Ohitan tässä nyt korkeakirkollisuuden ja kuvataiteen maailmat ja totean, että Enckell sijoittuu Kirstin toistuvaan blogiteemaan "Ahdistuneita homoja hevosen selässä ja pensselinvarressa".

Tämä ei sisällä arvovarausta, on vain toteamus.

Sinäpä sen sanoit Etappisika. Näin sitä aina vain toistetaan itseä ja karuselli pyörii.

Älä nyt hyvä ihminen suutu.

Tuo oli vain päällimmäiseksi mieleen tullut johtuma - en yrittänyt sanoa että tämä olisi tässä moneen suuntaan aukeavassa postauksessasi mikään keskeinen tai edes tärkein juttu.

Taideopiskelijat eivät osaisi tehdä kopioita vanhoista töistä, heille kun ei nykyään opeteta kunnon piirustusta ja kuvanveistoa saati anatomiaa edes Kuvataideakatemiassa. Tästä raivosinkin jo kirja-addiktin blogissa. Enää ei mallipiirustusta arvosteta opetuksessa yhtään. Taideopiskelijat tekisivät sinne videoteoksia ja eläintentappoperformansseja.
-minh- närkästynyt kukkahattutäti

Etappisika, Enhän minä nyt sinulle suutu, totuudentorvelleni.

Jaa minh, tuota en tullut ajatelleeksikaan. Mutta kai sentään joku vielä osaa piirtää ja maalatakin, siis ihan oikeasti. Ehkä joku toritaiteilija?

Kiitos Kirsti! Tästä tuli hyvä päivä.
Enckellin haudasta nousu sinun kertomana
tuli yllättäen!!!
Ranskanleivällä puhdistaminen ja kaikki muu.

Jos kirkon kunnostusrahat menisivät ainoastaan hyväntekeväisyyteen, kaikki
katoaisi kuolevaisuuteen. Taide on ja
köyhäkin saa siitä nauttia, jos varat sen säilyttämiseen löytyvät. Alastomat ihmiset ovat kauniita katsoa. Jos ihminen on nainen tai mies , hän tarvitsee vaatteen ja verhon.
Ihminen voi olla alaston ihmisenä,
naisena tai miehenä verhottu. (Naisella enempi verhoomista?) Näitkö pienen kuvan,
Haavoittunut enkeli-maalauksen? Siinä pojilla vaatteet päällä, enkelillä side silmillä ja siivessä verta.

Hei Aino, onko sinulla oikeasti jokin linkki tuossa? Se ei ainakaan toiminut.

Haavoittunutta enkeliä ei nyt päässyt kunnolla näkemään koska lehteri oli korjaustöiden vuoksi suljettu. Kaverilla oli kyllä kiikarit mukana, sillä sitä pystyi katselemaan alhaalta kirkkosalista päin.

Minusta on hienoa, että kaikkea ei pureta ja väsätä uutta tilalle. Ei kukaan kopiota kuitenkaan haluaisi tehdä. EI kannata ajatella rahan määrää, kun ei sitä tarvitseville kuitenkaan olisi osoitettu, vaan olla iloinen säilytetystä kulttuurikohteesta.

Herranjestas. Minähän olen käynyt tuolla kirkossa ja nähnyt nuo maalaukset. En olisi muistanut muistella ilman tätä! Se taisikin olla ainoa nähtävyys, jota kävin Tampereella asuessani katsomassa, lukuunottamatta delfiinejä, mutta totta on, että nuo freskot ovat vaikuttavia.

Totta puhut Tui.

No onpas hauska kun päreeni muistutti mitä kannattaa muistella Saara.

Mitä Turun rumiin taloihin tulee, niin tämä palautti mieleeni sen, miksi turkulaisia vihataan ja halveksitaan koko sivistyneessä maailmassa?
Kun asian selittää turkulaisille, niin kaikki ovat ymmärtäneet itsekin, ja pyytäneet anteeksi.

Ennen kuin alatte piehtaroida syyllisyydentuntoisesti Turun taudissa (turuntaudissa?) niin miettikää mitä on tehty Helsingin vanhoille rakennuksille ja kirkonkylille kautta Suomen. Kenenköhän tässä oikein pitäisi pyytää anteeksi? Yhtään katuvaa kommenttia asianosaisilta en ole lukenut.

Minusta on aika kummallista, että aina jaksetaan muistella niitä taloja, jotka on purettu jo ajat sitten. Joskus tuntuu siltä, ettei kukaan huomaa, kuinka paljon edelleen on kauniita taloja jäljellä. Niitä on, sekä Helsingissä että Turussa.

