Miksi siitä puhumisen pitäisi kuulostaa kornilta? Luulen, että kirjailijan suosikki omien teostensa joukossa saattaa olla usein sellainen, jota ei ehkä hänen "pääteoksekseen" mainittaisi. Ehkä se on sitä hänelle itselleen tai teokseen liittyy jokin syvästi henkilökohtainen juttu.

Tuota samaa minäkin tulin tänne kertomaan kuin Tuima, ettei yleisön mielestä tärkein teos ole kirjailijan mielestä se hänen tärkeimpänsä. Aina eivät myöskään yleisö eivätkä kriitikot osaa arvostaa kirjailijalle tärkeää teosta.

Mitä taas tulee niihin takaisin palautettuihin käsikirjoituksiin, niin ne todennäköisesti tarvitsevat vielä kypsyttelyä. Jotkut teokset vain vaativat enemmän kypsyttelyä kuin toiset. Eikä sinua voi moittia sitkeyden puutteesta, koska et ole tuikannut tuleen käsikirjoituksiasi. Joskus tosiaankin voi tulla sekin aika, jolloin ryhdyt taas muokkaamaan tekstejäsi.

Meditoiminen on hyvästä. Ajatukset selkenevät. Minkä tahansa vaihtoehdon valitsetkin, valitse se, joka tuntuu sinusta hyvältä.

Tuima, minusta siinä vakavuudessa, jolla Kirjoista ja Kirjallisuudesta puhutaan erilaisissa kirjallisuushistorioissa ja seminaareissa yms yms on jotain kornia. Mutta varmasti, jos eläisi enemmän sellaisessa maailmassa, korniuteen tottuisi eikä siihen enää kiinnittäisi huomiota. Mutta kannattaako itseään totuttaa sellaiseen mitä pitää kornina? Siinä on puolensa ja puolensa.

Celia, näin varmaan voi olla, ettei kirjailijan tärkeä ole sama kuin kriitikoiden tai yleisön tärkeä, mutta onko se yleistä että kirjailija itse kokee ettei ole kirjoittanut itselleen tärkeitä teoksia, vaan ne ovat jääneet kaappiin? Minulla ongelmana on juuri tämä tunne, etten ole saanut valmiiksi ja julki itselleni tärkeimpiä käsikirjoituksia. Sehän voi olla pelkkä harhaluulokin tietysti :-)

Kirsti, todella mielenkiintoinen kirjoitus! Kai se tekstin tärkeyden tunne tulee siitä, että kokee saaneensa sanottua jonkin oleellisen asian tekstissään. Lukijalle se ei aina avaudu juuri samoin.

Tekee oikein hyvää olla tekemisissä ihmisten kanssa, joille kirjallisuus on vain yksi ajanviete muiden joukossa tai jotka eivät ehkä lue ollenkaan. Silloin huomaa, ettei kirjallisuus välttämättä olekaan maailman juhlava napa. Ainakin minut se pitää jossain määrin järjissäni.

Monia ajatuksia herättävä kirjoitus.

Onko kirjailija luuseri vai kustantaja? Onko kirjailijan menestyäkseen tehtävä myönnytyksiä, jotka harmittavat myöhemmin? Entäs he, joista Kirstin esimerkki kertoi: jotka eivät 'tottele' kustantajaa? Tai tekevät toisin? Ovatko he luusereita vai menestyjiä? Kuka tai mikä määrittelee kirjan/kirjailijan menestyjäksi?

Sitä en aivan ymmärtänyt, mitä Kirsti tarkoitat tuolla kirjallisuus kornilla. Kirjallisia piirileikkejä vai 'itsensä' myymistä sille sosiaaliselle kuviokellunnalle?

Leena, kaipa minäkin koen että olen kirjoissani saanut sanottua jotain itselleni oleellista. Silti koen, että se oleellisin on jäänyt sanomatta, tai siis julkaisematta ja se vähän kaihertaa. Suuri suosio tosiaan myös aiheuttaa kirjailijan pollalle haasteita. Olen itse ajatellut, etten ehkä olisi kestänyt, jos minusta olisi yhtäkkiä tullut kauhean suosittu tai muuten tärkeänä pidetty kirjailija. Tiedän eräitä, jotka ovat hyytyneet ensimmäisen kirjan saamaan suureen menestykseen, ja minulla olisi varmasti käynyt samoin. On tosiaan terveellistä joskus olla tekemisissä sellaisten kanssa, jotka eivät välitä lukemisesta lainkaan.

