Älähän nyt. Ironia mikään sairaus ole vaan mielestäni tavoiteltava ja laajalti puuttuva tyylilaji.
Tietosanakirja-Osakeyhtiön Sivistyssanakirja vuodelta 1924 selittää ilmiön oivasti:
"Ironia: alkuperäisesti sellainen puhetapa, jonka muodossa puhuja näennäisesti esittää ajattelevansa toisin, kuin miten hän itse teossa ajattelee; kuitenkin tulee tämän näennäisyyden ja todellisuuden vastakohdan ainakin älykkäälle kuulijalle ilmetä; yleensä se koomillisuuden laji, jota noudattaen teeskennellyn vakavasti lausutaan päinvastaista, kuin mitä todenteolla ajatellaan".

Oikein hyvää ironiaa kaipaa näinä umpitosikkojen aikoina vilpittömin mielin.

"Ironia on hyvä lääke sairauksiin, kunnes kuollaan", totesi Pentti Holappa joskus jossain. Niin että ilman ironiaa: ironisuus ei liene hyvä elämänasenne, mutta nautittavaa kirjallisuutta sillä tyylillä saa aikaan. Jos osaa, ja sinä tunnut sen tyylin osaavan erinomaisesti. Mutta osaat muutakin, eikä ole lainkaan välttämätöntä rajautua johonkin tyyliin tai lajiin.

Mitä? Eikö voi olla onnellinen ja kirjoittaa tyylipuhtaita kirjoja!!! Ei ihme, ettei minusta tullut koskaan kirjailijaa.

Ei sarkasmi punge kirjoista elämään.
Elämästä kirjoittamiseen se saattaa siirtyä. Silloin sitä kutsutaan terapiakirjoittamiseksi.
Onko se tyylipuhtautta?

Tein pohdinnoistasi etusivun jutun blogiini.

Susu, varmaan joku voi, mutta saattaa olla, että minä en voi. Kiitos huomiosta!

Heh Taru, aika hauska, että Holappa sanoo sitten melkein päinvastoin kuin Rilke. Johonkin tiettyyn tyyliin rajautuminen olisi mielestäni siinä mielessä perusteltua, että sitten sitä tiettyä lajia tulisi harjoitettua perusteellisesti ja voisi tulla siinä taitavammaksi, kuin jos häärii siellä täällä.


Rocky, löytämäsi hauska pätkä mainitsee juuri tuon yhden ironiaan liittyvän ongelman, nimittäin että se vaatii lukijaltakin niin paljon. Ironia menee hukkaan, jos lukija ei ole samalla aaltopituudella. Kirjailijan ammattitaitoa varmaan olisi mallata oma ironiansa sellaiselle tasolle, että tulisi mahdollisimman laajalti ymmärretyksi oikein. Minusta tuntuu, että itselläni olisi tässä kyllä säätämistä.

Jos haluat, että lukijat rakastavat kirjojasi, älä kirjoita ironisesta ja sarkastisesti, vaan ns. sydänverelläsi. Jos haluat että, kirjallisuuseliitti arvostaa kirjosasi, kirjoita ironisesti ja sarkastisesti.

Muuten. sorretuilla ihmisryhmillä ja kansoilla on hyvä ironiantaju, esim. Viron runous neuvostovallan aikana.

Minun mielestäni itseironia on varsin viehättävä tyylilaji.

Ironia, oijoi, oijoi...

Sarkasmi voi olla joskus vähän ikävä tapa, siitä yritän yleisesti ottaen hankkiutua eroon. Ironia sen sijaan... no, riippuu tilanteesta... usein ironinen näkemys on ihan terveellistä ratkaisemattoman ristiriidan tunnistamista, tunnustamista ja näkyväksi tekemistä.

Lukijana sanoisin, että ironia ja sarkasmi sopii joihinkin teoksiin ja toisiin sitten ei. Kirjan sisältö ja näkökulma kai sen määrää. Itseironiasta ajattelen samansuuntaisiesti kuin AnitaK - mutta vaikea laji se on.