Anu, minusta joskus tuntuu ettei yhtään kaunista taloa enää olisi jäljellä elleivät jotkut olisi havahtuneet muistelemaan niitä jotka on purettu.

Jep Tui, purkamisvietti tuntuu olevan suomalaisilla yleensäkin aika hyvin kehittynyt.

Mutta Petja, ei kai turkulaisia nyt sentään noin kattavasti halveksita?

Toinen yleinen ajatus näyttäisi olevan se, että vain vanha on kaunista ja on jotenkin ilmiselvää, että uudet rakennukset ovat aina rumia. Olisi mielenkiintoista nähdä, mitä tapahtuisi, jos vanhojen muisteluun käytettävää energiaa joskus suunnattaisiin siihen, että vaadittaisiin kauniimpia uudisrakennuksia.

Älä nyt pilaa valittamisen iloa meikäläiseltä Anu:)

Oon Tuin kanssa samalla kannalla siitä, että on mukavaa, että välillä vanhaa kunnostetaan, eikä vaan "heitetä menemään"
Toisealta voisi miettiä sitä, mistä syystä korjaukset tehdään. Tehdäänkö ne pelkästään esteettisistä syistä, vai onko kyseessä korjaus, joka pidentää kirkon elinikää. Jälkimmäinen on mielestäni järkevää ennakointia, ensimmäinen taas kertoo tietystä arvomaailmasta. Vanha rappeutuu ja kuluu usein kauniisti, kun modernin rakennukset taas tulevat kammottavan näköisiksi tai toimintakelvottomaksi. Vanhoja rakennuksia ei ehkä pitäisi kunnostaa uudempien ehdoilla.

Ei minulla sinänsä ole mitään uusia rakennuksia vastaan, mutta liian usein uudet rakennukset on rakennettu paikkaan, johon ne eiävt sovi. En ymmärrä miksi pitäisi hehkuttaa 60- ja 70-luvun julkisia rakennuksia, jotka ovat massiivisia laatikoita ja edustavat valitulla paikalla täydellistä historia halveksuntaa, mitä silloiset suunnittelijat ja arkkitehdit lienevät tunteneetkin.

Ei kaikki vanha arkkitehtuuri ole kaunista, mutta luvattoman paljon kaunista on purettu eri syistä. Minusta jatkuva vanhan purkaminen edustaa oman historian aliarvioimista.

Mayatar, taisi olla niin että tuomiokirkon ulkoverhoilun alle oli mennyt jotenkin kosteutta ja sen vuoksi se vaatii kunnostusta. Eli ihan järkevä syy remonttiin.

Ja Tuin kanssa jälleen samoilla linjoilla. Tuossa Puutarhakadulla, Portsan ytimessä on Turun rumimmaksi taloksi tituleerattu laatikkomainen kerrostalo. Olen joskus miettinyt olisiko se kaunis jossain muualla kuin täällä puutalojen keskellä, tai muuttuuko se mahdollisesti kauniiksi jossain vaiheessa kun aika sen kultaa. Odottelen kiinnostuneena.

Et nyt Kirsti sekoita? Ettei se ole se Sonckin Laten vääntämä kirkko? Näyttää kyllä vähän kerrostalolta kauempaa.

Laten vääntämä kirkko muistuttaa Draculan linnaa. Se tänne mielestäni jotenkin sopii kun ottaa asian huumorilla.

Kyllä Vlad sopisikin siihen kerrostaloon mainiosti, ikävä että talo on tällä hetkellä vastapuolen hallussa.

Näistä kirkonkorjailuista ja vastaavista tulee hetikohta mieleen se kertaalleen poltettu Tyrvään kirkko - kuinka paljon sen polttaja sai aikaan uhrimieltä, talkoota ja harrasta mediahuomiota, mitä mikään arkinen lahoaminen tai kasteveden roiskuttelusta alkuun päässyt homehtuminen tai rappausten nyykähtäminen ei olisi auíheuttanut. Siinä oli sellaista dramatiikkaa, jonka kirkkokin on näköjään senkin joutunut jo ulkoistamaan. Plaketin saivat onnettomalle antaa, siis tälle polttajalle.

Tyrvään kirkko oli silti saanut aikaan talkoomieltä jo ennen polttamistakin, sehän oli vastikään saanut uuden komean paanukaton. Mutta totta puhut, polttaja ansaitsisi ansiomerkin sen sijaan että hänelle nyt vain annettiin anteeksi.

