Haa, kiinnostukseni heräsi. Jaksaisinkohan viimeinkin vääntäytyä kirjastoon ottamaan selvää, mitä tähän mennessä olet kirjoittanut. Kyky itsereflektioon ja lähiympäristön kriittiseen tarkasteluun on ihmisessä (ja erityisesti kirjailijassa) niin valloittava piirre, että ainakin minua se kiinnostaa.

Sinulle henkilönä toivon voimia, iloa ja mahdollisuutta löytää edelleen mielekkyyttä siihen, mitä ikinä teetkin.
Ainakin nämä blogitekstisi tuottavat iloa myös minulle.

Kirsti kysyt: "Miksi he vauhkoavat ministerin tekstiviesteistä ja katselevat televisiosta Tanssii tähtien kanssa- ohjelmaa? " Tekstiviestikohun seuraamiseen liittyy nykymoraalin, demokratian pohdintaa. Erilaiset addiktiot näyttävät lisääntyneen ihmisillä, ja siitä tekstiviesti- ja seksikohu myös kertovat. Nämä pistävät ihmisiä miettimään. Tanssiminen ja sen seuraaminen ovat joistain tavallisista ihmisistä hauskoja juttuja, ja saavat hetkeksi unohtamaan kuumenevan maapallomme vääjäämättömän ekokatastrofin. Ihmiset näkevät eri asioissa mielenkiintoa. Kirjailija Jukka Pakkanen (jalkapallofani) näkee jalkapallossa eroottisuutta ja saa siitä taide-elämykseen verrattavia kokemuksia. Minun on vaikea sitä ymmärtää.

Tuttuja tunnelmia, Kirsti. Tämän kaiken ristiriitainen mielekkyys on vaakalaudalla vähän väliä. Kirjoittamista en silti osaa edes harkita lopettavani, vielä ainakaan. (Vaihtoehdot ovat kauhistuttavia.)

Aiotko erota kirjailijaliitosta?

Olen lukenut kirjojasi ja tiedän että että ne ovat hyviä vaikkeivät ne ansaitsemaansa huomiota ole saaneetkaan.

Sulla ollut väärä kohderyhmä, naiset ja lapset. Toki sellaisesta pitää rankaista, jos ei muulla niin huomiotta jättämisellä.

Kiitos Anne:-) On mukava kuulla, että blogijutuistani on ollut iloa.

Joo Hanne, kyllä jalkapallonkin ymmärtäminen on minulle vaikeaa. Yritän hyväksyä sen, että eri ihmiset saavat kiksejä erilaisista jutuista. Nyt vaan on vähän vaikea tajuta, miksi kaikki kohkaavat paritansseista. Minulla on yleensäkin vaikeuksia ymmärtää näitä muoti-ilmiöitä. En tajua miksi niin iso joukko ihmisiä kiinnostuu yhtä aikaa jostain tietystä jutusta ja sitten muutaman vuoden päästä kiinnostuksen kohteena on jokin toinen juttu.

Jukka, minäkin muistan ajan, jolloin näin vaihtoehdot kauhistuttavina, mutta nykyään ajattelen eri tavalla. On monia kiinnostavia vaihtoehtoja, mutta tietysti huolestuttaa että onko minusta toteuttamaan niitä.

Karpalo, en aio erota kirjailijaliitosta, vaikka minua kyllä kosketti blogissasi ollut juttu tyypistä, joka ei halua kuulua sellaisiin porukoihin jotka perustuvat joidenkin rajaamiseen ulkopuolelle. Oikeastaan olisikin pitänyt blogata tuosta aiheesta. Kohderyhmäni on epäilemättä ollut väärä, mutta en tiedä onko se ainoa vikani.

Joo en minäkään aio erota näytelmäkirjailijaliitosta vaikka aivan ehdottomasti sympatiseeraan Tuomas Timosta tämän lausunnon vuoksi.

Bloggaa aiheesta.

En epäile etteikö polkusi ole ollut kivinen. Olen tavannut ja tunnen monia muitakin taiteentekijöitä, joista vähemmän pidetään meteliä medioissa tai muissa yhteyksissä ja ovat tavattoman lahjakkaita. Ei lahjojaan kannata kuitenkaan itsestään leikata pois. Kuten sanoitkin: kirjoittamiseen et ole kyllästynyt vaan muuhun.

