Kauheeta menoa.
Täytyy hankkia tuo kirja, jos siinä on Selokin. Toki muutenkin.


Saisikohan kirjan ilman Tuomas Kyröä.

Kas kas, muinaisen Rakastaa-kirjan juttuja on painettu uudelleen.

Jonkin verran kirjoihin ja työn puolesta kansallisiin pornolehtiin perehtyneenä kysyisin onko joku löytänyt seksikuvauksia, joissa olisi kertakaikkiaan ennenkuulumattomia variaatioita. Minä en.

Eiköhän kaikki ole kierrätyskamaa lähinnä, Sylvi.

Heh SL, tuota sinun pitää kysyä kirjan toimittajalta.

Osallistuin aikoja sitten työpaikan seksuualisuuskoulutukseen ja siellä luennon pitäjä kertoi, että suomenkielessä on muihin euroopan maihin verrattuna erityisen rikas ja runsas seksi-sanasto.

Sanoillahan ei välttämättä ole mitään tekemistä tekojen kanssa...vai onko suomalaisilla suuret puheet ja vain vilkas mielikuvitus, kun ne todelliset teot ovatkin vähän vaatimattomampia.

Onks tämä nyt pornojulkaisu vai seksijulkaisu?

Juri valitteli, että jutut on kovin kesyjä;-)

Taannoin käytin erään keskustelun yhteydessä ilmaisua "he makasivat". Muuan valveutunut nainen puhkesi räkäiseen nauruun moittien minua jo muinoin kuolleesta termistä. Pitää sano "panivat" tai "naivat".
Tunnen kyllä asialle useita muitakin ilmaisuja, mutta tuossa nimenomaisessa tapauksessa maata-verbi oli paikallaan.
Kaikki eivät vain enää tajua nyansseja, kun kaikki on pelkkää vittua vitun päällä. Tuo ilmaisu on minusta sopiva ilmaisu nykytörkykieleen.

Heh heh, nyt kaikki jotka googlaavat siinä toivossa, että löytävät netistä seksinovellisi päätyvät minun blogiini. :)

Täytyypä tehdä varaus kirjastoon.

Roman Schatz mainitsi yhdessä tv-ohjelmassa, että useat Euroopan kansat ovat kirosanoissaan anaalitasolla: saksalaisilla, englantilaisilla ja ranskalaisilla yleensä paskaa. Suomalaiset ovat sen sijaan korkeammalla genitaalisella tasolla, joten sanovat siihen tapaan kuin "vittu, mikä mulkku, mua vituttaa sen kusetus".

Totta, Iisi. Ja makasivat kun on mitä latautunein sana.

Joo Karpalo, muakin huvitti kun tuli tuollainen nimi sille.

Sylvi, kiinnostava havainto:-)

Minä olen ihmetellyt seksikohtausten suorastaan pakonomaista toistumista joissakin kirjoissa. Ei suinkaan Kirstin kirjoissa, vaan muiden kirjoittamissa.

Seksikohtauksia saa olla enkä niistä nikottele. Voin ihan mielelläni lukea, jos ovat hyvin kirjoitetuja eivätkä riko tarinan rakennetta päälleliimattuna performanssina, joka ei vie kirjan juonta yhtään mihinkään suuntaan.

Kuitenkin minua nyppii se, jos hyvä tarina katkeaa tämän tästä kuvaukseen seksiaktista ilman, että se liittyy tarinaan itseensä. Jää hämäräksi, mikä ihmeen motiivi siinä on. Odottavatko jotkut lukijat todella kirjoitettavan näin? Miksi he eivät sitten lue toisenlaiseen genreen kuuluvia kirjoja, joissa odotukset voitaisiin palkita paremmin. Oisiko tämä sitten kirjailijan tai kustantajan mielessä jonkinlaista "jokaiselle jotakin -ajattelua vai missä ihmessä motiivi piilee?

Joissain kirjoissa vaikuttaa, että seksikohtaukset on ängätty mukaan melkein taskulaskimen kanssa sivuja laskien. Kun on riittävän monta sivua välissä, niin siinä se akti taas tulee riippunmatta siitä, mitä muuta kirjassa tapahtuu tai on tapahtumatta. Esimerkiksi "Maan lapset" -sarja (monta tiiliskiven paksuista kirjaa, kirj. Jean M. Untinen-Auel) on kirjoitettu tällä tavalla. Tai ainakin niin minä sen koen. Pidän kyllä em. kirjoista, etenkin sarjan ensimmäisestä osasta (eikä siinä ole samalla tavoin päälleliimattuja seksikohtauksiakaan kuten muissa osissa on). Minusta on mukavaa kuvitella, millaista elämä olisi voinut olla hyvin kauan sitten ja siitähän nuo tarinat kertovat..

Hei, mää muistan tuon Rakastaa-kirjan! Se on se punakantinen, eikö? Ja kirjan nimi hiilenmusta? Sekin kirja mulla on jossain kirjahyllyissä. Luulen että toisessa kaupungissa. Sen ilmestymisestä on kyllä ihmisikä.

Kuuntelin tässä päivänä muutamana yhden miehen kertomaa LEMMENtarinaa; hän todella käytti vanhasta muistostaan verbiä "lempiä" ("Sitte me lemmittiin ...")

Sylvin maininnasta tuli toinenkin asia mieleen. Saattoi olla 80-lukua, kun oppilasten kanssa teimme ryhmistä kaupungin pornolehtitarjonnasta. Projekti oli - niin arvelin - pohjustettu hyvin: ryhmäläiset suunnittelivat teemat ja kysymyssarjat, noukkivat kotoa, kavereilta ja lähikaupoista ja rautatiekiskalta (ärrältä) materiaalin. Jokaiseen kuvaan liittyi selitystä ja tilastoa ja mitä kaikkea.
Minusta me saimme ns. pehmopornosta, jota siis myytiin lukion nurkalla, tosi paljon irti.

