Mitä, eikö kukaan kuuntele sitä??? Pahus, minäkin olen ollut siellä, höh.

Kaunoviihdettä. No voi prkl. Muuta en sano. Tai sanonpa. Kaunokirjallisuus kuulostaa aika imelältä, ja vähintäänkin kyseenalaiselta. Mikä sen vastakohta on? Kauno...rumuus...?

Minä en lue yleensä kritiikkejä. En muita kuin omiani, ja koska niitä ei lehdissä näy, niin ei tarvi sitäkään. En minä sen puoleen jaksa lukea muustakaan kulttuurista. Aika tylsiä juttuja. (ja taas meni yksi tilaaja, muahhahhhaa).

En minä jaksa lukea oikeastaan mitään.

Olisikohan kohta aika jakaa viinipullo?

Äh, en minä niin sanonut. Minä kysyin kuka sitä viitsii kuunnella :), mutta sain sitten ihan hyvän vastauksen, joka meni jotenkin niin, että kyllähän se aina hienoa on, kun oman blogin tekstiä lukee joku arvovaltainen ääni. Näinhän niitä asioita tosiaan arvotetaan kaikkialla.

Luin mielenkiinnolla tuon saman arvion. Paavilaisen ensimmäistä kirjaa "Sinulle luotu" olen lukenut sieltä täältä plarailemalla, joskus kirjastossa ja lisäksi se on ollut jossain naistenlehdessä jatkiksena ja olen lukenut pätkiä sieltä. Enpä siis mikään asiantuntija ole Paavilaisen suhteen mutta hieman tatsia on. Ihan mukava tyyli hänellä tuntuisi olevan.

Minusta tuo kriitikon huomio oli ihan myönteinen. Tai siis ymmärrän kriitikkoa, jos näin voisi sanoa. Välillä kun lukee jotain vanhempaa suomalaista kirjallisuutta, tulee olo että ei tämmöisiä enää tehdä. Otetaanpa vaikka Helvi Hämäläinen. Missään tapauksessa Säädyllistä murhenäytelmää ei voisi sanoa viihteeksi, vaikka se erittäin mielenkiintoinen on ja sen parissa viihtyy, eli viihdyttävä se kyllä on. Kriitikko varmaan kaipaili "kaunoviihteen" tilalle jotain tämmöistä, painavaa ja terävää proosaa.

Mutta minun syyttävä sormeni kääntyy ihan muunlaisen kirjallisuuden kuin Paavilaisen kirjoittaman suuntaan. Plarailin tänään kirjastossa "esittelyhyllyssä" olevaa teosta "Hannele Laurin hampaat". Kirja näytti yhtä typerältä kuin nimensäkin. Siinä todellakin oli typerääkin typerämpiä pikkujuoruja julkkiksista, joiden tekemisistä iltapäivälehdet kirjoittajat. Ketä pirua tämmöinen kirja voisi kiinnostaa? Miksi oletetaan, että suomalaiset ovat niin pöljää kansaa että kirjalta halutaan samantapaista sisällyksetöntä julkkisjuoruilua kuin iltapäivälehdiltä? Iltapäivälehtiä vastaan minulla ei ole mitään, luen niitä mielelläni, mutta tuo kirja oli todella luokattoman oloinen. Se ei ollut kaunoa eikä kaunoviihdettä, pikemminkin rumaviihdettä.

Anteeksi maalaisuuteni, huomenna muutan kaupunkiin. Googlettelin vihapäissäni sen verran tuota Hannelelaurinhampaita että se on näköjään ainakin kirjakauppojen listoilla otsikolla "humoristisia novelleja". Että liekö sitten kumminkin jonkin sortin fiktiota se. Ensivaikutelma kohdallani oli joka tapauksessa äärimmäisen huono.

Joo, on tää kauno-viihde-keskustelu jotenkin sikäli aika hupaisaa, että tuijotetaan ns. muotoa, ei sisältöä.. Ajattelen, että se mikä saa minut lukemaan jonkin kirjan tai jättämään kesken, on varmaan lähinnä henkilöhahmon rakentaminen. Onko se/ne rakennettu moniulotteisiksi vai ei. Ja sehän ei katso genreen -- mietin nyt sellaisia pysähtymisiä kesken lukemisen, joita parhaat kirjat ovat saaneet aikaan, niitä ovat aiheuttaneet niin Dostojevskin Idiootti kuin Chandlerin dekkari Nainen järvessäkin. Ja niin edelleen, vaikka mitkä erilaiset kirjat lajista riippumatta.. Ne tuovat jonkin reaktion, naurun, oivalluksen, pohdinnan aihion... Eikö se ole kuitenkin ns. hyvän kirjallisuuden pointti, ei jokin näennäisesti määriteltävä muoto?

