|
|
|||
|
02.05.2006 - 13:28
Suosikkikansalaisaktivistini Thomas Wahlgren on liittynyt SDP:hen. Tämä valkeni minulle luettuani hänen haastattelunsa Voimasta.
Suosikkikansalaisaktivisti hän on ollut sen vuoksi, että hän on niin
myönteinen. Hänellä on positiivisia visioita jotka muuntuvat
monenlaiseksi ihmisiä yhdistäväksi, uutta luovaksi toiminnaksi. En osaa
arvioida kuinka paljon he ovat saaneet aikaan, mutta minusta on aina
näyttänyt siltä että lopputulos on ollut plussan puolella ja että
heillä on ollut hauskaa, mitä en pidä ollenkaan vähäarvoisena asiana.
Olen oikeastaan aina pitänyt itseäni jonkinlaisena Wahlgrenin
negaationa, koska minähän en koskaan muunna toiminnaksi mitään, en
varsinkaan yhteiseksi toiminnaksi. Minähän vain kyyhötän kotona ja
haaveilen maailmasta jonka toimintaan minäkin jollain ihmeen keinolla
jaksaisin/viitsisin osallistua.
Wahlgren perustelee SDP:hen liittymistään järkevästi. Hän vastustaa intellektuaalista vetäytymistä, joka on tyypillistä kansalaisaktivisteille ja vastakkainasettelua jossa toinen on villi ja vapaa älykkö, ihanteisiinsa sitoutunut kansalaisaktivisti, toinen on puolueeseen sitoutunut, ihanteistaan luopunut kansanedustaja. Hänen mielestään edustuksellista demokratiaa tarvitaan ainakin toistaiseksi ja siksi on mielekästä toimia olemassaolevien puolueiden kautta. Hän kävi läpi puoluekentän koko kirjon ja tuli siihen tulokseen että SDP:ssä toimiminen olisi hänelle paras vaihtoehto. SDP kuitenkin ainakin periaatteessa on sitoutunut asioihin joita Wahlgren pitää tärkeinä, kuten esimerkiksi hyvinvointivaltion säilyttämiseen. Toivon Wahlgrenille menestystä valitsemallaan tiellä. Minäkin ryhdyin sanoista tekoihin ja otin yhteyttä seurakuntani kirkkoherraan siinä toivossa että löytäisin kodin kirjoittajapiirilleni. Ehkä kirkko on minulle samaa kuin Wahlgrenille SDP. Paitsi että minähän olen jo jäsen. Minun on todella vaikea uskoa itsestäni, että soittelen papeille ja järjestelen tällaisia asioita, mutta näin minä nyt näköjään teen. Ehdin myös käväistä lounaalla turkulaisten blogituttavieni kanssa. Perinteisesti tällaiset keskellä päivää tapahtuvat hommelit purkavat kirjoittamiseen liittyvän lataukseni ja loppupäivän työt jäävät tekemättä, mutta nyt minulla on niin energisoitunut olo, että taidan sittenkin vetäytyä töitteni pariin. Minulla on uusi kannettava jossa ei ole nettiyhteyksiä. Järjestely on huomattavasti jäntevöittänyt työskentelyäni joka onkin ollut jäntevöittämisen tarpeessa, suoraan sanoen.
|
Kirjoittaja
Totuus on tuolla ulkona
Arkisto
2009 2008 2007 2006 2005 1970 Sivut
Lisätietoja
laskuri
> Kiitos
SusuPetalille sivupohjasta
|
||
Tanssiva harmaa pantteri, ei se akku kyllä pitkälle riitä, muutaman tunnin vaan, niin että jostain pitäisi saada latausta lisää. Ehkä jokin aurinkokenno?
Sen koneen akku, johon äsken miellyin ihan hintansa puolesta, minähän en koneiden ominaisuuksista ymmärrä yhtään mitään, niin sen akun kestoaika oli 4 tuntia. Onko se hyvä?
Koneen hinta kai on sidoksissa sen kapasiteettiin, näin olen käsittänyt. Minä niistä mitään ymmärrä, mutta hommasin koneen joka pystyy pyörittämään isompiakin tiedostoja ja johon mahtuu kamaa.
Jos istuu Wahlgrenin ja Donnerin välissä, niin ei istu kovin paljon itseään paskemmassa porukassa.
Erityisesti on jäänyt mieleeni erään pienen seurakunnan vahtimestari, joka otti tavakseen tarjota köyhälle opiskelijalle teetä ja voileipiä siinä sivussa.
(Meniköhän tämä nyt peräti asian viereen... taisipa mennä, mutta olkoon.)
Merja, niinpä, turtumus on korjannut satoa. Wahlgren on minulle esimerkki siitä että maailmaa jaksaa parantaa loputtomasti mikäli sen parantaminen on hauskaa.
Se on melkein kuin hiiohei.
Tuulettaa sisikuntaani kivasti. Pöllyyttää oikein.
Liisa, noinhan se on. Tosin vuokrahan siinä uhkasi nousta kynnyskysymykseksi, mutta ilmeisesti saamme sen sumplittua. Elän toivossa.
Mitä tilalle? En taida haluta tietää herran vastausta.