Kriitikoilla tuntuu olevan usein tuo tapa: lähdetään jostakin ennakkokäsityksestä (naistenviihde = kömpelösti kirjoitettua) ja sitten esitetään iloisena havaintona, että eihän tämä minun ihkaoma ennakkoluuloni jippii sentään ollutkaan niin. Pahin tuo ilahtunut huomio on silloin, kun annetaan kiitosta jostain sellaisesta piirteestä, minkä pitäisi olla julkaistussa kirjassa itsestään selvää.

Tällaisen arvion voisi aivan hyvin nähdä jossakin:

"Eihän tämä kirja ollut ollenkaan huono! Henkilöhahmot eivät olleet täysin mustavalkoisia. Kirjailija oli onnistuneesti välttänyt juonenkuljetuksessa kuluneimmat kliseet. Itse kielen käyttökään ei jäänyt pelkäksi jaaritteluksi ja itsestään selvyyksien syötöksi, ja elottomuus tekstistä puuttui siis melkein täysin. Kielioppi taidettiin lähes virheettömästi, eikä yhdenkään henkilön nimi vaihtunut kesken kerronnan. Etuliepeessä kuvallaan esiintyvä kirjailja itse ei muuten ole ollenkaan erityisen ruma eikä leuhkan näköinen ihminen."

Kiitos Ibexille viikon nauruista.!

Nainen joka kirjoitti rakkausromaanin ja Miehen tuoksu -kirjojesi kannet johtavat harhaan, ne eivät vastaa kirjan sisältöä ja tyyliä. Huomaa, ettei kannen suunnittelijalla ole höykäsen pölähtämää tietoa kirjojen sisällöstä.

Ibex, tuonsuuntaisia arvosteluja muistan tosiaan lukeneeni useita.

No mutta eihän tuo Sinikka pidä paikkaansa ainakaan Nainen jne kohdalla. Mutta joo, tuota olen kuullut moneen kertaan, en vain tiedä mitä voisin asian hyväksi tehdä.

Kirsti, minä olen ollut yksi, joka huomautti Miehen tuoksun kannesta.

Myöhemmin testasin tämän lähipiirini mielipidettä. Kysyin, mihin suuntaan ajatukset menevät ennen/ jälkeen lukemisen. Sain siis yhden miehenkin lukemaan kirjasi.

Oltiin aika yksimielisiä siitä kuvasta. toisin sanoen pidettiin enemmän sisällöstä kuin kannesta :)

Onko se hyvä vai huono asia?

Muistaakseni huomautin kirjan kielestäkin. Sanoin, että sana luistaa, kieli kerkeää. Ja muutamia kohtauksia muistaakseni kehuin erikseen.

Mut tää kuvajuttu - täällä oltiin aika yksimielisiä.
Ihan uteliaisuudesta kysyn, kuka sen kannen oli valinnut. Ja tykkäsitkö itse siitä? Ehkä jo aikoinaan sen sanoitkin, mutta olen unohtanut.

Pieni asia SINÄNSÄ. Mutta tänä KUORITEOLLISUUDEN aikana myös tekstin NÄYTTÖIHOLLA lienee merkitystä :=)

Kirjan kannet ovat minun kaltaiselleni bibliofiilille muutakin kuin pelkkä kirjankuoriteollisuus. Kirjan kannet tekee graafikko tai graafinen suunnittelija ja kyllä sillä on väliä minkälaiseen 'pakkaukseen' kirja on laitettu.

Kansilla on väliä!, väitän huutomerkin kanssa.

Tunnustan tässä, että olen jopa kiinnittänyt huomioni joihinkin kirjoihin pelkästään kansien perusteella ja vieläpä hankkinut jo kirjahyllyssä olevan teoksen uudemman painoksen, uudella 'kuvituksella'. Ja, vaikka hyllyssä olisikin kaksi samaa kirjaa, ne hitusen muuttavat luonnetaan 'kuvituksen' myötä. Graafikoilla on tärkeä tehtävä kirjan maailmaan saattamisessa. Kirjan estetiikassa, koska kirja on myös esine, muiden tehtäviensä ja ansioidensa lisäksi.