Tulipa työhuoneeseen muuan miesopettaja. Hän pöyristyi, ei suostunut lukemaan tekstejä, ei tiennyt kuvan ja pohdinnan suhteita.
Koko portfoliopino joutui rehtorin tulenkestävään kassakaappiin ja minä koulutoimenjohtajan (myöh. sivistystoimen-) puhutteluun.

Et semmoinen muisto.

Arja, juuri noinhan rakennetaan mittastikun kanssa tv-sarjat ja monet suosikkiromaanit. Luin joskus tarkemminkin, monenko minuutin/ sivun jälkeen pitää lukijan/ katsojan saada seksi-, väkivalta jne. sykäyksensä, jotta lukija/ katsoja viihtyy eikä jätä kesken.
Suosikkikirjoja siis myös tehtaillaan ihan raa'asti lasketun kaavan mukaan.

jos suomalaisten seksisanasto on niin tavattoman värikäs ja monipuolinen kuten tutkimukset väittää, niin miksei s e näy kirjallisuudessa.

tuo, että nämä kohdat on mittatikulla sinne aseteltu, kuullostaa juuri siltä kuin ne sitten lukiessakin tuntuu: no nyt sit tekee sitä. toisinaan kannattaisi jättää kuvaamatta koko toiminta, ei häveliäisyyttään, vaan siksi että luottaa lukijankin mielikuvitukseen. lukijoilla on usein kirjailijaakin parempi tuo mielikuvitus.

sikstoisekseen seksuaalisuushan on muutakin kuin se akti, tätä varsinaista aktiahan nyt kyllä kovastimielellään kuvataan, silloin kun kuvailemaan ryhdytään.

Liisa: ihan loistava idea tuo porno-projekti, ja tarpeellinen! Turha on kysellä, miksi nuorilla on kumma käsitys seksistä ja erotiikasta, jos ei ole ns, alan medialukutaitoa (siis sitä, ettei tarvi uskoa mitä lehdissä kirjoitetaan ja kuvissa kuvataan). Sinun olisi pitänyt saada palkinto, ei joutua puhutteluun.

Ja muillekin: kyllä, erotiikan ja seksin kuvaaminen kirjallisesti on kauhean vaikeaa. Jos ei halua viljellä alatyylisiä pilluja ja kulleja, tulee jo perussanaston kanssa ongelmia. "Elin" on kauhean lääketieteellisen ja vaisun kuuloinen, samoin "vagina" tai "vulva". Nuorempana minua ällötti, jos sukupuolielimestä käytettiin prsoonapronomininimistystä tyylin "hän antoi naisen koskettaa itseään" tai "hän tuli sisälle minuun", mutta ainakin tuolla tavoin voi muut kiertää kömpelöt nimitykset. Ja yleensäkin seksikuvauksista tulee helposti ihan surkuhupaisia kliseekimppuja. Miten voisi muka kuvata sanallisesti orgasmia? Voi kertoa, mitä ruumis silloin tekee, mutta se tunne ja elämys? Sanoinkuvaamattomia, monessakin mielessä.

Mutta, mutta, kun kritisoitte niin kovasti näitä "kiintiökuvauksia", niin olenko todellakin ainoa, joka on lukenut eräitäkin kaunokirjallisia juttuja, kuten vaikka Henry Millerit niin, että ensin luin ns. mielenkiintoiset kohdat (seksikuvaukset), sitten vasta muun "leipätekstin". Itse asiassa samaa tekniikkaa käytin vielä Riikka Pulkkisen Rajaankin, ensin plarasin ja luin paneskelut (eivät mielestäni olleet omaperäisiä tai mielenkiintoisia) ja vasta sitten aloin lukea alzheimerpotilaan vaimosta ja muista henkilöistä.

Muskeli-Netta; miksi kummassa sinä luit Riikka Pulkkisen tekstistä paneskelut ensiksi, vaikka totesit, etteivät ne ole omaperäisiä ja mielenkiintoisia? ;D

Minä sovelsin yliloikkimistekniikkaa edellä mainitsemiini Untinen-Auelin kirjoihin todettuani sarjan paneskelukohtaukset pitkäveteiseksi. Sarjan toisesta kirjasta luin vielä osan aktikuvauksista, Eli luin ne kirjan alkupuolelta, mutta sen jälkeen en enää ollenkaan siitä kirjasta enkä muistakaan saman sarjan kirjoista. Kun kirjan pääpari alkoi naida, minä larasin kirjaa eteenpäin siihen saakka kunnes ne saivat sitä lajia tarpeekseen ja tarina pääsi jatkumaan.

Tosin yhden ko. sarjaan kuuluvan kirjan kohdalla larasin myöhemmin läpi nuokin kohtaukset kun ei ollut muutakaan lukemista (odotin junaa ja olin jo lukenut kirjan muilta osin loppuun), mutta silloinkin kyllästyin kesken ja jaksoin lukea vain pari kolme sessiota - kun ei vetänyt puoleensa niin ei sitten millään.

Juu, Arja, nuorempana luin mielenkiinnosta paneskelut ensin, nyt varmaan kahlasin Pulkkis-pornon ensin sen vuoksi, että minulta ilmestyy aivan lähiaikoina romaani, jossa on myös seksikuvausta jonkin verran. Ja koska seksin kuvaaminen oli mielestäni kauhean vaikeaa, aina on riski, että kuulostaa joko kauhean kliseiseltä tai sitten kallejalluosastolta, halusin vähän vaklata, kuinka kehuttu kirjailija tästä asiasta selvisi. Niin, ja sitten olen niin kauhean maallinen ihminen, että seksi on minusta kuitenkin mielenkiintoisempaa kuin jonkun toisen ihmisen ajatusten ja ongelmien kuvailu. Ainakin tässä kyseisessä opuksessa ;-)

Noh. Muskeli-Netta. On sitä tullut luettua veljien ja teinirakkauden pornolehtiäkin, juu. Että kyllä näitä seksikuvauksia on monellatavoin tullut luettua ja katseltua.