Kuinka yhtä olet teostesi kanssa? Jos kirjoitat sarkastisesti, oletko silloin vääjäämättä sarkastinen yksityiselämässäsi? Jos olet hauska kirjoissasi, oletko hauska ja humoristinen myös luonnossa, työsi ulkopuolella?

Asioista tietämättömänä voisin kysyä, että eikö kirjailijuus kuitenkin ole myös työtä? Ja jos on, niin eikö työn ja yksityiselämän jotenkin voisi erottaa?

Ja vielä: millaisen kirjoitustyylin koet itsellesi "oikeimmaksi"?

Niinpä, Anita. Minä kyllä haluaisin, että lukijat rakastaisivat kirjojani, varsinkin kun ironiani ja sarkasmini on kirjoitettu sydänverellä... Tuo sorrettujen kansojen hyvä ironiantaju on kyllä kiinnostava juttu, mikäli se tosiaan pitää paikkansa.

Sinullapa on lohdullinen näkemys ironiasta Jukka. Olikohan Rilke ihan väärässä?

Tuima, koen vähän niin että tämä ironinen puoli on vienyt minua, koska sillä tavalla kirjoitettuja olen saanut paremmin julki kuin niitä muita. Muiden kirjojen haara on jotenkin kuoleentunut, niin sen koen. Ja osa minusta kokee sen menetyksenä. En usko, että kirjojen maailma vääjäämättä siirtyy yksityiselämän puolelle, mutta on se mielestäni mahdollista. Jostain syystä en kyllä silti osaa kuvitella, että kirjojen mahdollinen hauskuus näkyisi elämässäni. Ehkä on niin monta esimerkkiä humoristeista, jotka ovat varsin synkkämielisiä tapauksia tekstiensä ulkopuolella.

Kahta en koskaan todella tajua, ironiaa ja sarkasmia. Olisko kysymys silityksestä ja syövästä.

Minun mielest'ni peruskysymys ei ole mihin suuntaan suunnittelet kirjojesi kehittyv;n, vaan mihin suuntaan haluat itsesi kehittyv'n. Kirjat syntyv't siin' sviussa, jos syntyv't.

Sori, noi skandit. Olen koulussa.

Olen lukenut useita juutalaisvainosta kertovia teoksia, jotka ovat kirjoittaneet itse nämä kauhun tapahtumat kokeneet henkilöt. Rankojen ja vakavien elämänvaiheiden kestämisessä on auttanut nimenomaan ironia ja sarkasmi. Tämä paistaa myös monesta kirjasta läpi (mm. Martin Grayn Kaikkien rakkaitteni puolesta). Kirjassa kuitenkin hieman selitetään tätä ajattelutapaa ja se on ihan ymmärrettävää, ettei noita kammottavia tapahtumia ikään kuin väheksytä. Itse uskon, että ironia ja sellainen mustahuumori varmasti voivat joillakin henkilöillä toimia selviytymiskeinona ja suojamuurina.

Pidän itse ironisesta ja sarkastisesta otteesta joissakin kirjoissa. On kuitenkin kirjoja, joihin se ei sovi. Tai sanotaanko niin, että en haluaisi lukea pelkästään sellaisia kirjoja, sillä nämä (sarkasmi ja ironia) monesti saavat aikaiseksi sen, että kirjan vakavampi puoli saattaa vesittyä.

Itse ajattelen niinkin tiukasti, että hyvä ja ammattitaitoinen kirjoittaja ei ole sama asia kuin tekstinsä. Itse asiassa minua joskus jopa ärsyttää lukea haastatteluja tai kirja-arvosteluja, joissa minusta ryhdytään liiaksi pohdiskelemaan kirjailijan omaa persoonaa tekstin kautta.

