|
|
|||
|
09.04.2008 - 09:47
Pääkaupunkiseudulla käväistessä katselin kun Stockmannin edustalla romaninainen kaupitteli lehteä. Ihmiset kaartoivat ohi ja aioin tehdä samoin, kun yhtäkkiä muutinkin mieleni ja menin kysymään, mitä lehteä hän myi. Se oli Romano Boodos, Romano Mission lehti. Sanoin ostavani lehden, jos hänellä on antaa kahdestakympistä takaisin. Nainen sanoi, että yleensä valkolaiset eivät kyllä uskalla mustalaisten nähden käsitellä rahojaan, pelkäävät että nämä ryöstävät heidät heti putipuhtaiksi. Aijaa, minä sanoin ja tajusin, ettei se ihan kaukaa haettu ajatus ollut minullakaan. Kyselin häneltä, että mikä tämä lehti on ja mikä Romano Missio on, mutta hän alkoi pulputtaa pitsiliinoista, joita hänellä oli kirjakaupan edessä iso lastenvaunullinen. Sanoin, etten ole lainkaan kiinnostunut pitsiliinoista, minulla on niitä kohtaan suoranainen antipatia, mikä ei millään tavalla liity romaneihin, mutta nainen halusi esitellä liinansa ja katselin ne läpi samalla kun yritin nyhtää häneltä tietoa mustalaiskulttuurista. Jälkeen päin tajusin käyttäytyneeni jälleen kerran hölmösti. Tietenkin minun olisi pitänyt olla kiinnostuneempi hänen liinoistaan, ehkä jopa ostaa yksi sellainen, vaikka pienikin, ehkä sitä kautta olisin päässyt juttelemaan hänen kanssaan asioista, jotka minua kiinnostavat.
Havahduin joitakin vuosia sitten siihen kummallisuuteen, että kun keskieuroopasta alkoi tulvia romaneja Suomeen, he olivat surkeita ryysyläisiä, eivät lainkaan sellaisia komeita laivamaisia purjehtijoita kuin nämä kotimaiset. Ja sitten kuulin, etteivät Ruotsinkaan romanit ole tällaisia prameita tyyppejä kuin nämä kotimaiset. Jos Ruotsissa näkee hienoissa hameissa kulkevia romaninaisia, he ovat tulleet sinne Suomesta. Miten ihmeessä? Turkulainen Katja Stenroos arveli eilisessä Turun sanomissa, että ulkomailla on ollut vainoja, siksi ulkomaiden romanit pukeutuvat varovaisemmin. Mutta sitten lehdessä sanottiin jotain vielä kummallisempaa. Eivät Suomenkaan romanit ole aina pukeutuneet tällä tavalla kuin nykyään. Vielä 1800 luvulla he pukeutuivat samalla tavalla kuin valtaväestö Suomessakin. Mutta sitten valtaväestön pukeutumistyyli muuttui, romanit pitäytyivät samaan, kunnes siinäkin tapahtui muutosta. Romaninaisten vaatetus sai nykyisen koristeellisen näkönsä 1960-luvulla. Tähän asti olen ollut siinä luulossa, että Suomen romanit olisivat säilyttäneet muita romaneja taitavammin jotain vanhaa perinnettä, mutta eikö se nyt niin olekaan. He ovatkin luoneet jotain aivan uutta ja niin myöhään kuin 1960-luvulla. Minusta tämä on tavattoman kiehtovaa ja osittain käsittämätöntä. Onkohan joku selvittänyt mistä tässä on kysymys?
|
Kirjoittaja
Totuus on tuolla ulkona
Arkisto
2009 2008 2007 2006 2005 1970 Sivut
Lisätietoja
laskuri
> Kiitos
SusuPetalille sivupohjasta
|
||
Kyllä kuvissa näkee vähän samantyyppisiä etnoasusteita muuallakin kuin täällä, mutta Suomen "mustalaisten" asut ovat omanlaisensa.
Miesten saappaat ja "ajurinlakki" olivat yleisiä kaikilla suomalaismiehillä ennen vanhaan.
Romaniasun historiaa en löytänyt wikipediasta, joten ko väestön pitäisi asiantuntevana sitä kirjoittaa.
Oletko ajatellut, miksi monilla romaneilla on ruotsalaiset nimet?
sinulla on kyky herättää ihmiset ajattelemaan asioita.
