|
|
|||
|
19.05.2008 - 11:02
Olin perjantai-illalla puhumassa työstäni sellaisille ihmisille, joille exlibristen keräily on rakas harrastus. Ihmiset olivat tulleet Naantaliin ja aikoivat olla siellä sunnuntaihin asti. En ymmärrä mikä saa ihmisen lähtemään kotoaan viikonlopuksi siinä toivossa, että hän saa vaihdella paperilappusia toisten paperilappusista kiinnostuneiden kanssa. Yritin saada puheenjohtajalta tähän kysymykseen vastausta, mutta vielä ei asia kirkastunut.
Aina kun rantaudun kulttuurisesti valveutuneiden ihmisten pariin, minulta kysytään olenko sukua E.J. Ellilälle. Viime viikonloppunakin minulta kysyttiin tätä asiaa kahdesti, kahdessa eri paikassa. Olisi hieno sanoa, että olen sukua, se nostaisi heti arvoani muutamalla pykälällä. Mutta minun on pakko aina tunnustaa, että tätäkään etua minulla ei ole. Kerran tällaisessa tilanteessa sanoin että Tito Collianderille sen sijaan olen sukua, kelpaako se? Kuvittelin olevani vitsikäs. Mutta kysyjä kiinnostuikin heti. Hänestä oli valtavan merkittävää jos suvussani tosiaankin olisi tuollainen kuuluisa kirjailija. Se oli yksi elämäni noloimmista tilanteista, mutta en tiedä kumman puolesta nolostuin enemmän, itseni vai kyselijän, joka oli valmis kunnioittamaan minua sillä perusteella että jossain menneisyydessä jonkin Collianderin isovanhemman elämänpolku oli hiukan kyseenalaisella tavalla leikannut erään minun isovanhempani elämänpolkua. Minulla oli tilaisuudessa puoli tuntia aikaa kertoa työstäni. Päätin jo etukäteen, että noudatan samaa linjaa kuin täällä blogissa, siis valitan. Olen nimittäin huomannut, että kun olen asiallinen ja positiivinen, ihmiset haukottelevat, eivätkä reagoi. Joku toinen osaa varmasti olla asiallinen ja positiivinen sillä tavalla että ihmiset innostuvat, mutta minä saan ihmiset pysymään hereillä ainoastaan ruikuttamalla. Niinpä olin kasannut kerrottavaksi joukon kirjailijaelämäni viime aikaisia koettelemuksia ja niitähän riittää. Yleisön kanssa syntyi ihan kohtuullisen vilkas keskustelu, vaikka enhän minä tiedä saivatko he osuudestani silti mitään erityistä irti.
|
Kirjoittaja
Totuus on tuolla ulkona
Arkisto
2009 2008 2007 2006 2005 1970 Sivut
Lisätietoja
laskuri
> Kiitos
SusuPetalille sivupohjasta
|
||
Olen sitä mieltä, että tuo mitä sanot ruikuttamiseksi, on helppo kokea aitoutena ja suoruutena. Pitsakirjassa sitä vielä kummastelin. Nyt se on suurin viehätyksesi. Näin uskon monelle muullekin käyneen. Haastat ajattelemaan. Se on paljon se.
Käänteisesti ajatellen, ne jotka varvastelevat ja yrittävät olla kovastikin hienoja ja sivistyneen sieviste-leviä, ovat juuri niin hauskoja kuin Pokka pitää sarjan päähenkilö on Hyacinth Bucket (Patricia Routledge näyttelijänä aivan loistava).Pirun hauska sarja, jota seurasin silloin kun vielä oli televisio ja sieltä tuli jotain seurattavaa. Oikeassakin elämässä tapaa näitä Hyacint Bucket –tyyppejä, erityisesti juuri kult-tuuritilaisuuksissa. Hyacintin sisaretkin ovat vallan mainioita tyyppejä: Rose, Daisy ja Violet.
Tulipa vaan mieleen kulttuuritilaisuuksista ja kultturi-ihmisistä...
Hirlii, tuo sarja oli kyllä hauska. Minusta tuollaiset ihmiset ovat kyllä huomattavasti hauskempia televisiosarjoissa kuin oikeassa elämässä. Mutta varmaan jos säätäisin päätäni, löytäisin sen hauskuuden myös oikeassa elämässä.
Hän muistutti ilmielävää Hyacint Bucket´a. Joka kerta kun alkoi liikaa närästämään, yrtitin palauttaa tv-sarjan mieleeni. Tosin kerran hän kyllä loukkaantui kun hymyilin ihan väärässä kohtaa, mutta kyllä loivensi tilanteita keskenämme.
Nerokasta, sillä kansa rakastaa luusereita. Mitä surkeammin asiat ovat jollakin, sitä suositumpi hän on.
Sinun ongelmasi, Kirsti, on että asiat ovat sinulla liian hyvin.
Hyvä metodi hirlii.
Jaa, vai niin latimeri.
Hämmästelit sitä, miten jotkut saattavat lähteä kotoaan jopa viikonlopuksi vaihtaakseen paperilappuja joidenkin paperilapuista kiinnostuneiden kanssa!
Niin outoja ihmisiä todellakin on, jotka harrastavat henkilöhistoriaa, paikallishistoriaa kuin myös pienoistaidetta, sen lisäksi että ovat kirjojen ystäviä. Jostain kumman syystä he saattavat kokoontua yhteen keskustellakseen, saadakseen uusia ajatuksia (esim. kiinnostavien kirjailijavieraiden esityksistä), retkeilläkseen yhdessä kulttuurisesti mielenkiintoisiin kohteisiin, ja kuinka ollakaan! siinä sivussa myös vaihtaakseen keskenään historiallisesti tai taiteellisesti mielenkiintoisia paperilappusia.
Näitä tyyppejä ei ole pelkästään Suomessa, vaan harrastus on maailmanlaajuinen.
Kumma juttu, eikös vain?
roll forming machines,
roll forming machine,
roll former,