|
|
|||
|
14.05.2006 - 07:46
Ullakkolaajennuksemme
loppukatselmus tosiaan lähestyy ja jossain vaiheessa heräsi kysymys
siitä kenellä on hallussaan alkuperäiset, rakennustarkastuksen
leimaamat rakennepiirustukset, niitä nimittäin tarvitaan kun herrat
valvojat saapuvat tarkastamaan onko ulakko laajentunut suunnitelmien
mukaisesti. Suunnittelija oli sitä mieltä, että piirustusten pitäisi
olla meillä. Me taas olimme sitä mieltä etteivät ne voi olla meillä,
koska olemme jokaista kuittiakin varjelleet kuin silmäterää. Jokainen
remonttiin liittyvä dokumentti on huolellisesti säilötty joko pahviseen
kansioon tai sitten kenkälaatikkoon ja kummastakaan osoitteesta ei
kyseisiä piirustuksia löytynyt. Joku on hukannut kallisarvoiset
piirustukset, mutta emme me. Varmuuden vuoksi kävin kuitenkin
tarkistamassa tallelokeron sisällön, että josko arvokkaat piirustukset
olisi noteerattu niin arvokkaiksi että ne olisi säilötty pankkiholviin
muiden korvaamattoman arvokkaiden dokumenttien joukkoon. Vaan eipä
piirustuksia pankkiholveista löytynyt.
No. Eilen oli sitten ne talkoot ja oli mahdollisuus heitellä omasta kellarista ylimääräisiä romuja roskalavalle, joten minähän kävin työhön ja kannoin aika monta jätesäkillistä remontin jäljiltä jäänyttä rojua kaatopaikkakuormaan. Siinä mylläkässä oli lentää lavalle myöskin tuhruinen muovipussi jonne oli sullottu jotain papereita. Kuinka sitten tulikin mieleen tarkistaa olisivatko paperit mahdollisesti jotenkin tärkeitä. Ne olivat selvästikin kärsineet paljon. Niissä oli keltaisia läiskiä ja ne olivat muutenkin hyvin likaisia. Huomioni kiinnittyi papereissa oleviin leimoihin. Leimassa luki "Rakennusvalvonta". Sitten oli päivämäärä ja allekirjoitus. Muisti palautui pätkittäin. Rakennepiirustukset olivat remonttimiehillä käytössä, koska niiden mukaanhan tämä meidän ullakkomme rakennettiin. Piirustuksilla oli tapana pyöriä lattialla sahapurujen sun muiden jätteiden joukossa ja dementoitunut kissamme, nyt jo edesmennyt Lohtu kävi pissimässä niiden päälle, mistä rakennusmiehet olivat hiukan käärmeissään ja tietysti mekin, mutta minkäs teit. Kun rakennusmiehet lähtivät, kissanpissaiset paperit lojuivat lattialla rakennusjätteiden joukossa. Meille jäi siivoamisen ja remontin viimeistelyn ilo. Missään vaiheessa meille ei ilmeisesti tullut mieleen että kyseiset paperit olisivat siinä mielessä merkittävät, että niitä tarvittaisiin myöhemminkin. Rakentamiseen liittyvä byrokratia ei ole oikein hanskassa. Joten ilmeisesti me olemme ajatelleet, että piirustukset olivat tehneet tehtävänsä siinä vaiheessa kun pytinki valmistui. Oli hiukan noloa ilmoittaa suunnittelijalle että nyt ne piirustukset löytyivät. Ei, eivät ne olleet pankkiholvissa. Ne olivat kellarissa muovipussissa ja ne ovat ryppyisiä ja likaisia, mutta juu, kyllä niissä on leimat näkyvissä, niin rakennusvalvonta kuin kissammekin on ne hyväksynyt. Ja kuvistakin saa vielä selvän, niin että tervetuloa hakemaan. *** Lisäys klo 22.20 Vaihdoin sivupohjaa siinä toivossa että uusi virkeä väritys hiukan hämäisi ja saisi tälle sivulle eksyneet kuvittelemaan että täältä löytyisi jotain muutakin substanssia. Mutta substanssi on mennyt nukkumaan, ei täällä ole muita kuin minä.
|
Kirjoittaja
Totuus on tuolla ulkona
Arkisto
2009 2008 2007 2006 2005 1970 Sivut
Lisätietoja
laskuri
> Kiitos
SusuPetalille sivupohjasta
|
||
Pitikin kehua klinikkasi uutta vihreyttä, kun en oikein pitänyt siitä ruutupaperista. Tekstisi näkyy pitkänä ja kapeana kuin valtion leipä.
Terv. Anita
- Ja nyt jännätään, h y v ä k s i i k ö blogin omistaja tämän -
Etappisika, levätköön hyväksyntäni jokaisen kommentaattorin yllä kuni keväinen aurinkoinen.
Meillä on ens viikonloppuna talkoot. Rasittaa kun pitäisi asukastoimikunnan pj:nä tehdä jotain asian hyväksi, mutta kun kaikki voimat tuntuu menevän omissa kriiseissä.
Niin lohdullinen ja elämänläheinen.
Internet Advertising
Gap year Africa