Katsoessani eilen iltauutiset päälähetystä olin äimistynyt tärkeimmistä puheenaiheista: ilkan tetstarit ja pölypunkit veivät suurimman ohjelma-ajan. Voiko tämä olla totta? Ettei uutisissa kerrota enää oikeista uutisista kuten esimerkiksi siitä, että suomi on nyt liittynyt nopean toiminnan joukkoihin (natoon siis) tai että ruoan hinta nousee 7 prosenttia.

Muusta Ylen ohjelmatarjonnasta olen aivan samaa mieltä ja täytynee tunnustaa etten seuraa yhtä ainutta kisaohjelmaa mitä sieltä tulee. Voi olla etten kohta seuraa uutisiakaan, jos tärkeintä maailmassa on tosiaankin kadonneet pölypunkit (ovat pakolaisina täällä sänkyni alla) ja yhden onnettomat tekstarit.

Kirsti, en minäkään olisi pienessä päässäni voinut kuvitellakaan kolme vuotta sitten että toimisin ja tekisin työtä pienyrityksessä. Mutta niin vain se meni, kaikki kuviot. Elämä on entistäkin epävarmempaa, mutta mielenkiintoista ja antoisaa. Rohkeutta ja uskoa sinulle teet mitä hyvänsä.

p.s siihen en ihan halua uskoa, että kirjoittamisen lopetat tyystin ja täysin.

Minä olen lukenut nuortenkirjojasi ja pidän niistä todella paljon. Eivät todellakaan ole mitään vaatimattomia saavutuksia. Sukulaislapsille olen vienyt lahjoiksikin ja se on kova mittari minun kohdallani :-)

Elämä on paskaa, näinhän se on, mutta on hyvä, jos on missio, siinä kannattaa roikkua kiinni, vaikka kiittämättömyys tuntuisikin usein olevan maailman palkka. Meillä tuntuisi muuten olevan aika samansuuntainen tuo missio.

Itseäni lohduttelen sillä, että ennen aamunkoittoa on aina pimeintä. Älä vain lakkaa olemasta kirjailija, Kirsti, älä vain lakkaa julkaisemasta!

yhdyn edelliseen. kirjalijuutesi kun ei katoa, ei sitten niin millään enää, vaikka mitä tekisit.

Voi kiitos Muskeli-Netta:-) Niin, siis enhän minä ole kirjoittamista lopettamassa, mutta haluan jotenkin irtaantua ja itsenäistyä kaikesta siitä mitä tuo kirjailijuus minun kohdallani on pitänyt sisällään ja uudistua myös sisällöllisesti. Kysymys on paljolti siitä, että irrottaudun omista huonoista asenteistani, mutta tietenkin myös muista jutuista, joista pitäisi varmaan postata erikseen, ei mahdu kommenttilootaan;-) Tällainen nahkansa luominen merkitsee samalla aikamoista riskiä, koska eihän ole varmaa että siitä koskaan syntyy mitään sellaista, josta joku olisi kiinnostunut. Tietysti voisi sitten ryhtyä itse kustantajaksi, mutta niin, no, pitää katsoa mitä elämä tuo tullessaan.

Liisa, polku on varmaan ollut kivinen, mutta luulen ihan tosissani, etten minä toisaalta olisi selväpäisenä kestänyt muunlaista polkua. Olisi varmaan mennyt kasa kusta päähän, jos polku olisi ollut ruusuisempi. Ja siis minähän en toisaalta ole koskaan elämässäni ollut niin onnellinen kuin nykyään, niin että kaikkihan on oikeastaan paremmin kuin hyvin.

Samanlaisia aatoksia uutistarjonnasta. Mietin että onko se toimittajilta ihan tietoista sumutusta, vai mistä hemmetistä on kysymys.

Karpalo joo, täytyy funtsia asiaa.

"Olen kyllästynyt olemaan kirjailija. "

Tuo voisi olla aprillipilakin....

