Heti tuli mieleen joku arka sivarilainen tai muuten vain harjoittelussa oleva ujo pojan reppana. :D Vaan vaikka olisikin kokematon ja kouluttamaton niin voisi kyllä vähän empatiaa osoittaa ihminen toiselle. :\ Muutenkin nykyään harvassa toisen ymmärtäminen.

Meillä vaihtui kirjastossa kirjastokortit juuri. En ollut tuosta kuullut ja kassalla sitten pakotettiin muutaman metrin päähän toiselle kassalle korttia vaihtamaan. Kirjastotäti siinä aikansa koneelle tietoja naputellessaan parjasi uuden kortin väriä ja miten on kamala ja kuka kumma tämmöisen meni valitsemaan. Olin hiljaa. Minun lempivärini..

Ei osaa ihmiset ajatella! Vaan saa niistä hetkistä välillä hihittelemisen aihettakin. Voi kun olisin vain tokaissut tädille että tuo on minun lempiväri ja kehtaatkin noin sanoa! :D Oi mikä ilme olisi kasvoille tullut!

Kirjastossa on töissä hiljainen mies, joka vain leimasi kirjat silmiin katsomatta ja puhua pukahtamatta. Sitten satuin lainaamaan Bukowskia. Siitä avautui sanainen arkku ja sieltä paljastui rikasta sisäistä elämää viettävä nuori mies. Pääsin hetkeksi sisäpiiriin.
Hän jopa tervehti kylällä vastaantullessaan.

En tiedä eri kirjastojen käytännöistä, mutta ainakin Joensuun seutukirjastossa voi kirjautua omalla kirjastokortilla kirjaston sivuille. Sieltä sitten näkee, mitä kirjoja on lainassa ja milloin on palautuspäivä. Hyvä apu huonomuistiselle! Rekisteröinnin etuja sekin, että varauksista tulee viesti kännykkään, ja varauksia voi tehdä kotikoneelta. Eläköön nykytekniikka, näin vältymme mykiltä kirjastohenkilöiltä, kun koneet meitä palvelevat.

Blokki, tuo on kyllä toimiva käytäntö täälläkin, pitää myöntää, vaan kun ei ole tullut tottumusta koneiden kautta pelkästään asioida. Turhaan tietenkin haikailen takaisin pahvikorttien aikoihin, eivät ne palaja.

Liikuttava tarina, Iisi.

Furiae, olisi tosiaan hyvä jos vähän useammin avautuisimme näissä tilanteissa ja kertoisimme, miten itse asiat koemme. Siinähän sitten voisi maailma vähän avartua itse kullakin. Kirjastohenkilökin olisi hämmästyksekseen saanut kuulla, että hänen inhokkiväristään joku ihan aidosti tykkää.

Ja se helkatin kuitti on täällä ainakin sellainen, että kun kaivan sen takataskusta viikon kuluttua kirjastoreissusta, teksti on hiipunut kokonaan pois. Siitä vaan soittelemaan kirjastoon ja kysymään, koska se eräpäivä olikaan... prkl!

Hih hih, raivotar hissukan mieskirjastonhoitajan kimpussa... Voin kuvitella tilanteen. Hyvä, kun pääsi karkuun! "Väännän niskasi nurin senkin inha tomunhajuinen kirjastokääpä!" Iik, apua.

Se lainakuitti muuten kannattaa heti kiinnittää magneetilla jääkaapin oveen - näin meillä.

Minä olen säätänyt sen kirjaston tietojärjestelmäsysteemin lähettämään minulle sähköpostin kun eräpäivä on lähestymässä, sitä pystyi muistaakseni säätämään aika paljon, minulle se lähettää viestin viitenä päivänä ennen eräpäivää. Minusta se on aika kätevä, ei tarvitse itse tarkistella mitään ja yleensä joka päivä tarkistan kuitenkin sähköpostini. Jos luottaisin vain kuitteihin olisivat lainani varmaan koko ajan myöhässä.