Ja se Dresdenin Frauenkirche, joka rakennettiin kokonaan uudestaan - mitä lie symboliikkaa... Tässäkin varmaan olisi halvemmalla saatu uusi.

Johdonmukaisen historiattomasti ja dynaamisesti tulevaisuuteen kurkottava on sitten taas Ameriikan vapautta janoava kansa, eivät pykänneet uudestaan Manhattanin torneja. Don't Look Back.

Tiedä sitten kummat tässä pöllömmin menettelevät.

Niin joo, tuo vapaudenjano alkoi tuntua jokseenkin kyseenalaiselta kun katsoin Mooren dokumentin. Aika pelokkaalta porukalta ne enemmän tuntuvat. Ehkä ne siksi jättivät uudet tornit pykäämättä.

http://www.ihmiskunta.org/wp/?p=990

Hahhah! Mutta siis hei, Tamperehan on aivan ihana paikka. Ja tamperelaiset ihania.

Niin Moore... mutta kiinnostava piirre minusta on ollut kun on lukenut eurooppalaisten virallisten älypäiden (Eco, Baudrillard) matkakirjoja Amerikasta se, että vaikka niiden täytyykin ehkä viran puolesta nyrpistellä nenää jenkkien lapsellisuudelle ja historiantajun puutteelle, samalla olen ollut huomaavinani (tai sitten tämä on omaa kuvitelmaani) hienokseltaan ehkä jopa vastentahtoista ihailua (tai arvostusta, ihailu on vähän voimakas sana) sitä täysin irrationaaliselta vaikuttavaa, joskin pahimmillaan patologista ja pinnistettyä, optimismia, eteenpäinsuuntautuneisuutta, tomorrow is another day-ajattelua kohtaan; siis vähän sama suhtautuminen kuin mitä noudatetaan lapsia kohtaan, ei ne tiedä mitään mutta se energisyys!

Ja kun puhutaan rakennetusta ympäristöstä, amerikkalaisuuden anti maailmalle on joku Las Vegas tai Disneyland - mikään tällainen ei olisi ollut elähtäneessä Euroopassa ollut mahdollista (tai on nyt jo, Disneyland ainakin).

Petja on kiinnostavasti siirtänyt perisynnin maantieteelliseksi käsitteeksi. Turkulaisille lienee kuitenkin lohdullista, että turkulaisuus, kuten kaikki vanhemmatkin synnillisyyden versiot, leviävät ja kukoistavat muuallakin kuin synnyinsijoillaan.

Niin, siis Amerikkaanhan lähtivät rohkeat ekstrovertit joilla ei ollut taipumusta sen suurempaan mietiskelyyn ja itsetutkiskeluun ja on kai luonnollista että se näkyy heidän kulttuurissaan. Paikalleen jämähtäneet, sisäänpäinkääntyneet mietiskelijät jämähtivät tänne Eurooppaan.

Eikö New Worldin ensimmäiset valkoiset asukit olleet legendan mukaan harkitsevaisia ja pidättyväisiä puritaaneja jotka lähtivät uskonnollisia vainoja pakoon. Hauskaa kyllä, tämä on se perustarina, jolle siellä vieläkin rakennetaan (poliitikot esim.).
Vasta myöhemmin Ameriikasta tuli muidenkin vainottujen onnen maa ja yritteliäisyyden ihmemaa - sanalla sanoen se Toiseus, jota Suomessakin on saatu ihastella, ameriikansukulaisten menestystarinoiden loimussa ja kaiken materiaalisen hyvän katveessa.

Niin, puritaaneja ehkä, mutta eivät kai kaikki puritaanit kuitenkaan lähteneet. Kaipa ne vilkkaimmat hyppäsivät paattiin, kuvittelisin näin.

Toisaalta Mooren dokumenttia kun ajattelee, voisi tulla siihenkin tulokseen että pelokkaimmat lähtivät, ne jotka kokivat joutuvansa uskonsa vuoksi vainotuksi. Parempihermoiset jäivät kotinmurkille.

No joo spekulaatiota spekulaation perään.

Sittemmin kyllä ovat puritaanien jälkeläiset levittäneet vapauden ilosanomaa muuallekin - vähän kuin Petjan turkulaisuus - suurella innolla. Uutisista juuri tuli YK:n komitean suosituksesta (siis YK on näin eurooppalainen: suositus) että Guantánamon vankila tarttis sulkee, se on niinkun kansainvälisen lain vastainen tota.
Kyllä se nyt varmaan suljetaan kun YK niin suositteli.

