Mun piirustuksen opettajani sanoi, että piirtäminen on siitä hyvä juttu, että sitä voi jatkaa kuolinvuoteelle saakka ja iän myötä viiva vaan paranee, kun kynään tulee tärinää.
Senkus jatkat piirtämistä, sulla on vielä ainakin 30 vuotta aikaa piirtää, jos elät suhtterveellisesti!
Mitä minuun tulee, niin ekalla luokalla opettaja ei tykännyt minun piirroksistani yhtään. Vieressä istuva Arja sai aina opettajalta hurjasti kiitosta ja kunniaa, kun hän osasi voipaperin avulla jäljentää Jeesuksen ja opetuslapset tosi siististi... Kesti monta vuotta ennen kuin sain vähän kehuja, mutta se olikin menoa sitten.

Jaahas, että luterilaisella naispapillakin on liperit muttei albaa sun muuta messussa... Taiteilijan vapautta?

Kuva siis on hauska, onko se sun piirtämä?

Ennen ehkä saatettiin osoittaa jokin "oikea", klassinen piirustustyyli, johon pyrkiä, mutta nykyään on vain mahdollisuuksien kirjo. Mä olen ammatiltani kuvittaja-graafikko, ja olen huomannut että suuri osa kuvittajista on oikeastaan aika kökköjä piirtäjiä sillä klassisen tyylin asteikolla. He ovat vain halunneet tehdä kuvituksia ja kehittäneet omaa tyyliään piirtämällä, piirtämällä ja piirtämällä (tai maalaamalla tai koneella värkkäämällä tai kollaaseja tekemällä tai mikä hyvänsä se juttu onkin). Sitten vähitellen löytyy se oma jälki, joka voikin olla mielenkiintoisempi tai aivan yhtä hieno kuin se loppuun hiottu klassinen taituruus. Tärkeintä on oikeastaan juuri se että nauttii piirtämisestä, silloin sitä voi tehdä ilokseen. Oikeastaan ei tarvitse edes "uskoa itseensä". Ja jos taas ei saa piirtämisestä erityistä iloa, miksi tehdä sitä, vaikka olisi hyväkin?

Taiteilijan vapautta joo Merja. On tää mun tekemä. Niin, ehkä pitää vähän säätää, mutta halusin luterilaisen pastorin muodot esiin.

Heh Ruu, mulla vapisee käsi ihan riittävästi jo nyt. Jos olisi vapinasta kiinni, niin ei olisi hätäpäivää. Ja hiirellä kun yrittää tehdä hommia, niin sitten vasta vapiseekin. Niin, sullahan sitten tuli kuvien kanssa pelaamisesta ihan ammattikin. Sitä ne kehut teettää.

Anu, muistan Hesarista jutun, jossa eri taiteilijoita pyydettiin piirtämään koira ja lopputulokset olivat aika avuttomia. Mulla on ehkä mielessä on ollut niin vahva ihanne johon pitäisi pyrkiä, enkä ole oikein hyväksynyt enkä arvostanut sitä omaa tyyliäni ja siksi tavallaan olen kieltänyt itseltäni piirtämisen, vaikka se sinänsä on aina tuottanut itselleni iloa.

Televisiossa vuonna (?) haastateltiin eläkkeelle jäävää kasvatustieteiden professoria, naista jonka ni-menkin olen unohtanut, mutta hän kertoi ihmiskäsityksestään ja sanoi, että on vanhemmiten alkanut ajatella, että suoraviivaiset, länsimaiset elämänkaarikäsitykset eivät ota riittävästi huomioon ja tee oikeutta eri elämänvaiheiden mahdollisuuksista.

Jo ennen kouluun menoa jokaisella on monenlaisia lahjoja, joista vain joitain ympäristö ja kasvatus vahvistaa sekä tukee. Meitä vahvistetaan usein niissä asioissa, joissa pärjäämme. Koulutus ja kasvatus pyrkii myös karsimaan ihmisestä taitoja ja kehittymässä olevia puolia, joka varmaan joltain kantilta on hyväkin asia, mutta joltain kantilta yksilöitä heikentävä asia. Koulunkäynnillä on siis tuohoavakin puolensa.

Koulun jälkeen tulee vastaan toinen maailma; opinnot, työkuviot, elämäntilanteet sekä -valinnat, jotka kuljettavat ihmistä. Ja taas ihmisestä karsitaan/karsiutuu taitoja, jotka ovat tärkeitä. Mutta, tämä professori sanoi, taidot jotka potentiaalisesti ihmisessä ovat eivät katoa, ja usein 40-50 vuoden iässä nämä unohdetut taidot ja kyvyt vaativat huo-miota. Hän oli ehdottomasti sitä mieltä, että keski-iässä on hyvä ryhtyä toteuttamaan niitä puoliaan, jotka ovat jääneet elämänkulussa varjoon ja tulleet: hylätyiksi, torjutuiksi tai unohdetuiksi.

