Kirsti, ei kannata tässä ikäasiassa verrata itseään muihin.Itse olin yliopiston multimediatäydennyskoulutuksessa oltuani jo 14 vuotta toimittajana (ja vähän muuallakin), Ero sinun kurssiisi oli siinä, että me kaikki olimme korkeakoulututkinnon suorittaneita, pitkään työelämässä olleita aikuisia ihmisiä.
Kurssille tuli luennoimaan joku lukioltaisesta toimitusjohtajaksi noussut kaveri, joka päivitteli kurssilaisten ikiä. Kaverin elämänkokemus ja tietämys on noista vuosista karttunut. Ehkä hän on hankkinut jonkin tutkinnon, ehkä ei.
Tekniikka on pelkkä renki. Sisältö rules.

tuon vielä ikäisenä (nuorena) ajattelee, että vielä tässäkin iässä joku opiskelee, mutta tuonkin ikäinen joutuu vielä tämän kammottavan maailman kanssa tekemisiin: toteamaan, että kaikki mitä hän nyt opiskelee on kolmen vuoden kuluttua täysin vanhentunutta ja tutkinto on uudistunut. vielä pitää opiskella, hän ajattelee tyrmistyneenä myöhemmin.

kahdeksan vuotta sitten keskeytyneiden opintojeni tutkintovaatimukset ovat moneen kertaan muuttu-neet ja opinto-ohjaaja sanoi nyt muuntavansa aiemmat opintoni, mutta minun pitäisi käydä yksi lisä-kurssi. –eikä siinä vielä kaikki, hän jatkoi, tutkintovaatimukset muuttuvat tämän vuoden lopulla mutta jos suoritat kaiken kahdessa vuodessa voit opiskella näillä vaatimuksilla. – entäs jos en suorita? – no, sitten niitä täytyy taas muuntaa ja tarkastella uudestaan.

minut valtasi sellainen tunne etten saa koko elämäni aikana tätä tutkintoa valmiiksi, koska heti kun olen vähänkään loppusuoralla tutkintovaatimukset muuttuvat ja taas on opiskeltava lisää ja muunnettava vanhoja uusiksi.

mutta ei se minua haittaa, kyllä ne varmaan jonakin päivänä haluavat minusta eroon. kertakaikkiaan.

En aloita opiskelua tänään, koska vaivalla hankkimani tieto on huomenna vanhentunut ja ikääntyvänä opiskelijana voin olla ylihuomenna vainaa.
Parasta tutkia historiaa - josta siitäkin tehdään joka päivä uusia tulkintoja.

Onnittelen tähän astisista saavutuksistasi tietotekniikan alalta. Hienoa! (En edes ota kantaa tuohon ikäjuttuun. Merkityksetöntä. Ikä.)

Niinhän se on Ruu, jos sen oikein oivaltaa, mutta mulla on nää oivallukset jääneet vähän puolitiehen.

Iisi, tosi on, että historia on ikääntymisen myötä alkanut enemmän kiinnostaa ja niitä tulkintojakin on ehtinyt sitten jo nähdä useampiakin, kun niissäkin on ovat muoti-ilmiönsä jotka aikain saatossa vaihtuvat.

Liisa, jotenkin tuosta sun jutusta tulee mieleen se filosofinen ongelma ihmisestä joka juoksee kilpikonnaa kiinni. On todistettu, ettei ihminen koskaan tavoita kilpikonnaa. Toivottavasti sinulle ei kuitenkaan käy ihan niin.

Niinhän siinä käy Kirsi, että ikä karttuu jokaiselle, niille nuoremmillekin. Joo, sisältö rulettaa, niin olen itekin aatellu.

Mä luulen että olen itse se kilpikonna ;-)

Olin opintoneuvojana töissä yliopistolla opiskeluaikoina, ja jouduin setvimään noita ikiopiskelijoiden tutkintorakenteita.Olihan niissä selvittelyä. Tutkintovaatimuksia todellakin aika ajoin uudistetaan, mihin palveluntarjoajalla eli yliopistolla on täysi oikeus. Jos haluaa yliopistolta paperit ulos, täytyy tietenkin noudattaa tutkintorakennetta. Jos jättää pitkiä taukoja, hankaloittaa varmasti omaa opiskeluaan. Kyllä jonkinlaiset korvaavuudet melkein kaikille aina löydettiin, mutta toki aika ajoin edellytettiin lisäkursseja. Ei se ole mikään peruste että "ei silloin ennen vaan tämmöstä tarvinnut". Sitten olisi ehkä kannattanut hoitaa hommansa loppuun silloin ennen, jos se kerran oli niin paljon helpompaa.