Vaan täshän tämä juttu onkin kuten sanotkin: "Miten voisi muka kuvata sanallisesti orgasmia? Voi kertoa, mitä ruumis silloin tekee, mutta se tunne ja elämys? Sanoinkuvaamattomia, monessakin mielessä."

Kannattaa keksiä, kehittää omaa kielenkäyttöään siten että ei kuvaa sitä Yleistä Todellisuutta vaan Omaa Kokemusta. Seksuaaliset kokemukset ja eroottiset elämykset ovat hyvin omalakisia, jokainen on omanlaisensa näissä(kin) asioissa. Jos elää saman kumppanin kanssa vuosia tietää ettei seksikään ole joka kerta samanlaista.

Tämä on elämänalue, josta ihmiset varmimmin kertovat hurjia juttuja ja valheita tai tarinoita toisilleen säilyttääkseen kasvonsa tai saadakseen jotain etua.

Tämä s e (ksi) on niin älyttömän ylisuuressa fokuksessa kun esimerkiksi kirjoja arvioidaan tai esitellään. Sarah Watersin teoksesta Yövartija kirjoitettiin miltei joka arvostelussa näistä hurjista lesborakkaus kohtauksista, jotka hätkähdyttivät. Luettuani tuon kirjan ihmettelin suoraan sanoen sitä, että miksi arvioijien mieleen oli jäänytkin niin voimakkaasti nämä pari kappaletta tuosta valtavasta teoksesta. Siis, että seksi aktina (tai sen puute) on jotenkin a i n o a asia johon kiinnitetään enää huomiota.

Liisa E, minusta seksi on pullahtanut ulos mittakaavoistaan jo aikoja sitten. Meille on jotenkin syötetty sellainen maailmankuva, että se on kaiken perusta. Mutta toisaalta, järkäleromaanissakin voi yksi loistelias seksikohtaus säväyttää, vaikka se on murto-osa tekstikokonaisuudesta. Minulle on jäänyt Kertin Ekmanin trilogiasta mieleen ensimmäisen varmaan n. 700 sivuisen osan kohtaus, jossa pariskunta tekee tuttavuutta vesisateella suuren kuusen juurella. Ehkä maailmanhistorian ihanin rakastelukohtaus. Toivoin kyllä koko romaanin ajan, että kirjailija pistäisi uusiksi, vaan ei.

Muskeli-Netta, kyllä minäkin murkkuiässä tosiaan keskityin seksikohtausten lukemiseen, mutten enää aikuisiässä... Ihan järkevää tietty vakoilla, miten muut ovat kirjoittaneet. Itsellä on jotenkin sellainen periaate, etten kirjoita seksistä, ellei se jotenkin itsestään nouse esiin tarinasta, vaadi tulla kirjoitetuksi.

Arja, minäkin olen lukenut Untinen-Auelin kirjoja ja muistan mitän työläännyin niihin seksikuvauksiin.

Liisa, minä kyllä ihmettelen, että toimiiko se kaavat tosiaan. Kai se sitten toimii, koska suosittuja ovat juuri ne kirjailijat, jotka mittatikulla katsovat mihin kohtaan tekstiä pitää seksiä sijoittaa ja missä asennossa. Voi itku:-(

osasi waterskin taitavasti rakastelun kuvata, kyllä vain. vaan kyllä siinä romaanissa kerrotaan niin paljon muustakin. taitavasti. ennakkoon luetut kritiikit vaikuttivat vain niin, että odotti siinä olevan sitten aivan hirveän paljon tätä lakanoiden kahinaa.

"Kannattaa keksiä, kehittää omaa kielenkäyttöään siten että ei kuvaa sitä Yleistä Todellisuutta vaan Omaa Kokemusta."

Naulan kantaan, Liisa E, mutta helpommin sanottu kuin, heh, sanottu ja kirjoitettu. Olen nimittäin hirveän paljon hakenut juuri tätä, että kirjoittaisin niin kuin itse tunnen ja koen, mutta minun on vaikeaa löytää osuvia sanoja kuvaamaan sensuaalisia tuntemuksia. Ehkei tarvitsemiani sanoja ole vielä keksitty? Pitäisikö minun keksiä ne? Luulen kyllä, että ongelma on nimen omaan siinä, etten ole mikään kauhean lahjakas sanankäyttäjä, jutuniskijä vain. Mutta yritän kehittyä kyllä kielenhallitsijanakin.

Ei sitä omaa harvinaista Kokemusta pidä turhaan sanallisesti kirjaansa paneman.
Kirsti, irrota jostain pornolehdestä muutama seksiviipale ja piilottele ne sopiviin sänkykohtauksiin. Arvostelijat huomaavat sinun kirjoittavan ajan hermolla intertekstuaalisesti. Huomaavat sinun kehittyneen, muuntuneen, medioituneen.
Saiskohan tästä tän päiväisestä kuumasta perunasta virkettä tai paria, jos kääräisisi sopivaan folioon ...

Kaiman ylläolevasta suusta: "Jos elää saman kumppanin kanssa vuosia tietää ettei seksikään ole joka kerta samanlaista."
Ja minun: "Siis mikä seksi?!"

Siitä pornon lukemisesta....

Minä taisin oppia lukemaan pornolehdestä. En tosin ymmärtänyt pätkääkään mitä luin, mutta luin silti.

Olin kuusivuotias ja lukemaan oppiminen kiinnosti minua kovasti. Löysin kaverini kanssa hänen isänsä Jalluja (olivat vessanpöntön takana piilossa) ja minä aloin innokkaana yrittää, josko saisin selvää, mitä siinä lukee. Ja sainhan minä! Taisi olla ensimmäinen kerta, kun onnistuin lukemaan jotain tekstiä ilman aikuisen apua.

