....

Joo, jotenkin ajattelinkin, että blogiani käyvät lukemassa sellaiset ihmiset, jotka ymmärtävät tällaisten asioiden sisältämää ironiaa. Kiitos kommenteista!

Hetkinen nyt: tilaisuus siis järjestetään Turun Yliopistolla, mutta kuka on järjestäjä?
Yliopiston sivuilta en ainakaan toistaiseksi löytänyt.

En tiedä kuka on järjestäjä, mutta Lapsuudentutkimus päivistä on kymysys ja ne pidetään ilmeisesti opettajienkoulutuslaitoksella.

Että tällaista rahastusta.
Varsinaista varainhankintaa.

No nyt löytyi. Eli siellä on tarkoituksena perustaa lapsuudentutkimuksen tieteellinen seura. Ekaa kertaa ovat asialla, kovin ovat innostuneita, mutta kaikesta päätellen eivät ihan selvillä realiteeteista.
Jyväskylän yliopistosta (www.jyu.fi) ovat näemmä järjestäjät alkuaan lähtöisin.

No sinähän velho olet, Rocky.

Joo mm, mutta yrittänyttä ei tietenkään laiteta.

Siis ihan hypoteettisesti: jos maksaisit puhumisesta, mutta järjestäjät eivät jutuistasi pitäisi, palauttaisivatko he rahat?

Hyvä Turku! Pisteet kotiin...! Kuulostaa tutulta moneen muuhunkin taiteenalaan liittyen. Jostain syystä ihmiset eivät osaa arvostaa tätä työtä, ainakaan mitä rahaan tulee. Luominen vie yhtä lailla energiaa ja aikaa kuin mikä tahansa muu työ. Jos johonkin asiaan erikoistunutta ihmistä pyydetään tekemään jotain mikä vie aikaa ja energiaa ei vain paikan päällä vaan myös suunnittelussa, pitäisi ymmärtää että silloin kyseessä on kilpailu ko. henkilön normaalin työn ja tämän erikoisjutun kanssa. Ja raha on työssä kuin työssä kuitenkin aika usein valttikortti jolla tuon kilpailun voittaa! Mikä ihmisiä vaivaa!!! Ei taiteilijatkaan pelkästä taiteellisesta hengestä elä jos ei toimistotyöntekijäkään syö ruoakseen niitä toimiston papereita!

Ihanaa löytää samanhenkisiä ihmisiä netistä!

Heh Tuima, pitäisiköhän kysyä tuota.

Salla joo, yleistähän tämä varmasti on. Mutta mitä ihmettä, eivätkö toimistotyöntekijät syökään paperia?!

Hei Emmi, netti on kiva aparaatti joo:-)

Tuttuahan tuo on, että tieteilijöille ja taiteilijoille ei makseta.
Sain eilen eteeni kustannussopimuksen. Mutta koska minulla on oma kirjuri hoitamassa raha-asiat (!), hän joutui nauramaan mulle paperin nähtyään, että kirjaileminen on nollasummapeliä, onneksi sulla on siihen varaa (!). En mää kyllä ole saanut koskaan korvausta esim. kirjoitettuani testin jälkeen maahanmuuttajille suomen kielen todistuksia. Esimerkkejä riittää muitakin ihan omasta takaa.
En tosin maksa naapurin isännälle traktorihommistakaan.

Tutut arkkitehdit valittavat, että joutuvat vapaa-aikoinaan ilmaiseksi suunnittelemaan kesämökkejä, lääkärit kirjoittelemaan reseptejä, psykoihmiset antamaan kylässä ollessaan pika-apua kylpyhuonepalavereissa.

Meille pesiytyi laman mukana kahteen tai kolmeen lokeroon pesiytyneitä ammatinharjoittajia. Entinen talkoohenki ja vastavuoroisuussysteemi katosi ja tilalle tuli rohmuaminen. Eräät taas hinnoittelevat moneen kertaan jo useasti myymänsä tuotteen (!)
"Olet sen arvoinen!"

Koko yhteiskunnassa on vallalla tämä koitetaan-kepillä-jäätä-jos -se -vaikka-olis-niin-tyhmä-miltä-näyttää.

