Viime hetken juhannuspukeutumisvinkit, oksennuksella ja ilman, löytyy tuon www:n takaa.

Lapset osaavat hyvin small talkin. Johtunee koosta.

Poskisuudelmat? Ou mai gad, kokeillaanko, kun seuraavan kerran tavataan, hahhah:)

Hehheh, no olipas vinkit. Ja mitä poskisuudelmiin tulee, niin älä yllytä.

Sydämen sivistystä ei voi kultaisista kirjoista opetella eikä parvekkeilla harjoitella.

Jaa, niin ei kai voikaan Iisi. Mutta mistäs sitä sitten oikeastaan opitaan? Vai onko se synnynnäistä?

Jos se olisi synnynnäistä niin ihmislapsi ei käyttäytyisi kaksivuotiaina kuin eläin ja sylkisi ruokaa päällemme, vaikka jotkut eivät juuri tuon enempään pysty aikuisinakaan vaan yhä syljeskelevät kuin kaksivuotiaat. Ellei muualta niin omalta hiekkalaatikoltaan, aidan raosta. Sydämen sivistys on oppimista, vaikka heitäkin on jotka sanovat etteivät ole oppineet mitään kertoessaan elämästään.

Sydämen sivistystä on kykyä tuntea tarpeellista syyllisyyttä (moraali ja oma tunto), kestää ja sietää ristiriitoja sekä pyrkimystä elää niin ettei oma tuhoavuus saisi suurta valtaa. Sivistynyt on suhteellisuudentajuinen ja siten vielä, että ymmärtää ettei kaikki ole suinkaan suhteellista. Täysin huumorintajutonta ihmistä pidän myös sivistymättömänä, koska usein se kertoo kapeasta mielikuvamaailmasta ja mekaanisesta ajattelusta ja toiminnasta. On opetettuja ja oppineita, jälkimmäinen edustaa minulle sydämeltään sivistynyttä.

En kuuluu mihinkään uskonnolliseen yhteisöön ja juuri tästä syystä. Ja siitä syystä, että siellä missä paha torjutaan, ulkoistetaan, siellä se paradoksaalisesti kyllä vain vahvistuu ja tulee elinvoimaiseksi. Uskonnot ja eri uskontojen mytologiat ovat kuitenkin merkittäviä ja tärkeitä kertomuksia, koska ne ovat kollektiivisia tarinoita, niitä kerrotaan sekä luetaan uudestaan ja uudestaan, koska ihminen tarvitsee myyttejä ja kertomuksia, jotka antavat elämän kannalta välttämättömät kulttuuriset ja moraaliset koor-dinaatit.

Ellei koordinaatteja ole, ihminen ajelehtii eikä erota hyvä pahasta eikä pahaa hyvästä ja tarvitsee yhtei-sön, jossa sitä voi opetella (luostarin, vankilan, uskonnollisen yhteisön tai muun ryhmän). Työssäni olin aikoinaan tekemisissä ihmisen kanssa, joka oli tappanut useita ihmisiä ja ollut vankilassa yli puolet elämästään eikä hän ollut täysin tietoinen vieläkään teoistaan, mutta hän yritti todella opetella elämään vankilan ulkopuolella ja siten ettei aiheuttaisi suurta vahinkoa ja ettei hänen tuhoavuutensa saisi hänestä valtaa. Siinä olisi opeteltavaa aika monelle. Sydämen sivistynyt tietää ettei hän ole täydellinen ja että kaikkein vaikeinta on pitää oma tuhoavuutensa aisoissa.


(nyt tiedän, miten esittelen oudot rakkaudet, koska ne kantavat mukanaan eettistä viestiä)

Niin Hirlii, varmaan se sydämen sivistys jollakin tavalla opitaan, joten miksipä sitä ei sitten voisi oppia kirjoistakin. Itse oikeastaan ajattelen, että olen suuren osan sydämen sivistyksestä nimenomaan oppinut kirjoista, tosin aika pinnallistahan se sivistys omalla kohdalla on tälläkin alueella.

Huumorintajusta olen samaa mieltä, mutta on vähän ongelmallista kun toisten ihmisten huumoria ei aina tunnista huumoriksi. Ihminen joka minusta on arveluttava huumorintajuttomuudessaan voikin itse asiassa vain omata huumorintajun joka ei minulle avaudu.