Mun pitäisi ehtiä plaraamaan viimeisen kuukauden Etelä-Saimaat, että jokohan minun arvioni Miehen tuoksusta olisi julkaistu. Arvioitteni läpimeno on kyllä ollut lähemmäs 100 % vaikka olenkin pelkkä avustaja, joten tuskinpa Miehen tuoksukaan on sensuurin hampaisiin juuttunut. Laitan kyllä sulle tulemaan siitä skannin jos sen löydän. Seuraan vaan näitä omien arvioitteni julkaisuja vähän jälkijunassa, sillä lehden nettiarkisto päivittyy vähän satunnaisesti, kaikki arviot eivät aina sinne päädy, enkä kauhean usein yksinkertaisesti ehdi plaraamaan vanhoja lehtiä. Näin talvella ei viitsi penkoa taloyhtiön lehtiroskistakaan, kesäisin yleensä noukin arvioni kätevästi talteen sieltä. :)

Nainen joka kirjoitti ... teoksessa olisi pitänyt olla boheemimpi kansikuva, sillä siinä eivät romaanin ihmiset olleet tavanomaista toimistoväkeä.
Miehen tuoksussa kansikuvaan ei ole satsattu riittävästi, vaikka se värisävyiltään ja mattaisen paperinsa puolesta on ihan ok. Kirjan sisältö olisi antanut aineistoa mitä hienoimpaan kuvitukseen. Taustalla olisi voinut olla esim. Pyhä Yrjänä-veistos ritareineen ja etualalla kirjan henkilöihin viittaavia nuorehkoja museolaisia, jotka useimmiten näyttävät boheemeilta tai taiteellisen risanutuilta. Siis siinä olisi haasteellinen kontrasti. Muistaakseni kirjan tapahtumat keskittyvät aika pitkälti Turun linnaan. Miksi linnaa ei olisi voitu käyttää katseenvangitsijana ja vaikka sitten etualalle lisätty kannessa nyt esiintyvät henkilöt, jos jonkun mielestä ne pitää kannessa olla. Särmää täytyy löytyä, joka herättää kiinnostusta. Ihan kúin valittu kansikuva olisi hankittu googlaamalla hakusanoilla haju, tuoksu monella kielellä. Kansipaperillakin voi kirjoja myydä, mutta tässä tapauksessa ohjataan kirjan ostajia harhaan eli kulkemaan ohi. Se on tietysti Kirsti sinun kannaltasi hyvä asia, että sisältö on parasta ja se lieneekin ainut asia, johon kirjailija voi vaikuttaa.

Kirsti: ihmettelit mitä voisit kirjojesi kansitaiteen suhteen tehdä.

En tiedä, oletko jo kokeillut sitä yksinkertaista keinoa, että olet yhteydessä kustantamoosi ja kerrot (tietenkin viileän asiallisesti), että olet saanut sekä privaattia että ihan julkistakin palautetta (oheista kriitikkojen julkaistut mielipiteet) ehkä vääriin odotuksiin ohjaavista kansista. Sitten kysyt ihan kaikkia kiistelysävyjä välttäen, onko kustantamon ammatti-ihmisten mielestä syytä mihinkään toimenpiteisiin tai uudelleenajatteluun kansien ulkoasun suhteen. (Ja jos tämäkin tuntuu turhan pelottavalta, niin tokihan käytät sävyä, että enhän minä kritisoi vaan ne muut, ja yleisön pyynnöstä tässä liikkeellä ollaan.)

Tiedän, että kirjailijalla on ani harvoin oikeata vaikutusvaltaa kirjansa ulkoasuun, mutta jos kustantamo ei ole edes tietoinen olemassa olevasta ongelmasta, se tuskin siihen reagoi. Ja jos on taas olemassa jotakin oikeata dataa siitä, että tietynlainen kansi myy vitivarmasti enemmän kuin jokin muu, niin sitten kannattanee olla vain tyytyväinen siitä että syy löytyi :-).

Olen muuten noin yleisesti samaa mieltä Kirstin kanssa siitä, että moni lukija tulee sivuuttaneeksi monen mainion kirjan kirjastossa tai kirjakaupassa liian "lajityypillisen" kannen (tää näyttää olevan sotaa/rikosta/akkainviihdettä) takia, tai sitten humoristinen, viihdyttävä ja rennosti kirjoitettu teos on joskus puettu ahdistusproosan harmaan nihilistiseen kaapuun.

