Missä menee raja sen suhteen, että milloin ärsyyntyminen on oma vika ja milloin ei? Voiko olla niin itsekäs, että voi vaatia muita ottamaan huomioon sen, millainen olo itsellä on? Entä voiko vaatia muita erikoisesti käyttäytymään sen mukaisesti, millainen olo itsellä on? Kuka on lopulta ärsyttävä?

Vielä yksi kysymys: onko ärsyttäminen lähtökohtaisesti väärin ja paha asia?

Kaikki ihmiset ovat valtavan inspiroivia, heitä ei tarvitse edes tuntea -riittää, kun istuu heidän takanaan bussissa tai viereisellä puistonpenkillä, jonottaa heidän takanaan kassajonossa, kuuntelee parvekkeella naapureita, lukee kommentteja eri blogeissa:) Ehtymätön lähde. ihmiset.
Ai, minäkö kyttääjä:))

Hyviä kysymyksiä Mikko. Ajattelisin kyllä, etten voi vaatia muita käyttäytymään omia olojani huomioiden, muuten kuin siinä mielessä että tietyt pelisäännöt yhteiskunnassa on ja niitä olisi syytä noudattaa. Tarkoitan että jos joku lyö ikkunani murskaksi, minulla on oikeus ärsyyntyä siitä. Mutta jos jonkun ihmisen tapa puhua ja ilmaista itseään ja olla olemassa ärsyttää minua, niin tällä hetkellä olen taipuvainen ajattelemaan että ongelma on minussa. Ihminen on sellainen kuin on eikä hän ole täällä olemassa minua varten eikä hänen tarvitse mukauttaa käyttäytymistään minun tarpeisiini.

No sitten jos eletään esim. perheessä ja ollaan sillä tavalla läheisiä, niin sitten ehkä tuota mukauttamistakin vaaditaan.

En pidä ärsyttämistä huonona asiana lainkaan. Ärsyttävät asiat ja ihmiset pistävät ajatuksia liikkeelle.

Samaa mieltä Susu. Ja blogitkin ovat todella inspiroivia ja voivat jopa toimia muusana.

Olen ollut muusana monelle. On ollut innostavaa ja mystistä nähdä, mitä pelkkä olemassolo, korvana ja silmänä (esilukijana) olo, saa aikaan. Mutta muusahalukkuuttaan ei voi tyrkyttää toiselle; jokainen luova ihminen valitsee itse muusansa, toisinpäin se ei toimi.

Se, että olen entinen muusa, johtuu siitä, että tarvitsen itse muusaa. Kahta ei voi palvella. Valinta. Kuperkeikka.

Niinpä, muinainen muusa. Olenkohan itse joskus saanut olla muusana jollekin. Jostain syystä epäilen sitä.

Sydämeni pyytää sanomaan: Kirsti, olet ollut minulle muusa, vaikkemme koskaan ole tavanneet. Sanojesi, ajatustesi, aitoutesi, tyylitajusi, koskettavuutesi ja myös huumorintajusi kautta käy tämmöinenkin toivion tie. Kiitos salamuusalleni.

Ooh sinä anonyymi päiväni pelastaja!

En tiedä ovatko miepuoliset työkaverini minun muusiani vai mitä he lienevät. Mutta heidän ansiostaan saan kyllä paljon aikaiseksi. Se on sitä kilpailua se. Jollei heitä olisi, ottaisin huomattavasti rennommin.

Voiko arkisella puurtajalla ja bloggaajalla olla muusaa?

Ei ne ehkä sitten kuitenkaan ole sinun muusiasi, Silja Orvokki. Muusa vain innoittaa, ei kilpaile.

Tui, arkinen puurtaja ja bloggaaja se muusaa vasta tarvitseekin.

No sitten minulla ei taida olla muusia :)

totta, blogit ja niiden pitäjät inspiroivat. :) muuten minun muusani näyttelevät telkkarissa ja elokuvissa, tai ovat olemassa vain kuvina tai animaationa..

Kyllä ne 11 tilaajaa, jotka blogillani on, ovat jonkinlaisia muusia. Osasyynä siihen, että päivitän sivujani. Tosiasiassa eivät he kaikki edes käy päivityksen jälkeen työmaalla (ainakaan suosikkien kautta).

Jonkun (kenen tahansa) käyttäytyminen jossakin tilanteessa saa minut myös miettimään, miten tuosta jatkuisi jos ja jos...

Mistä niitä muusia sitten saa? Muusa kannustaa ja innoittaa, ei sellainen voi olla vieras ihminen. Pärjäänkö ilman muusaa, jos kaikki muut blogihenkilöt hankkivat omansa? :)

Tässä näytään pohdittavan kovasti sitä, miten erottaa onko joku oikeasti muusa vai ei. Tuosta Kirstin antamasta wikipedia-linkistä löytyy tähän vastaus:

"Muusat olivat nymfejä, jotka elivät Helikon- ja Pieris-virroissa."