Ymmärrän uskonnollisiin yhteisöihin liittyvän vieroksuntasi, mutta onko siinä kuitenkin pientä ristiriitaa, kun kuitenkin ajattelet mytologioiden olevan tärkeitä ja itse haluat elää niiden vaikutuksen ulkopuolella? Olen kyllä miettinyt, että liittyykö uskonnolliseen yhteisöön välttämättä aina pahan ulkoistaminen. Tai tarkemmin, liittyykö se aina ihmisten yhteisöllisyyteen. Voiko yhteisöjä ollakaan ilman jonkinlaista yhteistä vihollista. Masentava ajatus, mutta joskus epäilen että se tosiaan menee niin.

On siinä tietenkin ristiriitaa, mielenkiintoisia pisteitä nämä. En oikeastaan usko, että kukaan elää varsinaisesti uskonnon (-tojen) ulkopuolella, koska nehän ovat osa kulttuuria, sitähän kasvaa aina jossakin yhteisössä, laumassa ja on myöhemminkin monenlaisten ryhmien tai yhteisöjen jäsen. Tai elää kansalaisena yhteiskunnassa, joka onkin sitten jo aika iso yksikkö. Mutta elän kyllä varsinaisen institutionaalisen uskonnollisuuden ulkopuolella eikä se tarkoita ettenkö kokisi hengellisiä kokemuksia.

Se on sellainen perusristiriita, joka aina palaa. On niitäkin porukoita, joihon liityn mielelläni, joiden osa olen mielelläni, vaikka viihdyn vallan mainiosti itseksenikin. Tämä saattaa olla enemmän sellainen luonne kysymys, että tarvitsee enemmän sitä yksinoloa kuin ihmiset keskimäärin. Ehkä huumorikin on sellainen lajityyppi juttu, että jonkunsortin huumori aukeaa ja toisenlainen ei yhtään. Ja sitten on sellaisia päiviä, että ei naurata, ei sitten niin mikään.

Kaikissa ryhmissä, suurissa tai pienissä, tapahtuu tuo ilmiö että vihollisuudet ovat ulkopuolella. Ihminen on rakennettu kai niin, että se suojelee toisia ja läheisiään todellisilta sekä kuvitteellisilta uhilta. Viholliskuviaan voi käsitellä helpommin kun ne ulkoistaa ja siten se on myös suojelevakin tunne, se että on sellaista terveellistä pelkoa olemassa.

Mutta murheellista, masentavaa kuten sanoit, etenkin silloin kun kyse on enemmän tai vähemmän kuvitteellisista peloista tai uhkista. Silloin ajaudutaan pysyviinkin konflikteihin niiden ”toisten” kanssa, niiden ulkopuolisten kanssa. Eikö sekin ole aika merkillistä, että ihminen ajattelee ulkoavaruudessa elävän vain itseään kehittyneempiä olentoja ja suhtaudutaan sellaisella pelonsekaisella kunnioituksella näihin ulkoavaruuden olentoihin ja aika harvoin tulee sellainen mieleen, että entäpä jos toisella planeetalla elääkin jotakin aivan muuta? Joitain aivan sivistymättömiä pölvästejä tai ihan tavallisia taneleita.

Kuvittelen, että jos tunnistaa vihollisen itsessään, niin sitten sitä ei tarvitse vainoharhaisesti hakea oman yhteisönsä ulkopuolelta. Ainakin siinä voi itse kilvoitella.

Tuostahan voisi jo scifijutunkin kirjoittaa, ulkoavaruuden hyväntahtoisista jokamiehistä. No, ehkäpä joku on jo kirjoittanutkin, genretuntemukseni on siltä(kin) osin heikko.

Itse koen uskonnoissa sosiaalisen ulottuvuuden olennaisena. Erityisesti yhteiset rituaalit. Ongelmat alkavat teologiasta, siitä kun aletaan sanoittaa sitä mitä rituaaleissa oikeastaan tapahtuu. Minua kiinnostaa kumpainenkin, vaikka välillä toivon, etten olisi kiinnostunut kummastakaan.