Eihän tähän kaikki tietenkään pystyneet, vaan jättivät homman mieluiten loputtomaksi ajaksi kesken, eivätkä yllättäen koskaan valmistuneet.

Ihan pakko vastailla.
Mistä Sinä, Kirsti, sen iän tähän vedit? Mää en ole koskaan ajatellut ikiä, en omia enkä muitten. Mut antaas kattoa, jos sitten kun ja jos selkä menee jumiin tai jotain.

Paras (mulle) kaikessa hommassa on ollut, että kun eteen tulee, teen. Ja rivakasti. Alusta loppuun. Mietin syntyjä syviä sitten haud... myöhemmin, oikein tooooosi vanhana. Näin on sopinut mulle.

Katselin Voimalan. Yrittivät kovasti vakuuttaa jotain seitsemän vuoden jaksotusta (Gail Sheehy taisi puhua kolmesta vuodesta aikoinaan. En muista niin tarkkaan. Sitäkö se on: en muista...)

44-vuotiaana kuulemma kokee asioita noin ja näin.
Rupesin oikein miettimään, miltä tuntui olla 44-vuotias, mitä tein, mitä minulle kuului. Ei muistunut mitään erikoista mieleen - aikaansaavinta elämää, jaksoi mielettömiä työpäiviä, kunto riitti, mies karussa kaiken aikaa, lapset isoja.

Älä missään nimessä, Kirsti, rupea vanhaksi nuorten joukkoon.
Painut muuten oikeasti kumaraselkäiseksi akkunasta tuijottajaksi.

PS Luin yöllä Pyhän kosketuksen. Parhaita lukemiani Sinun teksteistäsi. Salaperäisyys, mystisyys, kliimaksi; uskomaton pappi, vieraantunut. Eikä pääse pappi helpolla tulevaisuudessa tässä naisten herättäjäjatkumossa.

salla, oppiminen ei lopu minkään ikäisenä. itse opiskelen nyt ihan ammatillisistakin syistä. ekan kurssin opiskelijoista 2/3 on yli nelikymmenvuotiaita, joukossa yksi tohtorikin. ei nykymaailmassa taida yksi tutkinto aina edes riittää, kyllä monet opiskelevat läpielämänsä kaikenmoista.

Aijaa Liisa:-)

Salla, kaikki ihmiset vaan eivät pysty niin rationaalisesti organisoimaan opintojaan ja muuta elämäänsä. Semmosta se on, ja siinä sitten paukkuvat opintoneuvojan ja Raimo Sailaksen hermot.

Opiskelu harrastuksen vuoksi on toki ihan mukavaa, voisin itsekin kuvitella joskus vanhempana moista harrastavani. Nyt varsinaisista opinnoista on vielä niin vähän aikaa, ettei napeksi palata koulun penkille. Opiskelun vähyydestä minua ainakaan ei voi syyttää, kun yhdeksän vuotta tuli yliopistossa vietettyä...

Kirsti, kaikki todellakaan eivät ole kovin rationaalisia opiskelijoita... Yliopisto on monelle pelkkä akateeminen päivähoitopaikka, jossa käydään moikkaamassa kavereita ja puuhastelemassa kaikkea kivaa. Valmistumiseen tai töihin menoon opiskelu ei tosiaankaan kaikilla tähtää. Työn ja tuskan takana tuo omakin poispääsy toki oli, joten olin hyvin iloinen kun loppuun asti selvisin.

kirsti,
taas tuli useaan kertaan, voi poistaa ekan. kirjoitin ja se vaan katosi ja sitten kirjoitin uudestaan ja sekin vaan tuostanoin katosi.

ja kas, vuorokauden päästä kumpikin kommentti on tullut perille. verkkoviestintäkö nopeaa?

Jeah, luusereitahan me toki ollaan, jotka ei ole valmistuttu säällisessä ajassa! Tai sitten työelämä, perhe-elämä, ties mikä muu elämä imaisee mukaansa ja prioriteetit muuttuvat yhtäkkiä eikä valmistuminen todellakaan ole rationaalisessakaan listassa ensimmäisenä.