Siis potentiaalinen muusa tosta noin vaan vaan veteen, ja kuplista erotatte jyvät akanoista - muusa on siis kuin Mummon Muusi: "Lisää vain vesi!"

Eikä täällä Pohjan perukoilla taida tarjeta kuvan paitaressu Kalliope, täällä pitää olla Mediaope?

Hyvä pointti itte. Minä en valitettavasti tiedä omien tilaajieni lukumäärää koska olen tilastorajoitteinen.

Tui, kyllä muusa voi olla ihan vieras ihminen, kannustus tapahtuu omien korviesi välissä.

Heh Etappisika, Mediaope kyllä on hyvä säänkestävä muusa kenelle tahansa.

Tui kyseli, että mistä muusia saa. Tuli mieleeni, että voisin oikeastaan ilmoittautua ihan vapaaehtoiseksi muusaksi sellaiselle, jolla ei vielä ole muusaa.

Halukkaita?

Haluatko olla kenen tahansa muusa vai oletko mieluiten komean miestaiteilijan/-kirjoittajan muusa?

Kirsti, voiko kunnon muusa todella olla tuntematon? Omien korvien välissä tapahtuva kannustus on OK, sen ymmärrän, mutta olen jotenkin liittänyt muusan ja taiteilijan välille vuorovaikutuksen. Ohikulkijaa katsellessa tai tarkkaillessa on tilanne yksisuuntainen, katselija voi saada innostusta työhönsä, mahdollisesti inspiraatiota, mutta onko ohikulkija silloin muusa? Eikö muusan pitäisi olla pitempiaikaisempi innoittaja kuin hetkellinen ohikulkija on?

Aika riskialtista Silja Orvokki tuolla tavalla julistautua kenen tahansa muusaksi:)

Tui, minä nyt tein tällaisen tulkinnan, että muusa voisi olla tuntematonkin. Itse en ole pitänyt kovin tärkeänä taiteilijan ja muusan välistä vuorovaikutusta, ehkä olen jopa ajatellut että se vain häiritsee koska jos muusa on kovin vuorovaikutteinen, taiteilija ehkä huomaa ettei se mikään oikea muusa olekaan, vaan ihan tavallinen kuolevainen. Ja muusassahan pitäisi kuitenkin olla ripaus jumalaista, eikö?

Pitempiaikainen innoittaja on tietenkin parempi, mutta jotenkin ajattelin että me nykyihmiset olemme niin lyhytjännitteisiä ja elämän tempo niin kiihkeä, että pitkäaikaisiin muusasuhteisiin ei riitä panoksia.

Kieltämättä minusta olisi mukavaa ajatella, että olen mieheni muusa, mutta taidan tässä arkielämän pyörityksessä olla siihen liian vuorovaikutteinen :)

Muusan käsite on kyllä kiinnostava, kirjoituksesi sai ajatukset liikkeelle ja sehän on vain kiinnostavan jutun merkki!

Itse kyllä näen hyvin, ainakin jälkikäteen, kuka kulloisenkin kirjani muusa on ollut, ja ihan varmasti tarvitsen heitä innoittamaan. Eppu Normaali lauloi ensilevylän "Teen sinusta muusia", eikä kyllä tarkoittanut muusaa, mutta luulen, että oma pääni toimii näin. Myös ärsyttävä henkilö voi toimia, jos ei nyt ihan muusana, niin kimmokkeena.

Tui, en yhtään ihmettelisi vaikka olisitkin miehesi muusa. Ja arkihan tavallaan on aika jumalallista.

pikkutäti, noin se minunkin pääni toimii, muusia syntyy ja jälkikäteen tajuaa kuka on ollut muusana.

Ehkä se työrauhan suominen on sitten yksi tapa toimia muusana. Täytyykin vastausta pelkäämättä kysäistä asiasta.

Minua inspiroi sellaiset sanat tai lauseet, jotka voi ymmärtää monella tapaa ja vanha kirjallisuus.

Bragalonen kreivin innoittajana oli Perez-Revertin Seitsemäs Portti, jossa mainittiin Dumasin Bragalonen Varakreivi, joka sai ajattelemaan sitten tilannetta jossa karavaania johti varakaani...

Vanhat kirjat voivat tosiaan olla valtavan inspiroivia, samoin kaikenlainen monimielisyys. Joskus jopa kirjoitusvirheet voivat inspiroida.

Deadline on kirjailijan paras muusa.

Terveisiä Hämeenlinnan Kirjoilla linnassa -kirjallisuustapahtumasta, jossa aiheena oli naiskirjallisuus. Riina Katajavuori kiteytti tuon.

Hyvin kiteytetty.

I saw on the news that the money they dumped at Shire was fake, to represent the money he had raised. It wasn't the actual money.

Internet marketing services for small, medium and large businesses.
Internet marketing services,
Local SEO Services,
SEO Consulting Services..