Vaan eipä taida olla. Tervetuloa julkaisemaan bodille! Saapi kirjoittaa mitä haluaa, julkaisu on takuuvarmaa, eikä tarvitse leikkiä kirjailijaa. Ei edes taiteilijaa, vaan voi olla oma itsensä(en ole kyllä yhtään varma, onko se parempi vaihtoehto).

Vaihtavathan muutkin ihmiset ammattia, miksi siis kirjailija ei voisi alkaa tehdä jotain muuta? Ja jos on kirjoittamisen paloa, niin jopa työn sivussa ja ohessa voi kirjoittaa.

Lomasi aikana Jarkko Tontti kirjoitti taiteilijuudesta (tuli vaan mieleen tuosta kirjailijaliitosta, jossa kommenteissa oli puhe):

http://www.jarkkotontti.net/blog/kuka-on-taiteilija/

Tänään tulee Mestareiden liigan ottelu. Hienoa.

Minä en lainkaan ihmettele, miksi ihmiset innostuvat samoista asioista, onhan meillä koko kansakuntaa koskettavia kollektiivisia surujakin, kuulema. Ihminen on sellainen. Haluaa kuulua joukkoon.

Nahkansa luominen tekee hyvää. Hieno juttu, mielestäni.

lyhyesti, mutta naistietoisesti: kun wsoy "luopui" erinomaisesta kustannustoimittajastaan eila kostamosta alkoi aikakausi, jonka hedelmiä poimitaan nyt. olen sydämellisen iloinen, että tuo herramunjee konserni hajoaa pirstaleiksi !

wsoy on hesarin kanssa kuvitellut olevansa tämän pienen maan kielikulttuurin keskus, nyt sitä kuvittelee olevansa kirjailijaliitto. avutonta huitomista eräiden taholta kun eräät laivat ja venhoset uppoavat joka tapauksessa.

oletukseni (toiveeni) on, että syntyy myös ammattiliitto sanatyöläisille, joka perustuu naapurini hra järvisen toteamaan: samassa talossahan tässä nyt asutaan.

Voi sinuas Kirsti, kun johdatit minut Tontin tontille enkä voinut olla osallistumatta siellä keskusteluun seuraavasti: "Heh, anteeksi nyt, mutta minä maksoin ensimmäisen kerran Kirjailijaliiton jäsenmaksuni paria viikkoa ennen 20-vuotispäivääni, kun olin kirjoittanut pari lastenkirjaa, joukon nuorten Hullu luokka -kirjoja ja pari nuorten historiallista romaania. En oikein tiedä laskettaisiinko ne taiteeksi… :)"

Voi jee jotta mua ottaa päähän kun ihimiset haluaa eristää TAITEHEN joksikin suureksi ja hianoksi asiaksi, joka lukitahan tavallisen rahavahan rähämäkäpäliltä piilohon, kun ei rahavas osaa arvostaa TAIRESTA vaan tykkää ennemmin sellaasesta josta tuloo hyvä miäli. Ark.

Tontut ne maailmassa ikävä kyllä hallitsevat - ja häikäilemättömin keinoin! Blogissa näytetään maireaa naamaa, mutta muualla pelataan minkä keretään. Olet aivan oikeassa, Tontusta kuullaan, ikävä kyllä. Tällä kaksinaismoralismilla pääsee tässä maassa pitkälle.

Niin kyllä Susu, minäkin haluan kuulua joukkoon, mutta pieneen joukkoon, mielenkiintoiseen joukkoon, en joukkoon joka katselee töllöstä Mestarien liigaa, hehheh.

Liisa, ei hassumpi idea tuo liitto. Minusta tuntuu, että tämän maan kielikulttuurin keskus on jo vaikka kuinka kauan ollut jossain ihan muualla kuin näissä instituutioissa, jotka asiasta ovat eniten mekkaloineet.

Hehhee Kaisa, good for you! Ja siis ihan täsmälleen sama asia ottaa meikäläistä päähän ja sitä paitsi oon suht. varma, ettei toi Tontin asenne pätkän vertaa edesauta Taiteen ja Oikean Kirjallisuuden asemaa.

Todistaja, näinhän se on. Paska nousee pintaan, se on elämän laki.

