|
|
|||
|
25.01.2008 - 15:33
Minulta kysyttiin tässä jokin aika sitten että olenko kulttuuri-ihminen. Se oli yllättävän hankala kysymys mietittäväksi.
Jos olen rehellinen, niin en koe olevani kulttuuri-ihminen sillä tavalla kuin sana kai yleensä mielletään. Pidän lukemisesta, musiikista, elokuvista, mutta makuni on liian sekalainen, melkein rahvaanomainen, käydäkseni varsinaisesta kulttuuri-ihmisestä. Lehtien kulttuurisivujakin seurailen laiskasti ja löydän sieltä hyvin harvoin itseäni kiinnostavia asioita. Tunnen siitä syyllisyyttä. Epäilen että laiskuuteni kostautuu. Niin, koen nimenomaan laiskuutena, että 90% kulttuurisivujen esittelemistä kirjoista ei herätä minussa minkäänlaista vastakaikua. Kyllähän niiden pitäisi herättää. Velvollisuuteni olisi olla kiinnostunut. Järkeni sanoo, että minun kannattaisi olla niistä kiinnostunut. Järkeni sanoo myös, että kaikki työhön liittyvät ongelmani johtuvat siitä, etten ole oikealla tavalla valveutunut kulttuurielämän trendien seuraaja. Minulle kulttuuria ovat myös ihmisten elämäntavat, uskomukset, myytit ja riitit, ja olenkin niistä oikeastaan kiinnostuneempi kuin taiteesta. Kuvittelin aina, että oli täysin sattumaa ajautua opiskelemaan uskontotiedettä, mutta nykyään ymmärrän että minähän olen kiinnostunut niistä asioista. Ja siitä päädyin takaisin tähän kulttuurijuttuun. Tajusin nimittäin, että minulla on oikeastaan aika välineellinen suhtautuminen taiteeseen. Minua kiinnostaa taide, joka pystyy välittämään minulle aavistuksen transsendentistä. Se kiinnostaa kirjallisuudessa, musiikissa, elokuvissa, kuvataiteessa, teatterissa. En siis ole esteetikko, jolle riittää pelkkä kauneus ja kantaa ottava taide jättää minut usein kylmäksi. Mutta jos taide hipaisee tuonpuoleista, olen myyty. Sellaista vain on tässä maallistuneessa kulttuurissa niin vähän tarjolla. Onneksi vanhaa kirkkomusiikkia löytyy, niin ja Nusrat Fateh Ali Khan.
|
Kirjoittaja
Totuus on tuolla ulkona
Arkisto
2009 2008 2007 2006 2005 1970 Sivut
Lisätietoja
laskuri
> Kiitos
SusuPetalille sivupohjasta
|
||
Niin, mitä tuohon uskomiseen tulee, niin itselleni on ehkä leimaa antavaa tuo epävarmuus sen suhteen mitä todella on olemassa. En pysty täysin varmasti uskomaan, että kaikki mitä on, on tässä minkä nyt omin silmin näen ja koen. Siksi kiinnostaa sellainen taide, jota on inspiroinut kokemus siitä että elämä on jotenkin laajempi ja moniuloitteisempi asia. Ehkä se on pohjimmiltaan uteliaisuutta, niin ja toivoa.
Ole hyvä Liisa:-)
Elämä on epävarmaa, sanoi TuuTikki muumipeikolle kirjassa Taikatalvi. - Ja se tekee siitä niin mielenkiintoisen.
koskaan lukenut Hermann Hesseä?
Yksi kommentoija näytti sanovan:
"music i do not need to understand to enjoy"
Niinpä. Vieläkin jalka hytkyy :)
Hei mm, Nusrat Fateh Ali Khan on ollut suuri suosikkini viimeiset viisitoista vuotta, meillä on hänen levyjään lukematon määrä. Tuo pätkä löytyi ihan googlettamalla. Nykyään hän laulelee jo taivaallisessa kuorossa.
--
Kun luin ensimmäisen Hesseni olin, voisiko sanoa, ihan päissäni siitä kirjasta. Menin joululoman jälkeen kouluun ja kun luokkakaveri kysyi, että miten joulu meni aloin kertoa Hessen kirjasta Narkissos ja Kultasuu. Luokkakaveri katsoi minua ihmeissään ja sanoi: aha ja käveli pois. Sen jälkeen en avannut suutani Hessestä koulussa. Paitsi yhden lukioluokkalaisen pojan kanssa, joka luki Lasihelmipeliä. Meillä oli yhteinen salaisuus.
metsän reunassa ei haitta yhtään, vaikka oma
kirjallisuusmakukin olisi viime vuosituhannelta ;-)
roll forming machines,
roll forming machine,
roll former,