Suomalainen käsitys romaneista on täysin rajoittunut. On ikävää, että romanit itsekin antavat sen rajoittaa itseään. Se on vähän samaa kuin jos me savolaiset uskoisimme, että olemme vain tuohikontin tekijöitä ja rieskan leipojia - kunnioitan tietenkin molempia taitoja.
http://blogisisko.blogspot.com/2008/04/yritmmek-museoida-suomen-romanit.html
Kyllä minulla sellainen käsitys on romanikulttuurista, että suomalaisetkin romanit ovat säilyttäneet paljon perinteitään ja kulttuuriaan, joka on hyvä asia. Entinen työ- ja opiskelukaverini teki romanina tutkimusta romanien opintojen ja opintien keskeytymisestä (viisi vuotta sitten). Hän kertoi monenlaista muutakin ja avarsi omalta osaltaan ajatteluani. Suomalaisilla romaneilla on vahva kulttuuri, oma kielikin jota on monin tavoin yritetty pitää hengissä ja elvyttää.
Jos oikein muistan niin tätä kieliopetusta on ollut erinomaisen hankala saada perusopetukseen kuten saamenkielikin se on eräs vähemmistökielistämme. Suomessahan ei ole suhtauduttu eikä suhtauduta aina mitenkään myötämielisesti valtakultturista poikkeaviin. Romanit ovat yhtälailla savolaisia kuin muutkin savolaiset tai hämäläisiä tai varsinais-suomalaisia. Ennenkaikkea he ovat suomalaisia. Suomalaisilla on suomalaisista ja suomalaisuudesta erilaisia käsityksiä.
Dubaissa näin suomalaisia romaninaisia, jotka ostivat upeita kankaita ja koruja niin isot määrät, että he palasivat Suomeen kuin muuttokuorman kanssa. Valistuneita, kielitaitoisia romaninaisia.
Suomessa romanit pukeutuivat muiden suomalaisten tavoin. Jostain 60-luvulta lähtien (elintason nousu) kunnat rupesivat järjestämään heille asuntoja, säännöllisen sosiaalituen jne. Lapsia yritettiin saada kouluihin mm. hakemalla aamuisin kotoa (vapaaehtoisia esim. minunkin perheestäni).
Näen usein televisiossa vanhan oppilaani, romanin. Tasavallan pressa oli muuten tanssimassa meidän kaupungissa yhtä romanimiestä viiskymppiseksi. Mies on ollut aktiivinen romaniasioissa, minä olen jonkun kerran ollut hänen kanssaan tekemisissä 90-luvulla - sain tietoja.
Useat tietysti tietävät, että jo pitkään on pinnan alla kuohunut: romanien kesken on vaikeampia kiistoja kuin vaateasia.
Kysymys on hyvä. Kannattaisi kysyä ns. sisäpiiristä.
Voisi miettiä sitä kautta, että vaate on perinteinen aate: erotutaan, korostetaan. Tiivistetään rivejä. Ei sulauduta.
Nimiäkin ja pienpiirejä voisi ajatella. Suomen romaniyhteisössä on vaikuttanut erittäin voimakastahtoisia naisia, ja vaikuttaa edelleen.
Voisiko tämä erityinen piirre olla sellainen puoli, jonka syntyminen on ollut mahdollista vain Suomessa? Jos nyt vertaa ihan yleisellä mielikuva tasolla ruotsalaista ja suomalaista naista, niin on niissä eroa.Siis aivansanana tässä olisi tuo: suomalaisuus. Suomalaisessa kulttuurissa ylipäätään ei kaihdeta eikä kavahdeta vahvoja, voimakkaita naisia.
Tuskin naisten vaateasiat ketään romanimiestä ovat kiinnostaneet.
Ne afrikkalaiset naiset (lähinnä somalialaiset), jotka olen oppinut tuntemaan kertovat vaatteillaan asioita toisilleen ja myös ulospäin, muille. Vaatteet ja erilaiset korut ja huivit ovat heille tärkeitä. Ja aivan erityisen tärkeitä silloin kun eletään kaukana kotoa, erilaisessa kulttuurissa, kuten Suomessa.
Lehdestä jäi mieleen juttu, joka oli otsikoitu jotenkin tyyliin "Kyllä romaneillakin on työhaluja" tms, joka käsitteli sinänsä ihan painavaa asiaa, eli romanien työnsaantivaikeuksia tavis-suomalaisten yrityksissä. Tosin minähän huonoa makua osoittaen lähinnä hihittelin aiheelle, hyi minua.
Minusta on turha jankuttaa syrjimisestä työmarkkinoilla, jos hädintuskin peruskoulun käyneelle miehelle ei kelpaa vakituinen työ, josta maksetaan työehtosopimuksen mukainen palkka.
Jos ei mitään koulutusta ole, niin on vaikeaa löytää työ, jossa mustat prässihousut ja lakeerikengät eivät likaantuisi.
Sellainen kulttuuri, joka pukeutumissäännöillään estää ihmisten työllistymisen, vaatii uudistamista. Eikä kannata tulla sanomaan, ettei niin voi tehdä.
Asianajaja Heikki Lampela(romani) on sanonut, että romanit pitävät itse itsensä paitsiossa säännöillään.
