Nimenomaan whinetystä se juttu oli. Miksi pirussa kulttuurisivujen juttuun ei otettu ollenkaan kulttuuriblogeja mukaan? Moni kirjailija, kuten sinä, pitää blogia jossa käsitellään kulttuurielämän aiheita. Meitä kirjabloggaajia on paljon, samoin vaikkapa valokuvabloggaajia.

Jotenkin laiskasti ja typerästi, jopa asenteellisesti, tehty juttu.

Aika asennevammainen toimittaja oli kyllä jutun kirjoittanut. Faktaahan on se, että joka aihealueen blogeissa on sekä huippuja että ihan pohjamutaa ja paljon siinä välissä sellaista tavallista ja tasaista tekstiä. Ja monet bloggaajat ottavat oman alansa asioihin kantaa merkittävästikin..
Mutta lopetan paasaamisen heti alkuun =)

Minullapas on HS:n toimittajan lupa bloggaamiseen! Jouduin sitä pyytämään, kun toimittaja oli kolumnissaan sanonut että blogit yleensä ovat täyttä paskaa. Kysymykseeni, saanko blogata, toimittaja vastasi, että hän oli hieman provosoinut ja että kyllä, saan blogata. Tuosta provokaatiosta olin pettynyt, ilmeisesti toimittaja oli vain puhunut lämpimikseen tai sitten pelästyi sähköpostitse esittämääni kysymystä.

Toimittajan nimi oli Pekka Pekkala tai jotain siihen suuntaan.

Rva Ellilän mainitsemaa juttua en ole lukenut, mutta voin uskoa että lauantaina on toimittajien päätä taas kivistänyt lasitalossa, kun hienosto-oluistakin tulee pää kipeäksi, ja jotain oli keksittävä.

Salla, minäkin mietin, että kun jatkuvasti valitetaan, miten vähän kulttuurille on lehdessä tilaa, niin miksi se vähän tila käytetään sitten tämmöisiin juttuihin?

Andra, se just, että toimittajalla on mielessä, että mitkä ovat Asioita. Kaikkien asiat eivät kelpaa Asioiksi, selvästikään.

No mutta SL, onpa erinomaista. Tuota en ollut tullut ajatelleeksikaan, mutta toki pitäisi Hesarin toimittajalta lupa saada. Eikös pitäisi lupa kehystää ja pistää blogiin näytille? Niin, luulen että blogijutun syntytarina on aikalailla kuvaamasi kaltainen.

Pitäisiköhän niiden tehdä viikottain työlista bloggaajille niin saavat sitten linkata Hesarin sisältökriteerit täyttäviin juttuihin.

Minäkin käsittelin ko. Hesarin juttua Soneteissani eilen, sieltä löytyy mm. linkki juttuun.

Sanotaanko, että olisin itse aika tavalla yllättynyt, jos blogistaniassa suurin osa blogeista sisältäisi puhdasveristä kansalaiskeskustelua ja mätäpäiseiden puhkomista. Sinänsähän olisi aika mielenkiintoista, noin sosiologisessa mielessä, pohtia, miksi luetuimmat blogit koostuvat juuri mainituista rättikässä- ja paljastusblogeista. Ja nythän unohdettiin melkein kokonaan vuorovaikutusnäkökulma, keskustelu ja argumentointi. Minulle ainakin, koneen ääressä yksin puurtavalle, blogistanian ystävyyssuhteet ovat tärkeitä.

Täytyy sanoa vastaan, että tuo miespointti nyt on aika halpa heitto.

En missään nimessä halunnut sanoa, että käsityöblogeissa olisi mitään pahaa. Ja jos luet haastateltuni Elina Urmaan blogia www.mielitty.com, huomaat, että hän puolustaa itse viihdekantaa.

Esa, ihan sama mitä Urmas puolustaa, kysymys on siitä, että kun naiset bloggaavat käsitöistä, se on viihdettä, siis jotain millä ei ole yhteiskunnallista merkitystä. Jostain syystä naisten touhuilujen yhteiskunnallista merkitystä ei haluta nähdä. Miehillä tälläistä ongelmaa ei ole.

Kyllä Muskeli-Netta, yllätyshän se olisi. Mutta minulle on myös ollut yllätys, miten paljon kaikenlaisia mätäpaiseita puhkotaan myös neulebloggausten ja muiden viihdebloggausten yhteydessä ja keskusteluissa toki useinkin suomitaan yhteiskuntaa ja kulttuuria kriittisesti.

Hyvä idea Kirsi!