Ne, joilla oikeasti on varaa vaikka mihin, eivät viihdy parrasvaloissa eivätkä valittele - he kahmivat varjoissa yhä enemmän mahdollisuuksia, rahaa ja omaisuutta.

Kai ne lähettää sulle laskun myös siitä ajasta, joka niillä kului sen vasteen kirjoittamiseen + sähköpostin reitityskulut. Plus alv. Plus pienlaskutuslisä. Odota vaan.

Hetki piti räkättää kertomuksesi perusteella, sellaista kuivaa brittiläistä käkätystä. Silti en osaa pitää tarjousta erityisen keljumielisenä, paremminkin kyseessä on ollut yltiöpositiivinen ajattelu tai ajattalemattomuus.

En ole ilmaista työtä vastaan sinänsä, jos siitä saa itsellekin jotain arvokasta.

Luulen myös, että järjestäjät eivät (kokemattomuuttaan?) ole ajatelleet oikein suoraan. Uskomaton juttu joka tapauksessa.

Joo, Liisa, kustannussopimusta silmäillessä ei paljon naurata. Onko mitään järkeä edes kirjoittaa kirjoja, kun kuukausien urakasta saa parhaassa tapauksessa (jos koko painos menee) kouraan saman verran kuin joku rakennusmies kuukaudessa. Ja ilmaista työtä odotetaan monestakin suunnasta. Onko sinulle, Kirsti, koskaan maksettu esim. päivärahoja tai matkakorvauksia kirjamessuille tai muihin kirjan markkinointitapahtumiin osallistumisesta? Tietysti siinä kauppaa omaa työtään, mutta kun kirjailijan toinen tulonlähde on usein kaiken maailman keikkatyöt, niin niitähän ei voi sitten ottaa kalenteriin niille päiville, kun messuille on matka. Siksikin tuntuu kurjalta, kun maksaa junalippunsa itse.

Siis kirjailijuudessa ei juurikaan taida JÄRKEÄ olla, mutta nähtävästi JOTAKIN on. Eivät täysjärkiset ihmiset muuten antaisi itseään kohdella niin kuin kirjailijaa kohdellaan.

Kävin tänään yhdessä tilaisuudessa. Esiintyvä monta romaania keskisuuressa kustannustalossa julkaissut kirjailija ilmoitti seuraavan kirjansa ilmestyvän kevään korvalla OMASTA firmastaan. Oli kyllästynyt lopullisesti huonoon kohteluun ja olemattomaan liksaan.

Tuli lisäyksenä mieleeni ed. puheenvuorostani: Se arkkitehti, jonka mainitsin esimerkkinä, perusti oman yhden naisen firman ja tekee omaa bisnestä pitkin Eurooppaa ja viimeksi kävi Kanadassa puhumassa erikoisalastaan.
Nyt kaikki ammattiin liittyvät pyynnöt menevät oman firman kautta ja tulot tuplaantuivat. Aika rankkaa kyllä perheelliselle.

Liisa on oikeassa, ei ole järkeä. Tuota oman putiikin kautta julkaisemista olen entistä enemmän ajatellut. Tai että perustaisi muutaman kirjailijan kanssa oman yhteisen putiikin. Koska siis tämä touhuhan on aivan järjetöntä, siis oikeasti.

Anonyymi kirjoittaja, en yleensä lähde mihinkään ilman kunnon korvausta, mikä sitten tarkoittaa etten juuri missään käy, koska kyselijät yleensä vetäytyvät siinä vaiheessa kun tulee rahasta puhe. Onneksi aina joskus joku on valmis korvauksen maksamaankin.

Rusina, en minäkään usko että tarjouksessa mitään sinänsä keljua oli. Uskon, että seminaariin osallistuvat kasvatustieteilijät maksavat seminaarista. He ehkä saavat korvauksen jotain muuta kautta tai sitten katsovat seminaariin osallistumisen muuten olevan tärkeää uransa kannalta, jolloin korvaus voi tulla myöhemmässä vaiheessa. Omalla kohdalla vain en näe seminaarin tuottavan minulle mitään erityistä hyötyä. Varmasti olisi ihan mielenkiintoista osallistua, mutta maailma on täynnä kaikkea mielenkiintoista, jonka voi tehdä omalla ajalla ja joka ei maksa.

kannustan omiin puljuihin, vaikka markkinointi onkin vaatimattomampaa ja vaikka oman puljun pyörittämisessäkin palaa aikaa ja tekee niitä ilmaisia työtunteja. yritysmuodoista on osuuskunta erinomainen vaihtoehto, etenkin jos on vähintään 7 osakasta.