Siellä me kaksi, minä (6 v) ja toinen tyttölapsi (5 v) katseltiin niitä Jalluja salaa useampanakn päivänä. Yhden lehden kannessa oli vaalea pitkähiuksinen nainen keinussa. Keinun naruissa oli kukkia ja nainen näytti iloiselta keinuessaan. Minusta se oli kovasti nätti kuva. Tosin taisin kyllä enemmän ihalla sitä ylimaallisen upeaa narukeinua, mutta kaverini isä lienee ollut kiinnostuneempi keinujasta itsestään. Alasti se nainen kuvassa keinui, ja jalat oli harallaan. Muistan kuvan elävästi vieläkin.

Oi voi Arja, ihanhan tästä tulee nostalginen olo, koska tottahan se on, että muutaman vuosikymmenen takaiset Jallut olivat vielä aika viattomia.

Liisa, onko pornolehdissä vielä nykyäänkin tekstiä? Olen kuvitellut, että siitä turhakkeesta on niissä jo luovuttu.

Muskeli-Netta, sama ongelmahan tulee vastaan esimerkiksi tuoksuja ja makuja kuvatessa. Sanavarasto tuntuu kovin suppealta ja kömpelöltä. Viininmaistajat ovat kehittäneet aika hauskan assosiaatiotekniikan, viinejä luonnehditaan sen perusteella mitä mielikuvia mausta syntyy: nahkainen, lakritsainen...

Liisa E, joo tuoreessa muistissahan on monella vielä naispoliitikon vesisänkykirja, josta nousi kauhea haloo, painos myytiin heti loppuun ja kirjastoihin hankittiin kirjoja pari metriä. Mutta varsinainen kohu- ja kohokohta oli parin lauseen mittainen ja luettu televisiossa ääneen jo moneen kertaan, eli luu kaluttu jo etukäteen. Mutta näin ihmiset toimivat, mikä kieltämättä on aika yllättävää. Seksi on niin kiinnostava juttu. Ja hyvähän se on, että kiinnostaa, niin ihmissuku säilyy.

Seksistä kirjoittaminen on paitsi äärimmäisen vaikeaa, myöskin äärimmäisen vapauttavaa. Se on valtaa, alistumista, häpeää ja häpeilemättömyyttä. Rivoutta ja rakkautta, puhtainta epäpuhtautta. Pettymyksiä ja täyttymystä.

Seksi on mielessämme syntisyyden huipentuma, jossa tuntee Jumalan läsnäolon.

Vastakohtien nautinto.

Sille ei ole yhtä kuvaa, eikä oikeaa tai väärää. Jokaisen subjektiivinen kokemus on erilainen ja pureutuu sisimpään mielen ja kehon sopukkaan.

Ei ihme, että kirjailijat usein pelkäävät työssään antautua. Se viimeisin huipentuma, suuntaan tai toiseen, kuten sinäkin tässä Kirsti kuvaat, se on kirjassa usein saavuttamaton.

Sen esiintuominen vaatisi kirjailijan alastomuutta.

http://esikoiskirjailija.wordpress.com/

Muskeli-Netta:
Kuten Kirsti tuossa yllä myös kuvaa. Seksuaalisuudessa(kin) on kyse aistisesta todellisuudesta, jonka edessä yleiskieli on minusta kömpelö. Lisäksi siinä on kyse pyhän kokemisesta kuten Väyrysen Taru blogissaan hienosti aikoinaan kuvasi kun täällä puhuttiin Pyhästä. Kuinka siis kuvata pyhää brutalisoimatta sitä?

Kun lantustelin räntäsateessa työhuoneelle ajattelin, että ero syntyy myös siinä kuvataanko tämä tietty asia feminiinisellä kielellä vai maskuliinisella toiminnan kielellä. Ja kumpi ilmaisuntapa sitten on se 'vapautunut' tapa? Se maskuliininen. Miksi?

Seksi ja seksuaalisuus on kiinnostava asia, mutta eihän sitäkään harjoiteta pelkästään ihmissukua jatkaaksemme. Se on myös eräs muoto energiasta, puhutaanhan libidoenergiasta.

Tuo Arjan tarina nauratti ihan älyttömästi... :-)

"Seksi on mielessämme syntisyyden huipentuma, jossa tuntee Jumalan läsnäolon. " Tämä Esikoiskirjailijan esiinnostama dilemma onkin kiinnostava.

Liisa E, saattaapa olla, että ollaan jotenkin jämähdetty siihen maskuliiniseen tapaan, eikä välttämättä edes eroteta että kysymys on seksuaalisuuden kuvauksesta jos kuvataan asiaa feminiinisesti. Onkohan siinä kysymys vähän samasta asiasta kuin huumorintajun kohdalla. Itse voin kokea kirjoittaneeni äärimmäisen eroottisen tekstin, mutta siinä ei rakastella eikä paljastella ruumiinosia. Jotain tällaisia novelleja olen tehnyt, joskin ko. kokoelman novelli ei kuulu tähän sarjaan

"Seksistä kirjoittaminen on paitsi äärimmäisen vaikeaa, myöskin äärimmäisen vapauttavaa. Se on valtaa, alistumista, häpeää ja häpeilemättömyyttä. Rivoutta ja rakkautta, puhtainta epäpuhtautta. Pettymyksiä ja täyttymystä.

Seksi on mielessämme syntisyyden huipentuma, jossa tuntee Jumalan läsnäolon.

Vastakohtien nautinto.

Sille ei ole yhtä kuvaa, eikä oikeaa tai väärää. Jokaisen subjektiivinen kokemus on erilainen ja pureutuu sisimpään mielen ja kehon sopukkaan.

Ei ihme, että kirjailijat usein pelkäävät työssään antautua. Se viimeisin huipentuma, suuntaan tai toiseen, kuten sinäkin tässä Kirsti kuvaat, se on kirjassa usein saavuttamaton.

Sen esiintuominen vaatisi kirjailijan alastomuutta."

OOOO! Upea fraasikokoelma.