Kasvin blogilla on 5000 päivittäistä kävijää, mainitussa "yhdessä Suomen suosituimmista" 1500. En ole lukenut kumpaakaan, mutta onko Kasvin blogi viihdettä? Vai onko vain mun numerotajussa vikaa??

Hei Itte! En tiedä missä on vika, jossain varmasti, tuskin sinun tajussasi kuitenkaan:-)

Tuntuu että koko blogistania on yksissä tuumin pieksämässä Hesarin artikkelia.

Voimia toimittajalle!

Neuleblogit rulaa.

Rusina, minä luulen, että HS:n toimittaja on onnensa kukkuloilla saadessaan näin valtaisasti huomiota!

Olipa elämä viihdettä tai ei, niin mietityttää silti kansalaisjournalismin lupaus blogistaniassa. Minusta tämä on hyvä kysymys, että olisiko suoran poliittisella ja asiapitoisella linjalla mahdollisuuksia. Jaksaisiko joku kirjoittaa ja joku vielä lukeakin. Vaikka niinkin, että jos valtamediaa moititaan vaikenemisesta, näkökulmien kapeudesta ja viihteellistymisestä, niin olisi sitten kansalaisjournalistinen kenttä, missä näitä asioita nostettaisiin esiin, jotenkin suorasukaisemmin, määrätietoisemmin ja keskittyneemmin kuin muun bloggauksen ohessa. Jotenkin niin, että siinä mielessä kuin on leimallisesti neuleblogeja, niin olisi myös leimallisesti kansalaisjournalistisia blogeja. Sama tuli mikä palaisi kutsumusjournalistin sydämessä, palaisi myös kansalaisjournalistin sydämessä.

Se on yksi näkökanta, että huomio on aina plussaa, mutta nyt kaikki tuntuu olevan kovin miinusmerkkistä.

Mä olen nyt miettinyt jo ties kuinka monta vuotta, että kuka oikein lupasi kansalaisjournalismia. Jos odotukset eivät täyty, vika voi olla enemmänkin odotuksissa kuin niissä, joilta jotain odottaa.

Itse kun olen aika monella suunnalla palkaton vapaaehtoistoimija, en oikein jaksa sitä, että käsiä ojentuu joka suunnalta vaatimaan milloin mitäkin. Paras tapa saada haluamaansa toimintaa on ryhtyä itse toimeen. Aika paljon huonompi tapa on käydä valittamassa toimijoille, etteivät he toimi sillä tavalla kuin MINÄ haluan.

Tuli vain mieleeni HS:n artikkelista erään ystäväni lempilausahdus: koirat ne haukku, ja karavaani kulkee.

HS:ssä huudellaan tavan takaa blogien epäjouranlistisuudesta eikä jaksa uskoa, että me bloggaavat ihmiset kirjoitamme ihan siitä, mistä haluamme, vaikka mitä valtakunnan suurimmassa paikallislehdessä kirjoitettaisiin. Tästäkään jutusta ei välittynyt muu näkökulma kuin bloggaamisen viihteellisyys - ihan niin kuin se olisi jokin kamalakin asia. Viihteellisyys ja viihtyminen ovat minusta tärkeitä syitä bloggaamiseen.

Milloinkahan saisi lukea esimerkiksi sellaisen jutun, jossa on käsitelty myös bloggaajien keskinäistä verkostoitumista, tai jonkun muun, hieman syvällisemmän bloggausjutun? Tähän asti julkaistuilla lehtijutuilla on pelkkää viihdearvoa. *vink vink vaan sinne lehden toimitukseen*

P.S. On muuten halpa heitto toimittajalta tulla valittamaan bloggaajien kommenttiaatikoihin, kun tuntee itsensä väärin ymmärretyksi. - Anteeksi Kirsti, en millään malttanut olla sanomatta.

Kai vissiin Hesaria harmittaa nyt, kun sokkokin näkee että ilman bloggaajia HE istuisivat edelleen peukku suussa porstuassa tässä sensuuri/lapsiporno-jupakassa. Jo tuli kiire huutelemaan että bloggaajat ovat jotain toisen luokan härösakkia. Mutta pahus, kun näkyy läpi niin kovin ikävästi!

Rusina, en tiedä olisiko suoran asiapitoisella blogilla mahdollisuuksia, mikä ettei, voisi varmasti ollakin. Itse kuitenkin kysyn, mistä johtuu, että tärkeistä asioista pitäisi puhua suoraan sellaisissa blogeissa jotka on mahdollisimman yksiselitteisesti korvamerkitty niin että tyhmempikin ymmärtää kysymyksessä olevan suora ja asiapitoinen blogi. Minusta on paljon kiinnostavampaa kun neulebloggausten yhteyssä heitellään muutamia kriittisiä kommentteja, jotka osoittavat että kyllä bloggaajat ovat ajan tasalla ja seurailevat maailman menoa. Samoin kun tietysti asiablogi muuttuu heti läheisemmäksi, jos siellä maailmanpoliittisten spekuloinnen lomassa välillä vähän kokataan tai vaikka neuleblogataan.