Muttta jos palataan Ameriikasta maan päälle niin mitä olisi ajateltava tuosta Enckellin freskosta?
Tuolla joku mainitsi että nykyään taitelijat vääntäisivät videoteoksia ja eläimentappoperformansseja, ei osata enää maalata. Tulkita voisi niinkin, että Enckell ja Simberg kuulivat samantapaisia kommentteja silloin, ei ne enää osaa... jne.

Josko Teemu Mäki saataisiin uhraaman kissa tai pari (tai muu eläin, ei nyt välttämättä kissa...) vaikka Portsan Draculanlinnaan - mikä mekastus! 100 vuoden päästä paheksuttaiisiin taiteen vapauden rajoittajia ja kiiteltäisiin Mikaelinkirkon suntiota kun hyväksyi noin modernin teoksen/performanssin Herran temppeliin (ehdolla sillä että sakastista ei savua nouse, kuten yleensä).

Oho, nyt avautui ihan uusi ulottuvuus kirkkotaiteeseen. Olenkin ollut vähän käärmeissäni sen vuoksi, että eläimet ovat uskonnossamme niin ylenkatsottuja, mutta en tiedä olisiko Teemu Mäki oikea ihminen tekemään mieleni mukaista kirkkoperformanssia/videoteosta. Mikaelinkirkossa ei muuten ole kunnollista alttaritaulua, mutta vuolukivipaaden päällä nököttää pöllöä muistuttava kyyhkynen.

Eläimet voivatkin muuten olla kirkon seuraava markkinointijippo, en yhtään ihmettelisi.
Eläinten hautausmaat ovat kiinnostavia paikkoja - kaikkea siellä näkee... ja siellä ehkä myös piilee kirkon nenäverenvuodon seuraava tulppa. - Vähän opillista saivartelua, pari mediasta tuttua poninsiunaajapappia jne. ja Jukka Paarman kiemurrellen antama tunnustus että kyllä, Jeesus tahtoi aina olla eläimille hyvin hellä.

Tämä avaa myös taiteelle uudelta tuntuvan (ei se ole uusi) väylän julkisuuteen, pyhyyden yhteyteen liitetyn eläinarvon häpäisy kaikissa moninaisissa muodoissaan...

Tässä vois olla piristysruisketta sekä aneemiselle kirkolle että aneemiselle taiteelle.

ps. "Pöllöä muistuttava kyyhkynen" - pöllö voisikin olla Vladin jäämistöä, "a child of the night".

Jotkut papithan suostuvat jo siunaamaan ihmisten lemmikkieläimiä. Tosin siunaavathan ne traktoreitakin ja kauppakeskuksia, joten miksipä ei hamsteria. Sinulla varmaan on jo mielessä millä erilaisilla maukkailla tavoilla eläinarvoa voisi tarkoitushakuisesti häpäistä, vaikka Teemu on siinä jo aika ansioitunut.

Jälleen paljastui aukko sivistyksessä, en ole koskaan käynyt eläinten hautausmaalla. Mutta tiedän naisen, joka käy edelleen viikoittain hoitamassa toistakymmentä vuotta sitten sokeritautiin kuolleen kissansa hautaa. Vaikka olen valtava eläinystävä, tuollaiseen minusta ei olisi ikinä. Rakas koirakin lyötiin omin voimin multiin Punkalaitumella ja annettiin nurmen kasvaa päälle.

Kaikki hautausmaat ovat suositeltavia, ihmisten ja eläinten. Jälkimmäisissä on kiinnostava piirre se surutyön manifestaatio vai mitä se on. Käytetään kristillistä symboliikkaa, samoja lauselmia jälleennäkemisestä jne. Mitään omaa sosiaalista eläintensuremiskaavaa ei ole; mene ja liikutu kun näet jonkin marsu- tai hamsteriperheen haudan, johon on lasten käsialalla kirjoitettu ja piirretty suurella vaivalla kaipaavia terveisiä, ja graniittisia hautakiviä koirille (jossa vielä on hiekkapuhallettuna vainajan kuva), jne.

Ja kirjailijan vallankin pitäisi tuntea hautausmaat - ne ovat täynnä tarinoita, kulttuurista pikakahvia (sitähän sinä joit?), mitä lukemattomia draamoja kätkeytyy noihin kaikkiin värssyihin ja perhehautojen vuosilukuihin - lapset meni, sitten äiti, isi uudelleen naimisiin, kuoli, uusi vaimo kuoli paljon myöhemmin, ja isin vanhapiikasiskot päälle (ne yleensä elivät pitkään) jne.

