|
|
|||
|
23.05.2008 - 07:37
Mobergin Maastamuuttajissa entinen kylähuora oli uskoontultuaan saanut neitsyytensä takaisin ja seilasi Amerikkaan puhtoisena ja uudestisyntyneenä. Minäkin haikailen aina joskus kirjallista neitsyyttäni. Ajatella jos olisin hankkinut itselleni jonkin kunnon työpaikan, ja tehnyt kirjoittamisesta itselleni harrastuksen. Itse asiassa se olisi ollut juuri sitä, mitä vanhempani aina ehdottivat. Ei siitä ole vielä kauaakaan kun äitini viimeksi päivitteli, miksi en ryhtynyt opettajaksi ja kirjoittanut harrastuksekseni. Niin, miksi en. Ehkä siksi, etten päässyt mihinkään oppilaitokseen edes pääsykokeisiin asti.
Jos nyt olisin kirjallinen neitsyt, tekisin niin kuin Karpalo omassa blogissaan suunnittelee. Julkaisisin muutaman harkitun novellin pienilevikkisissä kirjallisuuslehdissä ja vähän ennen kuolemaani kokoaisin ne yhteisniteeksi, mikäli siinä vaiheessa vielä kiinnostaisi. Mobergin kylähuoralla oli ongelmansa uskoontulon jälkeenkin. Matkakumppanit eivät ihan kokonaan unohtaneet hänen menneisyyttään ja aina välillä se vanha luonto pilkahti naisessa itsessäänkin esiin. Tähtään kuitenkin samanlaiseen uudistukseen. Unohdan, että olen koskaan puhunut naisten viihdekirjallisuuden puolesta ja toivon, että muutkin unohtavat sen. Lähinnä siksi, että viihdekirjallisuusrummutukseni on ollut selvästikin harhaanjohtavaa. Vaikka haluan viihdyttää, en selvästikään ole riittävän romanttinen vastatakseni romantiikkaodotuksiin. Voisin silti aina joskus päivittää Hömpän helmiä. Nyt se onkin ollut minun osaltani ihan hävyttömän huonolla hoidolla. Blogi ansaitsisi paremman emännän.
|
Kirjoittaja
Totuus on tuolla ulkona
Arkisto
2009 2008 2007 2006 2005 1970 Sivut
Lisätietoja
laskuri
> Kiitos
SusuPetalille sivupohjasta
|
||
Joo-o. Tuossa on vain se ongelma, että tarttisi tietää etukäteen, milloin kuolee.
Minusta on kuitenkin mukavaa, että olet julkaissut vähän muuallakin, niin että minulla on ollut ilo lukea sinun kirjojasi. :)
Oletkos muuten tulossa Tampereen suunnalle tässä kesän aikana? Terassitkin olisivat taas auki. :)
Tuosa ajattelussa on jotain, mikä ei vaan sovi minulle.
Ehkä en vaan suhtaudu kirjoittamiseen riittävällä vakavuudella.
Kallistun kyllä Wilhelmiinan terassillekin, että ei sen puoleen, nääs.
Kirstin tekstissä viitataan minuun ja puhunkin nyt vaan omasta puolestani.
Syyt siihen miksi julkaisisin mieluummin ilmaiseksi pienilevikkeisessä kirjallisuuslehdessä kuin kohtuullisesta korvauksesta vähän laajempilevikkeisessä Reginassa ovat ulkokirjallisia.
Haluan olla arvostettu ns. kirjallisissa piireissä. Haluan päteä kirjoittamisella. Haluan pönkittää itsetuntoani. Haluan savuttaa sen lukijankunnan joka lukee pienilevikkeisiä koska silloin koen onnistuneeni kirjoittajana ja saan siitä onnistumisesta tyydytystä. Koen olevani taiteilija ja haluan että novellia, jonka kirjoitan voidaan kutsua kaunokirjalliseksi taideteokseksi. Kirjoitan ensisijaisesti siksi että saisin kokea olevani rakastettu, mutta en halua rakkautta massoilta, vaan harvoilta ja valituilta, eli niiltä jotka ovat kiinnostuneet kaunokirjallisuudesta.
Arvostan ihan ehdottomasti kirjoittajia jotka kirjoittavat vaikkapa kolmiokirjalle. Se vaatii ihan oman ammattitaitonsa eikä kaikista todellakaan ole siihen. Osa niistäkin teksteistä on taatusti kaunokirjallisia taideteoksia, mutta miksi tunkeutua alueelle, jonka kokee vieraaksi, jonka lainalaisuuksia ei osaa, jonka kohderyhmää ei usko tuntevansa.
Kirsti nyt osaa kirjoittaa millaiselle kohderyhmälle vaan ja nythän niitä kolmiokirjanovelleja julkaistaan kirjana, joka on minusta hieno homma. Toivottavasti laajennat kirjoittamisharrastustasi niin että voin lukea novellisi joskus Lumoojasta tai Parnassosta, tai Säröstä. Vaikka enpä kyllä tiedä vaikka olisit näissä novelleja julkaissutkin.
Jos minä rupean julkaisemaan novellejani blogissani en todellakaan tee sitä laajalle lukijakunnalle. Mulla kun on 15 tilaajaa eikä näistä kaikki ihan varmasti jaksa lukea sitä novellia.
