Varmaan on niin, että kirjoitat joillekuille mielessäsi, mutta voi myös olla että kirjoittamaasi lukee myös he, joita et niin tietoisesti olekaan valinnut. Tämmöinen tuli mieleen kuumeisena Asterixejä lukiessa. Että mahtoivatko Rene Goscinny ja Albert Uderzo kohderyhmä brändäystä ajatellakaan tehdessään sarjakuvia. Ensimmäinenhän oli myös lastenkirjailija (mainiot Nikke-kirjat)

Joo, siis voihan se tietenkin olla niin. Ja siis tietenkin jokainen tavallaan kirjoittaa aina itselleen. Ensimmäinen kohderyhmä on kirjoittaja itse. Astrid Lindgren sanoi kirjoittamalla lohduttavansa sisällään asuvaa lasta. Minä olen tehnyt samaa, joskin sillä erotuksella, että olen ajatellut sitä sisälläni olevaa lasta nimenomaan tyttönä. Mulle tämä sukupuoliasia on aina ollut niin askarruttava. Ja sitä proplematiikkaa oikeastaan pohjimmiltaan olenkin yrittänyt kirjoittamalla itselleni jäsentää. Ja siis siinä samalla sitten yrittänyt viihdyttää joita kuita muita.

Niinpä, kohderyhmät, segmentit ja stakeholder-ajattelu, niitä pitäisi soveltaa kaikkialle. Jospa kirjailijat kumminkin antaisivat kustantajien miettiä niitä ja itse kirjoittaisivat mistä mieluiten/parhaiten kirjoittavat. Jos semmoinen nyt nykymaailmassa enää on mahdollista.

Kirsti, olen huomannut Sinun monta kertaa pohtivan tätä kohderyhmäasiaa. Ja se on saanut minut pohtimaan, miksi sitä oikein pohdit.

Tuossa yllä sanot:

"Mulle tämä sukupuoliasia on aina ollut niin askarruttava. Ja sitä proplematiikkaa oikeastaan pohjimmiltaan olenkin yrittänyt kirjoittamalla itselleni jäsentää. Ja siis siinä samalla sitten yrittänyt viihdyttää joita kuita muita."

Etkö tässä siis vastaa omaan kysymykseesi?

Helen, se on sellainen kaksipiippuinen juttu, tuo kohderyhmäajattelu. Toisaalta sitä ei sovi ajatella, että kirjoittaa esim. lapsille, toisaalta se pitää ottaa huomioon.


Liisa, joo niinhän minä vastasin. Mutta en minä olisi sitä keksinyt ilman että olisin samaa asiaa pyöritellyt mielessä niin moneen kertaan.

Oon muuten kohta lukenut sun kirjan. Se on tiivis paketti.

Kai tässä yhteydessä voi mainita jotain Kiasman vessasta. Onkohan tuo pönttö tullut myöhemmin vessaan ja aikaisempi daideellinen versio on rikottu? Niin käy julkisissa tiloissa. Vessoihin ei kannata laitella mitään erikoisuuksia. Eleetön versio kestää kauemmin.

Mitäs sinä täällä teit? Tai siis Kiasmassa? Siellähän on taidetta...:))
(ja vessat)

Mulla oli pari palaveria siellä Susu. En ilmoittanut mitään, kun sitten piti jo taas ehtiä yhdeksäksi keskiviikkochättiin, mikä liittyy noihin opintoihin.

Sinikka, mukava kun joku kommentoi vessaakin. Kun siis minua tuo estetiikka kyllä hämmensi kovasti. Voipa olla, että veikkauksesi on oikea, ainakin kuulostaa loogiselta.

Muiden viihdyttäminen on minusta oikein hieno homma. Riittää mun näkemykseni mukaan mainiosti ihmisen elämäntehtäväksi. Mikäli siitä pitää ja tuntee sen omaksi lajikseen eli ahdistuu vain ajoittain ja kohtuullisesti asiasta.

Moniko nykyisin viitsii viihdyttää MUITA? Oikeasti?

Heh, vai tiivis paketti. Minä taas en osaa kirjoittaessani viihdyttää muita. Oletan.

Kyl munkin mielestä viihdyttäminen riittää ihmisen elämäntehtäväksi, mutta ehkä joku muu sit kuitenkin hoitais sen paremmin. Ajoittain ahdistuminen saattaa olla ihan hyväkin juttu, ehkä se on vain muuttumisen vaivaa.

