Itkosesta: minun tekisi näitä kirjallisia piirejä tarkkaillessa tuumata kuin Kiviojan Vikki aikoinaan Pohjantähdessä sanoi sosialismista:

"Jumalauta minä nautin tosta kirjallisuuskeskustelusta!"

Erityisesti jaetut rahaa sisältävät palkinnot saavat suurisydämiset ja humaanit kollegat nähtävästi aina liikeelle, Carpelan sai Mäkelän, Itkonen nyt ainakin "runoilija, kääntäjä ja jatko-opiskelija" Ville-Juhani Sutisen:

http://www.susirajoilla.blogs.fi/main


On se niin väärin!

Kirsti kuule, ystävyyshän on katsojan silmässä. Jaa se taitaakin olla kauneus. Missä pirussa se ystävyys sitten on? Korvassa?

Juha Itkonen sai ensimmäisellään Jäntin palkinnon ja nyt tällä toisella oikein Valtionpalkinnon. Ja molemmilla kerroilla oli Finlandia-ehdokas. Melkomoinen alku nuoren miehen kirjailijanuralle. Toivottavasti palkinto antaa pikaisesti tilaisuuden keskittyä seuraavaan kirjaan eikä pakota "pelkästään" Apu-lehden toimittamiseen. Vaikka kirjallisuuttahan sekin on.

Kirsti, kostoksi haasteesta näköjään laitoit tekstiin väärän osoitteen Hanhensulka-sivuille. Ja kiireesti tähän perään vakuutan, että en ole muuttunut viholliseksi, ystäviä ollaan ja pysytään. ettet vaan muuttaisi tuota sivupaneelin linkkiäkin väärään osoitteeseen;))

Minäkin pidän maanantaista. Maanantaiaamu on ehdottomasti parasta työaikaa. Silloin on levännyt pari päivää ja vielä ei ole viikon työt masentaneet fiilistä.

Sulka, nyt muistat väärin, tää Itkosen kakkosteos ei ollut finlandiaehdokas, vaikka hesri sitä ylistikin vuoden parhaaksi romaaniksi. Lehtitietojen mukaan JI meinaa keskittyä kolmannen romaanin kirjoittamiseen ja jättää toimittamisen toistaiseksi, näin ymmärsin.

Kirsti, munkin lempparipäivä oli maanantai.

Olen tänään miettinyt kadottamiani/menettämiäni ihmisiä. Vuosien mittaan heitä on kertynyt paljon. Tämän asian miettimiseni on poikkeuksellisen aktiivista, koska harkitsen muuttamista nykyisestä elintilastani jollekin toisella paikkakunnalle. Muuttovaiheessa myös ihmissuhteissa tapahtuu muutoksia, jos ei välittömästi niin ainakin pitkällä tähtäimellä. Lähellä asuneet tuttavuudet muuttuvat kaukana asuviksi ja joskus harvoin tietysi myös päinvastoin.

Jotkut menettämäni hmiset ovat kuolleet. Sille ei en olisi voinut mitään. He eivät tule takaisin, mikä joidenkin heistä kohdalla on erittäin upea asia. Kaikki kuolleet tuttavani eivät olleet mukavia ihmisiä, vaikka se nyt tietysti on ilkeästi sanottu.

Jotkut muuten vain kadonneet ovat sellaisia, joihin en halunnut enää pitää yhteyttä. Kun en aktiivisesti vastaillut, yhteydenpito on hiipunut pois. Tästä olen ollut yksinomaan tyytyväinen, vaikka se ilkeältä kalskahtaakin.

Osa elämästäni kadonneista on sellaisia, joihin minä halusin pitää yhteyttä, mutta he eivät pidä yhteyttä minuun. Heidän kohdallaan olen jäänyt ihmettelemään, mikä meni pieleen ja mistä on kyse. Luultavasti usein on kyse siitä, että heidän elämänsä on muuttunut enkä minä enää kuulu siihen muuttuneeseen elämään. Oma elämäni sen sijaan on pysynyt samana ja omasta näkökulmastani kadonneet edelleen kuuluisivat luontevasti elämääni.

Omituisin kategoria ovat varmaan ne ihmiset, joihin haluaisin pitää yhteyttä ja jotka haluaisivat pitää yhteyttä minuun, mutta emme kuitenkaan enää löydä toisiamme vaan katoamme toisiltamme. En tarkoita maantieteellistä yhteyttä vaan sitä, että jotakin mystistä on tullut välille. Ehkä se on ollut jokin pettymys, josta emme vain päässeet yli. Tai milloin mikäkin. Kanssakäyminen ei vain enää tunnukaan luonnolliselta vaan jokainen kohtaaminen on jotenkin teennäistä varpaillaan oloa. Vaikka kumpikin yrittää parhaansa ja haluaisi yhteydenpidon jatkuvan, silti yhteys on henkisesti poikki ja konkreettisestikin hiipuu vähitellen olemattomiin. Haikea olo jää silti jäljelle.

Sitten on vielä niitäkin, jotka käsittömättömästi pysyvät tutun oloisina ja kaikinpuolin olemassa olevina ihmissuhteina, vaikka tauko olisi pitkäkin. Ihan kuin olisi vast ikään nähty, vaikka totuus on ihan muuta. Siinäkin on jotakin mystistä. Miten se voi niin olla ja mennä - mutta niin vain joidenkin kohdalla on. Jotkut ihmiset eivät katoa, vaikka kaiken järjen mukaan niiden voisi olettaa katovan, koska useimmat muut niissä samoissa olosuhteissa taatusti katoaisivat. Niiden pysyväisihmisten olemassa olosta olen syvästi kiitollinen. Hekin varmaan joskus katoavat joskus minulta, mutta silloin kuin he vielä ovat olemassa, heidän olemassa olonsa on iso ilo.

Sorry, kun tuli pitkä jaaritus. Näin käy ihmiselle, jolla ei ole omaa blogia: jaarittaa epäkorrektisti toisten blogien palstatiloissa.

Hups, Karpalo, niinpä onkin. Kiitos korjauksesta. Vaikka olisi hyvin voinut olla ehdolla. Oikeaan paikkaan se Finlandia sitten lopulta meni. Mutta nämä palkinnot ovat henkilökohtaisia mielipiteitä kirjallisuudesta. Sen vuoksi tietokoneet eivät voi parammuusjärjestystä määrittää, ne vain toistaisivat ohjelmoijansa ajatuksia, ja herra paratkoon, tämä saattaisi olla kirjallisuuspiirien ylkopuolelta.

Hah, kiitos linkistä Etappisika. Tuostahan voisi suorastaan provosoitua, jos vielä olisi sillä tuulella että olisi provosoitavissa. no ehkä myöhemmin.

Sori Hanhensulka, mites se linkki nyt noin pyörähtikään.

Silja Orvokki ja Karpalo, olen vilpittömän hämmästynyt maanantain suuresta suosiosta.

Arja, ei mitään sori. Jaarittelisitpa vaan useamminkin täällä. Minä olen muuten ihmetellyt tuota samaa ilmiötä, miten joiden kin ihmisten kanssa voi pitkänkin tauon jälkeen jatkaa niin kuin ei mitään olisi tapahtunut. Ja toisten kanssa lyhytkin tauko voi muuttaa kaiken.

Varsinkin nuoruudesta on jäänyt mieleen ihmisiä jotka ovat kadonneet elämästäni mystisesti. Eivät koskaan kertoneet miksi katosivat, he vain katosivat.

Great website, I am enjoying it!! Will come back once again

luxury travel
low credit car loans