Kirsti,

Jos ylipäätään on erikseen naisten, tyttöjen, miesten ja poikien kirjoja, eikö se määräydy enempi sen mukaan kuka noita lukee, kenelle ne on tarkoitettu? Ei niinkään sen mukaan, kuka kirjassa on päähenkilönä.

Jos miehet ja pojat saadaan lukemaan kirjoja, joissa päähenkilö on toista sukupuolta, eivätkö nuo kirjat siinä menetä sukupuolisuuttaan?

Ajatuksesi on viehättävä, kannatan kovasti. Olen itse yrittänyt syrjivästi valita kirjastossa luettavakseni naisten kirjoittamia kirjoja. Tiedä sitten, kenen kirjoja ne lienevät.

Aake

Moi Aake! Tietysti olennaista on se kenelle kirjat on tarkoitettu. Mutta mietin vaan sitä, että onko tyttö päähenkilönä jonkinlainen signaali joka kehottaa suhtautumaan käsillä olevaan kirjaan tyttökirjana. Poika päähenkilönä taas ei olisi samanlainen signaali. Koska olemme jotenkin tottuneempia siihen että miespuoliset ovat tarinoissa päähenkilöinä. Suurin osa maailman merkittävistä tarinoista on sellaisia että miehet ovat päähenkilöinä. Miehet edustavat helpommin ihmistä yleensä, naiset nähdään helposti ensisijaisesti sukupuolensa kautta ja vasta toissijaisesti ihmisinä.

Tämä on ihan mutua, älkää turhaan vetäkö herneitä.

No ilmankos Aake tuntuu niin hyvin ymmärtävän naisia. Se johtuu noista kirjavalinnoista.

Ikävä kyllä asia taitaa olla niin kuin Kirsti sanoo. Kun päähenkilönä on tyttö, kirjat mielletään tyttökirjoiksi eivätkä pojat tartu niihin vapaaehtoisesti tai ilman suurta houkuttelua. Olen huomannut tämän työssäni. Timo Parvelan Ella-kirjat eivät ole tyttökirjoja tyttö-nimihenkilöstä huolimatta, mutta joudun niiden kohdalla aina vakuuttelemaan pojille, että pojat ovat yhtä suuressa roolissa kuin tytötkin. Isommille pojille olen hieman saarnaamalla saanut läpi tyttökirjoja, palaute on ollut kiinnostavaa. Samaa tyttöjen ymmärtämistä olen silloin myös paasannut. Eli ihan nuoresta se lähtee, että naiset lukevat miesten ja naisten kirjoja ja miehet pääasiassa naisten.

Olin ajatellut kirjoittaa tyttökirjoista jossain vaiheessa. Tämä täydentää mukavasti omia ajatuksiani ennen sitä. Kiitos, Kirsti, jälleen kerran.

Hmm, mielenkiintoinen lapsus. Alkoikohan tulla uskonpuute väitteeseeni? Eli siis miehet lukevat pääasiassa miesten kirjoittamia kirjoja.

Ei kai se noin automaattista voi olla. Täytyyhän olla myös se ns. harmaa alue l. molemmille sukupuolille passelit kirjat. Itse en koskaan valitse luettavaani kirjailijan sukupuolen tai päähenkilön sukupuolen, vaan itse käsiteltävän aiheen perusteella.

Tietenkin jatkumona sukupuolikin vaikuttaa, jos ja kun ensin löytää miellyttävästi itseään ilmaisevan kirjoittajan, on hän sitten he tai she.

Ei se tietenkään aivan noin yksioikoista ole, mutta vahvalla mutu-tuntumalla ja sivusta seuranneena totean, että pääsääntöisesti se menee niin. Naiset eivät valinnoissaan ole niin sukupuolisidonnaisia kuin miehet. Ja silloin kun naiset ovat, eli lainaavat naisten kirjoja kirjailijan sukupuolen mukaan, he ovat sitä tietoisemmin kuin miehet. Kärjistäen sanoisin, että useinkaan miehet eivät ajattele tarttuvatko miesten vai naisten kirjoihin. He vain valitsevat miesten kirjoja.

Tui, jotain tuommoista minäkin uumoilin. Luotan asiantuntemukseesi. Kiitos kommenteista.

Hyvä että luin merkintäsi ennen tuota radiohaastattelua tuloa. Usein satun vasta jälkeenpäin lukemaan, että kiinnostava olisi ollut tulossa. Naistenkirjat: Minulle on joskus "periytynyt" ja "varastoitunut" kertomakirjallisuutta ja joskus luinkin niitä paljon. Sitten kerran silloinen tyttöystäväni (kova lukija) totesi kirjavalikoimastani hieman tuhahtaen: "Äsh, näähän on naistenkirjoja." Se kyllä vaikutti minuun sillä tavalla, että tuntuu turvallisemmalta "itsen" kannalta (miehekkäämmältä) pysytellä pois kirjoista, joita tyttöystäväni kommentti koski. Tosin aikoihin en ole lukenut muutenkaan.