:D On sulla täällä hauskat jutut :D Ikävän karkoitusta parhaimmillaan. Varsinkin kuvankäsittelyjuttu kirvoitti hersyvät naurut.

... joo, mutta sitten ihan vakavoidun ja rupean pohtimaan hijlaista kirjastopoikaa, joka luikkii asiakkaita pakoon.

Hän taisi olla kovin kokematon, kun ei osannut katsoa sinua rauhoittavasti silmiin ja vaikka nyökytellä osaaottavasti. Pienet myötätuntoiset ynähtelytkin rauhoittavat kummasti kiihtynyttä asiakasta. Sitten olisi ollut kaksi tyytyväistä ihmistä: sinä, kun olisit tuntenut tulleesi kuulluksi, ja kirjastopoika, kun hän olisi tuntenut tehneensä päivän hyvän työn.

Kirjaston nettipalveluja olisi varmaan hyvä opetella käyttämään, koska ne ovat kovin käteviä nykyään, eivätkä kai maksakaan (kai ja yleensä).

Kännykkäänkin voi muuten laittaa hälytyksen, joka muistuttaisi sinua palauttamaan kirjaston kirjat. Voisit laittaa muistutuksen niin moneksi päiväksi, kuin itse haluat.

Kirsti, hommaa kulttuurikortti. Sain just sen avulla teatterilipunkin puoleen hintaan. Itse voi verkossa valita mitä sähköisiä palveluja haluaa. Tuo sähkäpostiin tuleva muistutus on erinomainen, juuri uusin omat lainani kun se muistutteli. Sen saa muistaakseni myös tekstiveistinä.

Näen silmissäni otsikot:

Raivotar hyökkäsi kuuron kimppuun!

Kuuroa virkailijaa pideltiin pahoin kirjastossa

Viihdettä viimeisen päälle:
Kuulu kirjailija uhkasi vääntää niskat nurin kirjastovirkailijalta
- Kuulonhuoltoliitto huolestunut

Kirjastoammatti vaarallinen? Uhkailut yleistyneet länsisuomalaisissa kirjastoissa

Sakot kismittivät: niskat nurin!

Näkymätön tyttö, Hirlii ja Celia tarjoavat minulle tietotekniikkaa avuksi lainojen muistamisongelmaan. Olen vältellyt muistutusten hankkimista, koska en haluaisi saada tylsiä sähköposteja enkä viestejä ja tällaiset muistutukset ovat tylsiä, joskin tietysti hyödyllisiä. Kätevä olisi tietenkin uusia lainansa kotikoneelta käsin, joskus olen tehnyt sitäkin kyllä, mutta kun sekin välillä unohtuu.

JPK, kuitti on tosiaan kelvoton prkl! Lurkerin ohjetta voisin noudattaa, mutta isäntä pitää jääkaapin ovessa lepattavia härpäkkeitä epäesteettisinä.

Sedishän tuossa hahmotteli minulle oikein julkisuusstrategian, ei hassumpi idea.

Kyllä se olisi mukavaa tietenkin, jos soitettaisiin ja sanottaisiin ystävällisesti: voi kuule, kun näyttäisi siltä että sinun pitäisi palauttaa kirjat, jos tuot tänään niin tarjoamme päiväkahvit.

Tämä ikävä ja tylsä tekniikka, olen samaa mieltä.

Luotettavasta tietolähteestä olen kuitenkin saanut kauhistuneena kuulla, että ruotsista saatetaan ottaa mallia täysin tekniikan hoitamaan kirjastoon. Ei yhtään kirjastovirkailijaa! Mieluummin hiljainen ja kalpea sekä ujo nuori mies kuin pelkkä kone. Sitten ovesta ei pääse edes sisään ilman tunnistusta ja koko kirjasto on täynnä tarkkailulaitteita ja kameroita. Ei ainuttakaan elävää ihmistä siellä tiskin takana.

Sitten (tai jo ennen sitä) on syytä kapinaan, koska kirjasto ilman kirjaston väkeä ei ole enää kirjasto.

Huih. En nyt tiedä, kumman ja kenen puolella olisin :).

