Hiihtäminen on vaikeaa. Suksien voitelu on tiedettä. Minulla on onneksi vuokrasukset ja persoonallisia myssyjä käyttävät vuokraamonpojat yrittävät saada suksiini pitoa, mutta ei se onnistu. Sukset lipsuvat, ylämäet pitää kavuta harkanvarpailla ja alamäet putoan kuin kuula. Yleensä päädyn turvalleni hankeen. Käveleminen olisi huomattavasti helpompaa, mutta sitähän täällä ei periaatteessa saisi harrastaa. Täällä ajellaan autolla, moottorikelkalla, ehkä porolla ja koirilla, tai sitten hiihdetään. Kapinoin kuitenkin sen verran, että kävelin tänne Muonioon. Kuusi kilometriä. Sekin on tietysti kapinaa, että tulin tänne kirkonkylälle, vaikka pitäisi mennä ylös tunturiin ja iloita lumisista männyistä ja muusta sellaisesta. Kuunnella hiljaisuutta ja muuta sellaista. Nyt olen jossain matkamuistoja myyvässä pömpelissä, jossa saisi viidellä eurolla katsella planetaariossa revontulia. Jätän väliin kuitenkin. Join rooibosta ja söin pullan. Paluumatkaa varten on rasia friteerattuja neulamuikkuja. Olen saunonut päivittäin ja huolehtinut siitä, että porukalla on ruokaa. Eilen tuli juotua alkoholipitoisia juomia ja tänään olo on hiukan ankea. En ole kirjoittanut yhtään postikorttia, joten ottakaa tämä sellaisena. Terveisiä Muoniosta!