|
|
|||
|
29.01.2008 - 11:01
Luin Goldbergin Avoimen mielen ja minun piti kirjoittaa siitä tänne, mutta huomasin että Kiiltomadossa olikin aiheesta kattava esitys. Goldbergin teesit ja harjoitukset ovat tulleet tutuksi jo aikaisemmin Hakalahden ja Tuomisen Kirjoittajaohjaajan tukipaketin kautta ja varmasti muistakin yhteyksistä, jotka olen jo unohtanut. Mutta kirja on jäänyt lukematta.
Minun maailmassani Goldberg asettuu samaan rintamaan Julia Cameronin oppaiden kanssa. Kummatkin ovat minusta hyviä, mutta silti ehkä hiukan asiattomasti ajattelen, että yksikin kirja kummaltakin olisi riittänyt. Kakkos, kolmos jne osat tuntuvat rahastamiselta, vanhalla idealla ratsastamiselta, mutta ehkä olen vain kyyninen. Jos ihmiset kerran ovat niitä kaivanneet, niin mikäpä siinä, on ihan ymmärrettävää että he ovat jatkaneet ajatustensa työstämistä ja variointia. Cameron on hurahtanut New age hömppään, Goldberg sanoo olevansa zeniläinen. Minusta he ovat kuin kaksoset. Voi olla, että pidän Cameronia hiukkasen uskottavampana kuin Goldbergia. Vaikka tässä nyt vähän kyynisen oloisesti heistä kirjoittelen, niin olen silti todella iloinen, että tällaisia oppaita on nykyään saatavilla. Minun näkemykseni mukaan he muodostavat tervetulleen vastapoolin esimerkiksi sellaisille kirjoittamiseen opastaville teoksille kuin Anderssonin Luova mieli ja Lehtisen Sanojen avaruus, jotka luin joskus muutama vuosi sitten ja minulle tuli niistä niin huono olo, että melkein oli työnnettävä pää pönttöön ja oksennettava. Tätä ehkä pitäisi osata vähän selittää. Noissa kirjoissa kirjoittaminen näyttäytyy kauhistuttavan raskaana. Kummallakin herralla on niin kristallin kirkkaana sielun silmien edessä ihmiskunnan suuret klassikot ja kirjoittajan ainoa oikeutus on siinä, että hän kirjoittaisi jotain yhtä arvokasta. Tähän normaali ihminen ei tietenkään koskaan pysty, mutta siihen pitää pyrkiä. Joten kirjoittamisesta tulee kauhistuttavaa suorittamista ja oman huonoutensa yhä syvenevää tuntemista, mikä tekee kirjoittamisen aina vain vaikeammaksi. Seurauksena onkin sitten usein lukkiutuminen, josta suorituskeskeinen kirjoittaja lopulta murtautuu ulos ryypättyään aikansa tai katkaistuaan jalkansa tms. jolloin hän joutuu tilanteeseen, ettei enää voi muuta kuin kirjoittaa. Nyt kun ajattelen, niin tosiaan, pidän kumpaakin teosta Luova mieli ja Sanojen avaruus sairauskertomuksina. Sairauskertomuksetkin voivat olla opettavaisia, mutta kannattaa niitä lukiessa miettiä, mitä niistä ottaa opikseen. Voisi tietysti olla asiallista lukea kirjat nyt toistamiseen. Goldberg kirjoittaa, että tyyli vaatii itsensä hyväksymistä, se tulee koko ruumiista. Tyyli on läsnäoloa, asettumista yhä syvämmeälle itseensä tietäen, että kaikki mitä kirjoitan, heijastaa minuuttani. On opeteltava hyväksymään oma mieli, se on perustyökalu. Sananlasku sanoo jotenkin niin, että äänellään se variskin laulaa. Minusta siinä on varsin ytimekkäästi ilmoitettu tuo asia. Ei kannata verrata itseään muihin. Muita kannattaa tietenkin lukea ja ottaa opikseen, mutta kirjoittajana kehittyminen merkitsee yhä syvenevää itsensä hyväksymistä, omalle kohtalolleen myöntymistä.
|
Kirjoittaja
Totuus on tuolla ulkona
Arkisto
2009 2008 2007 2006 2005 1970 Sivut
Lisätietoja
laskuri
> Kiitos
SusuPetalille sivupohjasta
|
||
Onkohan sillä merkitystä, että Goldberg ja Cameron ovat naisia ja herrat ovat...herroja?