Minä nyökyttelen, ynisen, paheksun ja valittelen. Sitten tarjoan jääkaapin ovi-vinkkiä. Sitten kerron siitä sähköpostista, joka muistuttaa uusimaan lainat. Joko koneella, tai meille voi myös soittaa puhelimella. Uusitaan äänellä, jos ei naamakkain.

Sitten kyllä joskus sanon, että me ostetaan uusia kirjoja niillä rahoilla, jotta kiitosta vain.

Mutta kyllä mä aina jotain sanon. Usein ehkä liikaakin. Jos se hyypelö oli joutunut palauttamaan mulle joskus kirjoja ja päättänyt, ettei koskaan ahdistele asiakkaita mun laillani?

Tänään motkotin töissäni piipahteneelle miehelle, kuinka sen kirjat oli myöhässä ja laitoin huomautuksia jne. jne. Sitten tajusin, että asiakas katsoi mua tosi pitkään ja selitin, että kyseessä on oma aviomies - en mä muuten niin tunteikkaasti suhtaudu myöhässä oleviin kirjoihin :).

Minä käytän sitä sähköpostimuistutusta ennen eräpäivää. Ennen maksoin törkeitä sakkoja ja olin yhtä mittaa lainauskiellossa, huonomuistinen kun olen. Joskus sanoin kirjastotädille sakkoja kuitatessani, että minähän varsinainen mesenaatti olen, kun maksan yksityistä kirjastomäärärahaa yhtä mittaa, johon täti totesi lakonisesti, että sinne ne menevät, kaupungin pohjattomaan kassaan, ei pelkästään kirjastolle. Näin Tampereella.

Mielestäni tässä ei olla ihan vain sen ongelman äärellä, kuinka ujoja erinäiset sivaripojat näissä harvoissa face-to-face -palvelutilanteissa ovat. Aivan kaikki on jätetty kansalaisten oman aktiivisuuden varaan. En tarkoita sitä, ettäkö kansalaisten vain pitäisi läsiä vuoteissaan ja odottaa, että yhteiskunta heitä tökkii vaikkapa erääntyneiden kirjastolainojen takia, vaan olen mm. kuullut uusista suunnitelmista nk. e-laskutuksen suhteen. Eli kansalaisen, jolla on nettitili, kuuluu mennä säännöllisin välein tsekkaamaan verkkopankistaan, onko sinne tullut laskua.

Nykyinen veroehdotus on myös aivan sielunvihollisesta. Kun ennen tein sen manuaaliversion, kasasin tietenkin kaikki mahdolliset kuitit ja vähennykset ja systeemit, ja muistan saaneeni aika ajoin ihan kohtuullisen verotuspäätöksen. Nyt tulee uhkaava kuponki, jossa ikään kuin kaikki on jo otettu huomioon (=eikä ole), ja joka jumalan kerta kun olen koettanut siihen jotain lisätä, tulee selvityspyyntö. Eli Suomen valtio varmaan nettoaa vuosittain huikeita summia ihan tällä väsytystaktiikalla. Eli pistäkää kaikki vain ihmisten oman aktiivisuuden piikkiin, niin varmasti löytyy aina niitä, joiden elämäntilanne ei kykene vastaamaan vaadittuun reagointiin ja vireyteen. Passiivinen maksaa aina!

Minäkin olen huono asiakas.

Viime lauantaina seisoin kirjaston jonossa saadakseni kirjastokortin. Kun vuoroni lopulta koitti, virkailija totesi yrmeästi, ettei kuulu hänen hoitamiinsa asioihin. Käski mennä neuvontaan ja viittasi epämääräisesti jonnekin kaakkoon.

Menin sitä suuntaa kohden ja jonotin taas. Vuoroni koitti jälleen viimein, mutta virkailija osoitti viereistä tiskiä ja sanoi, että neuvonta on tuossa, tämä on lainaus.