Olis hyvin reilua kriitikoita kohtaan, että kirjailijat valkkaisivat ekaksi huolella jonkin karsinan ja pysyisivät sitten siellä! Ja aina kirjoittaisivat justiinsa selvästi karsinan rajojen sisällä pysyen. Muutenhan voi vaikka kirjan äärellä hämmentyä eikä se ole ok jos kyseessä ei ole Tairekirja.

Heh Susu, mitäs me kulttuurikääpiöt:-) Oon muuten ollut raittiina koko alkuvuoden.

Joo Saara, mutta kun asiaa ajattelee, niin kyllähän se fiilistä vie, jos kukaan muu ei sitä arvovaltaista ääntä kuule kuin minä itse.

Salla, mahtaisiko Säädyllisen murhenäytelmän tapaiset kässärit löytää edes kustantajaa näinä aikoina? Vrt. kokeet joissa meritoituneen kirjailijan varhaisvuosien kässäri on lähetetty kustantamoon. Mietin miten paljon Mäkelän ja kumppanien jutuissa on tuota perinteistä "ennen oli kaikki paremmin" nostalgiaa. Voihan siinä jotain perääkin olla, joissakin kohdissa, tai sitten ei. Ymmärrän, että ymmärrät kriitikkoa, mutta minä en edelleenkään ymmärrä tätä tarvetta arvottaa kaunokirjallisuutta tällaisella tasolla.

Annika, nyt minusta tuntuu, ettei enää tuijoteta oikein muotoakaan, koska juuri se on nyt vialla, että viihteellisenä pidetty kirja on kirjoitettu kuin kaunokirja, siis hyvin. En oikein tiedä missä se vika nyt luuraa. Ja kyllä, nauru, oivallus, pohdinta on ns. hyvän kirjallisuuden pointti, mutta mikä kirja kenellekin nämä toivotut reaktiot aiheuttaa? Hannu Mäkelä ja Hesarin kriitikot reagoivat myönteisesti aivan eri kirjoista kuin minä.

kaura, toden sanoit. Karsina on tärkeä. On se tärkeä, on se. Siitä on tässäkin blogissa puhuttu aiemminkin ja minäkin olen ymmärtänyt ahdistua, kun oma genre ei ole selkeä. Kyllä pitäisi pysyä genren sisällä.

Ehkä nuo vanhemmat kirjat eivät enää menisi läpi kustantamoissa koska ne eivät ole niin hätäisiä. Huonoimmillaan nykykirjat harppovat kauhealla kiireella ja tiivistetysti asiasta toiseen, ihan kuin pelättäisiin että kohta se lukija kyllästyy ja jättää tämän kesken, ellei sille tykitä asioita kauhealla tahdilla. Vanhemmassa kirjallisuudessa asioita maltetaan perustella ja pohjustaa pitkällisestikin, sivupolut sallien. Mutta eiköhän tämä juonnu ihan yleisesti kaikesta kulttuurin ja ihmiskunnan kehityksestä, tms.

Itse asiassa sana "kauno" on aika kamala sana.
Lukevatko kaunosielut kaunoviihdettä vai kaunokirjallisuutta?

Ehkäpä SusuPetal osui naulan kantaan, kun viittasi rumuuskirjallisuuteen. Tuntuu, että saadakeseen mainetta onnistuneena esikoiskirjailijana (ja on nainen) täytyy kirjoittaa joko kivaa lyriikkaa tai sitten inhorealistista, tai oikeastaan inhofantastista, proosaa. Luitteko Suomen Kuvalehdestä jutun Hanna Haurusta? Hän oli kuulemma Orivedellä kyllästynyt lyyriseen runotytön luritteluun ja kirjoitti novellin, jossa tytär pakenee vitsa kädessä säntäilevää äitiä alasti leikkimökkiin, keritsee hiuksensa, punoo niistä köyden, johon hirttäytyy leikkimökin kattoon. Äiti sitten heittää "suvunhäpäisijän" ruumiin kaivoon. Opettaja oli riemuissaan: Hauru oli löytänyt kirjoittajanäänensä.

Vai oliko? Tämähän nyt on tätä pohjoista ahdistusta, tuttua linjaa Mukasta eteenpäin. Onko hyvä kaunokirjallisuus nykyään JOKO metarforia tursuavaa kuvailukikkailua TAI ylimaallisen rumuuden ja ahdistavan pahuuden kuvaamista?

