Voisko olla myös niin, että 78-vuotias on jo vähän niinkuin unohtanut, että kenenkä kanssa hän nyt olikaan naimisissa? Olen nähnyt tuonikäisten ihmisten ihastumisia, rakastumisia ja en voi muuta sanoa kuin, että sokeaksi se tekee minkäikäisen tahansa. Silmitön rakastuminen. Vaikka en ole lukenut kirjaa niin olen utelias, haluan tietää miten vanhusikäisen rakkaussuhteita kuvataan.

"jos ihminen tosiaan näkisi oman valheellisuutensa ja tajuaisi miten paljon pahaa hän ajattelemattomuuttaankin on elämänsä aikana tehnyt muille ihmisille, hän kauhistuisi itseään niin pahasti ettei enää jaksaisi elää. Tai sitten hän paaduttaisi itsensä lopullisesti."

Mea culpa. mea culpa, mea maxima culpa, omasta syystäni, omasta syystäni, omasta suuresta syystäni.
Se "käsittämätön myytti" tarjoaa kolmannen vaihtoehdon.

Liisa, tässä kirjassa ei ollut kysymys vanhan ihmisen rakastumisesta, vaan siitä, että ihminen on vuosikymmenet elänyt kuviossa, jossa hänellä on ollut näitä miehiä pitkin ja poikin, ja miehillä naisia. Hän on ensin ollut nykyisen aviomiehensa rakastajatar, ja sittemmin ryhtynyt avioliiton aikana suhteeseen toisen miehen kanssa. Mökille hän menee yksin, koska haluaa rauhassa miettiä elämäänsä ja rakkauksiaan. Nainen on aika seestynyt, tuntenut ehkä syyllisyyttä elämänmuodostaan, mutta rauhoittuu tajutessaan tämän lasimaalausjutun, toisin sanoen että valheessa eläminen on tuonut elämään paljon kaunista ja hyvää. Se on mielestäni kirjan ideologia. Sen voi sitten allekirjoittaa tai kiistää. Minun mielestäni se ei päde.

Ehkä reagoin kirjaan niin voimakkaasti, koska koen, että tällaista valheeseen perustuvaa maailmankuvaa tai maailmankuvia meille jatkuvasti kaupataan. Taidekirjallisuus tekee sitä samaa. On siis tavallaan juuri sitä, mistä viihdettä syytetään, kauppaa valhetta kauniissa paketissa.

mm, aivan, niin minäkin olen ymmärtänyt, että siinähän sen varsinainen pointti on. Siis armossa.

Mielenkiintoinen kirjoitus, Kirsti. Ehkäpä luen kirjan jossain vaiheessa. Kyllähän sitä ihmiset ihastuvat ja rakastuvat pitkän parisuhteen aikana, mutta kai siinä jokin kriisi edes jossain vaiheessa on syntynyt. Vieraalta minustakin tuntuu kaunis lasimaalaus, jonka perusta on aika falski. Onhan meille tietysti esitelty avoimen avioliiton mallia, ja tiedän pareja, jotka hoitavat ulkopuoliset suhteensa "hienotunteisesti".

Noh, otin ehkä liian kevyesti tämän tarinan, joka kuten kerroit esitetään epäuskottavasti liian kaunistelevasti. Että siitä puuttuu synnintunto. Tai omatunto. Eläimilläkin on omatunto, ne osaavat hävetä kun tietävät tehneensä väärin. Eräs tuntemani kissa jopa osasi tehdä kepposia, joista se silmin nähden nautti.

Kiinnostava tarina kuitenkin, koska ihminenhän nyt tekee aina läpi elämänsä tiliä itsensä ja omien tekojensa kanssa. Ja voiko ihminen olla uskoton 'kevyesti' aviopuolisolleen ja vielä niin etteikö toinen sitä vaistoaisi tai huomaisi, siten tietäisi.

En ole lukenut EK:n kirjaa. En kyllä paljon muutakaan hänen tuotannostaan - paitsi jotakin "pakollista". Hän ei esiintymisensä perusteella ole koskaan ollut suosikkini.

Kirsti, sait kiinnostukseni heräämään. Tuli hinku itte tarkistaa, siitäkö EK:n kirjassa on kyse, että valheellisuus on onnellinen, hyvä tai kaunis ihmissuhteiden pohja.


