Eräällä tuntemallani kirjailijalla oli tapana käyttää käsitettä "työvaihekänni" eräästä tavastaan aukaista omassa kirjoittamisessaan ilmenneet solmut. Termi selittänee itsensä.

Try it. Auttoi ainakin tätä toista.

Olet viime vuodet tehnyt aikamoiseen tahtiin töitä kirjailijana & vielä remppa- ja ties mitä muuta.
Ei tule mieleesi, että yksinkertaisesti olisit uupunut? Ja uupumus laukeaa miten kenelläkin. Yksi tapa on Etappisian ehdottama, monen suosima, hyvin suomalainen tapa.

Minä olen aina ollut tyyppiä työtä vuorotta - ja se on ollut minusta himottavan kivaa. Kaksi kertaa vuosikymmenien aikana olen saanut viikkoja yhtäjaksoisesti kestäneen migreenin, todellisen sänkyyn kaataneen. Psykiatri oivalsi sen, mikä minun olisi itsenikin pitänyt hoksata: migreeni oli ainoa, joka pakotti minut huilaamaan. Opin kahdesta täydellisestä putoamisesta.

Sittemmin kun elämä on pahasti niitannut kiinni, olen ruvennut ompelemaan ja kutomaan. Vitsi on siinä, että en osaa koneella vetää edes suoraa saumaa, kutomisessa väännän vasenkätisen "viallisesti" pitkää huivia. Vuonna 88 tein noin sadasta kravatista, jotka ensin huolellisesti revin riekaleiksi, seinävaatteen, jota muutaman kerran pidin hameena yllänikin :))

Idea on siis se, että olen tehnyt jotain, joka viimeksi tulisi mieleeni. Siitä se elämä sitten taas vähitellen ...

Hei, mikä on homma, joka viimeksi tulisi mieleesi tehdä mutta joka kumminkin on tarpeeksi mutta ei liikaa haastava? heh.

Aivojen nollaaminen kännillä toimii joskus, krapula vaan on ikävä juttu. Mutta kaikkea kannattaa kokeilla.
Voisiko jumiutunut mieli kertoa jo kesäloman ja mökin tarpeesta?

Väheneekö morkkis "työvaihekrapulasta"? Mulla on hyviä ohjeita muiden blokkiin, vaikka olen vihastuksissa itseeni minäkin. Puolenpäivän jälkeen, jolloin kävin tutustumassa mahdolliseen uuteen asuntooni ja sen ympäristöön sitten kävellen (palvelut 2km päässä!),olen lukenut monenlaista tarpeetonta ja tehnyt lehdistä sudokuja, vaikka olen niihin jo superkyllästynyt. Aamulla kuvittelin tekeväni kaikenlaista tarpeellista.

Ai niin, se ohje: onko sulla Doubtfiren Aiotko kirjoittaa romaanin? Siellä on hyvä Mark Twainin tapa tehdä roskarunoja inspiroituakseen. Jollei sulla ole, pengon sen esille tänne.

Otin juuri naapuriltani pelikortit takavarikkoon koska hän pelasi napoleonin hauta-pasianssia kahdeksan tuntia päivässä eikä kyennyt yksinkertaisimpiinkaan päätöksiin. nyt minä olen sitten pelannut pasianssia...
Mahjongg on erittäin hyvä tietokonepeli jos aivot jumittavat, se laukeisee hyvin jumitusta.
Olen pelannut myös sitä tänään enkä ole päässyt edes kalliolle lukemaan kirjaa, että olen ehkä väärä ihminen antamaan vinkkejä muille....
Uskon, että kyllä se siitä, kuten sanonta kuuluu. Jumitushetkiä tarvitaan, ne ovat lepoa ja latausta eikä niiden takia ei pidä syytellä itseään, eikä varsinkaan nimitellä.
-minh-

Mitä jos pitäisit ihan rehellistä lomaa? Siis sellaisen, jolloin et ajattele ollenkaan kirjoitusasioita. Kivempaa kuin työvaihekänni, luulisin.

Etappisika, kyllä toki on tuttu tuo metodi ja on sitä tullut testattuakin. Mutta minä olen tätä nykyä jotenkin niin raitistunut.

Liisa, olen aina ihmetellut puuhakkuuttasi, koska se on niin kaukana tästä omasta olemisentavastani. Mutta on jotenkin vaikea keksiä homma joka viimeiseksi tulee mieleen, koska eihän sellainen sitten tule mieleen millään. Mutta ehkä minä ensi viikolla taitan sen antologian pois kuleksimasta.

SusuPetal, kyllähän sitä tietysti lomaa aina kaipaa, mutta omasta mielestäni olen aika pitkään tässä nyt ottanut muutenkin aika löysin rantein.

itte, ei ole tuota kirjaa minulla, olen sen kyllä lukenut joskus. Mark Twainin metodi roskarunojen tuottamiseksi kiinnostaa tietysti kovasti.

minh, minäkin olen joskus pelannut loputtomasti pasianssia. Muutenkin olen sitä mieltä että itse milloin mihinkin jumiutuvat ovat juuri oikeita ihmisiä antamaan neuvoja toisille.