Kynä käteen vaan, et sinä ole lahjaton !

Aika ihanat hahmot. Olisipa kuullutkin nuo laulut! Jaa'a. Palaute on tärkeämpää varhaisessa innostuksen vaiheessa kuin myöhemmin, luulen. Harmi, että niin moni lupaava alku kuihtuu kannustuksen puutteeseen. Onneksi kirjoittamisen viehtymys ei ole herkin kuolemaan.

p.s ehdotus: sukkahousut punaisemmiksi.

Hirlii, oman kokemukseni perusteella sanoisin, että kasvatustieteen professori puhui asiaa. Vai sukkahousut punaisemmiksi? Mikä ettei. Yritin hakea sellaista tavallisen ruskeiden sukkahousujen sävyä, jota minun käsittääkseni ei pitäisi koskaan käyttää muuten kuin korkeintaan lenkkihousujen alla.

Ellinoora, ehkä on kokonaisuuden kannalta järkevä säännöstellä kannustusta. Vain luupäisimmät tai innostuneimmat/kyvykkäimmät jaksavat jatkaa. Näin tapahtuu luonnollista työnjakoa.

Millaisen asun kanssa naispapit käyttävät lipereitä? En ole koskaan nähnyt lipereitä naisella.

Lipereitä käyttävät miespapit vain pitkän mustan papintakin (kaftaanin) kanssa, joka on samanlainen kuin Runerbergilla patsaassa Esplanadilla eli 1800-luvun miehen puvuntakki, joka ulottuu polven alapuolelle. Vrt Kari Suomalaisen pilapiirrokset papista.

Tätä asua käytetään ainakin Etelä-Suomessa erittäin harvoin, yleensä vain silloin kun piispa on läsnä tai kun mennään hautajaisiin. Syy lienee se, että harva pappi mahtuu enää kunnolla nuoruuden pitkään kapeaan takkiin, ja uuden teettäminen on hyvin kallista.

Helppo asu mihin hyvänsä kirkolliseen tilaisuuteen on ainakin miespapeille musta leveä kaapu, jonka selkäosa on laskostettu - samaa mallia jota keskiajan oppineet mm Luther käyttivät (Luther-talari). Tällaisen kaavun kanssa sopisivat pitkät liperit naisellekin. Vai mitä, papit?

Yleensä papit käyttävät tavallista mustaa miestenpukua ja sen kanssa mustaa paitaa ja valkoista muovista puolipantaa, jonka päät työnnetään paidan kauluksen sisälle.

Naiset käyttävät mustaa jakkupukua, mustaa paitaa ja valkoista pantaa. Naispapin virkapuvun malli on ruma, se käy vain oikein hoikalle naiselle. Muotisuunnittelija epäonnistui täysin. Siinä näkyvät muodot, se on kuin makkarankuori.

Jumalanpalveluksessa papilla on valkoinen alba ja stoola. Messussa on pällimmäisenä koruompelein koristettu kasukka. Sen alta eivät näy muodot.

Naispapeilla näkee tyylikkäitä asuja: vaikkapa punainen jakku ja sen alla musta leveähelmainen hame ja musta paita pantoineen.

Miten tyylikäs olisikaan musta viitta papeilla!

muistan juuri siksi tuon haastattelun hyvin, koska se suoraan sanoen syöpyi sieluuni silloin ja kun tarkemmin ajattelen siitä on kyllä useita vuosia kun se haastattelu tuli.

se voisi olla sellainen ironinen kannanotto...ne punaiset sukkahousut ;-)

Olet oikeassa Liperit! Ei naispapeilla ole koskaan lipereitä, eikä miespapeillakaan kuin juhla-asussaan. Mutta jotenkin nuo liperit ovat syöpyneet mieleeni papin tunnusmerkkinä. Panta kaulassa ei tunnu riittävän.


No totta mooses olisi hirlii:-)

Elomaa oli Porin Lyseossa piirrustuksenopettajani. Siinä sitä oli sellainen opettaja, jollaisia ei enää tehdä! Hauska ja pätevä.

Hän oli minunkin mielestäni aika hauska tyyppi. Varmaan päteväkin joo.

piirtäminen saa olla ilo.

luen justiinsa kirjaa, jossa eräs kyllä aika menestynyt ihminen kylläkin, kirjoittaa niin riemastuttavan hyvin menestymisenpakosta, että viime yönä en malttanut laskea kirjaa melkein kädestä lainkaan vaikka tiesin että aamulla on ihanpakko herätä ja pitäisi mennä jo nukkumaan. aamukahvillakin luin sitä.

outi nyytäjä: menestys ja moraali.

