En voi lukea loppuun sellaista kirjaa, jossa tyyppien käytös ei ole loogista. Jos tyyppi tekee jotain epäloogista, pitää syyn omituisuuteen tulla selville jossakin vaiheessa... Toisaalta olisiko tässä tapauksessa päähenkilön ammatti tarpeeksi selittämään käytöstä, jossa tyyppi ei pelkää olla vieraassa talossa yötä yksin?:) Kiinteistövälittäjäthän vierailevat jatkuvasti vieraissa taloissa. ;)

Enpä kyllä minäkään jäisi enää toiseksi yöksi taloon. :) Ja jos on nukkunut, vaikkakin huumattuna, vuorokauden, niin eikös sitä ihan reippaasti jaksaisi samoilla pimeän metsän läpi ihmisten ilmoille? :)

Ruu, sitten olisi kannattanut jotenkin kertoa, että tässä on nyt poikkeuksellisen rautahermoinen ihminen, joka on tottunut oleskelemaan autioissa taloissa metsän keskellä ammattinsa ansiosta.

Salla, tämä päähenkilö kyllä valitteli päänsärkyä, että siinä mielessä huilaaminen saattoi olla relevantti vaihtoehto:-)

Tuo on kyllä niin totta! Epäuskottavia henkilöitä ja tapahtumia voi kyllä olla muuten hyvissäkin kirjoissa, ja häiritsee ne sielläkin. Mutta varsinkin jos kirja muutenkin tökkii, ja sitten vielä on epäuskottavia kuvioita, niin lukuinto kyllä lopahtaa.

Tietenkin kummallisiakin asioita voi sattua, kirjoissa ja tosielämässä, mutta kyllä niihin tosiaan joku perustelu yleensä löytyy, jostakin.

Tämä on kiinnostava aihe. Itsekin ärsyynnyn fiktiohahmojen epäloogisesta käyttäytymisestä, mutta pitänee myös muistaa että mikä on loogista ja ilmiselvää minulle voi olla jollekulle toiselle täysin mahdoton ajatus. Tässä voi olla myös ihan silkkoja kulttuurieroja. Olen äimistellyt joitakin amerikkalaisia jännitystarinoita, jotka perustuvat vähän samankaltaiselle tilanteelle kuin Tabetin esimerkkikirja. Esimerkiksi auto on hajonnut eikä synkeällä, autiolla seudulla sijaitsevasta pahaenteisestä talosta pääse siis "millään" pois. Jostain sivulauseesta ilmenee, että matkaa sivistykseen, lähimpää puhelimeen tms. on ehkä parikymmentä mailia. On kesä, ei sada eikä myrskyä eikä seurueessa ole rampoja tahi vaivaisia. Minä kävelisin tuon reippaat kolmekymmentä kilometriä lähes ilokseni, jos pääsisin pois uhkaavasta tilanteesta, eikä siihen edes hyvillä kengillä menisi mitenkään mahdottomasti aikaa. Mutta jenkki ei kävele tuommoista matkaa, se on vain vaihtoehtona suljettu pois.

Britit taas tuntuvat erikoistuneen siihen, että nimenomaan metsään tai metsän läpi ei lähde hullukaan, edes tietä pitkin, eikä eritoten yöllä. Suomalaiselle taas on aivan selvää, että metsätie on taatusti henkilökohtaiselle turvallisuudelle otollisempi paikka kuin vaikkapa laitakaupunki lauantaiyönä.

Epälooginen käytös on joskus koko tarinan lähtökohta, jota ilman ei juttua edes syntyisi. (Tämähän ei tietysti ole mikään puolustus logiikan puutteelle.) Tyypillistä käytöstä esimerkiksi nuorisokauhuleffoissa on se, että kun tiedetään sarjamurhaajan hiippailevan lähistöllä ja sitten ullakolta kuuluu kolinaa, mennään tietenkin sinne ullakolle katsomaan pesismaila turvana. Minä korjaisin luuni salamana koko seudulta jäämättä tarkistamaan, kolisteleeko siellä pesukarhu vai Freddie Krueger, ja juostessani soittaisin poliisit :-).

Helen, yleensä on vielä niin, että tosielämässä voi sattua paljon kummallisempia asioita kuin kirjoissa. Monta kertaa kuulee juttuja joista ajattelee heti, että tätä ei voisi ikinä laittaa kirjaan koska se ei olisi uskottavaa. Tosielämän uskottavuus ja kirjojen uskottavuus on siis jotenkin eri juttu.