Eikä Lampela ole ainoa näistä asioista puhunut romani. Ajatukset eivät vaan ole saaneet romanijärjestöissä myönteistä vastaanottoa.
Mieluummin puolustetaan järjettömiä perinteitä, kuten verikosto ja väistäminen.
Hyvä esimerkki on tämä yksinhuoltajaäiti, joka ei löydä mistään turvallista asuinpaikkaa vanhan sukuriidan takia, jonka alkusyytä kukaan ei taida enää muistaa. Naista on viety ympäri Suomea ja romanijärjestöjen antama apu on ollut neuvo muuttaa Ruotsiin.
Asia oli esillä televiossa viime vuoden puolella ja siinä tuli esiin viranomaisten sisäistämä kulttuurinen sensitiivisyys. Ministeri Vapaavuorta myöden kaikki toistivat silmät kirkkaina mantraa, että tottakai romanikulttuurin piirteet pitää ottaa huomioon asuntoasioissa. Eikä kenelläkään ollut ollut tarjota mitään apua kyseiselle äidille.
Ainoa järjen ääni ohjelmassa oli Suomen Ihmisoikeusliiton nainen, jonka mukaan viranomaisten toiminta on ollut asiassa lainvastaista.
Kaikilla Suomen kansalaisilla on sama oikeus valita itse asuinpaikkansa ja oikeus fyysiseen koskemattomuuteen.
Viranomaisella ei ole mitään oikeutta hyväksyä ja jopa kannustaa laista poikkeavia käytäntöjä kulttuuristen erityispiirteiden vuoksi.
Minä nostan hattua jokaiselle romanille, joka on onnistunut siitä kulttuurista nousemaan omille jaloilleen ja elättämään itsensä omalla työllään.
Poislukien Miranda Vuolasranta, joka ahdasmielisyydessään vetää vertoja talebaaneille.
Veikko, minulla ei ole kokemusta vastaavista asioista, mutta en väitä vastaan. Romanien dilemma on varmaan siinä, että miten voisi tosiaan ottaa paikkansa tässä yhteiskunnassa luopumatta toisaalta omasta kulttuuristaan. Se on vähän hankalaa koska oma kulttuuri sisältää kaikenlaisia piirteitä, jotka eivät kovin helposti ole sovitettavissa yhteiskuntaan. Syrjäytymismekanismit ovat yllättävän voimallisia ja niihin on vaikea puuttua, muidenkin kohdalla. Miten saadaan sosiaalisesti ongelmaisten perheiden lapset kiinnostumaan koulunkäynnistä, se ei ole niinkään helppoa. Työttömyyskin periytyy, se on jo nähty, muillakin kuin romaneilla. Sosiaalityöntekijät ja vastaavathan näiden asioiden kanssa yrittävät askarrella.
Sinikka, olisipa hauska tietää, että onko romanipuvun taustalla oikein jonkun aivot, joku joka on sen tietoisesti suunnitellut. Hauska tieto tuo joka tapauksessa, että puku muistuttaa renessanssiajan vaatetusta.
Kultakorut ovat (myös Thaimaassa edelleen) yleensäkin vararahastona. Kulkijoilla, myös slummilaisilla ihan arkinen juttu. Pankkitiliä ei köyhä saa avatuksi ollenkaan. Ennen lasten koulumaksuja kultakorut usein pantataan. Siksi on tärkeää, että kulta on "oikeaa" kultaa, siis karaattimäärltään korkeaa, sellaista pehmeämpää. Korun muotoilu ei ole tärkeää, ainoastaan paino.
Suosittelen tutustumaan aineistoon, jota on esim linkissä olevan blogikirjoitukseni alussa mainituilla romanien sivuilla. Sieltä voi mm nähdä miten romanit siirtyivät Eurooppaan nykyisen Turkin ja Balkanin kautta, missä heitä on edelleen hyvin paljon.
Romanit elävät muualla Euroopassa normaalia elämää arvostaen samalla omaa taustaansa. He voivat olla tutkijoita ja opettajia yhtä hyvin kuin taiteilijoita ja säveltäjiä.
Mutta ei eristäytymisestä johtuva vanhoillisuus ole vain suomalaisten pahe tai hyve (joidenkin mielestä). Olen nähnyt omin silmin, kuinka joillakin Yhdysvaltojen alueilla ihmiset vahtivat aseen kanssa pihapiiriään niin kuin tehtiin keskiajalla. Villin Lännen yksinäinen ratsastajakin on kuin keskiajan ritari.
On kuitenkin sääli, jos lapset ja nuoretkin uhrataan muutamien ihmisten omituisten päähänpiintymien vuoksi.
Romanien esivanhemmat Intiassa (Punjab) olivat 1000-luvulla Narasimhan rikkauksistaan kuuluisien temppelien palveluksessa. Hindukuninkaat lahjoitttivat temppeleihin kultaa, hopeaa, timantteja ja helmiä. Temppeleissä oli paljon tanssijoita ja musiikkia, joka vaikuttaa romanien musiikkiin edelleen.