Mutta vielä tahtoisin muistuttaa, että Platon ja kumppanit unohtuivat, kun puhuttiin "vastakohtien nautinnosta", selviää hakukonetta käyttämällä.

Ei ole helppoa kirjoittaa seksistä ns. asiatekstiäkään. Sanat tuntuvat joko puisilta tai sitten huvittavan epäasiallisilta, kun ne laittaa tietokirjan kontekstiin.

Kirjoitan ns. populaaritietokirjaa eli tutkimuksen kansanomaistettua versiota ja pähkäilen, miten istuttaisin tekstiini esimerkiksi sanat "vakipano" ja "hoito" kuulostamatta kornilta, sievistelevältä tai muuten vaan omituiselta. Tai mitä keksisin noiden sanojen tilalle - vaan en ole keksinyt mitään. Joten kai tässä sitten pitänee kirjoittaa asioista "niiden oikeilla nimillä" eli siten, kun ihmiset muutenkin puhuvat. "Hoito" ja "pano" siis... niin luulisin.

ehdotuksia arjalle:

vakipano: tuttu lakanan lämmittäjä, vanha tyynykaveri, vanha viehätys, tuttu-juttu, uskollinen yövieras, vakituinen petikaveri
hoito: tilapäinen tarpeentyydyttäjä, toisarvoinen tuttavuus, hätäseksi, pikapiiras, yhdenyön pipari

Liisa E, ihan loistokkaita nimityksiä! Toi tuttu-juttu on ihan paras: konnotaatio loputtmiin toistuvasta, ennalta-arvattavasta, kiltistä ja kohteliaasta syntyy varmaan just siitä tv2:n muinaisesta "viihde"ohjelmasta. Yhdenyön pipari on kanssa kiva, sopisi vaikka novellin nimeksi.

No onpas se SL siellä nyt kriittisenä.

Kieltämättä kimurantti tilanne Arjalla. Liisa tuossa jo jotain ratkaisuehdotuksia antoikin.

Muskeli-Netta, kiitos kun muistutit Tuttu jutusta. Mutta eikö siitä ole jo sata vuotta kun se tuli töllöstä. Ainakin tuntuu siltä.

Joo, Kirsti. Siitä on noin 100 vuotta ja siks tajusinkin just kuinka hirveän vanha olenkaan.

Liisa E; sulla on näköjään värikäs sanasto hallussa, Ei lopu sanat kesken. Sieltähän niitä tuli kokonainen litania . :)

Anonyymi olin minä. Viesti karkasi käsistä, kun nimen kirjoitus oli vasta aikeena.

SL: Etäisesti muistan kuulleeni nimen Platon, ja sen kumppanissakin oli tuttuutta.

Hakukoneeseen täytyy vielä perehtyä.

Muskeli-Netta:
oikeastaan tuo pipari on aika hyvä nykyisin aika monen suusta tullut ilmaisu seksille. sehän voi olla vakituinen pipari tai viikonloppu piparikin. voisi ehkä olla munkkikin... ;-)

toi tuttu-juttu assosioituu mullakin noin: tuttu, ennalta-arvattava ja turvallinen.

Arja:
;-) työniloa !

ja toivottavasti kirsti ei pahastu tästä seksisanailusta...

tuo seikka nimittäin, minkä mainitsit: erotiikka. se on nimenomaan feminiininen voima ja myös kieli, jossa eros jumaluutenakin on ja elää.

En millään muotoa pahastu. Päinvastoin.

voisiks poistaa noista tuplakommenteistani tuon ekan? koneilla ja minulla ei taida olla sama tahtotila, tänään.

Se on tää vuodatus kun tökkii ja aiheuttaa noita tuplaviestejä, kai.

Ei kai seksiä tarvitse kuvata mitenkään eri tavalla kuin muitakaan ihmisen kokemuksia. Ei se minusta ole mitenkään erillinen osa ihmisen elämää, joten kirjassa sitä pitää ja voi kuvata silloin, kun se jotain ihmisestä kertoo ja paljastaa tai jos se kuuluu tarinaan. Ja kyllähän kirjailijan "ammattitaitoon" kuuluu kyky löytää sanat, joilla kuvata inhimillisiä kokemuksia siten, että jokaisesta seksiaktistakin löytää sen, mikä siinä on kuvaamisen arvoista, olennaista, merkityksellistä. Seksi paljastaa harjoittajastaan jotain, samalla se on ihmisten välistä kommunikaatiota - tai sen puutetta. Ja ne sanathan löytyvät kokijoista ja kertovat paljon heistä ja tilanteesta ja heidän suhteestaan. Fokalisaatiostahan siinä kyse on, ei kirjailijan omista sanoista. Kun yksi survoo pornoilutuulelle satuttuaan nakkiaan toisen korvaan, kolmas tosiaan lempii kumppaniaan eikä keskity niinkään sukuelimien läiskeeseen vaan ihojen musiikkiin jne. Ja jos itse aktissa ei ole mitään erityistä, jos tärkeää on se, että se tapahtui, niin mitäpä sitä liiaksi kuvaamaankaan. Silloin voi olla parasta todeta, että "He makasivat yhdessä viikkojen ajan, kunnes toinen tuli surulliseksi ja matkusti Pariisiin säveltääkseen säkkipillikonserttoja".

Aivan Pazi-j-dog, tuntuu vain että tämä funktionaalinen tyyli ei kaikille lukijoille riitä. Mutta eihän tietenkään koskaan voi kaikkia miellyttää. Tai ainakaan minä en selvästikään voi.

Olisikohan tuosta apua?
http://www.iltasanomat.fi/uutiset/
ulkomaat/uutinen.asp?id=1497436 (siis katkaistu linkki, kokoa itse)

Uutisessa kerrotaan, että seksivälineet, voiteet ja sauvat yms. tulevat Ruotsissa apteekkien hyllylle. Eli nyt vain sankoin joukoin vapautumaan ja kyselemään apteekkarilta tai farmaseutilta hieromasauvojen käyttöominaisuuksista ja orgasmitakuusta sekä parhaista makuelämyksistä liukuvoiteiden saralla. Kun siihen pystyy, niin pystyy kirjoittamaan seksistä ihan mitä vain ainakin noin terveyden kannalta ajatellen.

