Mitenkäs pokkarit? Onko niitten suosio vähentynyt vai lisääntynyt? Pokkareita ostetaan kioskeista, rautatieasemilta ja ruokakaupoista. Kerran näin junassa miehen, joka sitä mukaa kun luki kirjaa, repäisi aina sivun irti ja pisti roskikseen.

Mikähän järki miehellä oli toiminnassaan? Kaipa pokkarien suosio on lisääntynyt, mutta pokkareita tehdään yleensä vain paljon myyneistä kirjoista, jos ei oteta huomioon turkulaiskustantamo Turbatoria. Kirjojen myynti keskittyy yhä harvempiin hyvin myyviin artikkeleihin.

Mä tunnistan ton romaanien lukuongelman. Luen dekkareita kun niihin jää koukkuun. Mulla on romaaneita aina yöpöydällä, lainaan niitä. Mutta harvoin luen. Tv-ohjelmat koukuttavat. Toisinaan jätän tv:n sivuun. Silti rakastan lukemista, on nautinto upota kirjaan. Odotan että mulla on kunnolla aikaa lukea hyvää romaania.... että sitten uppoan sanoihin ja nautin tarinoita.
Lukeminen ja eläytyminen vaihtelee ja etsii muotoaan.
Jos Kirsti, joku kirja on sun sukulaissielun kirjoittama, niin ehkä romaani taas alkaa houkuttaa lumoihinsa.
Sydämestäni toivon, että kirja säilyisi - se on niin kätevä formaatti, käteen sopiva. Vielä pitäisi säilyä laaja, että saamme edelleen monenlaisia teoksia.

Sinikka: "Mitenkäs pokkarit? Onko niitten suosio vähentynyt vai lisääntynyt? Pokkareita ostetaan kioskeista, rautatieasemilta ja ruokakaupoista."

Meidän kadulla olevaan kioskiin oli tullut tuttu kirja. Jane Austen: Ylpeys ja ennakkoluulo. Sarja oli yllättävä : Harlequin Classics!

Joo Inkeri, siis kyllähän joskus aina käteen osuu sellainen erityinen kirja, joka tuntuu puhuvan juuri itselle. Ehkä just sukulaissielun kirjoittama. Ja sitten tietysti tulee luettua uudestaan tiettyjä merkittäviä romaaneja, et eihän se lukeminen sillain ihan kokonaan ole loppunut. Minäkin toivon, että kirja säilyy.

Blogisisko, minäkin olen törmännyt noihin.

Jos lukeminen ei maistu, kannattaa sitten pitää lukutauko. Eiköhän sitä jotain muita sopivia harrastuksia löydy tilalle.

Sinänsä yksittäisen lukijan kannalta, tai ainakin omasta mielestäni, on hölkäsen pöläys onko joku yksittäinen kirja tai lukeminen ylipäätään suosittua vai epäsuosittua. Lukeminen kun on puhtaasti yksinlaji, lukijan ja kirjan välinen kokemus.

Aina voi verrata nykyaikaa vaikka keskiaikaan, jolloin suurin osa eurooppalaisista ei osannut edes lukea, mutta ne jotka osasivat, siitä huolimatta lukivat ja kirjoittivat kirjallisuutta.

Salla, harrastuksia kyllä löytyy, mutta kun kysymyksessä on ollut elämäntyö ja kutsumus, tilanne on hiukan kinkkinen.

Ja joo, keskiaikanakin elettiin ja oltiin onnellisia. Jotenkin en kuitenkaan kaipaisi paluuta keski-aikaan.

Ennen puhuttiin ja kuunneltiin, osattiin ulkoa runoja, kronikoita, sukuluetteloita ja tarinoita. Laulettiin. Suullinen perimätieto oli yllättävän luotettava historian ja tarinoiden säilyttäjä.

Tässä kannattaa mainita klassikkoelokuva "Logan's Run". Se kertoo 2200-luvun maailmasta, josta 30. ikävuotta lähenevä mies pakenee eutanasiaa "turvapaikkaan", kulttuurin raunioille, paikkaan jossa saa elää vanhaksi ja tuntea historian ja kirjallisuuden. Siellä elää yksin vanhus (Peter Ustinov) kissojen ja pölyttyneiden kirjojen keskellä.

Mihin tahansa elämäntyöhön kannattaa ottaa etäisyyttä välillä ja tehdä ehkä välillä aivan muuta. Tietyt taitekohdat voivat olla ihan tarpeellisiakin. Kuten käännekohdat tarinoissa. Helpoiltahan ne eivät pelkästään tunnu, mutta kertoo ainakin ihmisestä joka on keskeisten kysymystensä äärellä.