Eläinarvon häpäisymetodeja en ole niin vielä miettinyt - jos hönössä potkis vaikka hautakivet kumoon kultakalojen haudoilta noin ensi alkuun.

Tai sitten: menisi kuin prekariaatin edustaja ainakin ja laittaisi siunatun traktorin tuleen? Mikä provokaatio!

Amerikassa on paljon myös vanhoja, kauniita rakennuksia, mm 1500-ja 1600-luvuilta (esim St Augustinessa Floridassa, Quebec Cityssä ja sen lähellä New Orleansinsin saarella ).

Amerikkalaiset arvostavat vanhaa kulttuuriaan ja suojelevat sitä. Vanhat rakennukset (1600-, 1700, 1800-luvuilta) on kauniisti entistettyjä. Amerikkalainen arkkitehtuuri ja design on vaikuttanut meihin yllättävän paljon jo 1900-luvun alussa.

Meillähän on todellisuudessa Suomessa hyvin vähän todella vanhoja taloja. Puutalot kun eivät ole säilyneet eikä niitä ole useinkaan edes suojeltu.

Emme voi ylpeillä muilla vanhoilla rakennuksilla kuin keskiaikaisilla kivikirkoillamme ja linnoillamme. Nehän ovat kansainvälisestikin ajateltuna ainutlaatuisia.

Helsingin vanhin kivitalo on Nooakin arkki Suomenlinnassa, sekin vasta 1700-luvulta. Siellä oli hauska asua, vaikka oli puulämmitys ja kylmä vesi.

Meidän huvipuistomme Linnanmäki on hyvin vaatimaton ja ahdas verrattuna tilaviin ja erinomaisiin amerikkalaisiin huvipuistoihin kuten Floridan Disneyworldiin ja Canada's Wonderlandiin.

World Trade centerin pilvenpiirtäjien jälleenrakentaminen olisi ollut tyhmää. Lentokonehyökkäyksen suunnittelija oli asiantuntija, hän tiesi, että juuri ne pilvenpiirtäjät romahtaisivat hyvin nopeasti sellaisessa tilanteessa. Koko rakennus meni nopeasti kasaan, kun sen yläosaan hyökättiin. Sen suunnittelija ei ollut ottanut huomioon, että lentokone voisi hyökätä rakennuksen kimppuun.

Röttelötalojakin löytyy, varsinkin köyhissä etelävalloissa, joissa voi nähdä aaltopellistä kyhättyjä kirkkoja, joiden katolla on neonvalaistu risti.

Ja ettei totuus ihan unohtuisi: myös Amerikassa on sivistyneitä, kulttuurista kiinnostuneita ihmisiä.

Vanhoja hautausmaita on tässä blogissani. Siellä on myös kuvia New Orleansista ennen Katrinaa:
New Orleansin ja Spoon Riverin hautausmaat:
http://amerikka.vuodatus.net/blog/category/
Hautausmaat

Etappisika, kiitos vinkistä, täytyy tosiaan suunnistaa eläinten hautuumaalle. Ihmisten hautuumaat ovat tietenkin tutumpia, kotikaupunkini Porin vanhalla hautausmaalla tuli nuorena tyttönä joskus tehtyä kaikenlaista sopimatonta ja siinä sivussa tutkittua hautakiviä ja ristejä. Sieltä on jäänyt jokin fiksaatio että erityisesti vanhat haudat olisivat kiinnostavia. Mutta eihän se tietenkään pidä paikkaansa.

Blogisisko, uskon että Amerikassa on sivistynyttä, kulttuurista kiinnostunuttakin väkeä, niin kuin Suomessakin, vaikka ei sitä aina päälle päin huomaa.

Lentokonehyökkäyksestä tuli mieleen, että suunnittelija varmaan oli asiantuntija tosiaan ja nythän ihan vakavastiotettavat ajattelijat ovat esittäneet todisteita että hyökkäys olikin oman väen suunnittelema. Mutta ehkä en nyt hinaa niitä salaliittoteorioita tähän keskusteluun.