Juuri ne rituaalit ovat tavattoman tärkeitä, varsinkin vaikeissa ja raskaissa tilanteissa kuten kuoleman kohdatessa. Ja tietenkin myös näissä iloisemmissakin tilanteissa. Mutta aivan ehdottomasti näissä tuskallisissa tilanteissa olen kokenut kirkon tehtävän erittäin merkittävänä ja sen yhteisöllisen jakamisen. Ja sen, että nämä rituaalit ja niiden "vetäjät" ovat olemassa.

Teologiset väittelyt ja vääntelehtimiset kertovat kirkon sisäisistä ristiriidoista ja valtarakenteista kuin varsinaisesti uskonnon todellisista merkityksistä.

Niin, teologia varmaan syntyy siitä kun uskonto nousee päähän. Mutta oikeasti se pitäisi kokea selkäytimessä tai jossain. En halua sanoa sydän, vaikka ei kai sekään kaukana ole. Teologia nousee tarpeesta selittää selittämätöntä. Kaipa se on inhimillistä. Ettei riitä pelkästään se että kokee, vaan haluaa järkeistää mitä oikeastaan nyt on tullut koettua ja mitä siitä seuraa kenenkin kannalta.

"En kuuluu mihinkään uskonnolliseen yhteisöön ja juuri tästä syystä. Ja siitä syystä, että siellä missä paha torjutaan, ulkoistetaan, siellä se paradoksaalisesti kyllä vain vahvistuu ja tulee elinvoimaiseksi."

Puhut jatkuvasti tuota samaa asiaa, "pahan ulkoistamista", uskonnosta, omia luulojasi. Ainakaan kristinuskossa pahaa ei ulkoisteta. Pahuus asuu sydämessä, ja sitä vastaan taistellaan. Oletko kuullut koskaan esim. sanaa 'perisynti'?

Eikö kannattaisi kirjoittaa asioista, joista tietää eikä esittää varmoina omia kuvitelmiaan?

Kommenttini oli osoitettu hirlille.

Ohimennen,
Tuotanoin, ihmiskäsitykseeni ei kuulu, että ajattelisin ihmisen olevan lähtökohtaisesti paha tai jotenkin erityisen syntinen. Mutta meissä on tuhoava/pimeä puolemme, josta on syytä olla tietoinen, koska oma varjomme seuraa meitä kyllä.

En ole tosiaankaan minkään uskonnollisen yhteisön jäsen, että luulen (tai toivon) kyseisen yhteisön jäsenen itse tietävän nämä perisynti-asiat paremmin omalta kohdaltaan, ei minulla siihen ole mitään sanomista ja oletettavasti on olemassa hyvin monenlaisia seurakuntalaisia ja erilaisia näkemyksiä näistä asioista. Tuo mainitsemani ”pahan ulkoistaminen” on eräs peruste vain itselleni, miksi en halua kuulua tietyllä tavoin rakennettuihin yhteisöihin tai ryhmiin ja uskon vakaasti tietäväni sekä tuntevani, mitä tarvitsen ja mihin haluan liittyä ja mihin en, eikä se tarkoita sitä etteivätkö nämä yhteisöt voisi olla hyväksi jollekin toiselle.

Varmasti nimittäin ovat tarpeen ja tarpeellisia.

Se onkin kiinnostavaa, miten kristinuskossakin pystytään sekä ulkoistamaan paha, että kuitenkin elämään käsityksessä että ihminen on syntinen. Tarkoitan nyt esim. sitä miten ensimmäinen Pride-kulkue oliko se nyt Latviassa, vai missä, sai vastaansa sekä uusnatsit, että _äärikristityt_. Tieto peräisin tämän päivän Turun sanomien kulttuurisivuilta. Mielestäni silloin kun kristityt lähtevät osoittamaan mieltään seksuaalivähemmistöjä vastaan, ollaan tekemisissä pahan ulkoistamisen kanssa, tai sitten minulta on jäänyt ymmärtämättä jotain.

Mutta kristinuskohan on samanlainen asia kuin mm. feminismi. Siitä on yhtä monta tulkintaa kuin on feministiä tai kristittyäkin maailmassa. Suurin piirtein ainakin.

Pahan ulkoistamista ei tapahdu pelkästään fanaattisissa uskonnollisissa yhteisöissä vaan kaikkialla. Halutaan sanoa: me olemme hyviä, nuo toiset ovat pahoja. Olemme turvassa.

Paha tulee saduissa ja tarinoissakin ulkoapäin.
Halutaan luoda tasapainoa ja harmoniaa yhteisöön, jossa ollaan.