Jos kyseessä on fiktiivinen romaani - eikä siis elämäkerta -, niin tuskin siinä on kyseessä kirjailijan oma persoona ja tarina. Totta kai kirjassa varmasti on jotain ”lainattua” omasta sekä toistenkin elämästä kenties (ja kertoohan aihevalintakin jotain), mutta minusta se ei ole riittävä aines kirjailijan persoonan sorkkimiseksi.

Mitenköhän tämä liittyi aiheeseen? En tiedä.

Silitys ja syöpä? Mikä ettei.

Ruu, niin toi muakin juuri arveluttaa, kun tosiaan itsekin epäilen kirjojen kehityksen olevan kytköksissä omaan kehitykseeni.

Liittyihän tuo täysin aiheeseen, Elegia. Kirjailijan ja tekstinsä välinen suhde on kyllä kiinnostava. Itsekin vastustan ajatusta, että kirjailija olisi jotenkin yksi yhteen tekstinsä kanssa. Mutta itsensä kautta ja kokemustensa läpi jokainen kuitenkin kirjoittaa. Kirjoittaessa ei voi kokonaan irrota itsestään. Jotain itsestään kirjailija aina siirtää teoksiinsa. Vähintään maailmankuvaansa ja ihmiskuvaansa, tiedostaen tai tietämättään.

Ehkä ironia ja sarkasmi ovat hyviä asioita, mutta niiden vaarat pitää tiedostaa. Ironia ja sarkasmi on hyviä mausteenomaisesti käytettyinä, mutta jos niistä tulee ihmiselle pysyvä tapa reagoida, silloin on kysymys Rilken mainitsemasta sairaudesta.

Mutta voiko olla: sairaalloinen tosikko? sairaalloinen vakavikko? Voiko samalla tavalla sairastua totisuuteen kuin ironisuuteen? Eikö tosikko ole jossain tilanteessa aika vitsikäskin hahmo?

Mutta voidaan sanoa ja sanotaankin joskus: onpa sairas huumorintaju. Ironiahan on sillätavalla ikävä huumorinlaji, että se perustuu piikittelyyn ja pilkkaan, ilkeyteen siis suomeksi. Ja ilkeys kyllä myrkyttää mielen pikkuhiljaa, jos sitä viljelee säännöllisesti.

Huumorista olen sitä mieltä, että sitä tarvitaan kyllä. Se antaa oikeanlaisina annoksina voimia ja voimaannuttaa.Huumoria kun on monenlaista lajia - sitäkin.

Jossain vaiheessa vedin yliannoksen sarkasmia (netistä, keskustelupalstalta). Se on niin mustaa ja masentavaa luettavaa. Sarkasmista paistaa usein läpi sarkastisen tyypin oma epätoivo, joka vetää älykkäällä ilkeilyllä sitten lukijatkin mukanaan syvälle masennuksen suohon. Sarkastinen ihminen on aina älykäs, mutta aina onneton, väittäisin. Joskus sitä ei vaan jaksa ihmisiä, joilla on niin huono olo, että pitää vittuilla oma huono olo ulos.

Mun mielestä sä et ole sarkastinen, Kirsti. Tai sitten mä en ole lukenut sun sarkastisia kirjoja:) Mitkä ne onkaan??
Ironia on eri asia. Ironia on ok. Se on hauskaa. Se on positiivista keljuilua, jos niin voi sanoa.
Ironian ja sarkasmin eron määrittää usein kuulija/lukija. Kirjoittaja saattaa tarkoittaa tekstin yhdellä tapaa luettavaksi, mutta lukija lukee sen omasta näkövnkkelistään.
Vaikeita lajeja.

Mutta jos pitää valita niin mieluummin positiivisuus kuin negatiivisuus. Negatiivisuus vetää vaan alaspäin, positiivisuudella sen sijaan on mahdollisuus viedä ylöspäin. Sarkastisen mielstä positiivisuus on helveksittavaa ja naivia eivätkä sitä harrasta kuin tyhmät. Se taas osoittaa arvot: että äly on tärkeämpää kuin esim. empatia tai sympatia.

No, eksyin asiasta.