No enpä tiedä Liisa, selvästi olet kirjoittaessa itseäsi viihdyttänyt, joten eiköhän se viihtymysulottuvuus siitä opuksesta löydy. Postaan siitä jossain vaiheessa.

"mutta ehkä joku muu sit kuitenkin hoitais sen paremmin."

- Aina joku muu hoitaisi paremmin minkä tahansa asian. Ihminen tulee hulluksi, jos sitä kovin syvällisesti rupeaa funtsimaan.

Hulluksi tulemista hiukan loiventaa, kun muistaa, että koko joukko ihmisiä tekisi asian minua huonomminkin.

- Olen otettu...

- Vuosi sitten kävin talven Porin taidemuseon vintillä torstaisin värikylvyssä twiinssien kanssa. Kerran törmäsin ala-aulassa ämpäriin, jonka laidoilla oli taidokkaan huolimattomasti heiteltynä unikkokuvioinen rätti. Vesi levisi lattialle.
Luultavasti tärväsin jonkun taiteilijan merkkiteoksen. En jäänyt pahoittelemaan, kun piti pinkaista varsinaiseen taidetapahtumaan (ja vahtia niitä innokkaita kiipijöitä).

En ehtinyt tuohon ed keskusteluun, mutta omana (vaatimattomana) mielipiteenäni ilmaisen, että luulenpa ymmärtäväni sinua paremmin kuin uskotkaan (vaikka tuskin sillä merkitystä on). Sanot olevasi kyllästynyt olemaan kirjailija. Kommentin jälkeen on aivan turha antaa hyviä tai huonoja neuvoja. Siltä miltä tuntuu, siltä se tuntuu. Vaikea on muiden sitä ehkä tajuta. Ajan kanssa kaikki kuitenkin valkenee ja ne asiat, joilla on merkitystä, kirkastuvat. Hyvää jatkoa.

Ai niin, unohtui. Olen kerran käynyt Kiasman vessassa. Minusta vessan design on tyhmä.

tämä aikakausi, joka korostaa hirveästi tekijöiden esillä oloa, häiritsee myös itse lukukokemusta. kirjailijoista on tullut sirkuseläimiä, joiden tulisi olla joka paikassa esillä. luen parhaillaan shlomith rimmon-kenanin teosta: kertomuksen poetiikka, jossa kuvataan mielenkiintoisella tavalla se tapahtuma kunka kertomus "siirtyy" lukijalle. sitä lukiessani tajusin, että alue jota lukijakin omistushaluisesti suojelee, on se alue joka syntyy lukijan ja teoksen välille ja jonne markkinavoimat toisinaan haluavat tunkeutua kuin vieraan valtion armeijakunta.

kävin etsimässä kirjaasi iiris, olisi ollut taas tarve saada se, kirjakauppa ilmoitti että se on loppuunmyyty (myös kustantamosta). ennen joulua sitä vielä oli joku kappale. että: lukijoita kirjoillasi tuntuu olevan :-). se lienee parhain palkinto.

Hirlii, lukioita on joo, mutta ei niin paljon, että eläisin pelkästään kirjojeni myynnillä. Siitä kai tässä on kysymys. Ja siis nimenomaan, minusta kirjailijoiden julkisuus häiritsee lukukokemusta. On kauhean vaikea ennakkoluulottomasti lukea tällaisten julkkiskirjailijoiden kirjoja. Ehkä siksi vaikuttavimmat lukukokemukset syntyvätkin niiden kirjojen äärellä joiden kirjoittajista ei ole koskaan kuullutkaan. Mutta sitten jotenkin ristiriitaisesti harmittelen, että miksi minä en ole koskaan kuullut näistä kirjailijoista, joiden kirjat minua puhuttelevat. Haluaisin siis ilmeisesti vaihtaa julkisuuden valokeilassa pallistelevat kirjailijat toisiin. Se sopisi minulle, mutta voi olla, että joitakin muita tämä keikaus ärsyttäisi.