- Seksi on oleellinen osa ihmisen hyvinvointia, ja pyrimme näin madaltamaan kynnystä tuon elämänalueen laadun parantamiseen, Bergman (Ruotsin apteekkarien lehdistöpäällikkö) jatkaa.

Jos seksi siis menee aina pieleen, se on sama kuin mokaisi sauvakävelyssä tai räpiköisi suksineen männikössä. Se ei käy. Olemme suorittajia.

Etteikö seksi kiinnosta? 43 kommenttia ennen tätä!
Mutta, mutta, asiasta hieman sivuun, auttakaapa Muskeli-Nettaa. Olen julistanut kilpailun tuolla blogissani, menkää ja osallistukaa, palkintokin on ihan mahtava ;- )

"Jos seksi siis menee aina pieleen, se on sama kuin mokaisi sauvakävelyssä tai räpiköisi suksineen männikössä."

ai voiks s e mennä pieleen? mihin pieleen?
tätä en ole koskaan kuullutkaan tai en ole ottanut kuullakseni ja siksi en tajua näistä pielistä mitään.

Hauska nimi blogillasi, Netta:-)

Olet onnellinen ihminen Liisa, jos noin on:-)

Oh, no sitä kyllä kannattaa aina mainostaa, jos on onnistunut ikänsä harrastamaan seksiä ilmaan sählinkiä. Todellinen taitaja asialla. Ja tietty on myös hyvä olla esimerkkinä muille, että miten siitä voi suoriutua kympin arvosanalla ja asettaa ikään kuin rimaa toisillekin ylitettäväksi.

tarkoitin tuolla edellisellä sitä, että seksuaalisuus ei ole minulle: arvosanoja, välineitä, oikeassa olemista, pyrkyryyttä, pisteytystä, suoritusta. on toki varmaan heitä, joille nämä edellä mainitut asiat ovat tärkeitä ja mikäs siinä.

koin seksuaalisuuden nuorempana toisin kuin nyt ja
en tiedä miten koen tämän nimenomaisen asian
esimerkiksi kymmenen vuoden päästä, mutta siitä olen melkoisen varma ettei tuo energia (haluksikin kutsuttu) lakkaa ja siitäkin olen tullut vakuuttuneeksi, että se muuttaa muotoaan.

empiiriset kokemukseni ovat myös kertoneet minulle, että jokainen kokee seksin hyvin omalla tavallaan, henkilökohtaisesti, siksi se ei koskaan voi mennä oikein sillätavoin 'pieleenkään'. sensijaan odotuksissaan voi pettyä tai siihen voi joutua pakotetuksikin, mutta se on sitten ihan toinen asia ja aihe se.

toivon mukaan jokainen olisi itsensä paras asiantuntija.

Oi voi. Kommenttini liittyi tähän Kirstin kirjoittamaan osaan:

"Osittain siksi, että kirjoissani seksi usein menee sähläykseksi, eikä hekuma huipennu. Toisaalta kiintymyssuhteita ihmisten välillä muodostuu, vaikka seksi olisi vähän surkeampaakin."

Ai niin, minulta jäi kommentoimatta tuo Saaran laittama linkki. Mykistyin kai niin, kun kävin lukemassa tuon lakonisen pikku-uutisen. Mutta siis kun seksivälineitä myydään apteekista ja kohta kai lääkärit kirjoittavat niitä varten reseptejä, niin mitä tämä oikein kertoo meidän maailmastamme. Mikä juttu tämä seksi meidän elämässämme oikein on?

Onhan se Kirsti, tärkeä juttu, elämän suola. Ja minusta ei ole paha juttu, jos seksileluja saa apteekista, sinne voi olla helpompaa poiketa kuin "alan liikkeisiin". Tarkoitan siis, että ei ole paha juttu jos apteekissa on seksiä, mieluummin siellä kuin joka lööpissä ja mainostolpassa lasten silmien korkeudella.

Joo no minusta näyttää, että se on lakannut olemasta suola jo aikapäiviä sitten ja siitä on tullut elämän leipä ja päämäärä ja tarkoitus.

Kyllä se meitin kammarissa on kuitenkin sen verran harvinaista herkkua, että ennemmin sitä suolaksi kutsuisin kuin jokapäiväiseksi leiväksi :-)

Elämän tarkoitus? Huonompiakin tarkoituksia keksin. Päämäärä? Joo-o. Taidankin tästä könytä äijän viereen, tiedä vaikka tänään irtois ;-)

Hyvää yötä ja viikonloppua!

Jos jonakin päivänä joudun rämpimään muovikullien ja vibraattoreiden keskellä jonnekin etäällä häämöttävälle tiskille saadakseni reseptilääkkeet, olen raivostunut. Ei ole samantekevää mitä apteekissa myydään tai ei myydä! Eikä tämä ole moralismia.

Kolme viikkoa sitten puhelin soi, kuulin että eräs nuori ihminen oli yllättäen kuollut. Seuraavana aamuna, perjantaina, olin Itellan oven kahvassa kello kahdeksalta kädessäni kirje ystävälleni, kuolleen äidille. Etsin palvelutiskiä suklaapatukoiden hammasharjojen merkillisten kynien värillisten pussien ja purnukoiden keskeltä. Löysin tiskin ja pyysin toimittamaan kirjeen samana päivänä pikana 174 kilometrin päähän. Ei meillä ole sellaista palvelua, minulle vastattiin. Itellanko tehtäviin ei enää kuulu sellaiset vähäpätöiset asiat, ajattelin ja kysyin sen minkä surultani kykenin, että eikö teillä ole express-postia enää? On, mutta se menee perille seuraavana arkipäivänä ja koska huomenna on lauantai niin se on perillä maanantaina. Tehokas myyjä yritti tämän jälkeen myydä minulle sensijaan kaikenlaista muuta. Raivostuin ja pyysin postimerkin.
Kirje oli perillä tiistaina.