Ibex, tuo mitä kerrot kulttuurieroista on täysin totta. Monesti juuri amerikkalaisissa leffoissa tulee heti alkumetreillä ajatelleeksi, että höh miksi ne noin tekevät. Mutta jos leffa muuten sujuu, niin alun tökkäisy ei haittaa. Ja siis jännittäviä leffoja ei ehkä sitten syntyisi, jos leffahenkilöt käyttäytyisivät järkevien ihmisten tavoin, niin että ehkä tuollaiset asiat pitää hyväksyä.

Ehkä epäuskottavatkin tapahtumaketjut vain pitäisi osata kuvata jotenkin uskottavasti, niin että lukija/katsoja hyväksyy käsikirjoittajan ratkaisut sillä hetkellä, vaikka jälkikäteen voikin miettiä että olikohan tuossa nyt järkeä. Tabetin kirjassa minun kohdallani oli se ongelma, että kirjan viritykset tuntuivat heti puolivillaisilta.

Joskus muutamia vuosia sitten luin Tabetin dekkarin. Lainasin sen kirjastosta ihan randomina. No, ensin luulin, että kyseessä on jokin haparoiva esikoisteos tai huono vitsi. Kirja oli niin "looginen", että jo ensimmäisellä viidenneksellä tiesin kuka on murhaaja. Luin loppuun vain sen vuoksi, että halusin varmistua asiasta.

Mikä on toiselle loogista, on toiselle järjenvastaista. Teosta lukematta sanoisin Kirstin juoniselostuksen pohjalta, että toimisin juuri niin kuin ko. nainen. Jos talo kerran olisi herätessäni tyhjä ja auto pöllitty, niin en totta vieköön lähtisi pimenevään yöhön ja tuntemattomaan metsään, vaan odottaisin aamua. Ehdottomasti. Enkä olettaisi tulevani murhatuksi näin toimiessani, koska en tietäisi olevani dekkarin henkilö. Kuinka naiselle kävi? Olisinko siis minäkin nyt kuollut?

Joskus tosin ihmiset käyttäytyvät tosielämässä melko epäuskottavalla tavalla. En ole ihan varma, onko keskivertokäyttäytyminen välttämättä ainoa ratkaisu, millä kirjan juonta on kuljetettava. No, jotenkin kirjailijan on kieltämättä perusteltava henkilön epätyypillisiä ratkaisuja, ainakin yleisesti ottaen.

Saara, tuossa kohtaa ihmisten hoksottimissa on kyllä suuria eroja, itse en koskaan tajua mitään mistään ja suurin osa dekkareista onkin sellaisia, että vaikka luen ne loppuun, en vieläkään ymmärrä mitä niissä tapahtui. Sama useimmissa televisiosarjoissa.

Muskeli-Netta, saisitko myös unen päästä kiinni siellä autiossa talossa miettiessäsi kuka sinut huumasi ja miksi ja onko hän mahdollisesti tulossa takaisin? Olet kyllä hyvähermoinen ihminen, jos niin on, mutta en väitä vastaan.

Kirsi, ihmiset käyttäytyvät useinkin hyvin uskomattomasti. Usein kuulee juttuja joita ei voisi pistää kirjaan juuri koska ne ovat niin uskomattomia.

Dekkareita melko runsaasti lukevana minulle on syntynyt eräänlaiset mieltymykset ja tottumukset(kin). En ole lukenut Tabetin kirjoja, joten en sano niistä mitään.

Näistä tämän päivän dekkareista luen erityisen mielelläni kesäisin Sue Craftonin aakkosia (ei nekään ole ihan uskottavia, mutta viihdyttäviä ja taitavia omalla tavallaan), Laurie R King on dekkaristi, jonka kirjat ovat jo lähellä romaaneja (erityisesti uskontoja, uskontotieteitä ja feministisiä teemoja käsittelevät: Narrin toimi ja Pyhimys vai paholainen?). Henning Mankell ja Anne Holt kirjoittavat hyvin yhteiskunnallisista teemoista. Suomalaisista olen lukenut jonkun Lehtolaisenkin. Viime kesän löytöni on tämä Ingrid Noll, joka kirjoittaa hyvin epäuskottavia, mutta fantastisia tarinoita. Olen hirveän ihastunut hänen tapaansa kirjoittaa aivan hullunkurisia, absurdeja ja silti todentuntuisia tarinoita.