Niinpä, lainaus siinä luki, mutta minähän tahdoin lainata kirjoja eikä neuvontaa lukenut missään. En malttanut olla tiuskaisematta, että viereisenkin tiskin yläpuolella lukee lainaus eikä neuvonta. Niin kuin lukikin.

Kolmannellekin tiskille oli jonoa. Jonotin kuuliaisesti, mutta taisin jo mulkoilla aika pahasti syyttömiä kanssa-asiakkaitani. Lopulta sain kuin sainkin kirjastokortin. Kirjaston käyttöohjeet lätkättiin kouraani yhdessä nipussa tokaisemalla; lue tuosta. Kortti pläjäytettiin pöydälle.

Jäin odottamaan epätietoisena, mitä seuraavaksi. Virkailija käänsi selkänsä ja aikani odoteltuani poimin kortin ja ohjeet ja läksin tieheni.

Kortti kyllä toimi, ei siinä mitään. Kirjastonkäyttöohjeet sen sijaan olivat hyvin epäselvät. Mutta arvaas, aloitinko jonotusrumban uudelleen saadakseni tolkkua minulle annetuista ohjeista.

En. Päätin ruveta kansalaistottelemattomaksi ja lainasin sen, mitä tarvitsin välittämättä ohjeista pätkääkään. Tottapa perästä kuuluu, jos jotain tuli tehtyä päin honkia. Ainakin pääsin kirjastosta ulos eikä lainauskone alkanut lakkoilla.

Kiitoksia lainauskoneelle; se hoiti hommansa. Virkailijoita en nyt niin kovin kiittelisi. Kone on mukavampi kuin virkailija - ainakin oli nyt.

Asiakaspalvelu on vaikea laji, jossa välillä onnistuu - joskus menee taas ihan pieleen. Mutta kokemuksesta tiedän, että juuri asiakaspalvelu tekee kirjastotyöstä kiinnostavan. Vinkkinä muuten mainittakoon, että tämän kuun loppuun asti on menossa kirjastojen asiakaspalvelukysely, sen kautta voi antaa palautetta tai kertoa missä vielä olisi kehittämisen varaa. Ohessa yleisten kirjastojen kyselylomakkeen osoite: https://www.optimix.org/optimix/tailor/at_yk/MuFoYk.stm

Niin Hirlii, olin vain sakkohäpeäni vuoksi niin yliherkässä tilassa, että täysin tunteeton kone olisi ollut tuskattomampi asiointikumppani kuin sinänsä hommansa hoitava, mutta aika epäsensitiivinen virkailija.Mutta kyllä täysin ihmisetön kirjasto epäilemättä olisi kuollut paikka.

Kyllä sä saat Reetta pitää ihan omies puolta, en pistä pahakseni.

Kummasti lohduttaa Muskeli-Netta, kuulla että sinullakin on muistamisvaikeuksia ollut.

Ibex nosti esiin kyllä vakavan asian. Itsekin kuulun siihen riskiryhmään, joka laiskuuttaan, velttouttaan jättää asiat hoitamatta ja kärsii nahoissaan. Esim. viime vuonna viime tingassa ryhdistäydyin sen verran, että tein veroehdotukseen korjauksia. Kyllä kannatti, koska sain 800 euron palautukset. Mutta siis aivan yhtä hyvin olisi voinut jäädä se savotta suorittamatta.

No olipa sinulla Arja nuiva kokemus kirjastokortin hankinnasta, olikohan siellä kirjastossa jokin kollektiivisesti huono päivä.

Kiitos vinkistä Sari. Ja pehmennykseksi täytyy nyt vielä mainita, että kyllä kirjastoissa kuitenkin palvellaan ihmisiä yleensä ihan kiitettävästi.

Kirsti; niin taisi olla paha päivä kirjastossa. Yleensä kirjastokokemukseni ovat olleet miellyttäviä, joten tämä oli poikkeuksellista.

Tuosta tietystä kirjastosta jäi silti inhottavat mielikuvat. Se oli ensikontaktini tuohon kirjastoon, joten ko. kirjastossa saamani palvelu on ollut 100 % huonoa ja 0 % hyvää.