En todellakaan sano, että kaunokirjallisuuden pitäisi olla helposti nautittavaa, kivaa, hajutonta ja vaaratonta, mutta missä kohti mennään itsetarkoituksellisuuden puolelle? Esimerkiksi Kreetta Onkelin ja Rosa Liksomin rujotkin jutut ovat minusta olleet hyvää kaunokirjallisuutta, varsinkin kun niissä on aina vinoa huumoriakin mukana, enkä moiti pahuuden kuvaamista sinänsä. Mutta hei haloo... hirttäytyy omiin hiuksiinsa... eipä ole tainnut Hanna Hauru koskaan punoa köyttä tai sitten tyttönen on ollut varsinainen Tähkäpää. En ole kyseistä novellia lukenut, mutta ei kyllä tee mielikään. Miksi miehet saavat humoristisia tekstejä läpi ja ovat sitten satiirikkoja, kun taas naisen tekstin täytyy olla helvetin synkkää, jottei se vain olisi viihdettä?

Muskeli-Netan kommentti on kerrassaan vertaansa vailla. Juuri näin.

Lainaan Hanhensulkaa, jossa tätä samaa asiaa on hivenen ja jälleen kerran pohdittu.
(http://hanhensulka.blogspot.com/2008/02/
hyvin-vapaan-kirjailijan-elm.html):

"Mitä onnettomampi ja surkeampi tarina on, sitä syvemmälle kaunokirjallisuuden kaanoniin se tulee upotetuksi. Usein jopa niin syvälle, että sitä on sieltä edes turha etsiskellä."

Minä ihmettelin kutakuinkin samaa. Miksei kirjailija saisi kirjoittaa tavalla, joka on hänelle ominainen ja sopiva? Paavilaisen kirjaa luetaan paljon, hän on siis onnistunut herättämään lukijoiden kiinnostuksen, minkäs sille voi, jos kriitikot eivät osaa kirjaa sijoittaa mihinkään genreen.

Ilmeisesti idea oli, että selkeän genren valinnalla ko.kirjalija tekisi parempia teoksia. En voi ottaa lantaa laatuun, koska en ole lukenut Paavilaisen teoksia.

Hesarin mukaanhan Suomessa ei ole naishumoristeja (vaikka oikeasti niitä on paljon)...

Salla, sieltä kielen ja kulttuurin ja minkä lie kehityksestä se juontuu ja siksi menneeseen on minusta turha haikailla, vaikka se joskus niin houkuttelevassa muodossa saattaakin näyttäytyä.

Muskeli-Netta, olen lukenut saman SK:n jutun ja ajatellut samalla tavalla. Haurulta olen lukenut ensimmäisen kirjansa ja kokonaisuus oli puuduttava, vaikka yksittäiset jutut saattoivat olla karmeudessaan runollisia. Mutta näin minä olen kyllä ajatellut monen muunkin kirjailijan kohdalla, esim. Hotakaisen uusin. Tosin se nyt ei ollut niin kauhea, mutta jotenkin puuduttava.

Saara, joo Hanhensulalla on taito kiteyttää asioita.

Tuima, siinä on joku juttu, että naisten huumori usein jää tunnistamatta. Ehkä naisten huumori ei ole tarpeeksi rautalangasta väännettyä. Huumorihan tietty on vaikea laji, koska huumorintajut ovat ihmisillä erilaiset. Minultakin menee monet huumorit ohi. Jos huumori on hienovireistä, erilaisella huumorintajulla varustettu ei välttämättä edes tunnista sitä huumoriksi.

Voi että Kirsti + muut, hersytitte minut nauruun tänä maanantaiaamuna. Olen NIIN samaa mieltä. Itselleni tuli tämä "hyi sehän on viihdettä mutta silti yllättävän luettavaa asiaa tärkeästä asiasta"- ajattelu vastaan vasta kun luin ekan kirjani saamia kritiikkejä. Kun en ollut itse opiskellut enempää luovaa kirjoittamista kuin kirjallisuustiedettäkään, en edes tajunnut kirjoittaessani ajatella että onko tässä nyt tekeilla Suurta Taidetta vai Jotain Joutavaa Jota Joku Lukee Ihan Mielikseen. Kirjoitin niin kuin itsestäni tuntui parhaalta, ja kuten tarina vaati. Kun sitten palautetta tuli, olin ensin ällistynyt (olen siis viihdekirjoailija, vain niin. Mitä se tarkoittaa?) ja sitten vähän nolo (onko se siis sekundaa? Pitäisikö minun kirjoittaa jotenkin muuten?) Meni jokin aika, ennen kuin hyväksyin sen, että tämä nyt vain on minun ääneni, minun tapani kirjoittaa.