Kaura, enpä voisi olla enempää samaa mieltä tuosta odotusten täyttymisestä. Minäkään en tiedä kuka lupasi kansalaisjournalismia, mutta olenko taas epäreilu feministi kun epäilen sen olleen mies.

Celia, toimittaja taitaa itse olla sillä kannalla, ettei hän kertonut blogien viihteellisyydestä negatiivisena asiana, vaan positiivisena. MInusta jutussa kuitenkin vähäteltiin bloggaamista, kansalaisten mediavallankumousta ei tullutkaan vaan tytöt siellä keskenään vaihtelevat neuleohjeita. MInustakin blogien vuorovaikutusaspekti on jätetty jutuissa hämmästyttävän vähälle huomiolle. Tässä jutussa asia taidettiin sentään edes mainita, mistä piste. Mutta ilman tätä vuorovaikutusjuttua blogien merkitystä ei mielestäni voi edes kunnolla ymmärtää.

Jaa Zepa, no eipä tosiaan tiedä vaikka jotain tuollaistakin olis takana;-)

No, toimittaja ei näköjään näe omaa puolueellisuuttaan, mitä tulee hänen suhtautumiseensa viihteellisyyteen.

Tietenkin hänkin voi suhtautua viihteellisyyteen myönteisesti, mutta ei se kyllä näkynyt erityisemmin selkeästi hänen kirjoittamassaan jutussa. Ehkäpä toimittaja muistaa seuraavan kerran hioa tekstiä niin, että hänen pointtinsa tulee paremmin esille.

Kansalaisjournalismipuppua ovat tyrkyttäneet lehtien toimittajat ihan alusta saakka, eivätkä he tunnu pääsevän päähänpinttymistään millään eroon. Todellisuus ja kuvitelmat eivät vain aina kohtaa, ja sitä on joskus kovin vaikea hyväksyä.

Jos joku haluaa kirjoittaa kansalaisjournalismia, kirjoittakoon vaan minun puolestani. Minä luen sanomalehdet sanomalehtinä ja blogit blogeina. Blogien merkittävin arvo on siinä, kuinka hyvin siellä viihtyy (kirjoittamassa itse juttuja tai kommentoimassa toisten blogien kommenttilaatikoissa, kuten nytkin ;)).

Ooleen oppinut uuden sanan. Ooleen oppinut...
"Whine = valittaa;neitimäisesti
Whine -> winettää; laina sana jolla saa ittensä kuulostaan coolilta kun
osaa enklantia."
Tällainen selitys oli eräässä keskustelussa, googlea.
Tämä on sivistävä blogi. Ei mikään turha viihdeblogi.

Tuo kansalaisjournalismin lupaus on aika runollinen ilmaus :) Ei siinä varmaan ole sellaista subjektia joka sen lupauksen tekee, keneenkään puolesta tai keneltäkään vaatien, kyseessä on paremminkin teknologinen ihme, eli netti, joka tarjoaa alustan kommunikoida ajatuksiaan vaikka puolelle miljoonalle suomalaiselle kaurapuurolautasellisen hinnalla. Vähän sama kuin Jeesus ruokkimassa kansanjoukkoja parilla leivällä ja kalalla. Se lupaus lähtee vahvasta potentiaalista.

Miksei neuleblogit ja siinä sivussa kokkailu ja maailman menon jäsentäminen ole parhautta. Itseäni kiinnostaa enemmän se, että voiko kansalaisjournalistinen asiablogi lähteä lentoon. Pointti olisi siinä, että se kansalaisjournalistisuus olisi joitain mikä ilmenisi, vähän samaan tapaan kuin hengellisyys.

Tämä tosiaan on sivistävä blogi, koska en tuntenut sanan alkuperää, mutta nyt tunnen. Kiitos mm!

rusina, en tiedä ymmärsinkö sinut nyt oikein tuon kansalaisjournalismin ja hengellisyyden suhteen, mutta jos kansalaisjournalismi ilmenisi blogeissa samalla tavalla kuin hengellisyys, niin eikö sitä silloin kannattaisi metsästää kaikenlaisista blogeista, eikä pelkästään asiablogeista? Tarkoitan, että hengellisyyttähän on kaikkialla, ei pelkästään niissä blogeissa jotka on luokiteltu kategoriaan "Jumala" "Raamattu" tai "Koraani".