Jos huono palvelu olisi tullut vastaani joskus myöhemmin, se olisi helpompaa sietää. Tietäisin, että toisinkin voi olla, vaikka tällä kertaa palvelu olikin mitä oli. Mutta nyt ei ole vertailukohtaa, joten tietenkin ajattelen, että sellaista se on siellä aina.

Kokomusteni jälkeen en haluaisi asioida ko. kirjastossa lainkaan (minun on kuitenkin pakko, mutta onneksi en joudu kohtaamaan virkailijoita kovin usein, koska useimmat asiat voi hoitaa koneella). Mielikuva koko paikasta tai siis sen henkilökunnasta jäi kerrassaan vastenmieliseksi.

Nyt minua suorastaan pelottaisi mennä jonottamaan uudelleen - pelkäisin sitä tympeää katsetta ja töykeitä sanoja, mitä sieltä voi tulla vastaan.

Minäkin tilaan eräpäivämuistutuksen sähköpostiin ja sen jälkeen yleensä käyn uusimassa lainat netissä kirjaston salasanalla, jos tiedän etten ehdi ennen eräpäivää kirjastoon. Sakkoja en ole kirjastoon maksellut vuosiin, jee!

Kirjastossa on yleensä kohtuu hyvä asiakaspalvelu, mutta. Kun lainaustiskillä on kaksi henkilöä, toisen edessä lukee Palautus ja toisen Lainaus, eikä ole jonoa ja menet Palautus-tiskille, niin miksi, oi miksi, sen Palautus-ihmisen pitää viitata ylväästi kahden metrin päähän Lainaus-ihmiseen ja sanoa "Tämä on Palautus. Lainaus on tuossa". Eikös niissä samat tietokoneet ole kummassakin päässä, joten kai siinä joutessaan samalla vaivalla ottaisi myös lainauksia vastaan?

Viimeisin asiakaspalvelupalautekohtaukseni oli VR:llä, missä myös kohtasin samanlaisia mykkiä tuijottajia kuin Kirsti kirjastossa.

Arja, ensivaikutelma on tosiaan tärkeä, tätähän tolkutetaan myös työnhakijoille. Töykeän ensivaikutelman haihduttaminen seuraavissa kohtaamisissa vaatii huomattavasti työtä. Toivon, että lähikirjastosi yllättää sinut vielä positiivisestikin.

Salla, samaa mieltä kirjaston palveluista, enkä moitikaan kirjastoa mistään asiallisesta asiasta. Se vaan on jotenkin niin ärsyttävää, jos tiskin toisella puolella ihminen ei reagoi kuin ihminen, vaan kuin kyborgi tai mitä näitä nyt on.

Arja, ensivaikutelma on tosiaan tärkeä, tätähän tolkutetaan myös työnhakijoille. Töykeän ensivaikutelman haihduttaminen seuraavissa kohtaamisissa vaatii huomattavasti työtä. Toivon, että lähikirjastosi yllättää sinut vielä positiivisestikin.

Salla, samaa mieltä kirjaston palveluista, enkä moitikaan kirjastoa mistään asiallisesta asiasta. Se vaan on jotenkin niin ärsyttävää, jos tiskin toisella puolella ihminen ei reagoi kuin ihminen, vaan kuin kyborgi tai mitä näitä nyt on.

Bisnesmaailmassa tämä on jo huomattu. Enää ei kuulemma haeta asiantuntijoita vaan niitä, jotka osaavat kommunikaation. Kommunikaattoreille on helpompaa opettaa erikoisalueet kuin erikoisalueosaajille kommunikaatiotaidot.

Lohduttava uutinen, ruu. Jään odottamaan milloin tämä näkyy esim. kodinelektroniikkamyymälöissä ym. paikoissa.

Puolustuksen puheenvuoro!

Kirjastossa on sentään asiakaspalvelua. Miettikää sähköyhtiöitä, pankkeja, teleoperaattoreita...

