|
|
|||
|
06.04.2006 - 20:14
No
siis määhän lyön sen tiineeks mut jos se ei tuu tiineeks niin sitten se
kannattaa pistää makkaraksi. Kato ei tollasen elukan kanssa kannata.
Mitä se hoitopäivä nyt on, jotain 150 euroo, se on äkkiä 4000 euroo ja
jos se ei auta, niin se on sitten kuitenkin makkaratehdas edessä. Ja
teurashinta on tollasesta elukasta 250 euroo et laske tosta. Niin niin,
kyl mä ymmärrän, totta kai se on sulle tärkee, mut hei mieti nyt että
kannattaako. Siis tollanen elukka. Vaik se tuliskin tiineeks sä et
ikinä saa siitä paljon mitään. Ja joskushan kaikkien on täältä
lähdettävä. Ei helvetti, älä nyt poraa. Ei kun kaupassa. No vittu oli
niin pitkä päivä taas. Tää on tällasta. Köyhän tarttee yrittää.
Osui eilen korviin kun kävin illalla kaupassa. Puhuja oli ehkä kolmevitonen pitkätukkainen, blondattu nainen. Sievät kasvot. Ääni mukavan käheä. Teki mieli lähteä sen perässä, katsoa minne se menee ja mitä seuraavaksi tapahtuu. Naisen ostoskorissa oli maitoa, jugurttia, mehua, ruisleipää ja leikkeleitä. Mietin että mitä ihmiselle pitää tapahtua että se alkaa puhua tuolla tavalla. Vai oliko tuossa mitään ihmeellistä. Ei siinä ehkä ollut. Minä vain elän jossain ihmeellisessä pumpulissa. Tänään olin tilaisuudessa, jossa mieleeni ei pälkähtänyt ainoatakaan ajatusta jonka ääneen lausuminen olisi tuntunut korrektilta. Joten olin hiljaa. Sain hämmentää kahviani kultalusikalla ja miettiä millaista olisi ollut syntyä sellainen suussa. Otin siis vastaan minulle myönnetyn apurahan. Raha ei ole vain rahaa, se on kaurapuuroa ja väkevää pikakahvia. Lämpöä ja turvaa tänä kylmänä keväänä joka ei uskalla irrottaa otetta talvesta. Raha ei tee onnelliseksi, mutta olen kiitollinen kahvista joka herkistää aistit. Ja iloinen näistä päivistä kun olen hereillä ja luon maailmaani sana sanalta. Juuri nyt puut näyttävät viluisilta, mutta pian aurinko jälleen hellii kaikkia palelevaisia. En ymmärrä ihmisen osaani, mutta tänään riittää että minulla on se.
|
Kirjoittaja
Totuus on tuolla ulkona
Arkisto
2009 2008 2007 2006 2005 1970 Sivut
Lisätietoja
laskuri
> Kiitos
SusuPetalille sivupohjasta
|
||
Hyvä ajatus juoda kahvia vaitonaisena ainakin siihen asti kun rahat ovat tilillä. Mutta mitä mitä, ei kai meidän kaikkien Kirsti juo _pikakahvia_?
Etappisika, voin vakuuttaa ettei se nainen ollut Saara, tiettyä hengen sukulaisuutta saattoi löytyä mutta Saara on hempeä ja tunteellinen pyhäkoulutypy tuohon karuun amatsoniin verrattuna.
Kyllä minä tosiaan juon pikakahvia koska tykkään sen mausta. Onko tämä ihan kamala tunnustus, hä? Rahat on jo tilillä.
Mut pikakahvi sentään hei? Käsitteellisesti se kuuluu samaan kategoriaan kuin Valittujen Palojen kirjavaliot (pikakirja), lentokoneen käymälässä hätäillen toimittu sukupuoliyhdyntä (pikapano), netistä nousuhönössä otettu kulutusluotto (pikalaina), Esa Saarisen luennoilta omaksuttu elämänhallinta (pikaviisaus), blogivierailijoiden kommentit (pikanuolaisu) ja housuun kuseminen pakkasella (pikalämmitys). .. Listaa voi jatkaa maun mukaan, pointti tässä kuitenkin on selvä.
Rahat tilillä - se on perusasia. Kuitenkin.
Etappisika, kelpaako sinulle sitten suodatinkahvi, vai pitääkö olla oikein pannukahvi, sellaista mistä saa päällepäätteeksi lusikallisen poroja suuhun? Voi olla että pikakahvi kuuluu käsitteellisesti samaan kategoriaan kuin nuo mainitsemasi, mutta Esa Saarista ja housuihin kusemista lukuunottamatta minulla ei oikeastaan ole niin kauheasti noita muitakaan vastaan. Varsinkin blogivierailijoiden kommentit ovat minusta ihania, vaikka sitten olisivatkin vain pikanuolaisuja. Parempi nuolaista ennen kuin tipahtaa. Ei kun ei se ihan noin mennytkään, mutta samapa tuo.