Tämä on yksi kiintoisa kommenttisi kohta: "toisin sanoen että valheessa eläminen on tuonut elämään paljon kaunista ja hyvää. Se on mielestäni kirjan ideologia. "

Tässä toinen kohta postauksestasi:
"Anna Maria ajattelee, että lasimaalauksen ehjänä pitäminen on pätevä syy kertoa valheita ja jatkaa elämää ristiriitojen keskellä. Kauneus siis pyhittää valheet."

Menin vähän sekaisin. EK:n romaanin päähenkilökö on tätä mieltä? Vai kirjailija?

Siis ettei kirjan koko pohja-ajatuksena ole naispäähenkilön pohdinta, että elämä sisältää vaikka mitä, kauneus/ hyvyys tms. on taustaltaan vaikka mitä? Saattaisi ajatella kirjailijan pohtivan elämän kauneuden moninaisuutta, että hän siis on kuvittanut tämän moninaisuuden perusidean lasimaalaukseksi. (Aika kliseinen tämä lasimaalausidea.)

En tiedä, ymmärsikö kukaan pohdintojani. Vaikea sanoa esimerkein, koska en ole lukenut tätä kirjaa.

Mutta tuohon toiseen asiaan:
Eikö monen ihmisen onnellisuuden pohja ole se, ettei tiedä, ettei suostu tietämään, näkemään, kuulemaan tai pohtimaan! "Ken tietoa lisää..."

Minulla oli pari päivää kyläilemässä keski-ikäinen nainen, joka kyseli, mistä löytäisi kirjan, joka on hyvää kirjallisuutta (hyvin kirjoitettu) ja jossa ei olisi kamalia asioita - kiinnostavakin kirjan piti olla. Arki tuo hänen eteensä suomalaisen yhteiskunnan lasten elämän karmeimmat asiat, ja hän haluaisi lukea "jotain kaunista ja hyvää". Menin änkäksi. Jäin miettimään suosituslistaa.

Näin Kilven kirjaa lukemattomana kysyisin onko varmaa, ettei tässä kuvata henkilön itsepetosta?

Liisa E, kirjan päähenkilö ehkä tavoitteli jotain uudenlaista tapaa suhtautua tällaiseen petokseen pohjautuvaan elämäntapaan. Hän ei ottanut sitä kevyesti, vaan koki varmasti maksavansa siitä tietyn hinnan. Joka kuitenkin kannatti maksaa, koska kokonaisuus oli niin kaunis.

Liisa, EK: n päähenkilö Anna Maria ajattelee näin. En yrittänyt pohtia missä määrin myös EK ajattelee näin, siihen minulla ei ole edellytyksiä, yritin vain hahmottaa mikä on kirjan kokoava ajatus. Joku toinen löytää siitä jonkin toisen ajatuksen, mutta minulle jostain syystä nousi keskeiseksi ajatus, että ihmissuhdekuvion kauneus pyhittää sen totuuden, että se perustuu valheelle. Kuviohan lakkaisi olemasta kaunis heti sillä siunaamalla, kun tilanne valkenisi toiselle osapuolelle. Juuri siksihän pitää valehdella ja salata, koska toinen vetäisi herneet jos tietäisi. Minun käsittääkseni.

Sylvi, mielestäni ei kuvattu, mutta eihän se toki varmaa ole. Olisikin kiinnostava tietää miten muut asian näkevät.

Mielenkiintoinen mielipide, Kirsti. Olen havaitsevinani kirjoituksessasi kiivautta, ja se herätti kiinnostukseni kirjaa kohtaan. :)

En ole pitkään aikaan lukenut Eeva Kilven tuotantoa, joten muistikuvani ovat hieman hataria. Olen lukenut kirjan, jossa keski-ikäinen nainen vetäytyy yksinäisyyteen maalle mökille pohtimaan elämäänsä. Olikohan kyseessä "Unta vain" teoksen edeltäjä "Häätanhu" vai "Naisen päiväkirja"...? Molemmissa on samankaltainen asetelma. Kilven teoksen henkilöt tekevät tekoja, joita moralistin on helppo tuomita, esimerkiksi "Tamaran" nuori nainen on sellainen.