Kuinka monesta myöhästyneestä kirjasta tuo 14 euron sakko koostui? Ja kuinka monta kirjaa voisit ostaa itsellesi 14 eurolla?

Mikään ei tietysti puolusta töykeää asiakaspalvelua tai asiakkaan pompottamista tiskiltä toiselle.

Jenni, en protestoi sakkoja vastaan, enkä mitään muutakaan vastaan. Toivoin vain asiakaspalvelijalta jonkinlaista empaattista hyminää, joka olisi laimentanut sakkojen aiheuttamaa häpeääni, ja ärsyynnyin kun hän ignoroi tuonnekuohuni tyystin.

No ihan totta. Kyllä sitä voisi vähän huomioida toisen mielipahan ja vaikkapa ehdottaa jotain ratkaisua, joka tyydyttää molempia osapuolia. Iloisen värinen eräpäiväkortti voisi olla ihan hauska vieläkin...

Itselläni on tuoreessa muistissa avautuminen Tampereen uusintapuhelimelle. Olin uusinut kirjoja ja ne olivat aina olleet hieman myöhässä. Olin tietämättäni saattanut itseni lainauskieltoon. Kyllä lainoja uusiessa pitäisi sanoa, jos sakkoa kertyy, ettei asiakkaalle tule lainakielto yllätyksenä. Tiedän, että se harmittaa!

Mutta mahtoiko tuo tönkkösuolattu asiakaspalvelija ymmärtää, että sinua harmittaa hänen huono vastaanottonsa vai jäikö hän siihen uskoon, että asiakas avautuu sakoistaan? Sitä vaan mietin... joskus on vaikeaa tietää, mistä asiakas on tuohduksissaan. Se vaatii ihan oikeasti asiakaspalvelulta välillä varsinaista hienoviritystä. Ongelmalliset tilanteethan ovat kaikkein vaikeimpia, eikä kirjastolaisilla useinkaan ole luontiasia valmiuksia kummempaa koulutusta kohdata kiukkuinen asiakas.

Jenni, minä oikeastaan tuohduin vasta jälkikäteen. Ts. asiakaspalvelijan kanssa keskustellessa yritin olla vitsikäs ja pudottelin kaikenlaisia kirjastokäyttäytymiseeni liittyviä puujalkavitsejä. Suutuin vasta siinä vaiheessa kun tajusin, että hän ei todellakaan vastaa, ei vilkaise päinkään eikä reagoi muullakaan tavalla. Ensin luulin, että hänellä on vain niin paljon touhua siinä, ettei ehdi sanoa edes, että "aijaa" tms. Mutta kun hän kesken lauseeni pyyhälsi matkoihinsa tyrkättyään palautusrahat
käteeni, ärsyynnnyin. On vaikea sanoa mihin uskoon asiakaspalvelija jäi, mutta ilmeisesti olin hänen mielestään tosi pelottava.

Ihan samanlaisia ne VR:n tyypit olivat, jotka joutuivat palautettani kuuntelemaan. Toinen tuijotti mykkänä eteensä eikä sanonut mitään, toinenkin tuijotti eteensä mutta välillä sentään mumahteli katkonaisia lauseita vastineeksi.

Eikö olekin jotenkin erityisen kuohuttavaa se, että toinen ei reagoi? Minun on ainakin psyykkisesti paljon helpompi kestää todella töykeääkin asiakaspalvelijaa kuin asiakaspalvelijaa joka ignoroi minut.

Absurdi kokemus bussimatkasta: poistumisaikeissa painoin vahingossa stop-nappulaa kun oltiin juuri ohittamassa pysäkkiä. Aikomukseni oli jäädä vasta seuraavalla pysäkillä. Kuski tuohtui tästä niin, että otti mikrofonin käteensä ja kysyi äkäiseen sävyyn kummalla olen jäämässä pois. Kuiskin vastaukseni: "Anteeksi. Vasta seuraavalla." Kuski laittoi mikrofonin pois, mutta otti sen seuraavassa hetkessä käteensä: "Niin, siinähän on se työvoimatoimiston pysäkki. Vapaita bussinkuljettajan paikkoja on vaikka kuinka paljon! Kuka vaan tähän otetaan." Painoin pääni ja hiivin pois työpaikalle sorvin ääreen, mikrofoniäänen kaikuessa edelleen...Vasta myöhemmin - tietenkin - tuli mieleen kaikenlaisia nokkelia vastauksia...Mutta asiakaspalvelutilanteissa yritän pitää mielessä sen, etten ainakaan tämän tyyppistä "palvelua" anna.