Olen lukenut Nyytäjän kolumneja. Terävä mimmi, kieltämättä.

Palaisin ihan tuohon ensimmäiseen "olit saanut apua maalausten tekemisessä". Eli opettajasi oli ollut niin vakuuttunut lahjattomuudestasi, että hyvä työ oli ollut pakosta leimattava äidin/kaverin/jonkun lahjomasi tyypin työksi.

Tuo on *kamalaa*. Eräs ystävätär kertoi kouluaikojensa opettajasta, joka ei kyennyt mitenkään sulattamaan em. neitosen laajaa lukeneisuutta ja fiksuutta. Kerran ope oli koettanut oikein briljeerata omilla nippelitiedoillaan ja kysynyt jonkun obskuurin sivistyssanan merkitystä suomeksi. Kaverini viittasi ja vastasi oikein. Opettaja huusi pettyneenä ja raivona: "No niin tietysti, joku on KERTONUT tuon sinulle!"

Heh Ibex, hauska tarina:-) Onhan se tietenkin bluffausta, jos hankkii tietoa lukemalla ja kuuntelemalla. Itse pitäisi tässä maailmassa kaikki keksiä ja osata...

Minä luulen, että jo on aika päättää, että ne Porin Tipulankin opettajat katsoivat asioita vain omasta suppeasta näkökulmastaan niin kuin me kaikki muutkin ihmiset. Itsekin parhaillaan mietin, miten negatiiviset palautteet tietyssä iässä jättivät pahaa jälkeä. Ei anneta niiden enää olla niskan päällä...
Tuossa kuvassa on sellaista positiivista hersyvää iloa, jota olen sinulta blogisikin kautta nähnyt.

Sinun piirustuksenopettajasi pätevyydestä en tiedä, mutta minun opettajani pätevyytenä oli Porvoon naisopistossa käyty keskikoulu ja ystävystyminen tulevan rehtorin rouvan kanssa. Kun oma osaaminen on ohutta, on turvallisinta teetättää tavanomaista. Eikä sillä taustalla helposti edes osaa nähdä juttuja, joista joutaisi myönteistä palautetta antaa. Taito- ja taideaineet ovat järkiään sellaisia, että sytyttävän opettajan merkitys piilevien lahjojen esiin kaivamisessa on suuri.

Tuohon "olit saanut apua" -juttuun haluaisin tarttua. Usein on niin, että opettajat keskenään kuhisevat, miten joku oppilas kotona muka tekee hyviä raportteja, esitteitä, mainoksia yms. mutta koulussa on ihan tumpelo. Sitten nyökytellään tietävästi, että vanhemmat tekevät kotona lapsen puolesta.

Omien lasteni kanssa olen huomannut, että aluksi tosiaan monet kotona tehdyt työt olivat teknisesti parempia kuin heidän koulussa tekemänsä. Mutta ei se siitä johtunut, että olisin tehnyt heidän työnsä, minä OHJASIN niiden tekoa. Ja aikaa myöten joka jätkä on mennyt taidoissa ohitseni. Ei välttämättä olisi ikinä tapahtunut, jos olisivat jättäytyneet sen ohjauksen varaan, jota opettajalla oli antaa. (Edellä en puhu kuviksesta suoraan vaan tietokoneella tehtävästä grafiikasta).

Kuulostaa omakehuiselta, joo. Mutta sitä enemmän yritän pointiksi nostaa, miten tärkeää ohjaus ja palaute ovat kehittymisen kannalta. Ja miten valtava merkitys opettajilla on, jos vain haluavat sen ottaa (joskus palautteen antamattomuus voi olla resurssikysymys, aikaa ei ole kaikkeen, mutta useimmiten kysymys on oman työn liian kapeasta rajaamisesta ja tahdon puutteesta).

Kiva kuva!

Mm, kyllä minä tuon tavallaan olen jo pystynytkin päättämään. Mutta kokonaan toinen juttu on saada se päätös muuttumaan lihaksi kun kaikki koulussa opittu kuitenkin on niin vahvasti ollut elämää sävyttämässä. Mutta siihen tietysti pitää pyrkiä.

Sun äitis, kyllå ohjauksella ja palautteella on tosiaan kehittymisen kannalta suuri merkitys. Mutta ehkä kysymys on myös siitä mitä taitoja harjoitetaan. En muista, että soittotunneilla kävijöistä olisi ajateltu, että he "saavat apua" ja näin ollen heidän osaamisensa olisi vähempiarvoista kuin niiden jotka ovat pelkän kouluopetuksen varassa. Päinvastoin soittotunnit ja musiikkiopiston jäsenyys osoitti, että oppilas panosti harrastukseensa, mikä tulkittiin hyväksi asiaksi.