Goldberg ja Cameron luottavat sisäiseen ääneen ja intuitioon. Kirjoittaminen on itsensä tutkimistä, mutta myös leikkiä ja jotain kevyttä, hauskaa ja hoivaavaa. Writing is a healing force?
Herrat ottavat kirjoittamisen hyvin, hyvin vakavasti. Ei siinä ole heidän mielestään kyse mistään hoivajutuista.
Tämmöisiä asioita nyt ekana tuli mieleni.
Perinteisesti Suomessa on ajateltu taiteen syntyvän kärsimyksestä ja kärsimyksen kautta. On tietenkin onnellista että kärsimyksestäkin voi syntyä taidetta, mutta ehkäpä kärsimys ei olekaan ehdoton edellytys.
No tuskin monet sitä edellytyksenä pitävätkään, mutta tietyt myyttiset näkemykset silti elävät yllättän sitkeästi.
Vähän porilaissuuntaista juttua. Tiedätkö kirjailijanimen Kirsi Merimaa. Siinä on taustalla kaksi toimittajaa, Satakunnan Radion päällikkö Marja Lennes ja tv-toimittaja Pirjo Peltoniemi. En tiedä, onko taidetta, mutta todennäköisesti ei ainakaan kärsimystä. Olisiko Hömpän ainesta? En ole itse lukenut.
Palin Zon, itselle Cameronin ja Goldbergin merkitys onkin ehkä juuri siinä, että he tuntuvat painottavan asioita jotka ovat itsellekin olleet tärkeitä ihan omassa kirjoittamisessa. Heiltä saan tavallaan luvan kirjoittaa niin kuin kirjoitan. Minäkin nyt Goldbergiä luettuani ajattelin taas, että pitäisi lähteä joskus jonnekin muualle kirjoittamaan. Varsinkin kun iltapäivät ovat niin vaikeita minulle, voisi olla järkevä työskennellä kodin ulkopuolella.
Huvitti tuo "sairaskertomukset". Olen lukenut Anderssonin Luovan mielen ja tykkäsin siitä kyllä tosi paljonsilloin, nyt en enää kunnolla muista minkälainen se oli. Mutta tosi on, että suomalainen asenne työntekoon (esim. kirjoittamiseen) on erilainen kuin monilla muilla kansoilla:) Siis kyse ei ole mun mielestä sukupuolierosta vaan kansanluonteesta. Vaikka olen nainen, niin siltikään en osaa suhtautua asioihin niin keveästi (esim. kirjoittaminen työkseen) kuin ehkä hyvä olisi. Olen vasta viime aikoinan alkanut ajatella, että ei se ehkä niin vakava asia olekaan. :)
Yksi hyvä kirja kirjoittamisen opetteluun ja sen mietiskelyyn ja Tomi Kontion Hermokuume. Vaikkei sitä sellaisena ole koskaan mainostettu, niin se sisältää paljon tarinaa kirjoittamsiesta. Mun mielestä Hermokuume on Kontion paras kirja eikä siitä koskaan kuule mitään, koska se sisältää vain kootut kolumnit Metro-lehdestä plus yhden muun (pitkän) esseen.
Miehet on usein "jähmeämpiä" kuin naiset. Miesten ajattelu on paljon enemmän faktoihin sidottua, koska miehet eivät kerta kaikkiaan (useinkaan) kykene sellaiseen joustavuuteen ajatusten liidon suhteen kuin naiset :)
Voin kuvitella, että Goldberg-Cameron ei välttämättä uppoa keskivertomieheen kovin helposti... Uppoaisiko jos kurssin vetäjänä olisi esim. Antti Tuuri tai joku "eräopasmieskirjailija"?:)
Olen kokenut tämän monesti työurani aikana erilai-sissa yhteyksissä. Kun on ollut esimerkiksi hyvin toimiva työryhmä, jossa on ollut pirun hauskaa tehdä töitä, niin eiköhän vain joku ulkopuolelta ole aina tullut tökkimään ja nokkimaan niin, että joku pikkupomo on tehnyt selvää tuosta hauskasta porukasta. Nauraminen ja ilonpito työpaikoilla on kielletty. Vaikka hyvää tekisi lauleskella: ain laulain työtäs tee ja vislailla työnteon lomassa.