Tarvittaisiin uusi kirjailijaliitto.

sanon järviselle kiitokset, jos näin käy.

Meitä kun on niin moneksi. Vahvuutensa kullakin. Ja pari heikkouttakin.

Blogisisko, uusi kirjailijaliitto kenelle? Kirjallisuuden rupusakille vai creme de cremelle;-)

Jep, jäämme odottamaan, Liisa.

Iisi, elämä olisi niin paljon helpompaa, jos ihmiset olisivat sinuja omien heikkouksiensa kanssa.

Sanon vain etteivät Tontin näennäissuvaisevaiset asenteet auta montaa muutakaan asiaa. ¨Turhan harva kun näkee kuoren alle. Olen itse valitettavasti törmännyt tämän näennäismoralismin varjopuoliin - suoraan. Pelaaminen tapahtuu kulissien takana - ei julkisuudessa, jossa näytetään se mairea naama.

Kirsti,

niille jotka sitä kaipaavat. Jos aletaan asettaa hyvin korkeat vaatimukset Kirjailijaliittoon pääsyyn, on ihan luonnollista, että syntyy uusi liitto niille, jotka kaipaavat toisten kirjailijoiden seuraa ja tukea.

Onhan kirjailijaliittoja jo nyt useita: on nuorisokirjailijoille, ruotsinkielisille, näytelmäkirjailijoille, jonkin alueen kirjailijoille, vasemmistokirjailijoille (Kilta) jne. Sama henkilö voi kuulua useisiin kirjailijaliittoihin. Kuulun itsekin kolmeen: Nuorisokirjailijoihin, Helsingin kirjailijoihin ja Suomen kirjailijaliittoon.

Kirsti, perusta uusi kirjailijaliitto.:) Kyllä niitä tähän maahan mahtuu.

Vasemmistokirjailijoiden liitto on nimeltään Kiila.

http://www.kiila.org/JASENET.html

Hyvät hyssykät Blogisisko, miksi minä perustaisin uuden Kirjailijaliiton, minulla ihan tarpeeksi tekemistä tässä yhdessä, ehkä välttämättä kaipaa sitäkään.

Niinpä onkin, Anonyymi.

Todistaja joo, kulissien takainen pelaaminen on hurjaa touhua, meikäläinen ihmettelee, että kuka sellaista jaksaa. Ainakin siitä saa ikuisen vamman sieluunsa, se on varma.

kauhein puolihan tässä on se, että jotkut pakunahkaiset eivät saa vamaa sieluunsa, eivät vaikka miten jatkavat pelaamistaan. ja keinot sen kun muuttuvat häikäilemättömimmiksi. toivoisi kuitenkin, että joskus tulisi stoppi ja näiden ihmisten kuori avautuisi niin, että haavasta tulisi niin syvä, ettei pelaamiseen ole enää paluuta.

epäilkäämme kaikkein maireimpia - siellä asuu suurin fundamentalisti.

Tuokin on ikävä kyllä varmaan totta, todistaja. Jotkut ihmiset ovat niin sosiaalisiakin, että he nauttivat jopa riitelystä ja kaikenlaisesta eripurasta, se on heille kuitenkin aina yksinäisyyttä miellyttävämpi vaihtoehto. Sitä on meikäläisen sopuisan elämän ystävän vaikea käsittää.

Sinua vaivaa selkeästi se, ettet ole saanut kirjailijana arvostusta. Hömpäytys ja viihdeviitta ahdistavat sinua ja saavat sinut tuntemaan itsesi ulkopuoliseksi. Olet alkanut tarkastella tekstiäsi taiteena ja selväjärkisyytesi masentaa sinut.

Kirjailija, joka julistaa itse itsensä taitelijaksi, on hullu tai muuten vain vähä-älyinen narsisti. Sinusta ei ole tuohon hulluuteen, mutta koska hulluus on vallitseva kanta, masennut.

Ota salanimi ja tee kirja vapaana kaikesta. Ja muista se, että sinä olet osa Kirjailijaliittoa, sinä määrität liiton, ei liitto sinua. Naura ja hymyile, siihen eivät tosikot pysty.