Monelle bloggaaminen merkitsee vaikeidenkin asioiden käsittelyä itsensä ulkopuolella, suoranaista mielenterveyden hoitoa ja terapiaa! Miten suuri merkitys on vertaistuella ja sosiaalisella verkostolla? Ja mitä pahaa viihteessä on? Sehän on omalla tavallaan hoitavaa ja tervehdyttävää! Etenkin jos se tuottaa iloa, jopa naurua! Blogeilla on näin ollen suuri yhteiskunnallinen, sosiaalinen ja jopa taloudellinen merkitys!
Ja hitsi vie, miten loistavia kirjoittajia blogeissa löytyy! Kirstikin monien muiden tavoin kirjoittaa kriittisesti tärkeistä ja päivänpolttavista asioista!
Eläköön blogit ja eläköön viihde!

Aivan OldGhost, vertaistuella on aivan varmasti valtavan iso merkitys monille. Olen samaa mieltä, eläköön blogit ja eläköön myös viihde, mutta kuten sanottu, vastustan ajatusta, että kaikki mitä naiset tekevät on aina viihdettä. Vaikka he blogeja kirjoittaessaan ja lukiessaan viihtyvät, blogeilla on kuitenkin muitakin ulottuvuuksia ja tätä mielestäni jutussa ei haluttu nähdä.

(Entä jos tuntuu ettei bloki sovi oikein mihinkään kategoriaan, mites sitten? Luin myös jutun, enkä löytänyt ainakaan itselleni mieluista karsinaa niistä vaihtoehdoista (joku muu voi halutessaan vapaasti kategorioida). Ovatko blokit, jotka eivät keskity oikeen mihinkään tiettyyn aiheeseen sitten superturhakkeita? Ei olla oikeen mistään kotoisin...? :))

Tää sun juttus oli piristävä näkökulma tuohon hesarijuttuun. Kiitos siitä!

...ja kas, sain tähänkin vastauksia kun maltoin lukea koko vastausketjun :)

Moi Hepoliini:-) Hyvä kun löytyi vastaus.

Ihan muista yhteyksistä olen kyllä huomannut, että on tosi tosi tosi paha, jos ei solahda sujuvasti jonkin lokeroon. Lokeron ulkopuolelle jääminen on samaa kuin epäonnistuminen. Koska pitäähän sitä nyt toiseen saada leima lyödä. Mitäs sellaisesta tulee, jos ei saa leimata.

No haloo, viihdettä blogit on, mitäs muuta. Ei mutta, hyvänen aika, taidattekin tosissaan suhtautua vakavammin... voi ei...

Heh, teidän kissa oli tänään Hesarin kulttuurisivuilla.

No haloo ittelles Remo.

Joo Ugus, Lysti on tunnetusti suuri kulttuuripersoona.

Huom! Minun ottamani kuva Lystistä!!!!
Lysti ei olekaan kulttuurikääpiö:))

Kirjailijoiden kissat ne vasta jotain ovatkin ! Merkittäviä henkilöitä.

No aivan Susu, ei ole kulttuurikääpiö.

Tuo on totta, Liisa. Monet ovat merkittävämpiä kuin isäntäväkensä.

ja ne vieläpä tietävät olevansa ... olen aina ihaillut kaikkien tuntemieni kissojen itsetietoisuutta ja täysin estotonta omanarvontuntoisuutta. oman-hännän-noston hyödyllisyyden olen jo oppinut.

"mistä johtuu, että tärkeistä asioista pitäisi puhua suoraan sellaisissa blogeissa jotka on mahdollisimman yksiselitteisesti korvamerkitty"

Vastasin oikeastaan tähän sillä ilmenemisellä. Jos on ruoanlaittoon keskittynyt blogi, se ilmenee, tai jos on kyse matkapäiväkirjasta, se ilmenee, niinkuin Soininvaara kirjoitti pyöräretkestään Euroopassa. Eikä tämä kiistä pullanleipomisen oikeutta häiriöklinikalla.

Koko kansalaisjournalismin käsite on alkanut ärsyttää matkan varrella, se ei jotenkin kommunikoi.

Kansalaisjournalismi on kuin tyhjä taulu, johon jokainen heijastaa omia toiveitaan ja inhotuksiaan. Projektiota parhaimmillaan. Kerro mitä ajattelet kansalaisjournalismista, niin kerron kuka olet.

Heh Rusina, noin se taitaa olla:-)

Joo Liisa, kissoista kannattaa kyllä oppia.