|
|
|||
|
08.05.2008 - 10:21
Kuulin juuri, että kässäristä, jonka lähetin kustantamoon aikoja sitten, tulee näillä näkymin kirja vuonna 2009. Työnimenä on ollut Pappia kyydissä ja olen tuhrannut (kirjoitin ensin turhannut) sen kanssa iät ja ajat.
Halusin kirjoittaa sarkastisen romaanin evankelisluterilaisesta kirkosta, naispappeuden vastustamisesta, naispappeudesta ja raamatullisesta perhe-elämästä. Voisi sanoa näin, että tehtävä oli haastava ja oikeastaan luulin jo, jälleen kerran tarttuneeni aiheeseen, joka on minulle liian vaikea. Sillä ihan totta. Ketä kiinnostaa evankelisluterilainen kirkko ja sen pappien ongelmat? Miten aiheesta voi kirjoittaa sillä tavalla että kustantaja uskoisi sen kaupallisiin mahdollisuuksiin. En oikeastaan tiedä miksi asia kiinnostaa minuakaan. Mutta se kiinnostaa ja sillä hyvä. Pistin alkuvuodesta kirjailijaminäni naftaliiniin, mutta nyt näyttää siltä, että minun pitää kaivaa se taas esiin ja tuulettaa hetki ja pistää hommiin. On tietenkin pettymys, kun kirja ilmestyy vasta ensi vuonna. Mutta toisaalta on ihanaa, kun ei tarvitse mennä kirjamessuille ensi syksynä.
|
Kirjoittaja
Totuus on tuolla ulkona
Arkisto
2009 2008 2007 2006 2005 1970 Sivut
Lisätietoja
laskuri
> Kiitos
SusuPetalille sivupohjasta
|
||
Hei Pappi, täytyisi varmaan kehittää itselle jokin visio kansista ja muista.
Joo Susu, arvasin että innostut kauheesti.
Se taitaa toi raamatullinen perhe-elämä lähestyä ajoittain sitä helvetillistä perhe-elämää, Muskeli-Netta;-)
Sinikka, loistavia valmiita kässäreitä löytyy kyllä oman kustantamonkin rattaisiin, ei hätää.
Tänään on luovuutta ilmassa kaiken byrokratian keskellä...kesäloma lähenee ja open luova periodi alkaa!
Sinikka, täytyy sitten hankkia sitä koulutusta, ei kai se niin vaikeaa ole, nyt kun muutenkin olen taas koulutusputkessa.
Sylvi, itse asiassa olisin päässyt tänäkin kesänä, mutta jätin väliin kun tuntuu että voiko tässä muiden kirjoittamista ohjata, kun omakin kirjoittaminen on koko ajan ihan kiikun kaakun
Englantilaisen Writing-lehden mukaan monet englantilaisista kirjailijoista ovat pappien lapsia. Lehden mukaan se johtuu siitä, että nämä ovat lapsuudestaan asti tutustuneet mitä moninaisimpiin ihmisiin eri yhteiskuntaluokista ja tottuneet pohtimaan asioita.
Englantilaisissa romaaneissa ja TV-sarjoissa on perinteisesti monenlaisia pappityyppejä, typeryksiä yhtä hyvin kuin fiksuja ihmsiä (vrt Jane Austenin romaanien papit). Meillä Suomessa taas tilanne on ollut erilainen.
Papinpoikana Aho kuvaa papinperhettä realistisesti.
Minna Canth kirjoitti todellisuudessa kenraalikuvernöörin perheestä, mutta koska sitä ei olisi voinut sanoa, perheestä tehtiin papinperhe. Samaa linjaa jatketaan. Papinperheestä tuli luvallinen pahisperhe romaaniin tai näytelmään.
Pappien ja uskonnon kuvaus on usein propagandista (Linna, Lindbergh), lahkolaista (Lander) ja harvoin tavanomaista suomalaista uskonnollisuutta kuvaavaa, mihin mahtuisi myös ongelmia tuomaan dramatiikkaa ja vastakohtia.
Onko suomalaisessa kirjallisuudessa ollenkaan esimerkiksi sivistyneitä, syvällisiä ja suvaitsevaisia pappityyppejä, jollaisia vilisee todellisuudessa? Onko sanavalmiita huumorimiehiä tai taiteellisia tyyppejä? Entä naispapit? Millaisiksi heidät oikein kuvataan kirjoissa?
Esität kiperiä kysymyksiä, Blogisisko. En ole tainnut kovin usein törmätä pappeihin kaunokirjallisuudessa ja silloin kun olen törmännyt, he ovat yleensä saaneet edustaa jotain kauheaa. Esimerkkinä suvaitsevasta, sivistyneestä ja syvällisestä pappityypistä taidan voida esitellä vain oman edellisen kirjani isä Heikin, joka tosin oli myös alkoholisti. Mutta näinhän saattaa olla todellisessakin elämässä.
Onneksi olkoon uuden kirjan vuoksi. Papit ja heidän elämänsä kiinnostavat siinä missä minkä tahansa ammattikunnan elämä. Niin ja ihmisiähän ne papitkin ovat inhimillisine tunteineen. Ei varmaan tarvitse sen kummempaa syytä kirjankaan kirjoittamiseen.
Onneksi kirjailijaminän voi tosiaankin ottaa naftaliinista esille ihan milloin vain. :)
Vastaavasti esimerkiksi taiteilijoiden ajatellaan olevan boheemeja tai alkoholisoituneita, mutta useimmat tuntemani taiteilijat ovat hyvin ahkeria ja elävät miltei askeettisen säännöllistä elämää. Inimilliset vahvuudet ja heikkoudet samoin luonne-erot taitavat olla jakaantuneita tasaisesti eri ammattikuntien välille..
Celia, en olekaan huomannut päivitysnihkeyttä. Muuten blogilista tuntuu menneen sekaisin. Niin, papitkin ovat ihmisiä, se on totta. Ehkä se välillä vähän unohtuu.
Blogisisko, minä luulen myös, vahvuudet ja heikkoudet ovat jakaantuneet, mutta saattaahan siinä pientä kasaantumista silti tapahtua.
roll forming machines,
roll forming machine,
roll former,