Olen tätä myöten täynnä sellaista argumentointia, että kaikki, mikä itseä ei hutsita, on jotenkin psykopatologista. Aarrrrr. Nykyään tätä tunne-elämän erittelyä harrastetaan joka paikassa. Jos joku on eri mieltä kanssani, syy on vääjäämättä sen toisen tunne-elämän heilahtelussa. Kaikki järkevät ja tasapainoiset ihmiset tietenkin ajattelevat ja tuntevat kuin MINÄ!

On kammottavaa, miten näillä viiden pennin pika-analyyseilla mitätöidään asioita ja jätetään järjestelmällisesti kuulematta, mitä toinen sanoo. Mediakin on väärällään näitä. Täällä blogikontekstissa voi ottaa esimerkiksi toistetun "blogiyhteisö suivaantui" -tyyppisen uutisoinnin, jossa kaikki perustellut mielipiteet vedetään vessasta: nehän ovat vain vaahtosuisten propellipäiden hörinää.

On yksi alue, jonka tunneviritteisyyttä ei mielestäni tarkastella riittävästi julkisuudessa ja se on talous.

No nimenomaan! Talouselämäähän pidetään kovin rationaalisena ja järkevänä elämänalueena. Ja katin viikset! Jos nyt esimerkiksi vähänkään on kuunnellut kansanedustajien vaaliraha-avustus vastauksia ja kommentteja niin väistämättä on tullut sellainen mieleen, että onko tuon tunne-elämä minkäänlaisessa tasapainossa?

Suuria intohimoja on ilmassa kun tätä vaaliraha puuroa keitetään ja minkälaisia manteleita sieltä vielä nousekaan pintaan?

Se onkin kiinnostavaa kyllä, että miten talousmiehet ovat onnistuneet ylläpitämään näkemystä, että tekisivät päätöksiä jotenkin järkiperustein.

Tuli eilen postista Asentoja-kirja. Mietin, että koemasturboisin sen niin kuin Mattiesko Hytönen teki aikoinaan Madonnan (tämän artistin) kirjan kanssa.

Vai niin. No ei muuta kuin onnea ja menestystä!

Ai niin, oli tämä Asentoja myös. Sinulta tulee julkaisuja sellaista vauhtia, ettei perässä ehdi pysyä.

No joo, mut siis täähän on vain yksi novelli siellä joukossa, ei mikään iso ponnistus.

Kyllä laatukirjallisuudellakin saa hyvin eskapismia harrastettua. Oikeat ongelmat ratkaisuineen lienevät jollain muulla suunnalla kuin harlekiinimaassa.

Minua ihmetyttää miten niin viihdekirjallisuus ei olisi "laajasti hyväksyttyä"? Tai mitä sillä oikeastaan tarkoitetaan, kenen pitäisi hyväksyä viihdekirjallisuus ja mitä se käytännössä tarkoittaisi?

Minun näkökulmastani kehitys näyttää täysin päinvastaiselta. Viihdekirjallisuus jyrää, pienilevikkinen kirjallisuus (kuten runous) jää jalkoihin täysin. On yhä vähemmän kriitikoita joilla on aikaa, halua tai kiinnostusta perehtyä paremmin johonkin kirjaan - on helpompi ja kenties siinä tap. myös rehellisempää tukeutua mutu-arvosteluun. "Tämä oli kiva kun tämä ei ollut synkkä, tämä ei ollut kiva kun tämä oli vaikea ja henkilöt olivat epämiellyttäviä, en ymmärtänyt, siksi en tykännyt."

Minusta viihdekirjallisuudenkin arvostusta nostaisi parhaiten se että kriitikoilla olisi aikaa ja paukkuja (kompetenssiä) perehtyä kirjaan paremmin ts. arvostella taitoa, kuvailla tyyliä, sijoittaa kirja johonkin genreen eikä verrata sitä mihin tahansa kirjaan minkä itse on äskettäin lukenut tai mitä yleisiä puheenaiheita on Iltalehdestä pongannut. Mutta toimittajillakin on omat pomonsa ja reunaehtonsa, ehkä kevyt mutu-tyyli sitten viehättää suurinta osaa kulttuuriosastojen lukijoista. Itse olen niin vanhanaikainen että toivon toimittajan tietävän enemmän kuin minä tiedän.

