Kirjailijan häiriöklinikka

Kojelauta | Seuraa blogia | Lisää blogeja | Luo blogi! |

Anna bloggaajalle lahja | Sivun alkuun | Seuraa blogia | Ilmoita blogista

Kiitos muutamasta tärkeästä asiasta

19.04.2006 - 21:26

Kiitos kissasta jonka kehräykseen kätkeytyy lohduttava voima
kun se puskee hyväilevää kättäni vasten.
Se katsoo kuparisilmillään ja tietää niin paljon enemmän kuin minä.
Ehkä se muistaa miksi olemme täällä
Ehkä se on kerrottu meille kaikille, mutta vain viattomat muistavat.
Ole hyvä ja anna minulle takaisin viattomuuteni
niin että minäkin voisin muistaa
ja kyselemättä kehrätä ja puskea kättäsi vasten
silloin kun silität minua.

Kiitos sanoista jotka alussa olivat sinun luonasi.
Minä sain ne lahjaksi ja olen käyttänyt niitä
luodakseni maailmaani sana sanalta.
Jos sanani eivät aina olekaan niin tosia kuin voisivat olla
niin ole hyvä ja opeta minua valehtelemaan rehellisesti
sillä joskus voi valhe olla tapa lähestyä totuutta
joka itsessään on liian pelottava ja ihmeellinen
jotta sen voisi ymmärtää.

Erityisesti haluan kiittää sinua ihmisistä
jotka ovat enimmäkseen hankalia
mutta kuitenkin lievittävät ikävääni.
Ole hyvä ja opeta minua rakastamaan heitä hiukan enemmän.
Auta minua myös muistamaan
että kukille pitää puhua
mutta ihmistä koskettaa.

****

Selitysosa:Eräs ystäväni totesi jokin aika sitten että olen hämmästyttävän kiittämätön ihminen. Huomasin että hän on oikeassa. Hän velvoitti minut kirjoittamaan kiitosrunon ja koska haluan aina parantaa tapani kun minua aiheesta moititaan, tein niin kuin hän ehdotti. Ja katumusharjoituksena julkaisen runoni täällä.

Kategoria: Yleinen 22 kommenttia Kommentoi

Hahmo kirjoitti 19.04.2006 - 21:51

Kiitos kiitosrunosta. Kirjoititko sen Jumalalle tai korkeammalle voimalle?

Sitten asiaan. Koskettaako sinua mitenkään uusin kirjoitukseni lapsena syyllistetyistä aikuisista? Kirjoitit aikaisemmin siitä, ettet oikein osaa luottaa ihmisiin.

Syyllistyitkö turhaan ystäväsi kehoituksesta? Ehkä kiität ihmisiä eri tavalla. Sinun omalla tavallasi?

Tui kirjoitti 19.04.2006 - 22:17

Runokiitos on hieno.

SusuPetal kirjoitti 19.04.2006 - 22:23

Todellakin, pitäisi kiittää enemmän. Kiitos muistutuksesta, Kirsti.

Sun äitis kirjoitti 19.04.2006 - 22:38

Tätä kun luin tuli mieleen vuosikymmenten takainen amerikan kirjallisuuden kurssi, jonka tentissä piti arvioida lyhyiden tekstinäytteiden kieltä. Tosi helppo tehtävä vaihto-opiskelijalle ajattelin, kun en osannut mitenkään kielellisin seikoin perustella, miksi heikäläisten itsenäisyysjulistus kuulosti juhlavalta!

Tässä sitten ihan natiivina suomen puhujana tuijotin tekstiäsi, joka minusta on ilmiselvä kiitosRUKOUS, ei runo. Mutten vieläkään osaa kieltä analysoimalla sanoa, mihin mielikuva perustuu!

Kiitos kiitoksestasi kuitenskii!

Kirsti kirjoitti 19.04.2006 - 23:04

Jaa-a Hahmo, en vielä oikein tiedä kenelle runoni kohdistan. Jätän lukijan vastuulle. En usko että syyllistyin turhaan ystäväni kehoituksesta. Oikeastaan ihan päinvastoin. Oli terapeuttista että joku ihmetteli suoraan kiittämättömyyttäni, koska minähän olen hyvin kiittämätön ihminen. En usko että minua on lapsena erityisesti syyllistetty mistään. Syyllisyyskysymykset eivät ole tuolla tavalla keskeisiä. Toki kirjoituksessasi oli monta sellaista kohtaa joista tunnistin itseäni, mutta en usko että taustalla olisi erityisen keskeisesti juuri syyllisyys omalla kohdallani.

Sun äitis, eikös runo voi olla rukousta ja rukous runoutta. Mutta ehkä kiittäminen tuollaisessa muodossa yleensäkin assosioituu helposti nimenomaan rukoukseen.

Sikäli jännittävää, että ensin minusta tuntui ihan oikeasti vaikealta keksiä kiittämisen aiheita, tai siis sellaisia asioita joista tunnen kiitollisuutta. Mutta kun pääsin alkuun olisin voinut kirjoittaa pidemmänkin runon. Lopetin nyt kuitenkin tällä kertaa tähän. Ehkä hiukan töksähtäen. Ehkä runo täydentyy myöhemmin. Katsotaan nyt.