Ani harvoin innostun panemaan mielipiteitäni blogiin, mutta sitten harvoin kun innostun, näköjään viestit menevät ihan pareittain. Ehkä Kirstin kyseiset kaksi teosta yritetään ujuttaa väkisin osastoon, johon ne eivät kuulu, siis kevyempään sarjaan. Kunnia kaikille kirjallisuudenlajeille, mutta kannen pitää olla linjassa sisällön kanssa.

Sinikka, poistin ylimääräisen kommenttisi, ettei se siellä sinua ahdista. Minä olen luullut, että kirjoitan kevyttä kirjallisuutta, minulle on muodostunut itsestäni käsitys kevyitä viihdekirjoja suoltavana kynäilijänä.


Ibex, olen kyllä ollut asian tiimoilta yhteyksissä kustantamoon, joskaan en nyt tämän kirjan kohdalla, mutta nehän siellä syynäävät kaikki lehtijutut, joten kaipa ne tämänkin huomaavat. Itse en valitettavasti ole aina osannut olla kovin diplomaattinen kertoessani mielipiteitäni, ja välittäessäni saamiani palautetta eteenpäin. Mielestäni kehitys on kansien suhteen mennyt parempaan suuntaan 2000 luvulla ja esimerkiksi tästä kansikuvasta tykkäsin (sain valita kahden välillä) mutta oli yllätys, että kuva oli rajattu naisen persaukseen. Kuvassa jonka valitsin, oli koko ihminen ja kuvittelin, että se sellaisena tulisi kanteenkin.

Kiitos Salla. Jos arvostelu on julkaistu, niin sen pitäisi löytyä kustantamostakin. Ne sieltä joskus aina lähettelevät minulle niitä juttuja, niin että jätä vaan naapurin lehtiroskis rauhaan;-)

Liisa, olet mestari, kun olet saanut jonkun miehenkin lukemaan kirjani;-) Tosin on muutama muukin mies ollut niin uhrautuvainen että on sen lukenut. Niin, kyllä, sinä mainitsit kannesta myös muistan kyllä. Minä ymmärrän, että monien mielestä kirjojeni kansissa on edelleenkin ongelma, mutta kuten sanoin, minä olen niin tyhmä etten osaa tehdä asian hyväksi mitään. En tiedä millaisia kansien pitäisi olla, että kelpaisi. Eikä näemmä tiedä sitten kustantamokaan.

Liisa E, samaa mieltä ehdottomasti, kansilla on väliä. Itsekin tartun kirjoihin usein juuri kannen perusteella. Mutta kuten sanoin, en tosiaan tiedä millaisia kansien sitten pitäisi olla.

Sinulle paremmat. Sun kirjoillesi löytyy parempi graafikko. Vielä.

Uuh, joo, se Miehen tuoksun kansi. Ei se suoraan sanoen tuo lisää lukijoita kirjalle. Ne, jotka sen lainaavat, lainaavat siksi, kun siinä lukee Ellilä. Jos siinä lukisi joku esikoiskirjailijan nimi, joku siis aivan tuntematon, kirjaa ei lainattaisi ainakaan kannen perusteella. Näin se taitaa olla.

Kansi on aivan äärettömän tärkeä asia ostopäätöstä tehtäessä. Miehen tuoksun kannessa on tahatonta pieruhuumoria, joka on ristiriidassa sisällön kanssa.

Sinuna antaisin kyllä palautetta kustantamoon kirjojesi kansista. Juuri sitä palautetta mitä lukijat ovat antaneet. Vaikka suoria sitaatteja blogisi keskustelupalstalta. Kustantamo haluaa tehdä rahaa ja jos ne eivät markkinoinnissa ole aivan yksinkertaisia (tätä kyllä usein sattu..) niin ottavat onkeensa. Kansi myy. Kannen pitäisi ehdottomasti olla samalla tasolla kuin sisällön.

Näin netissä pienen kuvan Nainen joka kirjoitti... kannesta ja siitä tulee mieleen 60-luvun Lääkärisarjat ja vastaavat. Kun en tiedä millainen kirja on, enkä näe isoa kuvaa kannesta, niin vaikea sanoa mielipidettä.