Uskomaton tapaus: että pitää maksaa itse siitä, että tekee työn. Jos tapahtuma tarvitsee kirjailijoita, niin ihmettelen, jos joku lähtee näillä ehdoilla.

Taitaa olla ajan trendi. Itselleni kävi samalla tavalla jo 2006, jolloin tulin pyydetyksi Sosiaalialan asiantuntijapäiville alustajaksi...

Alustuksen tekeminen, siitä nettiin tiivistelmä, sentään jokunen työtunti asian äärellä aherrusta ja matkustus ym. muut kulut vielä omasta pussista. Eipä stimuloinut isosti. Eikä silloin naurattanutkaan, ei edes kolkosti. Lähinnä se tuntui loukkaukselta. Että toisilla on otsaa!

Oi voi mimmi, anteeksi että minua naurattaa.

Niinpä Thp, mutta kuten mimmi tuossa todistaa, niin ilmeisesti on aina toiveissa löytää joku, joka maksaa siitä että saa tehdä työtä.

Liisa, joo puljua pitää kyllä miettiä.

Ei hätää Kirsti! Olen täysin toipunut asiasta.... Ja ottanut opikseni... :)

Uh, näitä tuntuu löytyvän aina. Sen vielä ymmärrän että jokin pikkukoulu x soittaa ja olettaa, että kirjailija tulee automaattisesti ilmaiseksi - jos opettaja on ensimmäistä kertaa asialla ja rahathan tietenkin ovay aina olemattomat. Mutta organisaatioiden pitäisi ymmärtää hieman paremmin, kun pyörittävät hieman toisenlaisia rahoja...

Mutta kirjailijahan maksaa mielellään siitä, että hän pääsee puhumaan itsestään! Kirjailija jopa voisi maksaa kuulijoille siitä, että he suostuvat tulemana paikalle! Kukapa sitä kirjailijan jorinoita suostuisi muutoin kuuntelemaan! :)

On eri juttu olla jossakin organisaatiossa itse mukana ja tehdä talkoota, kun olettaa että joku tulee sitten automaattisesti ilmaiseksi geimeihin mukaan.
Vaihtokauppatyylistä työtä voi aina tehdä - mutta siihen nyt aina liittyy se ojassa oleva oma lehmä., jonka ahteria voi olla ikävä työntää yksin takaisin kovalle maalle.

Joo, siis voihan sitä yhtä sun toistakin tehdä talkoilla tai vaihtokaupan hengessä, mutta jotenkin sitä tosiaan kai itsekkäästi toivoo että siitä olisi itsellekin jotain hyötyä.

Ei voi olla totta! Kuvittelin tuollaisen kutsutaan-ja-sinä-maksat-siitä-että-saat-tulla -menon olevan vain outojen piirien hommaa:)

Kyllähän minutkin kerran pyytämällä pyydettiin erään TV-ohjelman keskustelijaehdokkaaksi. Otin vapaapäivän ja matkustin paikalle haastateltavaksi, ja päivän lopuksi selvisi, että meni omaan piikkiin matkakuluja myöten: "täähän on siis ylipäätään niin hieno tilaisuus ihmisille, että jada jada". No, tiedänpä nyt varoa:-)

Hahhah Birdy. No joo, oppia ikä kaikki, tietysti.

Kirsti -> "Jos tämä tuntuu ylivoimaiselta, voisi olla mahdollista neuvotella vapautus osallistumismaksusta."

Osallistumismaksua ei ole lainkaan. Tarkistin. :-)

Oh, kiitos tiedosta Squirrel!

Manufactures roll forming machines in variety of configurations, as well as decoilers and cutoff equipment. Units can be customized to requirements.
roll forming machines,
roll forming machine,
roll former,

Distributor065 should not be allowed to Office 2010 have an account if they are not going to comply with the agreement. Although it is very different from the former UI, Office 2007 the new Ribbon interface does wonders for your productivity once you get used to it. All of your keyboard shortcuts are the same, so there are Microsoft Office 2010