Kojelauta |  Seuraa blogia |  Lisää blogeja |  Luo blogi! | 
Anna bloggaajalle lahja | Sivun alkuun | Seuraa blogia | Ilmoita blogista
11.04.2006 - 18:16
Mikaelinkirkosta on tullut minulle keskeinen viihdekeskus. Eilen suunnistin naapurini kanssa sinne katsomaan pääsiäisnäytelmää. En tiedä olisinko mennyt, jos olisin tiennyt sen kestävän yli puolitoista tuntia. Toisaalta oli kuitenkin mukava istuskella kirkossa ja katsella miten päivä hitaasti hämärtyi lasimaalausten takana. Urkumusiikki on aina kaunista ja harrastajanäyttelijöiden paneutuminen liikuttavaa. Jotain ohjaaja-piiskuria he olisivat mielestäni tarvinneet joka olisi pistänyt vauhtia tapahtumiin, vaikka ehkä hitaalla liikehdinnällä etsittiin juhlavuutta. Taas nousi alttarin takaa savua, tällä kertaa Lasarus nousi kuolleista ja vähän myöhemmin samasta haudasta kömpi enkeli joka ilmoitti Jeesuksen nousseen kuolleista. Ohjaaja oli ratkaissut Jeesus-ongelman niin että hän esiintyi vain äänenä, tyylikäs ratkaisu mutta minä olisin  kaivannut hiukan enemmän kosketuspintaa. Joka tapauksessa kokemus voitti normaalin televisioillan kotisohvalla.

Mies on parhaillaan leikkurissa. Kantapää operoidaan. Pääsiäinen menee potiessa. Olen ajatellut ottaa kaiken irti Mikaelinkirkon pääsiäistarjonnasta, koska minnekään ei nyt päästä eikä passaa oikein vieraitakaan kutsua kun kotona on toipilas. Mikaelissa on messuja joka lähtöön. Kaverini luonnehti Mikaelinkirkkoa "tyttökirkoksi". Se on viehkeä kuin romanttisen ja puhdasmielisen typykän makuukamari. Sopii siis minulle joka olen romantiikan ja puhdasmielisyyden asiantuntija.

Olen lukenut Augustinuksen tunnustuksia. Viehkeä kirja vaikka Augustinuksen tunnontarkkuus on hiukan huvittavaa. Hän jaksaa tehdä tarkkaa tiliä poikavuosien päärynävarkauksistakin. Häntä huolestuttaa myös mielen paisuminen. Minusta tuntuu että olisin pitänyt Augustinuksesta jos olisimme tavanneet. Mielen paisumista minäkin olen paljon ajatellut. Sitä kuinka paljon kirjoittamistani ohjaa häpeän pelko, halu tulla hyväksytyksi ja kunnian himo. Häpeän voittamisen kanssa olen vuosien varrella askarrellut paljonkin, mutta  hylätyksitulemisen pelko ja kunnianhimo ovat jatkuvasti häirinneet keskittymistäni.


Viime aikoina on ollut sellaisia tunnelmia kuin nuokin ongelmat olisivat ratkeamassa.
Jollakin kummallisella tavalla tunnen päässeeni kontaktiin itseni kanssa.Olen löytänyt itsestäni jotain sellaista jonka olen aina aavistanut, mutta joka on ollut kadoksissa. Jotain sellaista jonka aikaisemmin olen hylännyt koska en ole nähnyt sen arvoa. Se on ollut jotain sellaista jota en ole halunnut kuunnella. Mutta nyt minä kuuntelen suurin korvin.
Saima kirjoitti 11.04.2006 - 20:14
Vaikka mä olen niin eri tilanteessa, niin jotain samanlaista löytöretkeä olen itsekin uumoillut. Yhtäkkiä olenkin enemmän minä ja vähemmän merkitsee, mitä muut ajattelevat. Jotenkin tietoisuus omasta tiestä ja siitä, mihin käännyn tästä risteyksestä, on tullut olevaksi. Vaikka samalla elän äärimmäisessä riippuvuudessa. Kummallista. Minäkin kuuntelen.
Sun äitis kirjoitti 11.04.2006 - 20:29
Vieläköhän nuoretkin häpeävät? Eivät ainakaan samoja asioita, kuin minä.