Pannukahvi on stydiä kamaa kyllä kanssa, nykyisin harvinaisempaa vaan - ja eikö ole tiedossa maaseudun kahvihöveliyden eräs aspekti: ns. nokkaporot kaadetaan aina vieraille... "pastori ottaa vaan, ja vehnästä kanssa" - eihän potikkasatsistakaan ensimmäisiä tippoja itse juoda koskaan, sikunat siitäkin vieraille silvuplee.
Samaa kansanoveluutta on blogikehuskelussakin osaltaan. Kattotaan miten se kiemartelee oikeen siinä... Kissa ja bloginpitäjä ovat samaa heimoa.
Vastustus ankaroituu housuun kusemisen ja Saarisen kohdalla - jos Aurajoen (nyt jo oletettavasti heikentyneellä) jäällä makailisi jonkin seminaarin jäljiltä housuihinsa kuseskeleva E. Saarinen, kuinka menettelisit kun sattumalta kävelisit ystäväsi kanssa ohitse?
Tarkkailen tilannetta, soitan Ilkka Niiniluodolle, vien höyryävän termosmukillisen pikakahvia?
"Samaa kansanoveluutta on blogikehuskelussakin osaltaan. Kattotaan miten se kiemartelee oikeen siinä... Kissa ja bloginpitäjä ovat samaa heimoa."
Hehheh. Aika paha. Mutta varmaan totta. Toisaalta se on aika luonnollista, että jos joku sanoo jotain ystävällistä, siitä ilahtuu ja vastaa takaisin ystävällisesti. Minusta tuntuu ettei maailma ainakaan siitä muuttuisi paremmaksi jos alkaisimme vastata ystävällisiin kohteliaisuuksiin esittelemällä persettä. Normaalielämässä tuntuu ihan luonnolliselta vastata ystävällisyyteen ystävällisyydellä, mutta jostain syystä virtuaalimaailmassa usein toivotaan että pitäisi toimia päinvastoin, osoittaa ettei ole imarreltavissa, vaan pystyy ystävällisiin kommentteihin laukomaan jotain "rehellistä".
Kyllä minä varmaan Niiniluodolle soittaisin.
Hoitopäivä eläinlääkärissä maksaa 150 e?
Ehkä kaikki käsitti heti aluksi, että kyse on eläimestä, mutta minä luulin ensin, että joku jätkä puhuu jostain muijasta...
anonyymi, voin kertoa sähköpostissa. Apurahan myöntäjä ei halua että asiasta riekutaan julkisuudessa. En huomannut kysyä koskeeko matala proofiili myös blogeja.
Mjaha. En ole tuota mahdollisuutta tullut ennen ajatelleeksi, mutta kirjailijan erottaakin meistä tavallisista ihmisistä, paitsi nurkan takana jaetut apurahat, myös mielikuvituksen laajuus ja lento.
Vaikka voi tuntua siltä, ettei maailma siitä muuttuisi paremmaksi, niin ei se toisaalta huononisikaan.
Karpalo, kyllähän tuollaisia sanoja pitää käyttää. Eihän siitä tiedonvälityksestä mitään tule jos aina miettii tuoreita sanontoja. Kunhan nyt vain kommentoin.
Tuossa oli kyseessä varmaan failure in communication: tunnettu ahvenanmaalainen Desmond Morris on kirjoittanut kirjojakin siitä, kuinka simpanssien ja maarianhaminalaisten keskuudessa paljaiden pakaroiden näyttäminen merkitsee alistumista, tässä nimenomaisessa tapauksessa myös anteeksipyyntöä.
Eläinrääkkäystapaukset ovat lisääntyneet vai niistä raportointi? Ei antanut kovin lempeää kuvaa tuokaan nainen.
Onnea osallesi - juuri tänään! Etkä Sinä missään pumpulissa elä, juurihan taas näytit kuin tarkkaan kuulet! Pumpulitupot korvissa olisi tuokin tarina jäänyt kuulematta ja havainnoitta.
Takalistokokemuksesi Ahvenanmaalla kuulostaa suorastaan ihastuttavalta! Lipaisenpa nyt minäkin hieman ja totean olevani kanssasi samoilla linjoilla siitä, että ystävällismieliset vastaukset tekevät maailmasta miellyttävämmän paikan. Toki pakaroitakin on joskus paljasteltava, mutta ei sentään kellonajan todentamiseksi.
Siren, kyllä raha varmaan siinä vaiheessa tekee onnelliseksi jos siitä on ihan oikeasti välillä pulaa. Mutta esim. itsellä ei ole oikeastaan pariin vuosikymmeneen ollut rahasta pulaa, on vain ollut huoli siitä että jos rahaa ei kohta jostain tipahda, siitä tulee pula.
Pakaroiden paljastelu on toki tärkeää tosiaan. Nostakaamme malja paljaille pakaroille!