Kuulostaa vähän siltä, että pieni hermoloma ollisi ollut kuljettajalla paikallaan;-)

No, parasta juuri HelMetissä onkin se, että eräpäivät voi tarkistaa, lainat uusia jne. Mutta tilauksia voi kerrallaan olla vain 20!!! Tähän olen vaatinut muutosta jo pitkään. Ns. hyvät houkuttimet ovat moninkertaisina varauksina, esim. 49 kirjaa, varauksia 720... Siinä kuluu viikko jos toinenkin, kun on hitaampia lukijoita. Entäs me nopeat - jäks! Edes uutuusluettelo ei ole käytössä kuin 2 vkoa, sen jälkeen sitä ei saa näkyviin. Hah - taidan alkaa kopioida sitä ja jemmailla omaan käyttööni, kas kun keksinkin!
Eli - käytän koneita pakon edestä. Varaukset pitää hakea tiskiltä ja silloin kotikirjaston palvelu on loistavaa. Kirjat otetaan esille heti, kun ilmestyn näkyviin ;D

No sinäpä olet todellinen kirjastoaktivisti Polga. Vai vain 20 tilausta per nuppi. No onhan se huutava vääryys tosiaan, huhhuh:-)

Turussa kirjojen lainaus hankaloituu entisestään kun kesäksi (2,5 kuukaudeksi) suljetaan useita kirjastoja. Työntekijät pakkosiirretään avoinna oleviin toimipaikkoihin, lähinnä pääkirjastoon. Hieman nyt närästää nämä arvostelut heidän puolestaan ja kirjastojen käyttäjienkin puolesta.

Työntekijöiden mykkyys tai väsymys tai ajoittainen töykeyskin voi johtua aika monista syistä. Syyttävän sormen voisi kääntää osoittamaan niitä kohti, joiden kuuluisi kantaa vastuu ja huolehtia, että meillä on jatkossakin hyvin toimivat kirjastot. Ylipäätään, että on avoinna olevia kirjastoja.

Sääliksi käy Polgaa ja muita isoissa kunnissa asuvia. Täällä susirajalla varatun kirjan saa siedettävän ajan puitteissa, joskus jopa heti, kuten kävi viime elokuussa varaamalleni Anja Snellmannin Lemmikaupan tytöille. Siinä vaiheessa kun varasin kirjan se oli vasta hankinnassa, mutta jo muutaman päivän päästä kännykkä piippasi... Teos oli noudettavissa lähikirjastosta. Vilkaisin huvikseni montako varausta on nyt kovin halutun Sofi Oksasen Puhdistus -kirjan osalta Joensuun seutukirjastossa. 6 varausta, jotka jakaantuvat usean kirjaston kesken. Jos varaisin kirjan, uskoisin saavani sen parissa viikossa luettavakseni.

Blokki, minäkin muistelen kaiholla sitä aikaa kun asuin maaseudulla. Kaikki keskustelukohun keskipisteessä olevat kirjat löytyivät kunnan kirjaston hyllystä yleensä ilman erillisiä varailujakin.

Hirlii joo, niinhän se voi johtua. Eikä minulla mitään missiota ole sen suhteen, että kirjastovirkailijoiden pitäisi jotenkin muuttaa asennoitumistaan tms. Kerroin vain, millaisen tunnereaktion minussa herätti tällainen, mielestäni vähän autistinen työntekijä.

Manufactures roll forming machines in variety of configurations, as well as decoilers and cutoff equipment. Units can be customized to requirements.
roll forming machines,
roll forming machine,
roll former,