Romanien historia ja kulttuuri on kiehtovaa ja mielenkiintoista, tuo aasialainen geeniperimä kulkee suvussani. Isoisoisoäidin syrjähypystä kun on seurannut mm tuon geenin tuoma tumma ulkonäkö jälkipolvissa ja hiukset, jotka kampaaja nimesi jo kauan sitten aasialaiseksi hiuslaaduksi. Itseasiassa suomalaiset eivät kansana ole geneettisesti lainkaan niin puhtaita kuin luullaan. Etenkään rannikkosuomessa asuneet.
Kulttuuri ei ole kuitenkaan genetiikkaa, en ole romani koska en ole kasvanut siinä kulttuurissa. Olen tumma valkolainen.
Se, tulisiko toisessa kulttuurissa eläneen omaksua kaikkea tätä minkä minä omassani, siitä en ole lainkaan niin vakuuttunut, että se tekisi tuosta toisesta normaalimman. Tai minusta. Eri kulttuuritaustat sekoittuvat ajan myötä toisiinsa näinhän tapahtuu kaiken aikaa.
En tiedä, oliko dokumentaristin tarkoitus tuoda esiin myös sitä, kuinka näppärästi romanit puikkelehtivat sosiaaliturvan sokkeloissa. En sano tätä syyllistäen enkä moittien, vaan suorastaan ihaillen. Kun nuorta romanityttöä ei kiinnostanut mikään muu opiskelu kuin muotiala, oli kiltti sosiaalityöntekijä valmis järjestämään koulutuksen, vaikka se periaatteessa olisi ollut yksityinen (=maksullinen, ja siis maksettaisiin verovaroista). Kun neitonen kuuli tämän, oli jo valmiina seuraava ehto: en minä sinne yksin lähde, bestissserkun on päästävä mukaan! Monessa muussakin tilanteessa näytti tulevan esille se, että romanikulttuurin erityispiirteitä kuunnellaan ja kunnioitetaan viranomaispiireissä niin kouristuksenomaisesti, että se alkaa jo muistuttaa suorastaan valtaväestön syrjintää :-). Yhtä kaikki, jos YLE uusii tuon dokkarin, niin kannattaa katsoa. Hieno kurkistus kulttuuriin, josta minä ainakin tiedän liian vähän.
http://www.romahistory.com/1-14.htm
Hänen kotonaan maalla majoitettiin hevoskyydillä kulkevia romaniperheitä muutama kerta vuodessa. Tietty porukka majoitettiin tuvassa muun väen seassa, jotkut oudommat majoitettiin saunaan. Vieraat keittivät omat ruokansa tuvan hellalla. Minusta tuo oli yllättävää, kun ensimmäisen kerran kuulin. Perinne oli kai alkanut jo anoppini lapsuuskodissa. Vasta autojen tulo kuvaan muutti tuota perinnettä.
Mies muistaa, että ainakin 50-luvulla jo puku oli hyvin samanlainen kuin nyt. Alushameita ei kai ollut niin paljon, koska naiset näyttivät laihoilta. Itsekin muistan noilta ajoilta jo noita pukuja. Pitkä musta hame ja miehillä saappaat ja pussihousut.
Olisiko se nyt Isabela Fontance, sen tutkija nimi, joka kirjoitti kokemuksistaan kirjan Bury me standing, Sinä kirjassa oli huomioita tehty eripuolilta itäistä Eurooppaa, Ainoa yhtenäisyys tuosta tutkimuksen kohteesta joka jäi mieleeni oli tutkijan mainitsema mustalaismiesten taipumus keikarimaiseen pukeutumiseen ja se, että miehet pukeutuivat aina yhteen ja samaan pukumalliin, kesät talvet.
Se sama on nähtävissä täälläkin, mutta onhan kaikilla enemmän taikka vähemmän hyljeksityillä tuo sama taipumus koreilla asuilla kuten esm afrikkalaisperäisillä miehillä.
Romanit suomessa ovat ihan kotimainen tuote ja väestö, ei sillä ole mitään tekemistä ulkomaailman kanssa, sen enempää kuin on saariston ruotsinkielisellä väestölläkään. Romanien tavat ja pukeutuminen on säilötty muuttumattomana paljolti tämän maan menneisyyden tavoista, eivätkä ne voi mistään muualla ollakaan, kun kukaan ei ole viiteensataan vuoteen käynyt juurikaan maan rajojen ulkopuolella.
Tässä maassa asuu suuri joukko kansalaisia, jotka eivät tiedä edes sodanjälkeisestä suomalaisesta pukeutumisesta ja silloin valitsevista tavoista ja uskovat, että tämä suomi on aina ollut tällainen kun se nyt on.
http://www.camdentor.org/gypsyclass.htm
Ei ole tainnut vielä tässä keskustelussa tulla esille, Hotanen.
