|
|
|||
|
13.04.2006 - 10:47
Meneillään
oleva Tiinan juhlavuosi tuntuu herättävän mielenkiintoa naispuolisissa
toimittajissa. Tuntui erikoiselta, että Helsingistä tuli toimittaja
luokseni tehdäkseen kymmenen minuutin radiohaastattelun. Siis että
tällä kertaa minä sain olla se vuori jonka luokse Muhammed saapui, eikä
tarvinnut itse vääntäytyä minnekään järkyttyneen kiitollisena siitä
että saan suunvuoron. Leivoin toimittajalle mehevän piirakan siitä
hyvästä.
Ohjelman on kaavailtu tulevan ulos tiistaiaamuna kymmeneltä. Kanava on radio Suomi. Kymmenessä minuutissa ei tietenkään ehdi sanoa paljonkaan ja tärkeimmät jutut tuli juteltua haastattelun jälkeen. Mutta olen iloinen siitä, että tyttökirjatkin voivat nykyään ylittää uutiskynnyksen ja että ilmapiiri on muuttunut niistä ajoista jolloin oli aivan luonnollista pitää nuortenkirjoja toisarvoisena kirjallisuutena. Monet tietenkin edelleenkin ajattelevat niin, mutta harvat kehtaavat sitä ääneen tunnustaa. Tuoreessa muistissa on eräs keskustelu jossa miespuolinen kollega kertoi että aikuisille kirjoittaminen on paitsi vaativampaa, myös merkittävämpää kuin nuorille kirjoittaminen. Ja tämän hän tiesi siitä että hän oli itse kirjoittanut paitsi aikuisten kirjoja myös nuortenkirjan. Minä vain mietin, että jospa nuortenkirjan kirjoittamisen helppous kuvastaa kuitenkin enemmän hänen omaa asennettaan, sitä kuinka paljon hän oli valmis paneutumaan asiaan. Itse en ole koskaan kokenut että nuorille kirjoittaminen olisi helpompaa kuin aikuisille kirjoittaminen. Toimittaja kysyi eikö riitä että julkaistaisiin kirjoja jotka on suunnattu sekä tytöille että pojille? Minusta tyttökirjoja tarvitaan. Tarvitaan kirjoja joissa keskitytään niihin haasteisiin jotka elämä asettaa tytöille. On varmasti asioita jotka kolahtavat yhtä paljon tyttöihin kuin poikiinkin, mutta on myös sellaisia asioita joiden kanssa nimenomaan tytöt joutuvat tekemisiin. Minusta tarvitaan kirjoja, joissa kerrotaan tyttöjen elämästä ja joiden keskeiset henkilöt ovat tyttöjä. Jälkeen päin aloin miettiä onko se tosiaan niin, että jos romaanin päähenkilö on tyttö, kysymyksessä on automaattisesti tyttökirja. Mutta jos päähenkilönä on poika, romaania ei pidetä automaattisesti poikakirjana, vaan se on vain yleispätevästi nuortenkirja? Mistä tämä kertoo jos näin on? Pääsin myös esittämään vallankumouksellisen väitteeni että poikien/miesten kannattaisi lukea tyttökirjoja, varsinkin jos heistä tuntuu etteivät he ymmärrä tyttöjen/naisten ajatuskulkuja. Tytöistä kertovien kirjojen kautta naisten maailma voisi ehkä hiukan avautua. Mutta pojat/miehet luonnollisesti kavahtavat ajatusta tyttökirjojen lukemisesta. Se koetaan yhtä kastroivana kuin vaatimus että miesten pitäisi imettää. Tai sitten ne eivät muuten vain kiinnosta lainkaan. **** Liitin linkkilistalleni Diogeneksen jonka synkeyteen tuntuu kätkeytyvän humaania ymmärrystä, ehkä jopa nyrjähtänyttä huumoria ellen ole aivan väärin tulkinnut. Ikuiset filosofian ylioppilaat luonnollisesti ovat aina sydäntä lähellä.
|
Kirjoittaja
Totuus on tuolla ulkona
Arkisto
2009 2008 2007 2006 2005 1970 Sivut
Lisätietoja
laskuri
> Kiitos
SusuPetalille sivupohjasta
|
||
Jos ylipäätään on erikseen naisten, tyttöjen, miesten ja poikien kirjoja, eikö se määräydy enempi sen mukaan kuka noita lukee, kenelle ne on tarkoitettu? Ei niinkään sen mukaan, kuka kirjassa on päähenkilönä.
Jos miehet ja pojat saadaan lukemaan kirjoja, joissa päähenkilö on toista sukupuolta, eivätkö nuo kirjat siinä menetä sukupuolisuuttaan?
Ajatuksesi on viehättävä, kannatan kovasti. Olen itse yrittänyt syrjivästi valita kirjastossa luettavakseni naisten kirjoittamia kirjoja. Tiedä sitten, kenen kirjoja ne lienevät.
Aake
Tämä on ihan mutua, älkää turhaan vetäkö herneitä.
No ilmankos Aake tuntuu niin hyvin ymmärtävän naisia. Se johtuu noista kirjavalinnoista.
Olin ajatellut kirjoittaa tyttökirjoista jossain vaiheessa. Tämä täydentää mukavasti omia ajatuksiani ennen sitä. Kiitos, Kirsti, jälleen kerran.
Tietenkin jatkumona sukupuolikin vaikuttaa, jos ja kun ensin löytää miellyttävästi itseään ilmaisevan kirjoittajan, on hän sitten he tai she.
Vinkkinä voin sanoa, että olen kuullut lähipiirin miehiltä paljon kehuja Heidi Köngäksen kirjoista.
Ja Ari, en tosiaankaan tiedä ainuttakaan naista, joka ei pidä naiskirjailijoiden teoksia lukevasta miehestä.
Tarkoitan näissä kommenteissani ylipäätään naiskirjailijoiden teoksia, genreen en ota kantaa. Kiinnostavaa on, että kahden genren naiskirjailijat saavat mieslukijoita: dekkarit ja lyyriikka.
Muutamia vuosia myöhemmin luin niitä yövuorossa siviilipalveluspaikkani roskiksesta.
Olivat muuttuneet paljon "rohkeammiksi".
Ei kuulunut asiaan. Kunhan tuli mieleeni.
Kirstille: En minä ymmärrä naisia.
Minä en oikein usko, että tuostakaan olisi säännöksi ilman poikkeuksia. Esimerkiksi minun maailmaani tuskin löytyy tyttökirjoista, koska en ole koskaan pitänyt sellaisista itse.
Ja minä muuten olen huomannut lukevani naisten kirjoittamia kirjoja aika harvoin. En itsekään tiedä, mikä siihen on varsinaisesti syynä, minä vain etsin kirjoja aiheen mukaan ja mielenkiintoisista aiheista tuntuvat useammin kirjoittavan miehet.
Sellaistakin olen huomannut, ettei naisen näkökulma tekstissä välttämättä toimi mitenkään yleispätevästi niin, että nainen lukijana ymmärtäisi mistä on kyse. Viimeksi huomasin tuon lukiessani Pirjo Hassisen Jouluvaimoa, koko kirjan maailma oli minulle hyvin vieras, vaikka se olikin naisen maailma.
Internet marketing services,
Local SEO Services,
SEO Consulting Services..