Minun ikäluokkani naiset opetettiin häpeämään laiskuutta ja mukavuudenhalua. Kun 80-luvun alussa esittelin konsulenttina sikakalliita helppovaippoja (eli näiden nykyisten fyllit ja muovit yhdessä -vaippojen esimuotoja), ei kannattanut vedota siihen, että noita vaippoja käyttämällä äiti pääsee helpommalla. Äiti häpesi helpolla pääsemistä. Piti sanoa, että nuo vaipat ovat hellävaraisempia lapsen iholle. Siitä oli häpeämättä lupa maksaa enemmän.

90-luvulla olin kulttajapaneelissa, jossa perheelliset ja perheettömät tutkailivat suhdettaan mikroruokiin. Silloin perheettömät jo kehtasivat syödä mikroaterioita, kun eihän yhdelle ihmiselle ole järkeä laittaa alusta asti ruokaa. Mutta perheelliset vielä häpesivät. Ihan vain varuiksi oli hankittu, jos lapsella oli kiire harrastuksiin. Muuten kyllä koko perhe söi oikeaa ruokaa.

Nykyään tavallisia vaippoja ei ole ja mikroruokaa myydän tonkittain. Kukaan nuori äiti ei kanna (turhaa) häpeää, jota minä vielä kannoin.

Eikä siivoajan käyttöäkään enää hävetä. 70-luvulla aikuiseksi kasvaneille siivojan palkkaaminen oli sen suuruusluokan häpeä, ettei kehdannut, vaikka olisi ollut varaa. Kun eihän se ollut sopivaa. Ja biljoona muuta turhaa häpeää, joita onneksi ei enää ole.

Sitä olen miettinyt, mitä nämä nykyiset häpeävät. Kun eihän suomalainen kai kokonaan voi kasvaa irti häpeästä?
Mayatar kirjoitti 12.04.2006 - 01:34
Äiskälle

Minusta on kyllä hävettävää ostaa mikroruokaa vaikka asun yksin. Ja olen aika nuori, 20-vuotias. On se kumma, kun ei tunnu olevan aikaa edes ruuanlaittoon. Miten se on mahdollista?
Minusta olisi myös hävettävää käyttää kertakäyttövaippoja - kertakäyttösiteet tuntuvat myös inhottaville, kun ajattelee edes hetken sitä jätemäärää mikä niistä syntyy.

Minusta on hävettävää ostaa ylikansallisia ruokatuotteita tai tuotteita, joiden tiedän olevan valmistettu ihmisten selkänahasta.

Hmmh tätä listaa voisi varmaan jatkaa loputtomiin. Häpeä taitaa olla ihan absoluuttinenkin tunne ja liittyä primitiivisimmillään rakkauteen. Häpeään siitä, että ei olekaan tarpeeksi hyvä rakastetulleen.

Onhan häpeän-tunne hyväkin asia. Jos kaikki tuntisivat häpeää ostaa esm. ylikansallisia tuotteita ihmisoikeuksien tila ehkä jossain muuttuisi.

Hmmh piti alunperin kirjoittaa kommentti Kirstille. Kauhean mielenkiintoinen aihe mitä käsittelet. Minusta tuntuu, että se on minulle kauhean ajankohtainen nyt, mutta että se vie ikävään alitajunnan ja lapsuusmuistojen metsään.

On hienoa kuulla, että joku on löytänyt jotain syvää ja hyvää itsestään sen avulla. :)
Kirsti kirjoitti 12.04.2006 - 06:46
Saima, ehkä ihmisen kannattaa kuunnella riippuvuuksiaan, niillä on meille asiaa.

Äiskä, kuvittelisin että ujoutta, hiljaisuutta, vähäistä määrää ystäviä ja seksisuhteita monet häpeävät. Läskiä hävetään enemmän kuin koskaan.