Romanihameessa on yleensä yhteensä neljää eri kangasta. Päällimmäinen osa hameessa on aina mustaa samettia, ja voisi sanoa, että mitä mustempaa se on, niin sitä parempi. Alemmat osat hameesta ovat vuorikankaita, joiden paksuuden valitsee jokainen mielensä mukaan. Talvella tietenkin on parempi, jos on paksu hame - kesällä taas paksu hame on epämukava. Kankaiden määrät ja paksuudet vaikuttavat myös painoon, joten jos on huono selkä, ei tietenkään halua kovin painavaa hametta. Tämä hameen yläosassa oleva kangas, josta jo mainitsin, eli niin sanottu yläkangas, voi olla minkä värinen tahansa. Se on kuitenkin koristeellinen, hileitä tai paljetteja tai kristalleita tai helmiä käytetään. Yläkankaan ja sametin väliin laitetaan Swarowskin kristallinauhaa. Niitä on erilaisia ja eri hintaisia, hinnakkaita ovat yksinkertaisimmatkin nauhat. Nykyään on kauhistus, jos nuorella ihmisellä ei ole nauhaa. Nauhojen hinnat alkaa siinä n. 60 eurosta. Hame kiinnitetään kahdella napilla, jotka on kiinni vyötärönauhassa. Hameen yläosassa on n. 30 cm mittainen halkio, jotta hameen saa paremmin päälleen. Hameen vekkejä sanotaan laatoiksi. Hameita osaa harva tehdä itse, ja ne joudutaankin yleensä teettämään osaavalla ompelijalla... Hinnat alkaa siinä n. 500 eurosta, mutta tänä päivänä tuokin on vielä halpa hinta. Jos halutaan teettää todella näyttävä hame, niin hinta voi olla tuhat euroa, jopa yli siitä. Hintaan vaikuttaa tietysti metrimäärä ja pituuskin, yläkankaan materiaali ja etenkin se kristallinauha. Se onkin kallein osa koko hameessa. Hameen alla käytetään ns. pönkkää. Se on yleensä pehmeä, narulla kiinnitettävä pötkylä, jonka tarkoitus on nostaa hametta vyötäröltä, jolloin syntyy tällainen prinsessamalli... Jos on hyvät "laatat", niin pönkän ei välttämättä tarvi olla kovin iso.
Nykyään romanihameita valmistetaan pääasiassa kahdella mitalla. On yleensä joko 7,5 metrin hameita ja sitten on 9 metrin hameita. Monesti ensiksi mainittu pidetään arkihameena, koska se päällä on kevyempi touhuta arkisia askareita. Tähänkin valintaan vaikuttaa tietysti koko, että mikä sitten on oikeimman näköinen päällä.
Ennen muinoin romaneitten hameilla on ollut noin 4,5 metristä alkaen leveyttä. Tämä ehkä silloin ruutuhame aikaan. Metrimäärä on kasvanut, ja onhan hameella ollut parhaimmillaan leveyttä jopa 12 metriä. Mutta ennemmin ei näitä kertomiani pönkkiä käytetty, eli helma ei kohonnut vyötäröltä. Tästä syy siihen, miksi naiset ovat näyttäneet laihemmilta kuin nykyään. Tosin ehkä silloin ollaan laihempia oltukin, kuin nykyään - ennemmin on pitänyt tehdä kovaa työtä ja niitä töitä on myös ollut, tämän päivän romanit istuu kotona syystä tai toisesta.
Myös romaninaisten puserot eli röijyt, on olleet malliltaan huomattavasti väljempiä ja vaatimattomampia kuin nykyään. Aiemmin on ollut tapana käyttää pastellisävyjä, kuten vaaleanpunaista, vaaleansinistä, vaaleanvihreää, valkoista ja jopa keltaista. Pitsit saattoi olla röijyn väriset, esim. punaiset. Nykyään käytetään pääasiassa valkoista pitsiä, mustaa pitsiä laitetaan hienompiin ja erikoisempiin röijyihin. Kankaat olivat ennemmin paksumpia, ja yksivärisiä. Nykyäänhän röijykankaat ovat monesti aika ilmavia; verkkopohjia, joissa on paljettikoristeluja, merkkauksia ja kiviäkin.
Aluspaitoja käytetään paljon, koska mitenpä sitä läpinäkyvää röijyä muuten päälläsi pidät? Ei se romanikulttuurin mukaista oliskaan... Näin ollen aluspaidan pitäisi olla röijykankaan värinen, tai ainakin sellainen, että se sopii röijyn kanssa yksiin eikä kovin paljon erotu sieltä alta räikeästi.