Merja kirjoitti 19.04.2006 - 23:39

"Opeta minua valehtelemaan rehellisesti", ihana ajatus.

Rita kirjoitti 20.04.2006 - 06:10

Kiitos ihanista blogikavereista. Kiitos niistä jotka jakavat kissakuulumisia meidän kissattomien kanssa. Minä kiitän spontaanisti joka päivä monestakin asiasta. En ole uskonnollinen mutta suuntaan sen jonnekin maailmankaikkeuteen mistä oletan onneni tulevan. Muutama kuukausi sitten äitini julisti minulle puhelimessa että olen kiittämätön. En minä ole. Oletko Kirsti varma että sinä olet? En ole sellaista käsitystä kirjoittamastasi koskaan saanut.

Kirsti kirjoitti 20.04.2006 - 07:32

Olet onnellinen ihminen Rita, kun osaat spontaanisti kiittää. Mitä kiittämättömyyteeni tulee, niin en minä ehkä ole aivan totaalisen kiittämätön tyyppi, mutta minussa on ikään kuin suuria kiittämättömiä alueita.

Liisa kirjoitti 20.04.2006 - 07:34

Niinpä niin. Alussa oli Sana. Ja toden totta valheen takana totuus, hymyn tai naurun takana pelko. Paljon on aihetta kiittää. Kiitos kauniista runostasi!

Myy kirjoitti 20.04.2006 - 10:41

Eikös kissat olekin jotain ihan muuta? :)
Kirjoituksesi on kaunis.

tanssiva harmaa pantteri kirjoitti 20.04.2006 - 10:58

Mielenkiintoisesti kiitos-runosi kasvaa kissan kosketuksesta ihmisen välisiin... kissahan on niin kiitollinen. Kukille pitää puhua, mutta ihmistä koskettaa... runosi laittaa ajattelemaan.

Kirsti kirjoitti 20.04.2006 - 11:04

Ihmistä on niin paljon vaikeampi koskettaa kuin kissaa. Kukille voi puhe riittää, ihmiselle oikeastaan ei.

Minulla on 20 v kissa joka osaa lukea ajatuksiani. Joka muuta väittää ei ymmärrä mitään.

Naapuri kirjoitti 20.04.2006 - 12:09

Kiitos! Tämä kosketti. Jos olen sanonut sinua kiittämättömäksi, niin en tiedä, mitä olen mahtanut oikein tarkoittaa. Olen syyntakeeton. Suustani vaan tulee välillä ns. sammakoita, joista aivan kaikki eivät ole etelänmaan rinssejä. Jos töräykseni synnyttää tällaista runoa, taidan jatkaa samaa rataa. Kiitos kiitos-runosta !

Kirsti kirjoitti 20.04.2006 - 12:14

Joo, jatka vaan. Se kiittämättömyys liittyi siihen apurahaan. Minun olisi pitänyt mielestäsi iloita siitä enemmän ja näkyvämmin. Sinua otti aivoon että luit uutisen täältä enkä puhunut siitä sinulle kun kävimme siinä hauskassa pikku piirissämme.

Varovainen kommentoija kirjoitti 20.04.2006 - 18:59

Kiva runo, kiitos! Jäin miettimään tätä.

pantteri kirjoitti 21.04.2006 - 09:45

Niin. Joskus ihmisen koskettamisesta tulee aivan mahdoton tehtävä eikä sitä osaa edes surra... Onneksi on kissoja.

Kirsti kirjoitti 21.04.2006 - 10:13

Onneksi. Ja koiria ja pupuja ja hevosia. Ym.

Annika kirjoitti 21.04.2006 - 15:54

Minulle jäi mieleen aikaisempi kirjoituksesi tunteesta, että pitää "pärjätä itte", ilman sen kummempia auttavia käsiä tai päänsilityksiä - se tuntui tutulta. Eikö siitä ole ihan suora yhteys hankaluuteen tuntea kiitollisuutta? Ketäpä tai mitäpä sitä kiittelisi, jos ei ole kovin paljon saanut/osannut itsensä ulkopuolelle nojata?

Kirsti kirjoitti 21.04.2006 - 16:54

Hyvä huomio Annika! Varmaan on muuten just noin.

louis vuitton kirjoitti 17.09.2009 - 09:18

The first one is very nice.. I like it very much..

tattoo supply kirjoitti 26.08.2010 - 06:43

Totem Tattoo style is the most popular tattoo tattoo picture style. Totem Tattoo Stainless Steel Tips has thousands of years, and Polynesia, Samoa, Maya, Native Americans, and Hawaii was the first to have a totem sign. Totem tattoos are used to represent a symbol of boys grow Tube Gripwith Needle into men. Totem now represented by people as their own personality, this style has evolved into abstract shapes representing different sense of design, see below some of the butterflies, Phoenix, Bird, Dragon and other patterns.

Daron Bamfield kirjoitti 10.09.2011 - 21:02

Internet marketing services for small, medium and large businesses.
Internet marketing services,
Local SEO Services,
SEO Consulting Services..