Jos kriitikko kirjoitti "kieli ei töki", niin saattaapi hyvinkin olla, että jos kirjan kansi tökkii, niin yllättynyt ajatus lukiessa onkin, ettei kieli töki. Kriitikko ei ilmeisesti tunne aiempaa tuotantoasi lainkaan. Sun kirjoissahan ei muistaakseni koskaan kieli töki vaan luistaapi erittäin mallikkaasti.

Kävin eilen kirjastosta ettimässä miehen tuoksua. Turha vaiva. Eikä muuten ollut yhtään rakkausromaaniakaan hyllyssä ja niitäkin on meidän kirjastolla useita.

Niinpä poikkesin tänään varausjärjestelmään ja varasin kirjan. Tutkiva journalisti meikäläisessä heräsi ja laskin huvikseni monta kappaletta Miehen tuoksua on meidän seutukunnan kirjastoissa. No niitähän oli yhteensä 31 kpl. Arvaapa montako niistä oli hyllyssä?

Neljä. :)

Niin, että vähän on vielä parantamisen varaa lukijakunnan tavoittamisessa.

Mä oletan että toi "kieli ei töki" ei kohdistu sinuun vaan koko siihen genreen johon ko. toimittaja on jo ennen lukemista kirjasi niputtanut. Eli kaikkeen naisviihteeseen akselilla regina-jane austen. Ja koska toimittajan mielestä kyseisessä genressä kieli tökkii, hän ajattelee, että näin on myös kaikkien muidenkin lukijoiden mielestä ja siksi hän halusi korostaa, että tässäpä erinomainen naistenkirja kun kielikään ei töki. Niin että ota kohteliaisuutena vaan.

"Kieli ei töki."

Mitähän tämä arvostelussa voisi tarkoittaa?

- Vastoin luulojani ... < Arvostelijan ennakkoluulot

- Kansikuva antoi olettaa ...< Stereotyyppinen kansi ja stereotyyppinen arvostelija

- Paikoin lueskelin kirjaa ja siinähän nuo kirjaimet pyöriskelevät ... < Arvostelija on laiska, tottumaton, kiireinen, pelokas ...

- Voi paska. Mitä kummaa myönteistä mutta yleistä saisin tähän sanotuksi... < Arvostelija krapulassa, perheellisen on pakko vääntää näkkärinsä eteen, ei kyllä tommonen Ellilä kuulu mun yleiseen lukemistoon mutku ...

- Arvostelija on sata-pohjalainen < "Ei töki" on kauneinta länsisuomea.

MInäkin katsoin täkäläisen kirjaston.
Miehen tuoksua yhteensä 16. Yksi hyllyssä. Taas se Räpsöö. Mikä heitä räpsöölaisiä oikein vaivaa...

Täällä jo mainittiin "Nainen joka kirjoitti..." -romaanisi kansi, ja ehkä kustantamo oli hakenut sillä sitä ironista sävyä, mikä kirjassasikin selvästi oli. - Sattumalta lueskelin tänään Journalisti-lehdestä parlamentaarikko Tanja Saarelan blogista noussutta mikrokohua (T.S. oli kommentoinut Louis Vuittonin myymälän maihinnousua Suomeen, mistä Iltalehti otti sitten ilon irti lukemalla Saarelaa kuin proverbiaalinen piru pipliaa). Em. mikrokohun seurauksena Journalisti-lehti päätyi hyvään elämänohjeeseen: "Jos halajat tulla ymmärretyksi, hylkää ironia."

Kirsti, kerrothan tämän hienon aksiooman kustantajallesi!

P.S. Ja Miehen tuoksua ei ainakaan Tampereen kaupunginkirjastosta hyllystä löydy yhtään zipaletta. Yksi orpo kappale NJKR:ia, muut lainassa. Kansista huolimatta, näköjään, toivottavasti ei kai ainakaan niiden vuoksi :-).

Ibex, ironiaa tosiaan sillä Nainen joka jne kannella etsittiin. Vaikea sitten tietää, olisiko se toisenlaisella kannella tehnyt kauppansa jotenkin paremmin. Tai Miehen tuoksu.

mm, räpsööläisillä on se hieno meri siellä, paatit ja muut puuhat, eivät ne ehdi lukemaan.