Kiitos syvällisestä analyysistäsi Freud, ja vielä tuli ihan ilmaiseksi:-) Joo, nauraminen ja hymyileminen on ihan hyvä ohje, vaan minkäs teet kun olen syntynyt niin armottomaksi tosikoksi?

Peesaisin vähän Freudia.

Ehkä nyt on aika tehdä toisenlainen kirja?

Niinpä kai Sedis, tai sitten ryhtyä tekemään jotain ihan muuta.

Minen kyllä älyä. Eikö Jarkko Tontti koskaan lue mitään mukavaa viihdettä ja nauti siitä? Vai lukevatko tämmöiset ihmiset vain Dostojevskiä, James Joycea ja Volter Kilpeä, ja täyttävät niillä sekä taide- että viihdetarpeensa?

Salla, en tiedä Tontista, mutta huomasin aikoinani, että OIkeasta Kirjallisuudesta vouhkaavat ihmiset saattoivat lukea hyvin vähän. He eivät ehtineet. Jos heillä oli tarve viihtyä, siihen tarkoitukseen kirjan lukeminen ei ollut tarpeeksi tehokas väline. Viihtymisen tapa oli jokin muu (ryyppääminen, kahvikekkerit tms). Kirjoja lukiessa he valikoivat tarkasti, mitä kirjoja kannattaa lukea, toisin sanoen minkä kirjan lukeminen lisää heidän kulttuuripääomaansa+antaa heistä hyvän ja lukeneen kuvan. Mutta tämä kyyninen näkemys koskee ainoastaan osaa porukasta. Sellainen mielikuva minulle on kuitenkin tullut, että joidenkin mielestä kirjoja lukiessa ei saisi rentoutua. Rentouttava lukeminen on pahasta.

Sallalle: minusta Dostojevski on ihan älyttömän viihdyttävä, oikeasti.

Freud: "Kirjailija, joka julistaa itse itsensä taitelijaksi, on hullu tai muuten vain vähä-älyinen narsisti." Naulan kantaan, tuotantohan se taiteilijan määrittelee, ei hän itse.

Tuohon Tonttiin en nyt jaksa enää puuttua tässä kommentissa, katsokaa Soneteista, mitä mieltä olen ko. lastusta.

Dostojevski-kokemukseni on vähäistä, mutta moni muu "taidekirjailija" on mielestäni kovin viihdyttävä. Ylipäätään luen siksi, että lukeminen on viihdyttävää. Mutta eipä Dostojevskiä noissa mittelöissä leimata Kata Kärkkäiseksi, jostain syystä.

Dostojevski-kokemukseni on vähäistä, mutta moni muu "taidekirjailija" on mielestäni kovin viihdyttävä. Ylipäätään luen siksi, että lukeminen on viihdyttävää. Mutta eipä Dostojevskiä noissa mittelöissä leimata Kata Kärkkäiseksi, jostain syystä.

Kirstin arvio viihteen lukematta jättämisestä oli raaka, mutta melko osuvan tuntuinen. :)

Salla ja Muskeli-Netta, olen itse ajatellut, että onkohan tässä jokin vivahde-ero viihtymisen ja rentoutumisen välillä. Olen itsekin joskus kokenut viihtyneeni Dostojevskiä lukiessani, mutta en silti sanoisi kokemuksen olleen nimenomaisesti rentouttava. Tai ainakin voisin keksiä rentouttavampaakin lukemista kuin Dostojevski. Itselläni on projektina lukea Raamattu läpi, sekin on mielestäni viihdyttävää, mutta ei kuitenkaan varsinaisesti rentouta. Viihteellinen kirjallisuus ehkä tähtää viihdyttämisen ohessa myös tuohon rentouttamiseen, ehkä ne siis ovat vähän eri asioita. Voivat esiintyä yhdessä, mutta eivät välttämättä.

Kiinnostava miettiä, olisiko kirjaa joka rentouttaa, mutta ei viihdytä. Ehkä sellainen, jota lukiessa heti nukahtaa. Sellaisiakin on tullut avattua aika monta;-)

Manufactures roll forming machines in variety of configurations, as well as decoilers and cutoff equipment. Units can be customized to requirements.
roll forming machines,
roll forming machine,
roll former,

In contrast, details from or can see out.