Minäkin tunnen naisia, jotka sanovat suoraan, etteivät juuri välitä naisten kirjoittamista kirjoista. Minua on aina hämmästyttänyt, mutta makunsa kullakin. En tiedä perusteluja, täytyykin hieman haastatella näitä lukijoita.

Vinkkinä voin sanoa, että olen kuullut lähipiirin miehiltä paljon kehuja Heidi Köngäksen kirjoista.

Kummallisinta on, että tunnen naisia jotka välittävät naisten kirjoittamista ja naisille suunnatuista kirjoista, mutta pitävät niitä lukevaa miestä omituisena. Sellainen pistää kyllä vihaksi. Tuntuu että turha tässä mitään on yrittää kun naiset ovat itsekin joskus niin älyttömän typeriä.

Olin vähän epätäsmällinen: Ajattelin eka, että Tui on sanomassa, että hän tuntee naisia, jotka eivät pidä naisten kirjoittamia kirjoja lukevista miehistä:) Tämähän melkein oli just se mun ajatus. Mainitsemani tyttöystäväni itse luki todella erittäin romanttisia naisten kirjoittamia kirjoja. Hän kirjoitteli itsekin sellaisia(kin) tarinoita harrastuksena. Ja nuo minun hyllyssäni olevat hänen kommentoimansa kirjat olivat tyyppiä Laila Hietamies, Kaipainen, Utrio...

Monet naiset tuntuvat itsekin sisästäneen ajatuksen että naisten kirjoittamat romanttiset kirjat ovat jotenkin toisarvoista kirjallisuutta. Ja erityisen kiinnostavaksi menee kun näin ajattelevat myös ihmiset jotka itsekin kirjoittelevat romanttisia tarinoita. Kyllä meikäläinen menee tällaisten juttujen edessä sanattomaksi.

En tunne romanttista viihdettä lukevia miehiä - paitsi serkkuni joka muinoin luki mummolassa Nyyrikit ja Perjantait - mutta tuskinpa kovasti hätkähtäisin.

Ja Ari, en tosiaankaan tiedä ainuttakaan naista, joka ei pidä naiskirjailijoiden teoksia lukevasta miehestä.

Tarkoitan näissä kommenteissani ylipäätään naiskirjailijoiden teoksia, genreen en ota kantaa. Kiinnostavaa on, että kahden genren naiskirjailijat saavat mieslukijoita: dekkarit ja lyyriikka.

Lehdistä muistui mieleeni, että kuusikymmenluvun loppupuolella luin harjoittelupaikassani yövuorossa päivävuoron tytt.. eikun nuorten naisten Reginoita.

Muutamia vuosia myöhemmin luin niitä yövuorossa siviilipalveluspaikkani roskiksesta.

Olivat muuttuneet paljon "rohkeammiksi".

Ei kuulunut asiaan. Kunhan tuli mieleeni.

Kirstille: En minä ymmärrä naisia.

Aake, ei tosiaan ole lainkaan poikkeuksellista että nuorukaiset salaa lukevat Regoinoita ym. laatukirjallisuutta jos niitä tulee eteen. Kun opetin Länsi-Suomen opistossa, siellä pojat lukivat ahkerasti reginoita joita oli jätetty vuosien varrella asuntolaan. Keskustelimme niistä usein ja he kokivat ne aika pelottavina, mitä en lainkaan ihmettele.

"Tytöistä kertovien kirjojen kautta naisten maailma voisi ehkä hiukan avautua."

Minä en oikein usko, että tuostakaan olisi säännöksi ilman poikkeuksia. Esimerkiksi minun maailmaani tuskin löytyy tyttökirjoista, koska en ole koskaan pitänyt sellaisista itse.

Ja minä muuten olen huomannut lukevani naisten kirjoittamia kirjoja aika harvoin. En itsekään tiedä, mikä siihen on varsinaisesti syynä, minä vain etsin kirjoja aiheen mukaan ja mielenkiintoisista aiheista tuntuvat useammin kirjoittavan miehet.

Sellaistakin olen huomannut, ettei naisen näkökulma tekstissä välttämättä toimi mitenkään yleispätevästi niin, että nainen lukijana ymmärtäisi mistä on kyse. Viimeksi huomasin tuon lukiessani Pirjo Hassisen Jouluvaimoa, koko kirjan maailma oli minulle hyvin vieras, vaikka se olikin naisen maailma.

Minä en usko että sellaista sääntöä onkaan mihin ei poikkeusta olisi. Mutta vaikea uskoa että maailma mitenkään erityisesti sulkeutuisikaan jos ihminen joka ei ole koskaan syystä tai toisesta lukenut naisten kirjoittamia kirjoja, alkaisi niitä lukea, syystä tai toisesta.

Internet marketing services for small, medium and large businesses.
Internet marketing services,
Local SEO Services,
SEO Consulting Services..