Alushameita käytetään oman mielen mukaan. Niitä on kahden mallisia; kapeita alushameita, jotka saattaa olla vaikka kuinka hienosti koristeltuja. Ja sitten leveitä alushameita, jotka nostetaan vyötärölle tukemaan pönkkää. Leveyshän on valttia meillä, ja liian kaponen tai roikkuva romanihame koetaan meillä häpeäksi.
En osaa sanoa, mistä johtuu, ettei muualla maailmassa ole samanlaista pukeutumista kuin meillä täällä Suomessa... Yksi syy asiaan voi tietysti olla ne paljon puhutut vainot; on haluttu sulautua valtaväestöön kaikin mahdollisin tavoin, eikä ole haluttu herättää huomiota. Toisaalta monessa Euroopan maassa romanit elävät köyhyysrajan alapuolella hyvin alkeellisissa oloissa, eikä elintaso heillä siellä ole läheskään samanlaista, kuin täällä Suomessa. Esim. Romaniassa asuu todella paljon romaneita, ja voidaan sanoa, että heistä suurin osa asuu slummeissa. Näissä hyvin harvoin on vettä tai sähköä. Romaneita syrjitään muutenkin huomattavasti enemmän kuin Suomessa. Tämä ilmenee eri muodoissa. Eräässä paikassa oli tarkoitus rakentaa kunnon tie, jotta romanit pääsisivät paremmin töihin. Kuitenkin kävi niin, että tien kunnostettiin - mutta kunnostus päättyi juuri siihen kohtaan, mistä romanikylä alkoi.
Kirjoitan myöhemmin lisää, nyt en kerkiä.
Suomen romanien tavoista: Vaikka romanitavat Suomessa ja muualla maailmassa ovat jonkin verran yhtenevät, on Suomessa silti kehittynyt oma tapakulttuurinsa - tämä ilmenee myös pukeutumisessa. Pukeutuminen on osa tapakulttuuria, siihen liittyy esimerkiksi häveliäisyys ja symbolinen puhtaus.
Vaikka pukeutuminen on aikojen saatossa muuttunut loistokkaammaksi, on kuitenkin sanottava, että perusperiaate siinäkin on säilynyt. Perusperiaatehan siis on, että vaatteet ovat siveelliset ja peittävät. Vaatteiden tehtävä on peittää vartalo ja muodot. Tästä syystä röijyssäkin on pitsit - toki se pitsein höystettynä on peittävämpi kuin ilman, vaikka toki pitsit myös tuovat asuun koristeellisuutta, jota on varmasti myöskin haluttu saada romanivaatteita kehitettäessä.
Voidaan varmasti sanoa, että Suomen romanien tapakulttuuri on melko tiukkakin kulttuuri verraten esimerkiksi muiden maiden romanien tapoihin. Täällä Suomessa on nimenomaan näitä häveliäisyyssääntöjä, jotka estävät esim. vanhempien ihmisten osallistumisen nuorten häihin, jos häitä vietetään. Näin ei tehdä muissa maissa. Häveliäisyystavat on kehitetty siksi, ettei ns. nolostuttavia tilanteita syntyisi. Tähän liittyy myös vanhempien ihmisten kunnioittaminen. Vanhempia kunnioitetaan puheissa, ja myös pukeutumalla. Hävettävistä asioista ei keskustella, jos vanhempia on paikalla, eikä niistä myöskään puhuta heille. Tällaisia asioita ovat esimerkiksi murrosikään liittyvät asiat kuten kuukautiset, tai vaikkapa avioliitto, seurustelu, raskaus, synnytys,... Näihin asioihin kuuluu myös kaikki seksuaalisuuteen liittyvät asiat. Vessassakäynnit ja sisäelimiin liittyvät asiat on myös luettavissa näihin.
Itse tosin olen päättänyt, että kun minulla aikanaan on lapsia, aion puhua heille tietyistä asioista ja olla siinä suhteessa nykyaikainen, oli se sitten miten hävettävää hyvänsä. Puhun nyt kuitenkin lähinnä siitä, mikä on romanikulttuurin mukaista. Jokainenhan sitten tahollaan toteuttaa kulttuuria ja tapoja, niin kuin parhaaksi näkee.
Vanhempien ihmisten kunnioittamisesta tahdon kertoa sen verran, että ei se enää entisenlaista ole. Omat isovanhempani kertoivat, ettei heidän nuoruudessaan olisi ollut puhettakaan siitä, että lapsi olisi sinutellut vanhempaansa. Nykypäivänä montakaan lasta ei enää opeteta teitittelemään vanhempiaan tai isovanhempiaan, ja sitä kautta kunnioittamaan heitä. Vanhempien ihmisten teitittely kun on romanikulttuurille hyvin tunnusomaista, myös omien vanhempien. Tämä on tietysti kuulunut myös valtaväestön tapoihin joskus historian hämärissä, mutta toki nykylapsesta varmasti tuntuisi kovin kummalliselta.
