Minusta sinun on ehdottoman tiukasti ilmoitettava, että luonnon monimuotoisuuden nimissä takiaisiisi ei saa koskea. Voit nimetä tonttisi takiaisten suojelualueeksi ja pystyttää sinne pieniä kylttejä kertomaan aisasta.

No toi kylttihomma meni vähän överiksi, myönnän, mutta muuten olen tosissani. Sinulla on oikeus takiaisiisi ja takiaisillasi on oikeus elämään.

Minä sain pari kesää sitten naapureilta ison kasan multaa joka on tossa keskellä tonttia läjänä. mies on sitä mieltä, että se pitäisi poistaa, mutta minusta taas sitä ei pidä poistaa, koska siinä kasvaa niin mielenkiintoisia villejä kasveja, ja siihen voisi saada aika hienon oman pikku niityn, kun vain tietäisi miten niittyä hoidetaan. Googlesta löytyy varmaan ohjeet siihenkin. Jotku luulevat, että tonttini on laiskuuttani hoitamatta, mutta ei se niin ole, minulle luonnon villiys on arvo sinänsä, jopa omakotitalotontilla.

Olet oikeassa. Takiaisen kukka on kaunis. Siitä ei pääse mihinkään. Yksi kauneimpia kukkia mielestäni.
Ihmisen mieli muuttuu noiden mielenkiinnon kohteiden osalta. Ja hyvä niin. Säilyy tekemisen ja oppimisen ilo.

Karpalo, niittyä hoidetaan niin, että kukkien annetaan rauhassa kukkia ja siementää, sitten ne niitetään ja varret haravoidaan pois. Ideana on, että maa köyhtyy ja muuttuu siten sopivammaksi niittykasveille. Toinen hyvä keino on hankkia lammas.

Alastalo, hienoa että löytyy takiaisen puolustajia. Minä olen kyllä aikamoinen vellihousu kun en taida pystyä omia takiaisiani puollustamaan. Tai katsotaan nyt millaiseksi tunnelma talkoissa äityy.

Minäkin pidän takiaisista, varsinkin niiden kukat ovat kivoja. Kun harrastin aktiivisesti kuivakukka-asetelmien tekemistä, havittelin takiaisenkukkia tienvarsilta, mutta mies ei suostunut pysähtymään, ettei muu liikenne häiriintyisi. Sitä paitsi aina oli muka kiire, mökillekin.

Sitten kun sain oman tontin (entisen osoitteen), manasin takiaisia, jotka levisivät kaupungin puolelta meidän pensasaitaan. Olisivat pysyneet ojan toisella puolella, niin olisin voinut ihailla niitä täysin pyyteettömästi. ; D

Okei, täytyykin nyt sitten toimia noin sen "niittyni" kanssa. Vielä kun saisi aikaiseksi keräillä niittykasvien siemeniä ja levitellä niitä siihen. Lammas voisi olla naapureitten mielestä jo liikaa. :)

ns. Keltaisella talollani pyrin pihaympäristön pitämään vanhanaikaisena - kuten talon sisätilatkin. Niinpä humalatarhalle ureaa (miehet lorottavat suoraan kasvien juurille) ja minulta niille, siis humalille, hapanta naamaa, nurmelle EI keinolannoitteita. Näin toimien pihani kasvaa naveton takana takiaisia ja vadelmia, muualla on laihan maan kasvustoa: erilaisia maalaisneilikoita, päivänkakkaroita, kissankelloja ja kissankäpäliä jne.

Tällä päätalolla eli Sinisellä pidän puolet pihasta uudenaikaisena (samettinurmikkoa kallioilta kohti jokea, näkyy kauas ;)); toisen eli rantasaunan puoleisen pihan pidän vanhana. Vanhalla pihalla kasvaa hakamailta tuttua kasvistoa. Tärkeätä on tuo jo mainittu asia eli maa on pidettävä laihana, leikkausjäte on jätettävä, ainakin suurelta osin, maahan, jotta siemenet pääsevät varisemaan. Maan polttaminen, rei 'itys, koivuntuhkan levittäminen (saunan pesästä) maastoon, sammaleiden nujertaminen, hiekan heitto - siinä jotakin, jolla minä saan vuodesta toiseen nauttia luonnonmukaisesta kukkanurmesta, jossa voi kävellä paljain jaloin. Ampiaisten takia olen siirtänyt runsaat apilamaastot kaikkein kauimmas, näköetäisyydelle kyllä.

Ja vielä Karpalolle: Niittykukan siemeniä saa myös siemenkaupasta, ellet itse halua kerätä siemeniä.

Kirsti, panepa puutarhatontut ja/ tai jokin koristeellinen tuolinräjä takiaisviljelmäsi vartijoiksi. Sinun nokkeluuttasi ihaillaan, kukaan ei himoitse lempikukkiesi kimppuun; katselevat loistavaa asetelmaasi!
Sanoo nimimerkki "Olen minäkin asunut sekä rivarissa että kerrostalossa"

Liisan pihamaa on varmasti hurmaava. Puutarhatontut voisivat olla hieno idea, kunhan saisin voitettua puutarhatonttuihin kohdistuvan vastenmielisyyteni.

Louhi, takiaisenkukat voisivat tosiaan olla hienoja kuivakukka-asetelmissa, mutta minä en harrasta enää sellaisiakaan. Mikä siinä onkin, että mökille ja mökiltä pois on aina olevinaan niin kiire. Sille pitää kyllä tehdä jotain. Vähän zeniä pitäisi löytää jostain omaan asenteeseensa.

Kirsti, se on sinun plänttisi ja kasvatat siinä mitä tykkäät! Kovin paljoa ei tarvitse yllyttää, kun tulen ja kahlehdin itseni takiaisiin.

Oi Helmi, ihana tämä vastarintaliike takiaisten puolesta. Takiaiset joka tapauksessa nyt säästyivät. Rikkaruohot kitkettiin, läntille kärrättiin uutta multaa, mutta siis takiaiset saivat jäädä.

Hyvä kun sait pitää takiaisesi - vähän arvelen, että sen poikkileikkaamisen takana oli se, että takiaiset siementävät aika tarmokkaasti. Ja tarttuvat tosiaan koirien turkkeihin ja kasvavat iloisesti myös muitten kukkapenkeissä ikään kuin kutsumattomina vieraina. Mutta minustakin takiaisen kukat ovat harvinaisen komeita ja eivätkös ne ole kansalliskukan asemassakin Skotlannissa? Ei kun minähän puhunkin ohdakkeista. Perun viimeisen virkkeen. Mutta ovat takiaisetkin ainakin mielenkiintoisen näköisiä jos eivät sentään yhtä komeita kuin ohdakkeet.

Takiainen on kokonaisuutena niin upea. Se on jotenkin todella muinaisen oloinen kasvi ja sen lehdet ovat minusta tavattoman kauniit. Niiden vihreä värikin on minusta ihmeellinen.

Voishan ne katkaista ennen siementämistä, jos muistaisi? Vai pidätkö siemenistäkin?

Kyllä ne tosiaan voisi siinä vaiheessa katkaista, en minä nyt ehdoin tahdoin halua takkuja kaikkien pihan pitkäkarvaisten koirien turkkeihin.