Ja vielä vanhojen talojen suojelusta. Kun olin Huittisissa kulttuurisihteerinä, siellä oli jonkinlainen purkubuumi meneillään. Valittelin usealle taholle vanhojen talojen purkamisista ja aina minulle sanottiin, että vanhan korjaaminen maksaa yhtä paljon kuin uuden rakentaminen. Joten kannattaa siis mieluummin rakentaa uusi. Kulttuurimaissa ajatellaan tämä asia toisin päin. Jos vanhan korjaaminen maksaa vain yhtä paljon kuin uuden rakentaminen, kannattaa tietenkin korjata vanha.

Tätä on nyt sitten kysyttävä: mitä sopimatonta olet hautausmailla puuhannut? Anna tulla vaan kaikki, se helpottaa kun puhuu kipeistäkin asioista.

Vanhat haudat ovat kiinnostavia, jos tarkoitetaan sitä että niissä tuo kivien tai ristien ulkoasun, koon, marmoristen enkeliröykkiöiden, takorautaisten sukuhautoja ympäröivien aitojen, kivissä tai risteissä olevien tekstien ja värssyjen variointi oli paljon suurempaa kuin on nykyisissä. Tai perikunnat ovat tulleet nuukemmiksi, läimästään vaan se punagraniittinen standardikivi ja siihen ruuvataan se metallinen standardipääskynen siihen ylös, sinnepä muummoni saatan. Ennenvanhaan ponssari oli ponssari haudassakin, ja sen tuli näkyä. Mutta jos Enckeliin on uskominen, hukkaan meni rahat: kun sieltä hyvässä lihastimmissä noustaan, sitä ollaan munasillaan vallan, paitsi naiset, joilla ei ole munia, mutta toogat päällä.

Öö, no vanhalla hautuumaalla oli suojaisia, varjoisia katveita jotka tarjosivat nuorelle parille mahdollisuuden tehdä hiukan lähempää tuttavuutta ennen kotiinmenoa. Muistan, että ruohon joukosta löysin kerran jotenkin salaperäisen laattakiven johon oli kirjoitettu jotain erikoista, mutta nyt en enää muista mitä. Silloin taisin miettiä että olisiko se voinut olla jonkin lemmikkieläimen hauta, mutta en silloin nuorena ja suruttomana tullut selvittäneeksi asiaa.

Myös Karkun vanhankirkon hautuumaalla tulee kierreltyä joka kesä. Kun olin lapsi, se oli paljon villimpi paikka kuin nykyään, ne ovat jotenkin siistineet sitä. En ainakaan ole enää löytänyt sieltä niitä suurten nälkävuosien aikaisia rautaristejä joissa näkyi miten lyhyen ajan sisällä oli kuollut äiti ja kymmenkunta lasta nuorimmasta vanhimpaan.

Ja juu, hukkaan menee rahat, koska kuolemassa ihmiset ovat tasa-arvoisia, vaikka täällä maan päällä sitä ei millään tahtoisi uskoa.

Nuoripari, lähempi tuttavuus, hautausmaa... Nämä avainsanat tarkoittaisivat sekä vanhan että uuden polven kauhuelokuvissa sitä että tämä nuoripari tulisi elokuvan aikana saamaan hirveän lopun. Näinhän koodi menee.

Ja salaperäinen laattakivi vielä - Ctulhun Kosto - sinulla kyllä on onnea kun olet laattakiven tällä puolella vielä. Tai jos kyseessä on pitkäaikainen hivuttava kirous. Kissasi katoavat, romaanisi jätetään julkaisematta ilman selityksiä, lähikaupan myyjä tekee ristinmerkin sinut nähdessään, talkooväki poistuu syrjemmälle vallan merkillisel taval, läheisyyteesi joutuneet koirat saavat merkillisiä pelokkaita haukkumis- ja paniikkikohtauksia, kirkon ovet menevät itsestään lukkoon kun olet kryptassa (ja nousee savuakin vähän), papit keksivät tekosyitä saadakseen piirisi kokoontumiset Herran tiloissa vihdoin loppumaan, Tampereen tuomiokirkossa on meneillään salaperäinen "korjaus", ettet pääse katsomaan kaikkia tauluja; jne. Et siis ole pistänyt merkille tällaisia kummallisia pikku sattumuksia? Ne ovat ennusmerkkejä. Mitäs menit pelehtimään sinne.

No hyvänen aika, en tosiaan ollut ollenkaan osannut tulkita viime aikojen tapahtumia tuossa valossa!