Liisa, toisaalta olisi varmaan viisautta, kun voisi kokonaan olla vertailematta itseään muihin. Se vaan on yllättävän vaikeaa.

ruu, kiitos kommentistasi Kiasman vessaan liittyen. Minustakin design, ainakin nykyisessä muodossaan on todella tyhmä. Ja kyllä sillä on merkitystä jos joku ymmärtää. Ja siis itse jo joskus kauan sitten tajusin, että kirjoittamisen pitäisi itselleni aina olla sillä tavalla vapaaehtoista, että on mahdollista valita itselleen toisenlainenkin elämä kuin kirjoittajan elämä. Vain sillä tavalla voi ilo ja leikkimieli säilyä kirjoittamisessani. Jos kirjoittaminen on elämän ainoa vaihtoehto, se alkaa ohjata minua ja menetän vapauteni. Tosin vapauteni on tietenkin muutenkin monin tavoin rajallinen. Olen myös päätellyt, että on hyväksi ihmiselle tuntea niin kuin tuntee ja tehdä siitä sitten johtopäätöksiä, aikanaan.

Tuo on niiiiiiin totta tuo, mitä Hirlii sanoi, että "kirjailijoista on tullut sirkuseläimiä, joiden tulisi olla joka paikassa esillä". Muistatte varmaankin tämän estetiikan perusajatusleikin, että jos apina hakkaisi kirjoituskonetta ja siitä syntyisi Cervantesin Don Quijote sanasta sanaan, niin apinan teoksella ei olisi kaunokirjallista arvoa, koska siltä puuttuisi intentio, tarkoite. Tuntuu kuitenkin, että nykyisellään kirjailijan intentio sekoittuu hänen persoonaansa. Eli nykyihmiselle ja markkinoille ei riitä, että kirjailijalla on missio, sitä missiota tulisi julistaa julkisuudessa ja mielellään esitellä samalla parisuhde, asunto ja rakkain harraste tai matkakohde. Katsokaa kirjamainoksia: kirjailijan pärstä on siinä todennäköisesti suuremmalla kuin kirjan kansi, Jos ei näy, ei todennäköisesti myy.

Vessateema puhuttelee edelleen. Eräs ystäväni oli Japanissa ja unohti hoteelliin sängyn päälle parit pikkuhousut. Kun hän palasi huoneeseen, oli pikkarit pestynä kuivumassa kylppärin puolella. Jos pöksyt unohtuisivat Kiasman vessaan, ihmiset luulisivat että ne ovat osa design-vessaa. Kuvassa oleva pönttö näyttää sentään puhtaalta, siitä plussa taiteen temppelille. Japanin hotellissa vessassa oli kirsikankukkia ja niiden tuoksua, musiikkia ja vessanpöntössä lämmitin.

Muskeli-Netta, vähitellenhän meille hiipivät kirjailijoiden pärstät myös kirjojen kansiin, Liza Marklund tästä trendistä esimerkkinä.

Sinikka, lämmitetty pönttö kuulostaa kyllä aika hurmaavalta, eikä kirsikankukissakaan ole vikaa.

Pakko osallistua vessakeskusteluun. Olen itsekin pohtinut Kiasman vessaa. Minusta ajatus (mikäli nyt olen oikein tajunnut) on sinänsä ihan hyvä, mutta toteutus mättää. Toistaiseksi viihtyisimmät saniteettitilat olen kohdannut Töölössä, kahvila Tin Tin Tangossa. Myös Kosmoksessa on muistaakseni varsin hieno kaakelointi.

Japanissa oli tosiaan lämmitettyjä wc-pönttöjä jopa McDonaldseissa. Toisaalta pienemmissä paikoissa esim. kouluissa oppilaiden vessan virkaa toimitti koppi, jossa oli reikä lattiassa.

Kiitos vinkistä Pauliina, pitääpä käydä tutustumassa Tin Tin Tangon vessatiloihin joskus. Ja minustakin Kiasman vessassa on puolensa, mutta kuten toteat, toteutus ei oikein vakuuta.

Tin Tin Tangon lisäksi Helsingissä on eräs hieno maisemavessa: Ateljee-baarin (ravintola Tornissa) ikkunallinen vessa. Ikkunasta voi katsella koko Helsingin yli.

Siellä olen muuten ollutkin. Joo, hieno kokemus!

Manufactures roll forming machines in variety of configurations, as well as decoilers and cutoff equipment. Units can be customized to requirements.
roll forming machines,
roll forming machine,
roll former,

Like your words. Welcome you to my homepage!

feel small gaps between MiMi bubble grain huddle together, not quite stereo.