hirlii, on siinä ainakin se vaara piilemässä, että kirjailija joutuu tekemään myönnytyksiä, joita myöhemmin katuu. Joskus kustantamoissa ohjaillaan kirjailijaa aika paljonkin. Joskus ohjailu voi olla hyväksi, joskus ei. Kornilla tarkoitan sitä, että joskus kirjallisuus nähdään elämää suurempana asiana. Ja kirjailijat mieltävät oman työnsä valtavan tärkeäksi. Kaipa siitä tulee tärkeä olo kun kirjoja myydään paljon ja/tai ne saavat paljon huomiota. Mutta kuinka tärkeää se sitten oikeastaan on. Minunkin mielestäni kirjat ovat tärkeitä, monestakin syystä, mutta siis miten tärkeitä ne ovat. Ja miten tärkeä on pistää kirjoja ja kirjailijoita rankijärjestykseen ja nostaa ja tipautella kirjoja pois kansakunnan kaapin päälle ja haaveilla paikasta siellä kaapin päällä. Jotain suhteellisuuden tajua ehkä saisi olla ja tarkoitan itseäni myös.

Kirsti, minusta nuo pohdinnnat suhteellisuudentajusta ovat todella tärkeitä elämässä ja aivan erityisesti taiteessa. Maailmassa voi tehdä niin monenlaisia asioita. Sinullakin tuntuu olevan valtavasti lahjakkuutta. Ehkä kirjailijan ammatti ei ole se ainoa, jota haluat tämän elämän aikana harjoittaa? Arvojen pohdinta auttaa joskus myös löytämään jotain todella tärkeää (tai näkemään vnhaa tuttua uudessa valossa), mitä haluaa sitten töittensä kautta innolla toisten kanssa jakaa.

Anne joo, suhteellisuudentaju on elämässä tärkeä juttu. Niin, kirjailijan ammatin rinnalle on noussut haaveita muusta tekemisestä, lähinnä ehkä kuvittamiseen liittyen. Vaikea vain tietää, onko se pakoa tukalasta tilanteesta kirjoittamisessa, vai ikkuna joka on avattu sen vuoksi, että siitä voisi puikkia pihalle kun ovi on pistetty ulkopuolelta säppiin;-)

Tavattoman terve suhde elämään. Se, että todellinen omanarvontunto ei perustu pelkästään ulkoisiin saavutuksiin tai ulkoiseen menestykseen (siinä voi mennä pissi äkkiä hattuun - siinäkin).

On jonkun verran tuntumaa tuosta kuinka kirjoittajaa (ja itse tuotettakin) ohjaillaan tuotantosysteemien/tuottajien/toimittajien taholta ja siinä sitä joutuu tekijä-parka miettimään ja tekemään valintansa.

Se miksi kirjailijoita eriyisesti rankataan ja mitä hyvää/huonoa siitä seuraa, on sellainen isohko kysymys johon ei varmasti ole yhtä vastausta.

Lukijoita nämä listaamiset kyllä toisinaan aliarvioivat - aika rankasti.

Kiiperi, mikä muuten onn pääteoksesi?

Prospero, älä naurata;-)

Rohkeutesi vaihtoehtojen puutetta? Minun "rohkeuteni" (silloin kun sitä esiintyy, harvoin) pohjaa siihen, että en ole ajatellut asioita kunnolla - tehnyt vain. Eli minun rohkeuteni on jollain tapaa ajattelemattomuutta. Onko sillä väliä? Pääasia, että tekee jotain, eikä jätä tekemättä. Ainahan on kuitenkin myös se vaihtoehto, ettei tee mitään ja minkä tahansa tekeminen on kuitenkin tekemistä - yleensä sellaisenaankin jo rohkeampaa kuin vain olla ja maata.

unikertomus. löytyy linkistä.

Olet oikeassa Rooibos, tärkeintä tosiaan, että tekee jotain. Ja vaikkei aina tekisi niin tyylipuhtaaksikaan, niin tärkeä kuitenkin yrittää.

Jaaha, käydäänpäs vilasemassa, hirlii:-)

Manufactures roll forming machines in variety of configurations, as well as decoilers and cutoff equipment. Units can be customized to requirements.
roll forming machines,
roll forming machine,
roll former,

Manufactures roll forming machines in variety of configurations, as well as decoilers and cutoff equipment. Units can be customized to requirements
roll forming machines,
roll forming machine,
roll former,

Distributor065 should not be allowed to Office 2010 have an account if they are not going to comply with the agreement. Although it is very different from the former UI, Office 2007 the new Ribbon interface does wonders for your productivity once you get used to it. All of your keyboard shortcuts are the same, so there are Microsoft Office 2010

Pitäisi ehkä ajatella, etteivät ne ole valmistuneet vielä.