Tässä sen kyllä näkee mikä mahti on ihmisen kyvyllä tulkita tapahtumia. Arkisten sattumusten tulvasta poimitaan lähempään tarkasteluun tapahtumat jotka tuntuvat merkityksellisiltä ja joiden ajatellaan viittaavaan johonkin laajempaan yhteyteen, mutta minulla nuo laajemmat yhteydet ovat olleet vallan toisessa suunnassa. En ole lainkaan osannut nähdä tuhon merkkejä ympäristössäni koska olen kiinnittänyt huomioni aivan muihin, huomattavasti positiivisempiin asioihin.

Tämä palauttaa kyllä mieleen narratiivisen terapian ja tarinoiden merkityksen ihmisen hyvinvoinnille. Me kerromme aina jonkinlaista tarinaa elämästämme itsellemme. Ja voimme valita onko tarina jota kerromme kauhea tragedia, sankaritarina, komedia, tai jokin muu juttu.

Kyllä. Ja nyrkkisääntönä on hyvä pitää, että oma ihmeellinen elämä on mielellään joko kauhea tragedia tai voittoisa sankaritarina. Muitten törttöilyt näyttäytyvät helpommin farssina.

Minä ajattelen elämääni romanttisena seikkailuna. Mutta muiden elämät tosiaan muistuttavat usein farssia. Ja omakin tietysti, jos sille päälle sattuu ja päästää moisen ajatuksen mieleensä.

"Emma ja elämä" - Koskahan ilmestyy?

Toivottavasti ei koskaan.

Tämä kirjoittelu toi mieleeni edesmenneen Frank Zappan haastattelun Pariisissa.

"onko Yhdysvalloissa sivistyneistöä"
"Hmmmm...John on nyt Kanadassa, Georg taitaa esiintyä tänään Lontoossa ja minä olen täällä...ei juuri tänään"

Faktaa vuodelta 2003:

85% yli 25-vuotiaista amerikkalaisista on käynyt ainakin lukion ja 27% suorittanut ainakin alemman yliopistotutkinnon (läntisissä osavaltioissa 30% ja koillisissa 29%)

Tämä on hyvin paljon, kun ottaa huomioon sen, että suuri osa varsinkin vanhempaa väestöä on vaikeista oloista muuttaneita kouluja käymättömiä eurooppalaisia, etelä-amerikkalaisia, afrikkalaisia ja aasialaisia siirtolaisia.

Nobelisteista USA:lla on kaikkina aikoina toiseksi eniten palkinnon saajia Ranskan jälkeen.

Olen käynyt itse amerikkalaista lukiota ja lapseni käyneet koulunsa ja opiskelleet Kanadassa, jossa myös kaikki lapset käyvät koulua 18-vuotiaiksi. Heitä ei eroteta toisistaan teini-iässä kuten meillä, jossa osa pääsee lukioon ja toiset eivät.

High schoolin keskeyttäneiden määrä on USA:ssa nykyään yllättävän pieni.

Mitä tekemistä yliopistosivistyksellä on sivistyksen kanssa?

Minä myönnän että 60% minun tietämistäni sivistyneitä ihmisistä on saanut akateemisen tutkinnon ja jopa niin että toiset kolme on väitelleitä tohtoreita, ja tunnen jopa molemmat sivistyneet insinöörit ja olen kerran tavannut sen ekonomin, mutta enin osa yliopistosta ja korkeakouluista valmistuneista on vain hyvin koulutettuja moukkia, joilla ei ole sivistyksen vaatimaa laaja-alaisuutta.

Jassoo..

Eipä taida minullakaan olla hallussani sivistyksen vaatimaa laaja-alaisuutta. Mutta eletään siinä toivossa että se vähän kerrassaan karttuisi kun ei täysin menetä toivoaan itsensä suhteen.

Jotain faktaa halusin laittaa tähän keskusteluun, jossa amerikkalaiset leimataan kliseemäisesti moukiksi ja heidän arkkitehtuurinsa näytteenä pidetään vain jotain huvipuistoa.

(Todellisuudessa Disneyworldissakin on toteutettu monia aikaansa edellä olevia ideoita: esim liikenne on maan alla. Siellä oli puhdas ilma ja siistiä. Siellä kokeillaan keksintöjä, jotka tulevat hyödyttämään meitä kaikkia.)

Amerikan jatkuva syntipukkina pitäminen on juuttumista äärivasemmistolaiseen tapaan käsitellä Yhdysvaltoja. Se oli pitkään hallitsevaa Suomessa, ja sen vaikutukset näkyvät näissä blogikeskusteluissakin.

Amerikkalaiset esittävät itse tietenkin paljon kirpeämpää kritiikkia omasta maastaan, mutta vastapainona on se, että annetaan arvo myös niile hyville asioille, joita Yhdyvaltojen kaltaisessa suuressa maassa on runsaasti.