Hei Mayatar, olen samaa mieltä, häpeä on hyväkin asia. Jos tuntee häpeää siitä että tajuaa toimineensa väärin, se on ihan tervettä. Mutta ikävän usein kannamme häpeää sellaisten asioiden vuoksi mitä olemme ja mille emme kovin paljon mitään mahda.

Pitäisiköhän sinun kuitenkin kulkea siellä ikävän metsässä ja katsoa mitä siellä on? Vai tuntuuko se liian pelottavalta?
JPK kirjoitti 12.04.2006 - 10:12
Tuo kuvailemasi Lasarus-osio sai taas karvani nousemaan pystyyn.

En keksi mitään julmempaa kuin herättää kuolleista mies, joka on jo alkanut mädäntyä. Ei, vaikka siskot kuinka itkisivät.
Kirsti kirjoitti 12.04.2006 - 11:02
No mutta JPK, hienoa että tarina kykenee aiheuttamaan sinussa reaktion yhä uudestaan. Oletan ettet nyt kuullut juttua ensimmäistä kertaa. Eikö se ole hyvien tarinoiden ominaisuus etteivät ne tyhjene kerralla?
Etappisika kirjoitti 12.04.2006 - 13:43
Arvaanpa että JPK:ta tulee Viimeisenä Päivänä siis vähän ottamaan pattiin, korpien kätköstä mullasta maan nousee märkääntynyttä lihaa sitten viimmesen päälle. Plus turkapurkkien asukit.

Toivottavasti ei sillä kerralla enää alttarin takaa nouse savua.
Etappisika kirjoitti 12.04.2006 - 13:45
"tuhkapurkkien" (ash tray) piti olla.
Kirsti kirjoitti 12.04.2006 - 15:10
No ainakin Mikaelinkirkossa on osoitettu nyt aikansa eläneeksi vanha viisaus: ei savua ilman tulta. Ei vanha kansakaan kaikkea tiedä.
Mayatar kirjoitti 12.04.2006 - 15:11
Luulen, että minun pitää ehdottomasti selvittää pimennossa olevat asiat. Jos kaikki käy liian pelottavaksi aina voi saada apua.
SusuPetal kirjoitti 12.04.2006 - 18:16
Paranemisia miehelle ja kärsivällisyyttä hoitajalle:)
Kirsti kirjoitti 12.04.2006 - 19:04
Aivan Mayatar.

Susu, kärsivällisyyttä tosiaan vaaditaan. Kuulin juuri äsken miehen selittävän puhelimessa miten vaikea nykyään on saada hyviä palvelijoita, mutta hänellä on käynyt tuuri. On löytynyt nöyrä ja palvelualtis ihminen.
SusuPetal kirjoitti 12.04.2006 - 19:25
Ei ne palvelijat nykyään ihan ruokapalkalla elä -muista se ja muistuta miestäkin. Viikkovapaatkin ovat ihan lakisääteiset:)
Petja Jäppinen kirjoitti 13.04.2006 - 08:09
Kyllähän ihmisen kuuluukin hävetä.
Kirsti kirjoitti 13.04.2006 - 09:33
Niin kyllä, jos on aihetta. Mutta ihmiset häpeävät paljon kaikkea sellaista jota ei oikeastaan kannattaisi niin kamalasti hävetä. Minun mielestäni.
louis vuitton kirjoitti 17.09.2009 - 08:34
If you just want to test out the story creation process, you can go all the way up to 'publish this story' before it goes live on the site.
eyeglasses kirjoitti 30.10.2009 - 09:59
On hienoa kuulla, että joku on löytänyt jotain syvää ja hyvää itsestään sen avulla. :)
Nimesi
Sähköpostiosoitteesi (ei näytetä yleisesti)
Kotisivusi osoite
Muista tietoni selaimen evästeessä seuraavia kommentointeja varten
Seuraa tähän kirjoitukseen tulevia kommentteja (mikä tämä on?)
Kommentti
Voit käyttää kommenteissasi seuraavia HTML-elementtejä: a, b, i, u, code
Kirjoittaja
Totuus on tuolla ulkona
Sivut
Lisätietoja
laskuri

>
Kiitos
SusuPetalille sivupohjasta