Kierkegaardin mukaan ironia on esteettisen ja eettisen rajapinnassa elävän ihmisen reaktiotapa, jossa nämä kaksi hahmottamisen tapaa ovat jännitteessä keskenään. Eikö ole kivaa: me ironikot emme ole aivan pohjalla?

Hienompaa (mutta tietenkin rankempaa) olisi tietenkin olla humoristi ja operoida tuolla tuolla korkealla eettisen ja uskonnollisen välimaastossa.

Hirlii, aivan varmasti voi, ja tiedänkin eräitä joille niin on käynyt, tai jotka ainakin näyttää käyneen niin. Janssonin näkymättömässä lapsessa oli aika hyvä kuvaus siitä, mitä ironia voi saada aikaiseksi.

Ruu, tuo on totta, keskustelupalstoilla sarkasmi kukki. No joo, en ehkä ole ihan läpisarkastinen koskaan, mutta esim. viimeisin kirjani oli joiltakin osin mielestäni aika sarkastinen. Itse en pidä ironiaakaan ihan niin vaarattomana kuin sinä. Viittaan jälleen Janssonin Näkymättömään lapseen. Ja samaa mieltä tuosta sarkasmin ja ironiakin suhteesta ihmisen arvoihin. Mikä on tärkeämpää, äly vai empatia?

Ai niinkö se Kierkegaard ajattelee, Jukka? Kierkagaargin hahmottelema tasorakennelma on kyllä kiinnostava ja olen miettinyt että onko siinä perää. Joskus tuntuu, että on. Olen kyllä Kierkegaardin kanssa samaa mieltä, ironia ei ole ehkä aivan pohjamutaa, mutta ei kovin korkealla tasolla kuitenkaan. Pitäisiköhän tietoisesti ottaa tavoitteeksi ponkaiseminen sinne eettisen ja uskonnollisen välimaastoon, se olisi jotain:-)

Ironia on tärkeä aihe, joka on ollut kauan sydämelläni, mutta ei ole vieläkään jäsentynyt ja siksi tämäkin kommentti tulee aika myöhään.

Minua epäilytti kirjallisuusopintojeni jossain vaiheessa, että kaikki mitä en jonkun sanomana tai kirjoittamana ymmärtänyt, oli ironista esitystä. Ironiaa tarjottiin selitykseksi, kun ei välttämättä oltu asioita pitkällekään ajateltu. Hienostuneisuus ja älyllisyys oli (ja on) usein kaukana.

Tuota Rilken sanomusta en tuntenut, mutta jotain siinä on. Olen kyllä tullut siihen tulokseen, että ironia tulee välineistöön elämänkokemuksen myöta. Samainen kokemus voi viedä myös myös satiirikoksi, kuten minunkin kohdalla on tainnut käydä.

Hmm.. missasin nyt jotain. En ole lukenut Näkymätöntä lasta.

Siis lapsille ei saa koskaan olla ironinen eikä sarkastinen. Ei lapsi tajua niitä. Ne aiheuttavat pelkästään traumoja.

En tajua tuota Kierkegaarden ajattelua. Pitäisi saada syventävä selitys:) En ymmärrä miten esteettisen ja eettisen rajapintajännitys tuottaa ironikon? Kuulostaa vain mukavalta selitykseltä, jos sattuu olemaan ironikko:)

Ruu, Kierkegaard ajattelee, että ihminen elää elämäänsä erilaisilla tasoilla. Esteettinen taso on alhaisin ja monet jäävät sille. Jotkut pystyvät nousemaan korkeammalle, eettiselle tasolle. Uskonnollinen taso on K:n ajattelussa korkein. Elämä kullakin tasolla on sitten vähän erilaista. Ihmisen pitäisi luonnollisesti pyrkiä elämässä nousemaan esteettiseltä tasolta uskonnolliselle. Minäkään en kyllä ole K:n ajattelun varsinainen tuntija, olen lukenut vain jonkin populaarin yleisesityksen.