Hei Saara! En saanut tuota linkkiä auki. Mikä sivun otsikko on, jos vaikka googlettaisin esiin.

Muskeli-Netta, Hanhensulan blogiin pääset minun blogini linkkilistasta, siellä lukee Hanhensulka. Ko. kirjoitus on heti toiseksi ylimpänä otsikolla Hyvin vapaan kirjailijan elämää.

No just Indy, noinhan minullekin on käynyt ja monelle muulle. Ja kuinka ollakaan, suurin osa tähän ongelmaan törmänneistä on naisia.

Kirsti jo auttoikin.

Tuli vain mieleen se iänikuinen oma äänikin vielä, että ei se kyllä ihan oma taida joillakin naiskirjailijoilla olla, jos se ei kerran sinällään kelpaa. Niin kauniita sanoja ja opetuksia tämän asian suhteen on kuultu monet kerrat, mutta sitten se ääni väännetään jonkun toisen ääneksi. Mieluummin miehekkääksi.

Eipä tähän taida paljon muu enää auttaa, kuin alkaa suosia naisen ääntä.

Niinpä Saara, kyllä tuo ongelma kirjoittajakoulutuksessa kieltämättä on.

Osallistun, joskin vähän yleisellä tasolla:

Olenko väärässä, jos väitän, että jo koulussa meille opetettiin, että kertomakirjallisuus, epiikka, on yksi kaunokirjallisuuden lajeista? Muita ovat draama ja lyriikka.

Helsingin kaupungikirjasto opastaa lapsilukijoitaan näin: "Kaunokirjallisuus tarkoittaa sellaisia kirjoja, jotka eivät ole tietokirjoja. Kirjat voivat olla hyvinkin todentuntuisia, mutta silti täysin kuviteltuja. Kertomukset, sadut, lorut, näytelmät ja sarjakuvat ovat kaunokirjallisuutta."

Miten siis suhtautua arvosteluun, jossa teoksen vahvuuksia ja heikkouksia arvioidaan käsittein "viihde" ja "kaunokirjallisuus"? Minun mielestäni ei juuri mitenkään.

Vakiintuneita käsitteitä voi varmaan käyttää huolimattomasti, ja uusiakin keksiä, mutta silloin on parasta avata käsitteitä muillekin. Että lukijakin osaa tulkita oikein, mikä on huonon synonyymi ja mikä hyvän. Ja mikä vielä tärkeämpää - arvostelussa on syytä selvitä, miksi huono tuntuu huonolta ja hyvä hyvältä, eikä siihen ikävä kyllä riitä käsitteisiin "viihde" ja "kaunokirjallisuus" viittaaminen.

Hyvin mietitty ja kirjoitettu arvostelu on kirjailijalle todella hyödyllinen, mutta huonosta työstä ei tule kuin paha mieli. Puolin ja toisin.

Hei Virpi, en huomannut kommenttiasi! Kunpa aikuislukijoita voitaisiin opastaa kirjallisuuden äärelle yhtä asennevapaasti kuin lapsilukijoita kirjastossa. Mielestäni kirjojen ja kirjailijoiden jakaminen viihdekirjallisuuteen ja kaunokirjallisuuteen on vallankäyttöä ja politiikkaa, kirjallisuuden asiaa se ei edistä.

but not swelling after 2 hours, you should worry about. no matter how good tattoo pigment, also chemicals, and no matter how good some people are allergic to medicines is the same. Even if the disinfection of health Round Shader Needles no matter how good, can not guarantee No surprises. so there is no 100 percent security, tattoo, the tattoo on his body after the observation and protection is very important. have any problem should immediately seek medical treatment. tattoo on the body once the pattern is to affect your whole life thing, so please think twice before tattoo before you leap. All these are collected and Round Liner Needles verified through multiple data, hope to want to Flat Shader Needles tattoo but not quite understand the reference point tattoo friends. Do not blindly believe in the non-professional gossip, and those deceptive advertising! the same as a consumer, I hope each and I love tattoos as friends in love while maintaining reason, remember, be healthy is more important than beautiful!

Manufactures roll forming machines in variety of configurations, as well as decoilers and cutoff equipment. Units can be customized to requirements.
roll forming machines,
roll forming machine,
roll former,

Internet marketing services for small, medium and large businesses.
Internet marketing services,
Local SEO Services,
SEO Consulting Services for any type of business..

I will bookmark your blog and have my children check up here often. I am quite sure they will learn lots of new stuff here than anybody else!
I cant wait to get me a pair of these underwear. This is really special. Hopefully they will have them at the mall.
_____________________
Law Essay