Itse en ole ollut kiinnostunut ns. viihdekirjallisuudesta, mutta olen päättänyt paremmin perehtyä, jospa vaikka löytäisin jotain mistä pidän. Arvostan hyvin tehtyjä kirjoja olivat ne mitä lajityyppiä tahansa.

Hei Anne L! Anteeksi että vastaus vähän viivästyi, en ollut huomannut kommenttiasi.

"Minusta viihdekirjallisuudenkin arvostusta nostaisi parhaiten se että kriitikoilla olisi aikaa ja paukkuja (kompetenssiä) perehtyä kirjaan paremmin ts. arvostella taitoa, kuvailla tyyliä, sijoittaa kirja johonkin genreen eikä verrata sitä mihin tahansa kirjaan minkä itse on äskettäin lukenut tai mitä yleisiä puheenaiheita on Iltalehdestä pongannut."

No just näin kuten sanoit, mutta sellaista ei tapahdu.

Viihde jyrää ainakin siinä mielessä, että kaikki kirjallisuusarvosteleminen on mennyt viihteelliseksi, kiinnitin huomiota siihen kuinka Anssi Kelan romaanille varattiin Turun sanomissa yksi koko sivu. Puolet sivusta oli Kelan naamaa. Oliko järkeä, kysyn vaan. Mutta kirjaa ei kai pidetty minään viihdekirjana. Arvostelu kuitenkin perustui ajatukseen, että lehden lukijaa piti viihdyttää Kelan naamalla.

Nyt kaikki kirjallisuus on jäämässä viihteellisyyden jalkoihin, kun taas itse olen peräänkuuluttanut sitä, että viihdekirjallisuuttakin voisi arvioida tosissaan. Miettiä mitä se kertoo maailmasta ja ihmisistä. Onko siitä jotain opittavaa tms. Ja tietenkin, että onko kirja genressään hyvä vai huono.

En usko että löytyy ensimmäistäkään kirjailijaa joka olisi eri mieltä! "Sellaista ei tapahdu." Ei tapahdu oikein missään genressä. Poikkeuksena viihdekirjallisuuden osalta ehkä Hesarin Suvi Ahola, joka on kait yrittänyt nostaa viihdekirjallisuuden arvostusta kirjoittamalla isoja juttuja naisten bestseller-kirjaililijoista. En osaa niitä arvioida, koska en tunne genreä lainkaan, olen pannut vain merkille.

Vaikuttaisi siltä että kirja-arvostelujen tyyli on muuttunut, akateemisuus on esimerksi ehdottomasti kielletty. Minua ei kiinnosta mitä jokin kriitikko kirjasta tykkää, minua kiinnostaisi tietää kirjasta jotain konkreettisempaa, mutta usein joutuu pettymään. Ellei kykene sijoittamaan kirjaa genren sisällä, ei mielestäni oikein edes voi puhua kirjallisuuskritiikistä. Sellaista tekstiä voi tuottaa kuka tahansa sujuvakynäinen toimittaja.

Nähtävästi oikei kirjallisuuskritiikki onkin siirtymässä muille foorumeille kuin päivälehtiin.

Muistan vielä ajat, jolloin kirjallisuusarvostelut saattoivat olla järkyttävän akateemisia ja myös puisevia. En kyllä sitäkään haikaile, ajattelen vain, että nyt on menty metsään sitten toisessa ääripäässä. Runokirjojakin arvioidessa luotetaan nimenomaan valovoimaisiin runoilijoihin, joiden uskotaan persoonina kiinnostavan yleisöä. no sitä on tietysti ollut aina, niin kuin Saarikoski ym. Mutta nykyään tuntuu, että juuri muulla perusteella ei kirjoja enää arvioidakaan. Kirjan pitää olla uutinen ja näinä aikoina uutinen on se, kun kiinnostava persoona tekee jotain jollakin tavalla yllättäväksi miellettävää. Ja tästä sitten uutisoidaan, eli tehdään se juttu lehteen.

News thomas sabo metals and diamonds is in fact strategy bigger thomassabo fads soon. Pieces of information prefer that can easily thomas sabo online shop not are often types

Manufactures roll forming machines in variety of configurations, as well as decoilers and cutoff equipment. Units can be customized to requirements.roll forming machines,
roll forming machine,