Liisa:-)

Karpalo, toivotaan että olet oikeassa analyysissasi. Ja arvostelijan kannattaisi ehkä lukea lisää modernia naisviihdettä ja hän huomaisi, että kielen tökkimättömyys on ihan normaalia tässäkin genressä.

ruu, kyllähän minä sitten sitä palautetta taas annan, niin kuin aina ennenkin. Mutta tosiasiahan on tämä, ettemme me oikeastaan voi tietää miten toisenlainen kansi olisi vaikuttanut kirjan myyntiin ja muuhun sellaiseen. Saattaapa olla että olisi parantanut, saattaapa olla ettei sillä olisi ollut vaikutusta, koska ehkäpä ne paremman tyylitajun omaavat ihmiset eivät sitten muutenkaan kumminkaan välittäisi meikäläisen kirjoista. Mene ja tiedä.

Liisa E, sitä parempaa graafikkoa odotellessa...

(Jotkut) Ihmiset meuhkaavat hirveästi kirjankansista, ja toki he ovatkin (tavallaan) oikeassa, mutta ei niitten kanssa kannata hamuta kättä pitempää. Itselläni on konkreettista kokemusta ainakin yhden kirjan verran Julkaistuani Austenin Tahto ja toiveet -kirjan varustettuna ironisella räikyvänpinkilllä kannella, jossa poseerasi nelikymppinen nainen turkispuuhkassa (valokuva), sain lähes tappohuhkauksia, ja netistä löytyy vieläkin väite, että se on Kaikkien Aikojen Rumin ja Kamalin kirjankansi. Suraavaan painokseen ehtikin sitten valmistua piirros kirjan ajankohtaa edustavasta naisesta, oiken kaunis minusta. Mutta kumma kyllä kirja meni kaupaksi paljon paremmin sen räikeänkamalan kannen kanssa! Sisältöhän on edelleen sama. Jotkut joskus jossakin ymmärtävät ironiaa, mutta tietenkin on otettava huonmioon holotna pravda, että kirjan pitää mennä kaupaksi. Se on sen funktio sekä kirjailijan että kustantajan näkökulmasta katsottuna.

Minäkin hankin perjantaina tapojeni vastaisesti muutaman naistenlehden ja kuinka ollakkaan, lehden sivulta kurkisti tuttu kasvo :)

turussa elää monta lahjakasta graafikkoa, jotka ...

No varmasti elää Liisa, mutta...

No kuinkas sattuikaan, Laura:-)

Kiinnostava esimerkki käytännön elämästä PalinZon. Tuo antaa ajattelemisen aihetta kyllä.

Onko Nainen joka kirjoitti rakkausromaanin -kannessa se kirjoituskone, josta tulevassa liuskassa näkyy tyylitellysti piirretty pariskunta (tai jotain sinnepäin)? Minusta se on ihan ok kansi. Miehen tuoksun kansi on aika heikko, valitettavasti - farkkujen leikkaus näyttää siltä kuin ne olisi ostettu Tohmajärven S-kaupan alennusmyynnistä. Ei kai se nyt pelkästään siitäkään ole kyse. Oma käsitykseni on, että kustantamoissa aika vähän nykyään mietitään, minkä näköinen kansi olisi hyvä, siis varsinkin romaaneissa. Mutta valittaako kukaan esim. Reijo Mäen romaanien kansista? Aika karmeita nekin ovat.

Joo Juri, sellainen se Nainen jne kansi oli. Ja just tota olen ajatellut, tyhmiä kansia on maailma väärällään, mutta ei niistä kaikista valiteta, tai sitten minä vaan en ole paikalla kuulemassa silloin kun niistä valitetaan. Mutta esim. kirja-arvosteluja luen aika ahkerasti, ja hyvin harvoin niissä valitetaan kirjojen kansista, mutta omien kirjojeni kansista valitetaan usein, myös Wsoy:ltä ulos tulleiden kirjojeni ulkoasua on moitittu.

Manufactures roll forming machines in variety of configurations, as well as decoilers and cutoff equipment. Units can be customized to requirements.
roll forming machines,
roll forming machine,
roll former,