|
|||
 |
|
||
|
27.06.2008 - 19:19
Lehti-ilmoituksessa mainostettiin halpoja kattiloita. Sanoin miehelle, että mennään tuonne, meille on ostettu kattiloita viimeksi parikymmentä vuotta sitten ja varsinkin teflonkattilat ovat jo aika sairaita. Niin, se oli uusi, Suomen suurin Ikea joka niitä kattiloita mainosti. Mies sanoi, että mennään vaan.
Me olimme oven takana jo puoli tuntia ennen liikkeen aukeamista, mutta ei hätää, avokätinen kauppaliike tarjosi ilmaiset kahvit. Dajm-kakku oli ihan älyttömän hyvää ja miesten vessojen ovissa oli isot laput jossa julistettiin että siellä voi vaihtaa vaippoja. No oli niitä lappuja naistenvessojenkin ovissa, mutta se ei tuntunut yhtä ihmeelliseltä. Me kiersimme siinä sitten näyttelytiloja läpi ja totesimme että hienoa on, mutta ei millään meinannut löytyä mitään ostettavaa. Kattiloista tuli heti kiista. Minä olisin halunnut sellaisen halvan, kolmen kattilan setin jonka olisi saanut alle kymmenellä eurolla, mutta mies halusi parinkymmenen euron kattilan, koska hän oli nähnyt samanlaisen kokkiohjelmassa. Minä annoin periksi koska annan aina periksi tällaisissa asioissa. Mies sanoi, että siksi me olemmekin niin onnellisia, koska kummatkin annamme aina toisillemme periksi kaiken. Kattila siis ostettiin. Sitten löytyi hieno höyrytysosa, sekin pistettiin kärryyn. Sitten näkyi hienoja kelim-tyynynpäälisiä, niitä piti saada. Mitenkäs monta tyynyä meillä onkaan sohvalla? monta. Joten tyynynpäällisiäkin otettiin monta ja hei, tuollahan on hieno iso kelim sohvan päälle, eikö olekin hieno. On on, hieno on. Joten sekin pistettiin kärryyn. Sitten vielä lamppu, koska siitäkin on ollut puhetta, niin ja onpas halpoja pyyheliinoja, niitä tarvitaan kesämökille, koska siellä kaikki pyyheliinat ovat ärsyttäviä vohvelikankaisia liuskoja. Kassalla paljastui, että laskua oli kertynyt 430 euroa. Ja siis me lähdimme sinne ostamaan halpoja kattiloita. Mies haaveili, että olisimme uuden Ikean sadastuhannes tai miljoonas asiakas, saisimme itsestämme ison kuvan paikallislehteen ja ilmaisen ruotsinristeilyn, mutta valitettavasti sellainen onni ei potkaissut. Nyt on krapula.
Karpalo kirjoitti 27.06.2008 - 20:18
Tuli mieleen se vanha naulakeitto satu. "Ajattele miten hyvää keittoa ja pelkistä rautanauloista". Vaikkei tämä sun kokemuksesi nyt oikein natsaakaan sen naulakeiton kanssa, mutta silti tuli mieleen.
Näin se menee, että kohtuuttomuus synnyttää aina krapulan. Onneksi se menee ohi ja voi taas hetken päästä olla kohtuuton. Toisaalta joskushan niitä tavaroita on kuitenkin hankittava. Onko parempi ostaa vähän ja usein kuin paljon ja harvoin.
Kirsti kirjoitti 27.06.2008 - 21:06
Kiitos lohdutuksesta Karpalo, joskushan niitä on tosiaan ostettava ja mitään turhaa ei tullut kannettua kotiin. Mutta kyllä se silti pistää miettimään kun lähtee parinkympin kattiloita hakemaan ja sitten tulee takaisin auto täynnä kamaa.
Hirlii, no se oli kyllä hilkulla, ettei tullut vietyä tarinaa ihan käytännössäkin vielä vähän pidemmälle. Mutta joo, kyllähän tässä kaikki tarinan ainekset on ihan ulottuvilla.
mm
kirjoitti 27.06.2008 - 21:12
Meillä sukulaiset lähtevät aina kauppaan "säästämään". Ajattele, kuinka paljon tekin säästitte!!
Ja vielä ilmaiset kahvit!!
Kirsti kirjoitti 27.06.2008 - 22:50
Aijaa mm, vai säästettiin. Oli aika outoa säästämistä kyllä. Vaan jäihän sitä paljon ostamattakin. Ja muuten, kun olimme tunnin verran siellä kierrelleet, minusta ihan oikeasti tuntui että eihän täällä ole mitään ostettavaa.
Joo Celia, tosiaan:-)
Wilhelmiina
kirjoitti 28.06.2008 - 00:15
Noh, ne Ikean halvat kattilat eivät kestä käyttöä juuri ollenkaan, parhaimmillaan pari vuotta, jollei laita ruokaa niillä juuri koskaan. ;) Nimimerkillä "Kokemusta on". :D Niin että kyllä voi ajatella, että kattiloiden hankinnassa tuli säästöäkin, jos tuo toinen kattila kestää paremmin oikeaakin käyttöä.
Ja ajattele, jos olisit ostanut nuo kaikki tavarat pikkuhiljaa, monella eri reissulla - kuinka paljon olisit silloin tullut ostaneeksi kaikkea ylimääräistä, mikä olisi silloin tuntunut hyvältä idealta?
Anne
kirjoitti 28.06.2008 - 11:58
Heh, tutulta kuulostaa tuommoinen reissu. Mies aina vitsailee kotimatkalla, että oikeastaan nämä vermeet eivät ihan sovi sohvan ja tapettien väriin, joten ehkä olisi aika vaihtaa nekin ja miten onkaan varastotilan laita. Mahtuvatko kaikki uudet hankinnat taloon lainkaan? Olisikohan aika rakentaan tuvan kylkeen pieni elintasopatti ? ;-)
Kirsti kirjoitti 28.06.2008 - 12:53
No niinpä Anne,pienikin hankinta aiheuttaa herkästi ketjureaktion joka pahimmillaan vie elintasopattiin. Kannattaa yrittää olla lujana silti.
Wilhelmiina, ainakin olisi aikaa tuhlaantunut paljon enemmän. Nyt ainakin tuli aika tehokkaasti hoidettua rahan tuhlaaminen, yhden pikkureissun aikana. Kattiloiden suhteenkin olet varmaan oikeassa.
|
Kirjoittaja
Totuus on tuolla ulkona
Arkisto
2009 2008 2007 2006 2005 1970  Sivut
Lisätietoja
laskuri
> Kiitos
SusuPetalille sivupohjasta
|
||