Amerikkalaiset ihailevat yli kaiken vapautta. Se suo erittäin suuren sananvapauden, jota mm Derrida ihaili eräässä haastattelussa, joka tehtiin vähän ennen hänen kuolemaansa.

Toisaalta vapauden ihailu johtaa uskomattomiin huuhaa-ilmiöihin ja elämäntyyliin, jota me kauhistuisimme. Jollakin vanhalla ihmisellä voi olla kymmeniä kissoja ja roskaa polveen asti hienossa viktoriaanisessa huushollissaan, mutta hän nauttii vapaudestaan. Samaa olivat ne vanhat neworleansilaiset, jotka eivät suostuneet lähtemään kotoaan Katrinan aikaan. He kuolivat ennemmin.

Kukaan ei pysty tekemään luetteloa "sivistyneistä" ihmisistä. Koko käsite "sivistynyt" on vaikea ja monikerroksinen. Otan esimerkin: Isoisäni ei ollut käynyt mitään koulua niin kuin eivät yleensäkään hänen ikätoverinsa maaseudulla. Hän oli viisas, maailmaa nähnyt, ja määrittelisin hänellä olleen sekä runsaasti tietoja että "sydämensivistystä", jota kai voisi sanoa nykyään tunneälyksi. Kuitenkin häntä pidettiin varmaankin sivistymättömänä savolaisukkona.

Kirjailijatkin ovat tulleet viime aikoihin asti ylemmästä keskiluokasta ja yläluokasta ja ovat yleensä avuttomia tai tendenssimäisiä "kansan" kuvaamisessa.

Kuten Petja olen tietenkin huomannut, että monet kouluja käyneet ihmiset hallitsevat vain oman alansa. Toisaalta nykyään sekin on iso asia, sillä tietomäärä on lisääntynyt suunnattomasti. Kukaan ei voi olla enää "renessanssi-ihminen", joka tietää kaiken, vaikka kemppisiäkin on. Voimme kukin hallita vain sirpaleita. Sitä tärkeämpää on, että valitsemme tiedonlähteemme huolella ja tasapuolisesti.

"kuinka tummunut fresko oli ennen kuin taideopiskelijat puhdistivat sen ranskanleivällä."

Pakko tarttua näin herkulliseen yksityiskohtaan. Onko tuo yleinenkin tapa puhdistaa vanhoja maalauksia? Olisipa hauska tietää, kukamissämilloin on moisen hoksannut, ja miten se käytännössä suoritetaan - voiko leivällä siis hinkata huoletta sitä taulun/ freskon pintaa (vuosikymmenten aikana kertyneen tumman kerroksen luulisi olevan aika tiukassa), vai voiko olla niin, että ranskanleipä imaisee epäpuhtaudet ihan jo hellävaraisella painelulla?! Entä onko leivän tuoreudella merkitystä, ja paljonkohan sitä mahtaa keskimäärin puuhassa kulua...?

Blogisisko, mielestäni amerikkalainen hegemonia on maailmassa niin vahva, että ei haittaa jos yhdessä rupisessa blogissa heistä puhutaan hiukan kriittisempään sävyyn.

Hyviä kysymyksiä Puzzler, olisitpa ollut paikalla esittämässä niitä. Käsitin kuitenkin että ranskanleivällä puhdistaminen on vanha menetelmä ja nyt olisi käytössä jo jotain uusia.

Kuule Pertti!
Miten olisi jos ottaisit vähän vastuuta äidistäsi, joka varmaan on tehnyt kaiken mahdollisen sinulle! Meillä kaikilla ei ole samat lähtökohdat, mutta meiLla kaikilla on vain yksi äiti! SINUN ÄIISI TARVITSEE APUA SINULTA NYT! Jos sinä et voit auttaa, ole hyvä ja ota yhteys minuun, niin minä teen mihin minulla on mahdollisuus! YSTÄVÄLLISIN TERVÉISIN! MOSTER MAIJA

Hello
Free Ringtones Cool - more than 15.000 free polyphonic ringtones, composer ringtones, effect ringtones, real sound ringtones as well as wallpapers and ...
download free ringtone

Bye

Hi all!
Fast Easy Payday Loan No Fax Payday Loans Up To $1000 Wired To Your Bank Account In 1 Hour.
payday loan online

Bye

Internet marketing services for small, medium and large businesses.
Internet marketing services,
Local SEO Services,
SEO Consulting Services..