Vanhempia ihmisiä pyritään kunnioittamaan kaikissa mahdollisissa asioissa. Heille ei puhuta rumia, heille ei huudeta, heitä kuunnellaan ja pyritään tekemään heidän ohjeidensa ja toiveidensa mukaan. Heidän edessään ei olla vähäpukeisina, heitä pyritään auttamaan paljon. Heidän läsnäollessaan pyritään siis tiivistettynä käyttäytymään mahdollisimman hyvin.
Puhtaus on romanikulttuurissa tärkeää, ja puhtautta on meillä kahdenlaista. Ensiksi tietysti voisi mainita tämän ihan tavallisen puhtauden. Eli likainen siis saadaan puhtaaksi siivoamalla, käyttämällä vaikkapa moppia. Tästä ollaan tarkkoja, ja tästä puhtaudesta huolehtiminen kuuluu meillä ensisijaisesti naisen tehtäviin. Nainen saa arvostuksensa siitä, että pitää kodin kunnossa. Jos koti on likainen, saa nainen äkkiä leiman otsaansa, pahimmassa tapauksessa koko perhe. Toki jokainen ymmärtää pienen epäjärjestyksen, mutta nyt puhutaankin varsinaisesta siivottomuudesta. Puhtautta vaalitaan kovin siksi, että entisaikaan kun romanit kulkivat, piti puhtaudesta pitää tosi tarkkaan huoli, jos meinasi välttyä taudeilta. Puhtauden ylläpito on sitten kotikasvatuksen kautta opittua. Tietenkään ei voi sanoa, että kaikki romanit olisivat hyperpuhtaita, ei toki. Puhtaus on kuitenkin todella arvostettu asia.
Sitten symbolinen puhtaus, joka tulikin jo mainittua. Ylhäällä olevat asiat ovat puhtaita ja alhaalla olevat likaisia. Ylhäällä ovat esimerkiksi suu, takit ja röijyt, pöydät, verhot, vanhemmat ihmiset, keittiö. Nämä asiat pyritään pitämään puhtaina. Tultuaan likaisiksi ne eivät voi enää puhdistua. Likaisia asioita ovat esimerkiksi romanihame, wc, makuutilat (ja kaikki tilat joissa ollaan vähissä vaatteissa tai ilkosillaan), vasta synnyttänyt nainen tai vastasyntynyt lapsi, sukuelimet, jalat, kengät, lattia, matot... Osa näistä likaisista asioista on myös asioita, joista ei yleisesti keskustella.
Luutulla, jolla pyyhitään lattiaa, ei voi pyyhkiä pöytiä. Tai jos pyyhitään tuolia, ei tällä luutulla voi enää pyyhkiä myöskään pöytiä. Jos lattialle tippuu jotain, ja se nostetaan pöydälle, ei sitä saisi sieltä enää nostaa. Jos näin toimitaan, tulee puhtaista asioista likaista. Moni tosin toimii esim. ruokailuvälineiden lattialle tippuessa siten, että virauttaa nämä vain veden alla ja lykkää kaappiin. On kasvatuksesta ja omista asenteista kiinni, kuinka tiukasti näitä tapoja noudattaa...
Keittiö on romanikodin puhtain ja pyhin paikka. Sinne mennään aina täysissä pukeissa (tai ainakin pitäisi) ja sinne laitetaan esim. vanhojen ihmisten ja kuolleiden ja muiden tärkeiden ja rakkaiden ihmisten kuvat.
Raskaudesta; naisen tulee peittää raskaus kaikilta vanhemmilta ihmisiltä. Hän ei siis marssi omien vanhempiensa luokse ilmoittamaan, että odottaa lasta. Hän ei myöskään kulje julkisesti maha pystyssä. Hameita pidetään raskauden aikanakin, tosin hame voi raskausaikana olla kevyempi. Jos ei pukeudu varsinaisiin romanivaatteisiin, vaan käyttää esim. kapeita hameita, tulee pysytellä pois vanhempien romanien edestä. Raskaus saa kyllä tulla muiden tietoon, jonkun välikäden kautta. Lapsi on toivottu asia, mutta se halutaan näyttää vasta, kun se on tullut maailmaan.
Likaisuusaikana naisen ei tulisi mennä keittiöön. Tämä on aikaa, jolloin äidillä ja lapsella on aikaa tutustua toisiinsa ja levätä. Romanikulttuurin mukaista on pyytää esim. lapsen äidin tai isän samanikäinen naispuolinen sukulainen pitämään siksi ajaksi huolta taloudesta. Toki mieskin voi taloustöitä tehdä, ja kukin pariskunta järjestää nämä asiat sitten mielensä mukaan.