Sylvi, olet varmaan oikeassa, ironia tulee ajankohtaiseksi kun elämänkokemusta kertyy.

Hyvin selitetty. Kiitos. Vähän valkenee jo.
Kolmeko niitä tasoja vain on? Luulisi, että hän olisi keksinyt välitasoja. Ja entäs esteettisen alapuolella? Siellä vasta luulisi olevan yhtä ja toista:) Varmaan pitäisi tutustua syvällisesti K:n ajattelumalliin eikä vain raapaista pintaa.

Ruu, luulen K:n sisällyttäneen esteettiseen tasoonsa kaikenlaista, mitä ei välttämättä esteettiseksi mieltäisi. Kai kaikenlainen nautinnonhalukin on tietyllä tavalla estetiikkaa.

Ku jaksais etes kuuklata niin oppis jotaki, mutku ei jaksa....:)

Yep what.s good for the goose is good for the gander. Great idea.

Pilnīga best java hosting apmācība palīdzēs jums uzlabot savas karjeras iespējas.

HP0-S24 dumpsse on mukava ja helppo ymmärtää, joten ymmärrän rakastan sitä. Kiitos vielä kerran! HP0-Y12se on mukava ja helppo ymmärtää, joten ymmärrän rakastan sitä. Kiitos vielä kerran!HP0-Y23

6, before the wound healed, Jishi spicy, spicy food. 7 tattoo a week to prohibit swimming or long soaking in water, a month to avoid excessive exposure and sauna. c) must not use animal blood or cinnabar, etc. Tattoo (There are rumors that such tattoos can be seen only after drinking) this method is extremely dangerous. D) not use alcohol or gentian violet treatment patterns Disposable Tip over the wound (alcohol will stimulate the wound, gentian violet color will destroy the tattoo). Tattoo can be washed off, but will leave ugly scars, there is no trace of the so-called no, so do not readily believe Tattoo Foot Switch advertising. Tattoo can be fixed, but is based on the change in the original image, color artwork should be based on the main color, and repair Line after line than the original crude. tattooed scars can be tattooed on. and the pattern is also quite beautiful.

When we play online games, some players choose to solo for they could get high experience and more buy rom gold while some choose to make a team or party, for it is easy for them to beat monsters and get treasures and buy runes of magic gold. The higher level the party is, the more experience and rom gold party members could get.The only really effective way of parting leveling is to attack and eliminate mobs that are 6 to 10 levels higher than you, and you could get runes of magic gold at the same time.

P90X is the good Body Building Guide for family. Both women and men can excise their body everyday in home which is very comfort and easy. Spongebob is the best seller of dvd sets online.

it's good to see this information in your post, i was looking the same but there was not any proper resource, thanx now i have the link which i was looking for my research.

Voi voi. Näinkin voi asiat ymmärtää, jos lukee toimittajan stilisoiman repliikin - tai pätkän keskustelusta, jossa käsitellään sitä, 642-359 |

Manufactures roll forming machines in variety of configurations, as well as decoilers and cutoff equipment. Units can be customized to requirements.
roll forming machines,
roll forming machine,
roll former,

Internet marketing services for small, medium and large businesses.
Internet marketing services,
Local SEO Services,
SEO Consulting Services..

Distributor065 should not be allowed to Office 2010 have an account if they are not going to comply with the agreement. Although it is very different from the former UI, Office 2007 the new Ribbon interface does wonders for your productivity once you get used to it. All of your keyboard shortcuts are the same, so there are Microsoft Office 2010

dudde good post how to kke posters from spaming your bloog i would like to see some more tricks from your sleve. Keep up the good work

oakley m frame sunglasses Children born after test tube. Shaoqun Jieshang Qu. vz54sdf

This posting is marvelous and what a fantastic research that you have done. It has helped me a lot. thank you very much. Feel free to visit my buy portfolio lighting site.

I've found this very interesting and has a good stuff for the readers and designers. I would be glad to recommend the post for its quality content. Nice post.