Kojelauta |  Seuraa blogia |  Lisää blogeja |  Luo blogi! | 
Anna bloggaajalle lahja | Sivun alkuun | Seuraa blogia | Ilmoita blogista
25.01.2008 - 15:33
Minulta kysyttiin tässä jokin aika sitten että olenko kulttuuri-ihminen. Se oli yllättävän hankala kysymys mietittäväksi. 

Jos olen rehellinen, niin en koe olevani kulttuuri-ihminen sillä tavalla kuin sana kai yleensä mielletään. Pidän lukemisesta, musiikista, elokuvista, mutta makuni on liian sekalainen, melkein rahvaanomainen, käydäkseni varsinaisesta kulttuuri-ihmisestä. Lehtien kulttuurisivujakin seurailen laiskasti ja löydän sieltä hyvin harvoin itseäni kiinnostavia asioita. Tunnen siitä syyllisyyttä. Epäilen että laiskuuteni kostautuu. Niin, koen nimenomaan laiskuutena, että 90% kulttuurisivujen esittelemistä kirjoista ei herätä minussa minkäänlaista vastakaikua. Kyllähän niiden pitäisi herättää. Velvollisuuteni olisi olla kiinnostunut. Järkeni sanoo, että minun kannattaisi olla niistä kiinnostunut. Järkeni sanoo myös, että kaikki työhön liittyvät ongelmani johtuvat siitä, etten ole oikealla tavalla valveutunut kulttuurielämän trendien seuraaja.

Minulle kulttuuria ovat myös ihmisten elämäntavat, uskomukset, myytit ja riitit, ja olenkin niistä oikeastaan kiinnostuneempi kuin taiteesta. Kuvittelin aina, että oli täysin sattumaa ajautua opiskelemaan uskontotiedettä, mutta nykyään ymmärrän että minähän olen kiinnostunut niistä asioista. Ja siitä päädyin takaisin tähän kulttuurijuttuun. Tajusin nimittäin, että minulla on oikeastaan aika välineellinen suhtautuminen taiteeseen. Minua kiinnostaa taide, joka pystyy välittämään minulle aavistuksen transsendentistä. Se kiinnostaa kirjallisuudessa, musiikissa, elokuvissa, kuvataiteessa, teatterissa. En siis ole esteetikko, jolle riittää pelkkä kauneus ja kantaa ottava taide jättää minut usein kylmäksi. Mutta jos taide hipaisee tuonpuoleista, olen myyty.

Sellaista vain on tässä maallistuneessa kulttuurissa niin vähän tarjolla. Onneksi vanhaa kirkkomusiikkia löytyy, niin ja Nusrat Fateh Ali Khan.
Liisa E kirjoitti 25.01.2008 - 21:50
tacks! kiitos. tällä mennään ;-)

Maahanmuuttaja kirjoitti 26.01.2008 - 00:17
Ai että nappiin osui tuo ensimmöäinen kappale! Syyllisyyttä, häpeää, lukemattomien kirjojen kasvava pino... Toista on sitten tuo toinen: suoraan puhuen minua ei kiinnosta mikään mitä en usko eksistenssiksi. Useimmilla "tosielämään" perustuvilla tarinoilla ei ole mitään tekemistä olemisen kanssa. Niitä on yhä enemmän - ironisia, muka arkisia, keltaisen lehdistön huolellisesti kasvattamia tarinoita, joissa tosi ei ole totta vaan totuudella leikkimistä, sen esittämistä jonkinlaisen yleisen mielikuvan pohjalta. Elämä ei ole yleistä vaan yksityistä. Vain ainutlaatuiseen totuuteen voi uskoa. (anteeksi paatokseni, olen kännissä)
Kirsti kirjoitti 26.01.2008 - 09:11
Hei Maahanmuuttaja, paatos on minulle oikein mieluinen tyylilaji. Olen samaa mieltä elämästä, se on yksityistä. Taiteen tehtävä kai onkin kertoa siitä yksityisestä, koska se yleensä on jotain sellaista, joka on tunnistettavaa yleisemminkin.

Niin, mitä tuohon uskomiseen tulee, niin itselleni on ehkä leimaa antavaa tuo epävarmuus sen suhteen mitä todella on olemassa. En pysty täysin varmasti uskomaan, että kaikki mitä on, on tässä minkä nyt omin silmin näen ja koen. Siksi kiinnostaa sellainen taide, jota on inspiroinut kokemus siitä että elämä on jotenkin laajempi ja moniuloitteisempi asia. Ehkä se on pohjimmiltaan uteliaisuutta, niin ja toivoa.

Ole hyvä Liisa:-)
Liisa E kirjoitti 26.01.2008 - 14:44
Sehän se tässä elämässä kaikkein mielenkiintoisinta onkin, että se-kaikki ei ole vain tässä. Elämä on moninaista ja monimuotoista eikä lainkaan niin itsestäänselvää kuin annetaan joskus ymmärtää.