Nollilta oppii tuon taidon, josta Kirsti mainitsi: voi kirjoittaa hyvin, epäuskottavistakin asioista. Oikeastaan epäuskottavista asioista tulee uskottavia lukijalle. Kirsti mainitsi myös yhdestä tavattoman tärkeästä asiasta: tosielämässä sattuu ihan oikeasti aivan kummallisia juttuja ja ne kannattaa ottaa talteen, käyttää hyväkseen. Tosielämä on toisinaan taruakin ihmeellisempää.

Uskomattomat jutut kannattaa kirjoittaa ...

Kirsti, en tiedä olenko kovahermoinen, pikemminkin hölmö, mutta ajattelisin vaan, että okei: mut on huumattu ja rullattu, vaara ohi. Käsittääkseni naista ei ollut raiskattu, vai? Jos huomasin tulleeni maatuksi, pyrkisin sitten varmaan ensi tilassa metsän poikki lääkäriin, muuten jäisin vielä yöksi taloon. Tuskin kumminkaan nukkuisin. Ehkä lymyilisin leipäveitsi lähituntumassa syömässä niitä ruokia, joita ilmeisesti oli. Vai oliko huumausaine juuri ruoassa? Ehken söisikään.

tosielämästä: jos voisin pyrkisin lähettämään viestin jollekulle. olen ollut todistajana tekstiviestissä, joka koski raiskausta.

mahdollisesti tekisin niin, että hakisin lähimmän naapurin tai todistajan, jos minut oli raiskattu. ryömisin kyllä heti pois tuosta paikasta, jossa olen tullut huumatuksi enkä ajattelisi: onpa kotoisaa ja jäänpä yöksi.

Kata Kärkkäinen kirjailijana, unohtui ihan. Kirjailijaliitto ja sen määritelmät. Minä oikeastaan toivon, että Tämä Nainen tulisi hyväksytyksi tähän Liittoon. Syntyisi aivan uutta säpinää siihen Uni-oniin.

Onhan siitä jokunen kirjailija eronnutkin...

Muskeli-Netta, ei ollut raiskattu, mutta hän oli toisaalta saanut aikaisemmin tietää, että joku esiintyi hänenä, joten hänellä oli aihetta epäluuloisuuteen. Nainen päätteli, että myrkyt oli ujutettu hänelle juomassa.

Liisa, en voi välttyä ajatukselta, että kirjailijan ulkokirjalliset ansiot ovat nostaneet hänen kohdallaan kynnystä. Ei niin että pitäisin Kärkkäistä kummoisenakaan kirjailijana, mutta kun eivät ole monet muutkaan, mikäli minulta kysytään.

noh. ei ole ei. olen samaa mieltä, että ulkokirjalliset ja ne muutkin eeppiset ansiot ja muu kyseisen kirjailijan kohdalla on arvioitava, juu.

on muitakin joita ei ole hyväksytty tämän kyseisen ammattiliiton jäseneksi eikä se kerro aina ollenkaan ammattitaidosta, ainakaan arvioijien ammattitaidosta - senhän se nyt paljastaa ihan.

juha kulmala yhtenä erinomaisena. joten hävetköön ne, joiden kuuluu hävetä, ainakin tässä kohdassa.

Vaan olipas mukavaa tänään Me Naisissa nähdä tuttu kirjailijakuva ja Miehen tuoksu -kirjan kehuskelua! Ken ei ole vielä nähnyt juttua, kerrottakoon, että siinä etenkin arvostettiin Helmin kutkuttavaa sarkasmia ja moitittiin kantta, joka ei välttämättä houkuta otollisinta lukijakuntaa kirjan äärelle. "Kerrassaan mainio tuttavuus" on määre, jonka itsekin allekirjoitan.

Minäkin ilahduin Me Naisten arvostelusta!

Ja sinun kuvasi, Kirsti, oli kerrassaan hyvä! Kaunis ja vahva nainen. Sellainen. :)

Ohhoh, kiitos tiedosta Heidi ja kaura, ihan tuli puun takaa tuo.