Vähälevikkeisessä kirjallisuuslehdessä saan ehkä 200-300 lukijaa maksimillaan. Suunnilleen saman verran kuin jos julkaisisin novellit kokoelmana. Miksi siis panttaisin hyvää tekstiä sitä epätodennäköisesti julkaistavaa kokoelmaa varten kun voin saavuttaa haluamani lukijakunnan lehtien välityksellä.
Ja sitten jos sattuu niin että novelleja on kokoelmaksi asti voin tarjota niitä kustantajalle tai tehdä pienen omakustanteen jos se tuntuu mukavammalta. Ja jos satun tätä ennen kuolemaan niin ei siinä iso vahinko pääse käymään.
Ainut harmi on se, etteivät tekstini päätyisi kirjastojen kokoelmiin, mutta mitäpä iloa niistä sielläkään olisi, vähälevikkeistä laatua kun olisivat. Kukaan ei niitä lukisi ja muutaman vuoden kuluttua joku onnekas löytäsi sen poistomyynnistä.
Niin että alan nyt vähän aktiivisemmin tarjota vähiä novellejani kirjallisuuslehtiin. Jos ne vaikka sitä kautta tavoittaisivat jonkun lukijan jossain.
Ehkä se käsitys minua vähän tökkii.
No, käsityksemme ovat erilaiset, ja niin pitää varmaan ollakin. Itse tykkään, että mahdollisimman moni lukee tekstejäni. Sen takia julkaisen blogissa.
Itselläni kaunokirjalliset ambitiot ovat tuottaa tekstejä, joita ihmiset haluavat lukea. Joita itse haluan kirjoittaa. Ehkä toisinpäin eli kirjoitan jutun ja julkaisen sen. pitävät ihmiset siitä sitten tai ei.
Minä vaan kuvittelen että jos lähetän novellin jota olen jyystänyt kaunokirjalliseksi taideteokseksi kolmiokirjalle, ne eivät ota koska niille hyvä teksti on ihan eri asia kuin minulle. Noin niinkuin karkeasti ottaen. Ja kuvittelen että se matsku mitä minä tuotan on sitä mitä pienilevikkeisissä lehdissä julkaistaan. Vaikka enhän tuota tiedä kun en ole vielä tätäkään "kirjallista uraa" saanut alkuun. Yksi novelli on vasta tyrkyllä, eikä julkaisupäätöstä ole tullut.
Sulla onkin itsetunnolla varustetun ihmisen suhtautumistapa kirjoittamiseen. Sinä kirjoitat mitä haluat kelpaa se sitten tai ei. Minä hion ja hion jotta saisin kirjoitettua tekstin joka varmasti kelpaa. (eikä se kuitenkaan kelpaa kaikille)
Se ero meillä kai lähinnä on, että sulla on ehkä terveempi suhtautuminen itseesi ja siihen mitä ulkopuoliset sinusta ajattelevat, kuin minulla.
Mitä sä muuten meinaat tehdä lähitulevaisuudessa? Meinaatko mennä "oikeisiin töihin"? Joku vihjasi että olet perustamassa kustantamoa, vai joko sinulla on sellainen ja missä muodossa kirjoittamisesi jatkuu, et sinä kai sitä ihan kokonaan voi lopettaa.
Karpalo, yritän ajatella niin ettei naisten viihdekirjallisuuden puolesta rummuttelu ole ryvettänyt minua. Mutta aina välillä minulle tulee "pelkotiloja" siitä, että ehkä tästä asiasta rummuttaminen jotenkin haittaa tulevissa hankkeissani. Ainakin epäilen, ettei siitä ole juuri hyötyä.
En ole menossa oikeisiin töihin ainakaan ihan lähiaikoina. Minulla on vetämässä joitakin kirjallisuuteen liittyviä projekteja, joiden rahoitus tosin on vielä vähän auki, mutta usko on luja. Kustantamon perustaminenkin on harkinnassa. Kirjoittamisen suhteen yritän saada valmiiksi ja ulos ainakin nuo keskeneräiset kässärit. En ole lopettamassa kirjoittamista, mutta haaveilen siitä, että voisin ikään kuin vaihtoehtona jatkuvalle apurahojen anomiselle tehdä nettisivuja, mutta tarvitsen siihen touhuun yhteistyökumppanin, jolla on tekniikkapuoli minua paremmin hallinnassa.
Susu, ehkä on niin, ettei ole olemassa mitään kaikille sopivaa oikeaa tapaa suhtautua kirjoittamiseen ja julkaisemiseen. Oma puuskahdukseni tässä postauksessa ehkä johtui siitä, että tuntuu kuin olisin jo ihan alunpitäen ajautunut omassa kirjoittamisessani hiukan sivuun varsinaisesta ydinalueestani. Ja on ollut tuskastuttavaa huomata, miten vaikea on myöhemmin päästä ydinalueelleen, kun ei alusta lähtien ole ollut riittävän tarkkana. Voi tietenkin olla, ettei sitä ydinaluetta minulla edes ole. Että se on vain jokin virvatuli, joka minua houkuttaa. Mutta on vaan olemassa jokin kaihertava tunne, etten ole osannut hommaa hoitaa kotiin niin tehokkaasti kuin olisin halunnut.
Saara, kannattaisko kallistua jollekin Turun suunnan terassillekin?
roll forming machines,
roll forming machine,
roll former,