Tämä selittänee salapoliisiromaanien suuren suosion. Niissä "hyvä" päähenkilö -salapoliisi - selvittää tilanteen. Lukija saa rauhassa lukea konfliktista, pahuudesta, mutta kokee olevansa turvassa.

(Suomessa sanotaan yleensäkin : sellaista ei tapahdu meillä vaan muualla:))

P.D. James sanoi kerran eräässä esitelmässään, että salapoliisiromaanit eivät kuulune rikollisten lempilukemistoon. Heillehän ne eivät tarjoa turvallisuutta.

"oma varjomme seuraa meitä kyllä"

antroposofiaa vaiko vain New Age-ajattelua?

Jung?

Blogisisko sen sanoi:
Suomessa sanotaan yleensäkin : sellaista ei tapahdu meillä vaan muualla:))

Oma maa mansikka muu maa mustikka. Että kun tapahtuu jotain kauheata niin ei-vaan-meillä ja kun jotain hyvää niin tietenkin-meillä.

Ei todellakaan, ei tapahdu ainoastaan fanaattisissa uskonnollisissa yhteisössä tämä ilmiö, ihan tavallisissa ryhmissä syntyy herkästi tämä ryhmäkokemus ja jos johtajuuden saa jollaintavoin häiriintynyt yksilö niin ryhmän toimintakin saattaa kanavoitua varsin rikollisiin puuhiin.

Sepä se. Monet kauheudet ovat tavallisten ihmisten aikaansaannoksia.

Sekin on tavallisten ihmisten aikaansaannos, että usein johtajiksi nostetaan eri tavoin luonnehäiriöisiä. Sekin jokin kumma ihmisyyteen liittyvä lainalaisuus.

kolme kertaa elämässäni olen ollut tekemisissä sosiopaatin tai näiden niinkutsuttujen narskujen kanssa ja hehän ovat sosiaalisesti hyvin taitavia ja manipulatiivisia, siis hyväkäytöksisiä. en silti haluaisi uskoa, että se on lainalaisuus jolle ei mitään voi.

Tervehdys,

Luin otteen blogikirjoituksestasi Yleisradion kansalaismediakatsauksen viikon #25 jaksoon. Olen antanut kaiken kunnian sinulle kirjoittajana ja olen linkittänyt sivulla suoraan kyseiseen kirjoitukseen.

Ohjelma on vapaasti kuunneltavissa internetissä:
http://blogit.yle.fi/node/2190

ccvpkaikille, erityisesti minulle, koska haluan saada tietoa kaikenlaista. Haluan vain sanoa, että mielessä kuvata, se on mukava ja helppo ymmärtää, joten ymmärrän rakastan sitä. Kiitos vielä kerran!cisakaikille, erityisesti minulle, koska haluan saada tietoa kaikenlaista. Haluan vain sanoa, että mielessä kuvata, se on mukava ja helppo ymmärtää, joten ymmärrän rakastan sitä. Kiitos vielä kerran!cisco certificationkaikille, erityisesti minulle, koska haluan saada tietoa kaikenlaista. Haluan vain sanoa, että mielessä kuvata, se on mukava ja helppo ymmärtää, joten ymmärrän rakastan sitä. Kiitos vielä kerran!a+ certification

Microsoft Office is so great!
Office 2010 –save your time and save your money.
The invention of Microsoft Office 2010 is a big change of the world.
Office 2007 is so powerful.
Microsoft Office 2007 is my love!
Office 2010 key is for you now!
Office 2010 download is available now!
Microsoft outlook 2010 is convenient!
Outlook 2010 is powerfull.

News thomas sabo metals and diamonds is in fact strategy bigger thomassabo fads soon. Pieces of information prefer that can easily thomas sabo online shop not are often types

Air Fuel Ratio SensorVastasin oikeastaan tähän sillä ilmenemisellä. Jos on ruoanlaittoon keskittynyt blogi, se ilmenee, tai jos on kyse matkapäiväkirjasta, se ilmenee, niinkuin Soininvaara kirjoitti pyöräretkestään Euroopassa. Eikä tämä kiistä pullanleipomisen oikeutta häiriöklinikalla

Manufactures roll forming machines in variety of configurations, as well as decoilers and cutoff equipment. Units can be customized to requirements.roll forming machines,
roll forming machine,