Tabetia olen lukenut, en kauheasti ole pitänyt, enkä tätä kirjaa lukenut, mutta ilman muuta olisin jäänyt kuvatussa tilanteessa yöksi taloon.

Tervehdys Helsingistä. Olen nyt uudessa kotikaupungissani.

Minäkin olen lukenut Tabetia - ja pitänyt kirjoista. En toisin kaikista niistä. "Punaisesta metsästä" pidin kovasti (eikös se ole hänen kirjansa, sorry, jos ereydyn). Tätä nimenomaista kirjaa, josta oli puhe, en ole lukenut.

Minusta mökkiin jääminen ei välttämättä ole epäloogista. Riippuu tilanteesta, mutta jos pimeä olisi jo tulossa (ei siis olisi kesäyö), ihmiset parinkymmenen kilometrin päässä linnuntietä kulkien, minulla ei olisi kartaa enkä muutenkaan tuntisi seutua ja ulkona uhkaisi paleltumisvaara, taitaisin jäädä mieluummin mökkiin.

Metsässä minua olisi helppo seurata ja kimppuuni voitaisiin hyökätä yllättäen, mutta sisällä yllätyshyökkäys ei olisi mahdollinen vaan näkisin tulijan (kuvittelen siis, että voisin ainakin jotenki yrittää puolustautua).

Mutta en taatusti menisi nukkumaan enkä varsinkaan söisi tai joisi mökistä mitään (epäilisin tietysti, että ruokaan olisi laitettu tappavaa myrkkyä tai vähintäänkin jotain lääkettä, joka veisi tajun kankaalle).

Minusta juuri tuo ruuan etsiminen on epäloogista eikä mökkiin jääminen välttämättä itsessään. Kun on juuri tullut huumatuksi, kuka älytön suostuu syömään tai juomaan mitään sellaista, jota mökkiin on jätetty - ellei sitten halua päätyä jälleen taju kankaalle. .

Arja

Kirsti, kerran kirjoitin yhden tositapauksen aikakauslehdessä ilmestyneeseen novelliin. Eräs toimituksen jäsenistä sanoi, että muuten hyvä juttu, mutta eihän kukaan tuolla tavoin menettele.
Tästä päättelin, että joko en ollut osannut antaa tarpeeksi tietoa henkilöstä tai sitten kyseinen kaveri ei ymmärrä kuin poroporvarillista elämänmenoa. Molemmat luultavasti ovat oikeita selityksiä.

Siis jos kiinteistövälittäjä menee juhliin, niin kai siinä oli jokin motiivi siinäkin? Joku tuttu? Joku joka kutsui? Lempi? Seurankipeys? Edellisen illan seura tai seuralaiset?

Ja jos päähenkilö herää seuraavan päivän iltana ja huvila on tyhjä ja hän jää sinne kaikessa rauhassa vielä yhdeksi yöksi, niin täytyyhän hänen silloin jossain määrin tietää tai tuntea huvilan omistaja? Silloin jäisin sinne ja miettisin kuumeisesti, että miten pääsen pois.

Pitäisköhän lukea Tabetin teoksia...

p.s onnea uudelle helsinkiläiselle!

Olet Kotikuusi hyvähermoinen ihminen, niin kuin Muskeli-Nettakin;-)

Arja, Punainen metsä oli minustakin hyvä. Ehkä osut erittelyssäsi oikeaan, ehkä minua haittasi päähenkilön kylmäverisyys: jää huvilaan, syö, nukkuu ja sitten lähtee.

Kirsi, minulla kävi yhdessä kirjassa niin, että liitin tekstiin pätkän eräästä lehtijutusta. Sen kohdalla kustannustoimittaja sanoi, että se pitää kirjoittaa uudestaan, menee parodian puolelle, ei ole uskottava. Eli vähän sama tilanne kuin sinulla.

Liisa, kiinteistövälittäjällä se oli jokin puolittain töihin liittyvä seurusteluvelvoite ja siellä tosiaan oli hänen tuttujaan enemmänkin paikalla. Huvila oli vuokrattu juhlia varten. Mutta minusta Tabetin kirjoja kannattaa kyllä lukea, esim Punaisesta metsästä voisi aloittaa.

Manufactures roll forming machines in variety of configurations, as well as decoilers and cutoff equipment. Units can be customized to requirements.
roll forming machines,
roll forming machine,
roll former,