On tossa pointtia Tui, mutta kun piti lomailla samaan aikaan miehen kanssa ja sillä alkaa loma vasta juhannuksena. Kaksi kuukautta on ehkä vähän turhan ylellinen loma tällä tulotasolla.

Lomaa minäkin haluaisin ehdottaa. : )

Pieni välimatka kaikkeen töihin viittaavakin tekee terää silloin tällöin. Kuulemma ihmiset osaavat rentoutua kunnolla vasta kolmen viikon yhtäjaksoisen loman aikana. - Ei siis mitään kissanristiäisiäkään välillä ; )

Älä nyt liikaa uudistu. Lomaa minunkin tekee mieleni ehdottaa, niin sinulle kuin itsellenikin.

Olikin muuten John Steinbeck. Sotkin. Tuskin herrat kääntyvät haudassaan, vaikka suomalainen diletantti muistaa nimet väärin.

Tässä ohje:

Sinulla on kuulemma vaikeuksia kirjoittamisen kanssa. Se tunne, Herra paratkoon, on itselleni kovin tuttu. Ajattelen, ettei sitä tule koskaan enää, mutta tulee, noin taas jonakin päivänä. Noin vuosi sitten näytelmäkirjailija Bob Anderson pyysi minulta apua samaan ongelmaan. Kehotin häntä kirjoittamaan runoja - ei julkaistavaksi eikä edes kenenkään luettavaksi, vaan poisheitettäväksi. Runot ovat kirjoittamisen matematiikkaa ja läheistä sukua musiikille, ja ne ovat myös parasta terapiaa, kun harmit jysähtävät niskaan. Hän teki niin. Olen saanut häneltä kolme riemastunutta kirjettä siitä, kuinka menetelmä puri. Runous auttaa - se saa olla millaista tahansa mutta ei lukijaa varten. Se on suurta ja arvokasta yksityisyyttä. Tätä neuvoa minä tarjoan, jos olet ollut liian pitkään eksyksissä ja se tekee olosi liian kurjaksi. Saatat päästä siitä minä hetkenä hyvänsä. Minä olen päässyt. Sanat suorastaan tappelevat päästäkseen julki.

Panin tuon menemään, mutta haluankin vähän kommentoida lisää. Toivottavasti tuo ohje toimii.

Toinen vinkki, koska et halua pitää nyt lomaa, mitä muut niin tyrkyttävät, on, että teet just päinvastoin. Järjestät niin, että kolme päivää voit vain ja ainoastaan kirjoittaa. Tämä lienee Risto Ahdin lempinäkemys todellisesta luovasta sessiosta. Hän sanoo, että kolmantena alkaa tulla todella vahvaa tekstiä. Voit varmaan kirjoittaa noita "roskarunoja" ensin, kunnes proosa polttaa kestämättömästi kämmeniä...

Mutta muista valaista meitäkin kokemuksistasi, sitten kun maltat sen verran irrottautua luomishyrinästä.

Itte, kiitos tuosta Steinbeckin ohjeesta. Ahdin ohje ei taida minun tilanteeseeni oikein sopia koska minähän vain ja ainoastaan kirjoitan muutenkin kaiket päivät. En kuulu siihen sankarinaisten kaartiin joka normaalisti käy töissä, hoitaa perheen, vanhenevat vanhemmat ja miehensä vanhemmat ja sen lisäksi jossain välissä vielä kirjoittaa.

Epäilemättä saatte kuulla minun kokemuksistani.

Louhi ja Sylvi, kyllä loma alkaa kieltämättä tuntua houkuttelevalta ajatukselta kun kaikki sitä niin auliisti ehdottelevat.

Hei kaima!

Itse uskon ex-miehen koiranpentumatematiikkaan eli
narttukoiran synnytykseen pätee kahden tunnin sääntö - jos se pukkaa neljä pentua puolessa tunnissa, seitsemään ja puoleen tuntiin ei tarvitsekaan tapahtua yhtään mitään. Tämän kun kääntää liuskoiksi, nerokkaiksi ideoiksi, loistavaksi lähdelöydöksi, huikeiksi repliikeiksi, voi hyvällä omallatunnolla nauttia siitä, mikä on luovuudelle kaikkein tärkeintä eli täydellisestä löhöilystä. Kun itse addiktoidun helposti paitsi pasianssiin myös Mahjongiin, valitsen löhöilyyn kaikkein mieluiten riippumaton. Sen voi ripustaa sisällekin.

No minä olen odottanutkin, että milloin joku minun kaimani ilmaantuu. Ja nyt vielä ilmaantui sellainen joka tietää jotain luovuudesta ja sen yhteydestä laiskotteluun.

Mutta jotkut kyllä laiskottelevatkin luovemmin kuin toiset.