Elämä on epävarmaa, sanoi TuuTikki muumipeikolle kirjassa Taikatalvi. - Ja se tekee siitä niin mielenkiintoisen.
Kirsti kirjoitti 27.01.2008 - 21:30
Tuutikki oli oikeassa:-)
anne kirjoitti 28.01.2008 - 21:42
Jee, Elähdyttävää tekstiä. Ilahduttava löytö meikäläiselle tämä blogisi :;-))) Oletko muuten
koskaan lukenut Hermann Hesseä?
mm kirjoitti 28.01.2008 - 22:28
Mistä mahdoit löytää tuon musiikin. Jalkani alkoi lyödä tahtia. Muistuttaa Koillis-Thaimaan musiikkia, siis kotoista...
Yksi kommentoija näytti sanovan:
"music i do not need to understand to enjoy"
Niinpä. Vieläkin jalka hytkyy :)
Kirsti kirjoitti 28.01.2008 - 22:55
Oijoi Anne, Hesse oli nuoruuteni suuri rakkaus:-) Demian ja Arosusi tuli luettua moneen kertaan. Sittemmin nuoret kirjallisuussnobit kertoivat minulle, että vain latteat ihmiset innostuvat Hessestä;-)

Hei mm, Nusrat Fateh Ali Khan on ollut suuri suosikkini viimeiset viisitoista vuotta, meillä on hänen levyjään lukematon määrä. Tuo pätkä löytyi ihan googlettamalla. Nykyään hän laulelee jo taivaallisessa kuorossa.
Liisa E kirjoitti 29.01.2008 - 10:48
mitä? minkälaisia kirjallisuusnobeja sinä olet oikein tavannut? että hessen kirjojen lukijat olisivat latteita. hessen kirjat ovat henkisiä, ne antavat yhä paljon tämänkin koneaikakauden ihmisille. ne ovat juuri näitä kirstin mainitsemia transkendenttisiä kirjoja, taideteoksia.

--
Kun luin ensimmäisen Hesseni olin, voisiko sanoa, ihan päissäni siitä kirjasta. Menin joululoman jälkeen kouluun ja kun luokkakaveri kysyi, että miten joulu meni aloin kertoa Hessen kirjasta Narkissos ja Kultasuu. Luokkakaveri katsoi minua ihmeissään ja sanoi: aha ja käveli pois. Sen jälkeen en avannut suutani Hessestä koulussa. Paitsi yhden lukioluokkalaisen pojan kanssa, joka luki Lasihelmipeliä. Meillä oli yhteinen salaisuus.
Kirsti kirjoitti 29.01.2008 - 10:53
Liisa, kirjallisuussnobit olivat viestinnän opiskelijoita Porin amk:ssa, tulivat porukalla kirjoituskurssilleni ja melkein nauroivat minut pihalle. No ehkei sentään, he olivat ihan hauskoja kyllä, mutta siis heidän mielestään Hesse oli kertakaikkisen passee.
Anne kirjoitti 30.01.2008 - 12:10
On se niin huojentavaa, kun voi olla ihan ulkona kaikista alakulttuureista. Marginaalissa, täällä
metsän reunassa ei haitta yhtään, vaikka oma
kirjallisuusmakukin olisi viime vuosituhannelta ;-)
Kirsti kirjoitti 31.01.2008 - 06:35
Yritän ottaa esimerkkiä Anne:-)
roll forming machine kirjoitti 30.07.2011 - 04:41
Manufactures roll forming machines in variety of configurations, as well as decoilers and cutoff equipment. Units can be customized to requirements.
roll forming machines,
roll forming machine,
roll former,
Microsoft Office 2007 kirjoitti 31.01.2012 - 03:43
Distributor065 should not be allowed to Office 2010 have an account if they are not going to comply with the agreement. Although it is very different from the former UI, Office 2007 the new Ribbon interface does wonders for your productivity once you get used to it. All of your keyboard shortcuts are the same, so there are Microsoft Office 2010
Maxie Abreu kirjoitti 16.05.2012 - 14:44
Ja siitä päädyin takaisin tähän kulttuurijuttuun.
Nimesi
Sähköpostiosoitteesi (ei näytetä yleisesti)
Kotisivusi osoite
Muista tietoni selaimen evästeessä seuraavia kommentointeja varten
Seuraa tähän kirjoitukseen tulevia kommentteja (mikä tämä on?)
Kommentti
Voit käyttää kommenteissasi seuraavia HTML-elementtejä: a, b, i, u, code
Kirjoittaja
Totuus on tuolla ulkona
Sivut
Lisätietoja
laskuri

>
Kiitos
SusuPetalille sivupohjasta