Minulle on kuitenkin jäänyt sellainen käsitys Kilven teoksista, että niissä päähenkilönainen yrittää ymmärtää itseään ja etsii sovintoa itsensä kanssa sen kautta, että löytävät selityksen sille, miksi he ovat tehneet juuri niin kuin ovat tehneet. Me voimme olla rikkinäisiä, epätäydellisiä ja erehtyväisiä ja silti meidän ei tarvitse kieriskellä itsesyytöksissä, kuinka huonoja ihmisiä olemme olleet. Tätä olen pitänyt lohdullisena. Ja tämän vuoksi olen aikoinaan pitänyt Eeva Kilven tuotannosta, ja edelleenkin huomaan kiinnostukseni kytevän jossakin pinnan alla.

Saa nähdä sitten, mitä mieltä olen "Unta vaan" -kirjasta sitten, kun sen joskus luen. Luultavasti tarkastelen sitä aikaisempien lohdullisten lukukokemusten läpi. :)

Celia, en tiedä kiivaudesta, avasin vain itselleni tuon kirjan sisältämän elämänfilosofian. Onhan se toki armollinen itselle, mutta mielestäni valheen kautta. Se on toki ymmärrettävää, valehtelen itsekin itselleni kaikenlaista ja onnellisuustutkija Markku Ojanen on sitä mieltä, että mielenterveyden edellytys on kyky jymäyttää itseään:-) Mutta ajattelen kuitenkin, että todellinen armo löytyy totuuden myöntämisen kautta. Se toki on vaikeampi tie, mutta minun käsitykseni mukaan kuitenkin ainoa joka lopulta kannattaa.

Nyt nyt tilasin Kilven kirjan itselleni.
Saas nähdä, miten se minulle aukeaa.
Myönnän olevani valmiiksi varautunut tai ennakkoluuloinen EK:n kirjojen edessä.
Mut katellaan nyt.

Liisa: haastava toive tuolla ystävälläsi! Jotenkin jäin itse jumiin nyt tuohon Helvi Hämäläiseen, niin häntä kai voisi suositella. Säädyllinen murhenäytelmä + jatko-osansa Kadotettu puutarha ovat upeaa kieltä, kiinnostavaa tapahtumiltaan eivätkä mitään sosiaalipornoa.

Sallalle kiitos. Mulla taitaa olla jopa omassa hyllyssä nuo kirjat. Taidan pannakin kiertoon.
Tulee samalla suomalaista kulttuuri- ja kirjallisuushistoriaa tälle valikoivalle lukijalleni = Ö =

Ennen kuin luen tämän uuden kirjan, aloitan kirjasta Häätanhu, jossa on myös Anna Maria, ehkäpä sama nainen. Se on ollut hyllyssäni vuosikymmeniä, mutta lukematta. Tällaistakin voi blogikirjoitus vaikuttaa.

Saisinkohan minä Kilveltä proviisiot kun niin moni on nyt tarttumassa hänen kirjaansa tämän postauksen kirvoittamana.

Liisan ystävälle voisin suositella Anne Tyleria, Carol Shieldsiä, Iris Murdochia, kotimaisista vaikkapa Ulla-Lena Lundbergia, Sirpa Kähköstä, Enni Mustosta.

Kirsti, ehkäpä nämä provikat tulee jossain toisessa muodossa. ;-)

Eeva Kilpi on suosikkikirjailijani, olen hankkinut itselleni melkein kaikki Kilven teokset. Rakkain niistä on ollut Häätanhu, jota luen yhä uudelleen. Siinäkin miellyttää enemmänkin naisen ja luonnon yhteys, vaikka miehiäkin kirjassa on.

Unta vain on jatkoa Häätanhun Anna Marian tarinalle. Siksi hankin sen käsiini kiireenvilkkaa.

Jostain syystä petyin. Ehkä olin kuvitellut, että keski-ikäinen Anna Maria elää tästedes elämänsä loppuun asti onnellisena kanadalaisen miehensä kanssa, siis sen, jonka kanssa hän oli Häätanhun aikana menossa naimisiin.

Unta vain on mielestäni turhankin realistinen: satu ei toteutunutkaan. Avioelämä ei ollutkaan riittävän onnellista jatkuakseen tasapainoisena.

Olen lukenut hänen runojaan eräässä elämän vaiheessa paljonkin, romaaneja vähemmän. Naisen päiväkirja oli/on yhä vaikuttava. Tuottelias kirjailija.