Minulle ei ole samantekevää, mitä haluan postista apteekista ruokakaupasta hammaslääkäristä huoltoasemalta kirjakaupasta. P***ele !

Liisa, just näin. Mietin liittyykö seksivälineitten tulo apteekkiin siihen samaan tavaroitumisilmiöön joka on pornoistanut seksin ja luonut markkinat lapsipornolle. Turun sanomissa oli eilen aiheesta hyvä kirjoitus. Mehän elämme nyt maailmassa, jossa markkinat on päästetty tunkeutumaan niin syvälle ihmisten elämään, että niiden annetaan hallita kaikkea. Mitään ei voida enää estää eikä kontrolloida, koska markkinat kärsivät ja markkinathan eivät saa kärsiä.

Toivottavasti lykästi ehtoolla Muskeli-Netta.

Samaa mieltä olen kanssasi, Liisa E, postin (anteeksi, Itellan) alennustilasta, mutta tuosta apteekkiasiasta en. Pornoistuminen on huono juttu, mutta "seksilelut" tai apuvälineet eivät minusta ole pornoa. Ne voivat olla ihan pariskuntien yhteinen asia tai sitten sellaisen ihmisen ilo ja tuki, jolle ei jostain syystä (sairaus, ujous, fyysinen välimatka jne.) ole siunaantunut ihmiskumppania. Pitäisikö näiden ihmisten sitten mennä sinne PORNOkauppaan nolostelmaan? Tuskin ne apteekin sauvat ja öljyt nyt siellä laastareiden ja vitamiinien välissä hyllyllä sitten olisivatkaan. Ja uutisen mukaan Ruotsissakin näitä tuotteita tulisi vain 50 apteekkiin.

Ja ei lykästänyt, Kirsti. Olin seikkaillut liian kauan webissä ja ukko umpiunessa. No, ehkä tänään, vai pitäisköhän hommata jotain vehkeitä? :-)

Minua riepoo mielleyhtymä apteekin ja sairauden välillä.

Meneekön se jotenkin niin, että jos sairastaisin diabeetestä, menisin apteekkin hakemaan insulliinia ja jos panon puutetta, menisin hakemaan sieltä dildon. Saisinko kummassakin tapauksessa myös ohjeet siitä, mitä pitää tehdä, jos oltan yliannoksen tai joku kerta unohtuu välistä?

Hei, haloo! Eihän kumppanin puute mikään sairaus ole! Minun mielestäni seksitarpeistoa voi kyllä myydä, mutta ei niillä sairauksia paranneta (paitsi ani harvoissa tapauksissa, mutta se menee gynekologian puolelle).

Seksilelujen ja sairauden yhdistäminen toisiinsa ei sinänsä ole uutta, siitä omakin kokemukseni kertoo. 1980-luvun lopulla opiskelin vammaisuuteen,liittyviä opintoja, ja opettaja toi dildoja sun muuta luokkaan ja laittoi ne vehkeet kiertämään kädestä käteen. Samalla puhuttiin siitä, missä kulkee raja; pitääkö tai saako vammaista ihmistä avustaa siten, että käyttää näitä vempaimia tai auttaa käyttämään, jos ihminen ei itse pysty.

Kun tuota dildokeskustelua käytiin meitä oli noin kymmenen naisen ryhmä ja istuimme ison päydän ympärillä. Dildo kiersi kädestä käteen, ja yksi nuori ujonoloinen nainen sattui vahingossa käynnistämään sen (oli moottoroitu versio siis). Dildo rupesi tapansa mukaan terhakkaasti kiemurtelemaan ja tärisemään. Dildoa pidellyt nainen nakkasi vempaimen salamannopeasti pöydälle ihan kuin se olisi yhtäkkiä päättänyt ruveta polttamaan hänen kämmeniään ja punastui ruusunpunaiseksi.

Siinä se dildo sitten pomppi ympäri pöytää pontevasti suristen ja me kaikki naiset tuijotettiin vuoroin sitä ja vuoroin toisiamme epäuskoisen näköisinä. Kukaan ei rohjennut tarttua liikkuvaan dildoon lopettaaksen sen turhat ponnistelut.

Kyllä se rohkea nainen sitten kumminkin vähän ajan päästä löytyi - en ollut sillä kertaa minä.

En tiedä itsekään mitä mieltä tuosta olisi, jotenkin vain vieroksuttaa ajatus hiljaisesta ja steriilistä apteekista, kiireettömistä farmaseuteista esittelemässä hieromasauvoja, mutta kyllä vain, kun siihen pisteeseen pääsemme, seksistä kirjoittaminen ei ole enää mikään ongelma.

Tähän asti meitä on nolostuttanut kaikki peräpukamista lähtien, mutta kun seksilelut tulevat apteekkiin, voidaan olettaa, että pian näemme mainoksen, jossa keski-ikäinen äkäinen naisihminen tuskailee tukka rasvaisena ja meikittä olomuotoaan peilin edessä. Ääni taustalla sanoo:
"Oletko yksin? Vai oletko kenties yksi niistä naisista, joilla on impotentti aviomies? Kärsitkö puutteesta? Tiesithän, että orgasmin puute aiheuttaa ärtymystä, masennusta ja häiriöitä kokonaisvaltaisessa hyvinvoinnissasi. Varmista päivittäinen orgasmisi orionin orkkupuikolla."
Mainoksen nainen muuttuu peilin edessä punaposkiseksi ja tasapainoisen näköiseksi, myös puhtaat hiukset liehuvat ja hampaat ovat valkoiset, kun hän juoksee iloisena rappuset alas ja tervehtii ystävällisesti naapureita.