Piirtäminen/maalaaminen taitaa tosiaan olla eri asemassa muiden harrastusten kanssa!

Minullakin on vähän samanlaisia kokemuksia kuin Kirstillä.

Kun luokkakaverini harrastivat jotain liikuntalajia vapaa-ajallaan, se näkyi heidän liikuntanumerossaan (muistan, että liittyminen paikalliseen yleisurheiluseuraan kohotti liikunnan arvosanaa numerolla, koska opettaja piti sitä osoituksena yritätmisen halusta, vaikka oppilas ei olisi liikuntatunneilla mitenkään loistanutkaan).

Minä en liittynyt urheiluseuraan (vaikka liikuntanumeroni olisi kyllä kaivannut kohennusta) vaan piirsin kotonani ja näytin piirustuksiani opettajalle, mutta ei se mitään auttanut. Opettaja sanoi, että piirustusnumeroon vaikuttavat vain koulutunnilla tehdyt tehtävät.

Mistähän kummasta ero johtu? Asenteistako?

Olisiko ero siinä, että kukaan ei voi liikkua kotona toisen puolesta kotona, mutta toisen puolesta voi kyllä piirtää. Mutta ei tämä nyt mikään selvä ero ole, koska molemmissa tapauksissa oppilasta voidaan treenata kouluopetuksen ulkopuolella parempaan tulokseen, mikä sitten näkyy myös koulutunnella.

Jos joku pelaa hyvin pesäpalloa pelkän koulutunneilla saadun harjoituksen varassa ja toinen yhtä hyvin vaikka harrastaa sitä koulun lisäksi myös vapaa-ajallaan, niin kummalle kuuluu parempi numero?

Entä jos kyse on piirtäjistä? Kaksi oppilasta piirtää yhtä hyvin, mutta toinen piirtää vain koulussa ja toisen tiedetään käyttävän vapaa-aikaansakin piirtämiseen?

Annetaanko parempi arvosana sille piirtäjälle, joka yltää hyvään tulokseen vain koulutunneilla tapahtuneen harjoittelun varassa? Vaiko sille, joka piirtää yhtä hyvin, mutta osoittaa olevansa piirtämisestä kiinnostunut harjaannuttamalla taitojaan myös vapaa-ajallaan? Vai pitäisikö kotonaan piirtäneen saada huonompi numero, koska hän on harjoitellut enememmän, mutta päässyt "vain" samaan kuin pelkästään koulussa piirtänyt oppilaskaverinsa?

Onkohan täällä lukijoissa opettajia? Mitähän he tähän sanoisivat?

Hei Arja! Jännä että sinulla on ollut sitten jotensakin samanlainen tilanne kuin minulla. Urheilulla on kyllä Suomessa ollut ja varmaan edelleenkin on aivan erityisasema, minkään muun asian vuoksi en muista uutisia siirrellyn paikoiltaan, mutta urheilukilpailujen vuoksi näin on tehty ja tämä aikana kun uutislähetykset olivat vielä lähes pyhiä. Hassua, että jo urheiluseuraan liittyminen on riittänyt nostamaan numeron, mutta en tosiaan epäile tätä hetkeäkään. Uskon, että niin kutsuttu pärstäkerroin on kyllä monissa oppiaineissa edelleenkin aika relevantti juttu kun oppilaita arvostellaan.

Totem Tattoo style is the most popular tattoo tattoo picture style. Totem Tattoo Stainless Steel Tips has thousands of years, and Polynesia, Samoa, Maya, Native Americans, and Hawaii was the first to have a totem sign. Totem tattoos are used to represent a symbol of boys grow Tube Gripwith Needle into men. Totem now represented by people as their own personality, this style has evolved into abstract shapes representing different sense of design, see below some of the butterflies, Phoenix, Bird, Dragon and other patterns

Manufactures roll forming machines in variety of configurations, as well as decoilers and cutoff equipment. Units can be customized to requirements.
roll forming machines,
roll forming machine,
roll former,

Internet marketing services for small, medium and large businesses.
Internet marketing services,
Local SEO Services,
SEO Consulting Services..

Salvatore ferragamo outlet show great ferragamo shoes and accessories to you. You can buy them at low price when ferragamo sale promotion is on.

Distributor065 should not be allowed to Office 2010 have an account if they are not going to comply with the agreement. Although it is very different from the former UI, Office 2007 the new Ribbon interface does wonders for your productivity once you get used to it. All of your keyboard shortcuts are the same, so there are Microsoft Office 2010

3There are no secrets to success. It is the result of preparation, hard work, and learning from failure.