Erityisesti olen pitänyt hänen käsityksistään naisen yksinolosta, yksin elämisestä ja yksinäisyydestä, joista hän puhui Teemalta tulleessa dokumentissakin. Ei sekään aihe ole yksiselitteisesti ristiriidaton, mutta siitäkin hän puhuu ja kirjoittaa kauniisti sekä hyvin.

Jaajaa Obeesia, minä en ole lukenut Häätanhua, joten tämä ulottuvuus jäi lukukokemuksestani pois.

Liisa E, minulla onkin ehkä voimakkaimmin jäänyt mieleen romaani, jossa nainen vietti kesää mökissään yksin. Ihmisen ja luonnon yhteensulautuminen on itseäni kiinnostava teema ja sitä Kilpi kyllä tosiaan käsittelee kauniisti ja kiinnostavasti.

Tässä keskustelussa on nyt sivuutettu mielestäni olennainen seikka eli ikäpolvikysymys, ainakin siinä mielessä, että se olisi mielestäni kiintoisaa mainita. Omista vanhemmistani olen "pitkän kaavan" mukaan oppinut sen, että asioista puhuminen ja totuuden kertominen saati sitten paljastaminen ovat jo kenties tapakulttuurin ansiosta olleet aiemmin hieman kimurantimpeja seikkoja kuin nykyaikaan. -- Se ettei ole kerrottu on ollut myös suojautumista. (nimimerkillä: aikansa päätä seinään lyönyt, kun ei ne perkuleet puhu)

Ihan asiallinen pointti, Annika. Ja ymmärrän hyvin tuon suojautumisen. Monta kertaa voi olla järkevää, että asioiden annetaan vain olla. MUTTA se mitä yritin selittää liittyy siihen, kuinka tämä tilanne itselle selitellään. Kaunistellaanko sitä kertomalla tarinaa kauniista lasimaalauksesta jota valheet pitävät kasassa. Vai todetaanko itselle, että näin nyt on, en pystynyt parempaan.

Minusta seuraukset ovat ihmiselle erilaiset riippuen siitä kumman vaihtoehdon valitsee.

No tämä nyt on pelkkää spekulaatiota, mutta eikö kaunokirjallisuuden yksi tarkoitus ole juuri kirvoittaa ajatuksia.

Pitää lukea tuo kirja.

"Minusta seuraukset ovat ihmiselle erilaiset riippuen siitä kumman vaihtoehdon valitsee."

Se on täysin totta. Eikä vaan sille ihmiselle itselleen, vaan muillekin, sen lähellä oleville, ikävä tai hyvä kyllä.

Pelkäätkö muuten itse kirjoittaessasi koskaan muiden reaktioita? Onko alueita, joita et sen vuoksi helposti voi käsitellä?

Annika, luulen että olen sensuroinut itseäni aika paljonkin ja suhtaudun tähän itsesensuuriini vähän ristiriitaisesti. Toisaalta olen sitä mieltä, että minun on suojeltava muita, vaikken itsestäni välittäisikään. Toisaalta ajattelen, että olisin voinut olla vähän rohkeampi. Luultavasti osittain näistä sensuurisyistä olen valinnut viihdekirjallisuuden formaatikseni, koska siinä on mahdollisuus käsitellä isoja, vakavia kysymyksiä, mutta etäännytetymmin, tekemällä niistä esim. huumoria.

Sen lisäksi on tietysti alueita, joita en uskalla julkisesti käsitellä. Kirjoitan niistä itselleni, mutta väärinymmärretyksi tulemisen pelosta en tuo niitä juttuja julki.

Thanks for sharing. His music will continue to rock!

We know that many people are not readily accepted by a large area of the tattoo design, may feel that life is too exaggerated, or not allowed to display the work, so we specialize in design for your small to fit your tattoos, many Tattoo Foot Switch girls will choose some of the more subtle, sexy Superior Clip Cord location pattern of some small tattoos, wear business attire to cover housing, leisure time entertainment but also displayed. The formal and lovely. Here are many small plans is we have done some of the example design also rose, butterfly, wings, star tattoo, etc.

Manufactures roll forming machines in variety of configurations, as well as decoilers and cutoff equipment. Units can be customized to requirements.
roll forming machines,
roll forming machine,
roll former,

Internet marketing services for small, medium and large businesses.
Internet marketing services,
Local SEO Services,
SEO Consulting Services..