"Orionin orkkupuikosta hyvä olo loppupäiväksi."

Niinpä, jotenkin minua ajatus Orionin orkkupuikosta tökkii, mutta ehkä olen vain tiukkapipo.

Älä ole tiukkapipo, ota orkkupuikko :).

Ehhehheee... no niin.

Niin, ehkä orkkupuikon kuuluukin tökkiä, hahhahhaa

Maaliskuun valon vaikutusta? Tuntuu ihan keväältä. Förin ympärillä elävät sorsatkin polskivat joessa aamulla sillä mielellä.

Apteekin ja sairauden yhteys oli hyvä oivallus. Apteekin perustehtävä on myydä rohtoja ja lääkkeitä sairaille. Ja todentotta: kumppanin puutteesta ei tarvitse parantua, koska se ei ole sairaus. Kaipuun kohteena on kyllä pikemminkin elävät ja todelliset, mielellään kahdella jalalla kävelevät lajitoverit. Eikä lelut. Eikä laitteet.

En antaisi Orionin monopolisoida tuota oooo ta.

Sussa on mainosainesta, Kirsti. Tulee mieleen jokin mainosrallatus: tökkii, tökkiikö jo sullakin?

Hyvää ja Onnellista Naistenpäivää !

Hups, yks lause jäi äskeisestä vajaaksi. Poistatko Kirsti tuon ylemmän tarpeettomana? Kiitos.

Rakkaat, ihanat naiset ja miehet tämän blogin ympärillä. Pidetäänpä mielessä, että meitä riittää joka junaan, ja vähän jää laiturillekin. Kyllähän se(n) puutekin voi satuttaa ja aiheuttaa sydämen kipua. Fyysinen tyydytys koneella ei korvaa ihmistä, mutta ei sitä silti pitäisi toista siitä moittia.

Kun Liisa E sanoo: "kumppanin puutteesta ei tarvitse parantua, koska se ei ole sairaus. Kaipuun kohteena on kyllä pikemminkin elävät ja todelliset, mielellään kahdella jalalla kävelevät lajitoverit. Eikä lelut. Eikä laitteet." minulle tulee mieleen Marie A:n kuuluisa, "jollei ole leipää" -kommentti. Ihmiset ovat tässäkin suhteessa hirveän erilaisia, eikä kukaan tiettävästi ole seksin puutteeseen suoranaisesti kuollut, mutta minusta tuo oli Liisalta vähän julmasti sanottu. Tuli paha mieli.

Muskeli-Netta. Kyllä puute satuttaa, mutta huumori voi olla myös yksi keino kestää.

korjaan:
"kaipuun kohteena-ni on kyllä pikemminkin elävät ja todelliset, lajitoverit. eikä lelut. eikä laitteet."

en tiedä onko sinulla omia kokemuksia, muskeli-netta, yksinelämisestä, itselläni on. en pidä sitä sairautena, josta tulisi parantua kuten arja tuolla edellä sanoi: ''ei kumppanin puute mikään sairaus ole''.

OK, Liisa E, tuo possessiivisuffiksi selvensi, mitä ajoit takaa. Olen ollut yksin, ja silloin minäkin kaipasin ihmistä, kyllä. Ei ole yksinoleminen sairautta, eikä masturbaatiokaan nykykäsityksen mukaan. Vai onko se jotain koneturbaatiota, jos ei käytä käsiään? :-)

Mutta helkutistako tuo sairaus ja apteekki yhdistelmä pomppas? Saahan sieltä saippuaa ja vitamiinejä ja terveyssiteitäkin, eikä nekään liity sairastamiseen.

Ja Saara, olen kyllä melkoinen tosikko aina välillä, Hjuumorintajun kehittyminen olis mulle se paras lääke varmaankin.

Mutta multa ei enempää tästä aiheesta. Keksikää Laura Saarelle hyvä persoona ja kirjailijaesittely, http://laurasaar.vuodatus.net/blog/1166153
itsellä pää raksuttaa tyhjää.

Hyvää naistenpäivää, tout le Monde!

Kiitos kaikille, jotka olette kantaneet kortenne tähän seksikeskustelun kekoon. Pakko se on myöntää, että seksi pyörittää maailmaa, ei sitä auttaisi meikäläisenkään väheksyä.

Tämän keskustelun innoittamana tein mainosvideon.

www vie suoraan perille.

Kiitos keskustelijoille:)

Kiitos, Kirsti, maininnasta!

Sen verran lisäisin, että Kari Nenosen jutussa on joitain ennen kuulumattomia variaatioita. Se on muutenkin aivan sekopäinen teksti. Ennen kuulumatonta loisketta on myös ranskalaisen Georges Bataillen Silmän tarinassa.

Seksilehdissä on kyllä nykyäänkin tekstiä. Ne julkaisevat edelleen ns. lukijankirjeitä, mutta aika vähän niitä on kulta-aikaan verrattuna.

Unohdin sanoa, että kirjan nimeksi tulee Asentoja.

Ok, Juri. Kuulinkin jo Tuimalta tuosta nimestä. Ihan hauska.

Manufactures roll forming machines in variety of configurations, as well as decoilers and cutoff equipment. Units can be customized to requirements.
roll forming machines,
roll forming machine,
roll former,

Nissan Murano Mass Air Flow Meter
Hi. I've been taking the Mirafit religiously since I received it but I don't know whether it's doing anything or not. The only thing I feel is gassy and constipated. Do I need to take it longer to get results? Of course, I just got off some medications that could have been causing the other things too. I will continue to take it just because it has such good reviews. I guess I'll know if it's working when I weigh in next week.

Comfortably, the article is in reality the best on this valuable topic. I expect to have a better work, better blogs and we share this moment. Let me great inspiration, thanks!

Many good view, much good of the story; What a good ending. Let a person extremely envy, read your blog make me feel good! You write the great. Is brilliant. I want to you good good study, day day up.