Synnytyksessä voi olla mukana oma mies tai naispuolinen samanikäinen läheinen ihminen.
Suomalainen romanikulttuuri on saanut paljon vaikutteita muista kulttuureista, koska romanithan tosiaan Suomeenkin tullessaan tekivät pitkän vaellusmatkan halki muiden maiden. Lähtömaana arvellaan olevan kielitieteellisten tutkimusten perusteella Intian, josta on ilmeisesti lähdetty pakoon sotia, vainoja, ehkä tautejakin. Mahdollisesti elintason parannuskin on ollut tavoitteena.
Romanien luultiin aluksi olevan egyptiläisiä, josta johtuu englanninkielinen nimitys "gypsies".
Suomalaiset romanit muuten kuuluvat "manouche"- ryhmään, ryhmiä on useita. Manouche- sanasta on peräisin myös mannettelu ihan alun alkujaan.
Romanikieli on saanut myöskin vaikutteita muista kielistä. On olemassa ns. kansainvälistä romanikieltä, jota vain harva täällä Suomessa osaa kylliksi pystyäkseen kunnolla kommunikoimaan sillä. Suomeenkin on muodostunut oma kielensä, josta on sitten eri murteita... Romanikieltä on pyritty elvyttämään, mutta siitä huolimatta harva nuorempi pystyy silläkään kunnolla osaamaan. Kirjakieltä on kehitetty, josta taas on aiheutunut se, ettei vanhempi väki ymmärrä tätä "uutta" kieltä.
Joku mainitsi aiemmissa keskusteluissa myös afrikkalaiset naiset, joille asusteet ja korut ovat tärkeitä myös viestittäjinä. Näin myös romanikorujen kanssa. Romanikoruissa käytetään paljon kukka-aiheita, jotka kuvaavat läheisyyttä luontoon. Romanienhan sanotaan olevan "luonnon lapsia". Hevosaiheet kuten hevosen päät ja hevosen kengät taas liittyvät selkeästi aikaan, kun hevosilla kuljettiin. Romaneissa toki on hevosmiehiä- ja naisia edelleen. Kyynelaiheiset korut kuvaavat kaipuuta ja sydän rakkautta. Ei kuitenkaan voi sanoa, että esim. kyynel- korvakorut olisivat yksinomaan romanien koruja, näitähän käyttää myös valtaväestö. Romaninaisten yleisimmät korvakorut ovat varmastikin ns. kehärenkaat. Tässä korussa on siis suuri korvarengas, halkaisijaltaan n. 5 cm alkaen. Renkaan poikki menee ns. "lanka". Sekä renkaassa että tässä "langassa" on kiviä, voi olla kaiverrettuja kuvioitakin, kuten esim. kukkia, tai vaikkapa tähtiä. Renkaassa on sitten riipus, niin sanottu puntti tai pulikka. Puntti voi olla kyyneleen mallinen, näitä on erilaisia. On pyöreämpää ja geometrisempaa muotoa. Jotkut mallit ovat näyttäneet lähinnä makkaroilta, ja makkaramalliksi sitä onkin kutsuttu... Näitä makkaramalleja ei taidetakaan enää tänä päivänä valmistaa. Puntti voi olla umpinainen, tai se voi olla ns. avonainen, eli kehikko. Tätä on hankala selittää, pitäisi havainnollistaa kuvin. Avonaisessa puntissakin voi olla kiviä. Kivinä käytetään esim. safiireja ja ametisteja, kukin halunsa mukaan. Rengasosassa on ohut lanka kiinni, tämä laitetaan korvan taakse. Tarkoitus on tukea korvaa, sillä renkaat ovat aika painavia. Kovin pienille lapsille ei suuria koruja anneta kuin korkeintaan sovitettaviksi.
Romanikoruja on myös valmistettu hopeasta. Monet vanhat romanikorut ovatkin hopeaa.
------------
mctslccielmcitplccna
VCP-410\350-001\640-802\70-680\70-640\646-205\642-813\642-902\70-642\70-662\640-822\SY0-201\350-030\640-816\70-649
Regards,
MichaeL || NYC.USA
roll forming machines,
roll forming machine,
roll former,
Internet marketing services,
Local SEO Services,
SEO Consulting Services..
___________________
buy essay
buy essay online
replica Rolex 2009 Collection Watches
Specials Rolex watch
new rolex watches replica
rolex day date president replica
rolex presidential replica
rolex replica watches for women
rolex gold watch replica
rolex oyster perpetual date replica
replica mens rolex
rolex datejust diamond replica
replica rolex ladies watches
replica rolex diamonds watches
replica rolex president gold
replica rolex daytona gold
rolex datejust replica
replica rolex super president
replica rolex daytona stainless steel
day date rolex replica
replica presidential rolex watches
Fake rolex watches
uk dissertation
college term paper guide | term paper guru | term paper writing