Muistan kun televisiossa haastateltiin Michael Tour-nieriä, joka vieraili Suomessa. Hän puhui paljon siitä kuinka hauskaa hommaa kirjoittaminen onkaan. Sitten hän vieraili suomalais-ranskalaisessa koulussa ja kyseli sitten siellä oppilailta, että kukas teistä on haaveillut tulevansa kirjailijaksi? Meni aika pitkä tovi kunnes yksi poika nosti arasti kätensä. Sitten nousi pari muutakin kättä. Tournier sanoi lämpimästi: Hienoa ! Tämä on tavattoman mielenkiintoinen ja hauska ammatti. Tätä lausetta olen hyvin harvoin, jos koskaan kuullut kenenkään suomalaisen sanatyöläisen sanoneen.
Kirjoittaminen on hauskaa, joskin se on myös aika työlästä joskus. Jos kirjoittaa paljon. Ei kai kukaan sitä tekisi, jos se olisi pelkästään hirveätä puurtamista ja kauheata kärsimystä. No, joidenkin kirjoittamaa lukiessa kyllä tulee sellainen tunne, että tuota kirjoittajaa vaivaa jonkunlainen ähky tai turha tosikkomaisuus. Eikä kyse ole tyylilajista vaan siitä kuultaako sieltä takaa kirjoittamisen ilo. Sen muuten lukija huomaa aika herkästi. Aivan sama tilanne kuin näyttelijöillä. Jos on nähnyt lavalla sellaisen näyttelijän työtä, joka ei nauti tekemisestään tai joka on vähän niin kuin pakko-pullaa-söisi siellä, niin sellainen esitys ei onnistu myös välittämään katsojalleen mitään.
(tulipa pitkä juttu…)
Tuo sun loppupäätelmäs:
Ei kannata verrata itseään muihin. Muita kannattaa tietenkin lukea ja ottaa opikseen, mutta kirjoittajana kehittyminen merkitsee yhä syvenevää itsensä hyväksymistä, omalle kohtalolleen myöntymistä.
Pitäisi olla joka kirjoittajakurssilla jatkuvasti ihmisten näkösällä, muistuttamassa tärkeimmästä.
Cameron on hivenen liian new age -henkinen makuuni, joten Goldberg tuntuu maanläheisemmältä. Kyllähän Natalie toistaa samaa oppiaan kirjoissaan, mutta hänen otteensa on niin innostava, ettei se minua haittaa.
Anderssonistakin pidän, hän on vertaistukeni silloin, kun ei huvita. Goldberg kannustaa, Andersson ymmärtää kirjoitusvastustuksiani. :)
Liisa, tuo on varmaan totta ja surullista, että täällä ei kertakaikkiaan kestetä, jos jollakin on hauskaa töitä tehdessä ja yleensä muutenkaan. Minäkin valitettavan harvoin kehun sitä miten hauska ammatti tämä on. Johtuu ehkä siitä, että tämä on hiukan liian vaativa ammatti kuitenkin meikäläiselle, vähän äärirajoilla mennään koko ajan.
Päivi, siksipä onkin hyvä, että oppaita on monenlaisia, niin jokainen voi löytää niistä sopivan itselleen. Kyllä Anderssonin kirjassa oli jotain osuvaa liittyen juuri kirjoittamisvaikeuksiin, sen taustalla vain oli niin kauhea suorittamispakko, että alkoi ahdistaa. On selvää, että niinkin monipuolisen uran tehneen ihmisen täytyy olla suorituspakkoinen työnarkomaani, ja sellaisia me tietysti ihailemme. Minulle he vain järjestään aiheuttavat hengenahdistusta.
Muuten, Voimalassa ohimennen psykologi totesi, että suorittaminen ja pyrkiminen ovat miehisiä arvoja. Hän pyyteli kommenttiaan anteeksi ja sanoi, ettei haluaisi tuoda tätä nais-mies näkökulmaa keskusteluun. Joten hyväksyn kulttuurisidonnaisuuden kirjoittajaoppaiden erojen selittäjänä, mutta en kokonaan luovu sukupuoliajatuksesta;-)
Luterilainen työetiikka ei korosta tolkutonta puurtamista, vaan vaatii työntekoon kohtuutta. Sekoitat luterilaisen työetiikan reformoitujen kirkkojen oppeihin, joiden mukaista työetiikkaa Max Weber nimitti virheellisesti protestanttiseksi työetiikaksi. Tämä työkäsitys ei siis ole ominaista kaikille protestanttisille kirkkokunnille.
roll forming machines,
roll forming machine,
roll former,
Internet marketing services,
Local SEO Services,
SEO Consulting Services..
literature review examples
Thanks for the tips… Best regards.
Herve Leger Bandage Dress,Herve Leger sale,Herve Leger Outlet
term paper writing service
custom term paper
college term paper guide | term paper guru | term paper writing