Aika, tuo lahjomaton askeltaja, loikkii kyllä ihan ominpäin eteenpäin kuin sillä olisi seitsemän peninkulman saappaat, niin nopsajalkainen se on ettei aina tajuakaan. Jos johonkin oppii, niin hitaasti kävelemään, sanoi isoäitini aikoinaan kun katseli menoani kolmekymmentä vuotta sitten. Arvelen aavistavani mitä hän koki silloin.

Enpä ole nähnyt tuota elokuvaa, Blogisisko. Kiitos vinkistä!

Hassua muuten hirlii, teippasin tuon lauseen vuoden 1978 almanakkani takakanteen. Jostain syystä se puhutteli silloin:-) Ja jostain syystä muistan edelleenkin, että vuosi oli nimenomaan tuo.

Luin äskettäin 1500-luvulla eläneestä artrologista ja ruttolääkäri Johannes Coppista, joka kirjoitti ja menetti kaiken omaisuutensa. Hän ei kirjoittanut tutkimuksia, jotka olisivat mielyttäneet mahtimiehiä. Siis että silloin ja varsinkin silloin oli kysymys elämästä ja kuolemasta. Yksi kirja maksoi omaisuuden ja harvalla oli mahdollisuus saada julkaistuksi, vaikka olisi ollut kirjoitustaitoinen, ja kirjan pystyi hankkimaan vain todella varakas henkilö.

näin lauseet kulkevat ja elävät ;-).
oletko jo oppinut? itsestäni en ole ihan varma ...

Ala lukea vanhoja aikakauslehtiä! Niitä saa eurolla kipale divareista. Varsinkin 50-luku on kivaa aikaa. Ei enää sotaa mutta ei myöskään vielä nykyajan hömpötyksiä; paljon novelleja ja sarjakuvia ja pilapiirroksia.

Sinikka, edelleenkin kirjoittamisen reunaehdot ovat samat kuin Coppin aikana. Pitää osata miellyttää oikeita ihmisiä, mikäli haluaa kirjoittaa ja säilyttää omaisuutensa, jopa lisätä sitä.

hirlii, minä luulen että osasin tuon jo nuorena, siksi kai sen allakkaani teippasinkin.

Ei hassumpi idea Lurker. Vanhat aikakauslehdet ovat kyllä kiinnostavia. Eikä niiden tarvitse olla mitenkään kauhean vanhoja kun alkavat jo tuntua eksoottisilta. 90 luvun lehdetkin ovat aika antiikkisia.

Jaa-a, jotenkin kovin katkeralta tuntuisi ajatus että "pitäisi osata miellyttää oikeita ihmisiä". Ei lukija semmoisia ajattele kirjasta nauttiessaan. Klassisena esimerkinä vaikka Aleksis Kivi. Nykykirjailijoista vaikka Hilkka Ravilo on sellainen, joka ei median lemmikkinä paistattele, mutta kirjoittaa loistavasti ja jonka kirjoista nautin erittäin paljon.

Mutta jospa mustimmat ajatukset hälvenisivät ja myönteisiäkin nousisi pinnalle ajan kanssa! Tsemppiä!

Salla, oikeiden ihmisten miellyttämisellä viittasin lähinnä tuohon Sinikan mainitsemaan Johann Coppiin ja onhan niitä toki muitakin onnettomia kohtaloita, lähimenneisyydessä ja jopa nykyisyydessä. Ja kyllä tuo miellyttäminen on kirjailijalle ja kenelle tahansa taiteilijalle kohtalonkysymys. jos ei miellytä muita kuin itseään, käy kyllä huonosti, mikäli siis ei voi jotain muuta kautta rahoittaa tekemisiään.

Hmmmm - pokkarit pelastavat! Aivan varmasti. Itse ostin (tilasin) eilen 6 pokkaria, kotiin kannettuna, yht. 22 juuroa ja jokunen senttiimi päälle. Hyviä kirjoja, vieläpä: Irvingiä, Mäkeä, Pratchettia, Niemeä, 1 intilainen keittokirjakin (!) sekä ... No, joka tapauksessa, jonkinlainen jättialemahtimyyntitarjous. Pakkohan se oli investoida, vaikka en tiedä, minne ne tungen. Noin halvalla kun ostaa kirjoja, voi olla taas syömättä yhden viikonlopun =D

Polga, joo kun kirjoja myydään riittävän halvalla, niin siinä niiden kirjoittajakin saa usein olla syömättä muutaman viikonlopun...;-)

No joo, siis periaatteessa olen pokkarien kannalla kyllä, mutta tekijänoikeusprossia pitäisi joteskin säätää vähän kirjailijaystävällisempään suuntaan, tai jotain.

it is the first time I am so impressed by all the ideas presented.

Manufactures roll forming machines in variety of configurations, as well as decoilers and cutoff equipment. Units can be customized to requirements.
roll forming machines,
roll forming machine,
roll former,