Ilmeisesti tällainen valmistumaton luuseri kuitenkin saapi hyviä ja kiinnostavia töitä (paitsi ehkä julkiselta sektorilta). Varmaan itekin ottaisin mieluummin töihin elämänkokemusta ja työkokemusta hankkineen ihmisen kuin tiukasti yliopistoputkessa muuta maailmaa näkemättä "järkevästi" opiskelleen. Vaikka silläkin uhalla, että opintoneuvojat ja muut joutuvat laitoksilla kärsimään niistä ilskottavista ikiopiskelijoista, jos nämä sitten joskus kuitenkin valmistuvat..

Oman kokemukseni perusteella ne päivähoitolaiset ovat enemmänkin niitä nopsaan valmistuvia, kun heille opiskelu on koulumaista noppien keräämistä eikä ajattelun, kriittisyyden ja muun epätuottavan kehittämistä.

Jaahas, taisin eksyä nyt Kirstin aiheesta :-)

No olipa hassusti ilmestynyt noi Liisojen kommentit tuonne. En minä noita päivällä nähnyt.

Kiitos Liisa:-) Minulla on sinun kokoelma vielä työn alla, tekstit on sen verran hurjia etten pysty pötköön lukemaan. Niin, siis se ikä tuli siitä nuoren tytön kannustavasta kommentista, itse en olisi keksinyt nyt ikäasiasta traumatisoitua tässä välissä.

Tässä selvästi nyt kaksi erilaista maailmankatsomusta ja ihmiskuvaa törmää, Salla tehokkuuden puolesta puhujana ja sitten me lorvailevat taivaanrannanmaalarit, Liisa E, kaura ja minä.

Lorvailua?
Jos on kaksi ammattitutkintoa, yksi ammattikorkeakoulututkinto ja 50-70 opintoviikon (riippuen laskutavasta) edestä ammatillisia jatko- tai täydennyskoulutuksia eri oppilaitoksissa ja korkeakouluissa. Opintoviikkojakaan ei enää ole olemassa, nekin on pitänyt mennä muuttamaan opintopisteiksi. Aivan samantekeväähän tuo opiskelijalle on ovatko ne viikkoja vai pisteitä vai mitälie.

Mielenkiintoisia töitä on kyllä saanut tehdä, olet oikeassa Kaura. Eikä näyttäisi ihan heti edes loppuvankaan. Joo-o, kuulun varmaan Sailaksen kestopainajaisiin, mutta hyvä että jonkun päättäjän unissa tulee edes muistetuksi.

(menee tämäkin aiheen ohi tai viertä pitkin)

Niin tosiaan, tuo ei ole pelkkää lorvailua, vaan kauheaa tuhlausta, kun yksi ihminen kahmii monta tutkintoa sen sijaan että suorittaisi suoraviivaisesti yhden, etenisi siinä ammatissa. Nuo täydennyskoulutukset tietysti voidaan hyväksyä, ne ovat jopa välttämättömiä, pitävät immeisen sopivasti tärreellään.

niin ja vihoviimeiseksi, vähän ennen vanhainkotiin menoa, pitäisi varmaan opiskella vähän kiinaa tai somaliaa tai thaimaan kieltä. että pärjäisi sielläkin sitte..

No aivan.

Ei tässä nyt voi muuta sanoa meitille kuin soo soo! Onko muuten karsea vika tämmöisessä vanhassa kävyssä, joka on kuitenkin nuori ope, ettei pysty sanomaan ikinä soo soota naama suorana :-D

Samapa se mulle, kuka valmistuu ja kuka jättää kesken. Itseäni kuitenkin harmittaisi, jos opinnot olisivat jääneet kesken. Nyt ne on tehty plakkariin eikä tarvitse ruveta viisikymppisenä selitellä gradun puuttumisia. Mulle valmistuminen tosiaan oli kovan työn takana, ja sitten kun sai paperit kouraan, siitä irtosi iloa pitkäksi aikaa. Oli semmonen fiilis että ohi on, onnistuin!

No niin harmittaisi minuakin, myöntää täytyy. Ja itellä se venyminen ei johtunut edes mistään hyväksyttävistä syistä, toisin kuin monilla muilla jotka pukkaa perhettä tai kiitävät työelämässä.

Manufactures roll forming machines in variety of configurations, as well as decoilers and cutoff equipment. Units can be customized to requirements.
roll forming machines,
roll forming machine,
roll former,