|
|
|||
|
26.08.2008 - 17:07
"Olet myös varmasti joskus ihaillut maisemaa, joka tuntuu sisältävän kaiken, mitä olet koko elämäsi ajan etsinyt, ja kun sitten käännyt vieressäsi seisovan ystäväsi puoleen, joka näkee kaiken minkä sinäkin, huomaat heti avatessasi suusi, että välillänne ammottaa kuilu. Ymmärrät, että hänelle sama maisema merkitsee jotain kokonaan muuta, että hänen näkynsä on sinulle vieras ja ettei se sanaton vihje, joka maisemassa puhuttelee sinua, sanokaan hänelle yhtään mitään. " (CS. Lewis, Kärsimyksen ongelma) En itse asiassa ole koskaan maisemaa tuolla tavalla kokenut, mutta musiikin hyvinkin usein. Jokin kappale saattaa aiheuttaa voimakkaan tunnekokemuksen jonka haluaisi jakaa toisen kanssa, haluaisi toisen kokevan sen samalla tavalla tai edes ymmärtävän jotain siitä mitä koen. Muistan kun sain kerran kasetillisen gruusialaista kuorolaulua ja kuuntelin sitä kotona hurmioituneena, pystymättä lopettamaan. Sitten oli mentävä kokoukseen ja otin kasetin mukaan, minun oli pakko soittaa yksi kappale niille ihmisille, ihan pakko. Muistan vieläkin museonhoitajan kärsivän ilmeen kun hän pyysi, että sammuttaisin soittimen. Se oli järkyttävää. Olin odottanut, että kaikki sulaisivat kyyneliin kuullessaan jotain niin taivaallisen ihanaa. Olen jälkeenpäin miettinyt, että mikä aiheuttaa halun jakaa ihmeellinen kokemus toisen kanssa. Miksi siihen tulee lähes pakonomainen tarve joskus. Ja miksi on aina järjetön pettymys tajuta, että toinen nyt vain ei mitenkään tajua mitä ihmeellistä tässä jollotuksessa on. Niin se tietenkin menee, en minäkään ymmärrä muiden ihmisten musiikkimakua. Ei CS. Lewiskaan tarjoa ilmiölle minkäänlaista selitystä, se vain on.
|
Kirjoittaja
Totuus on tuolla ulkona
Arkisto
2009 2008 2007 2006 2005 1970 Sivut
Lisätietoja
laskuri
> Kiitos
SusuPetalille sivupohjasta
|
||
Ja kyllähän sitä itsekin ihmettelee, miksi joku voi saada kiksit jostain itselle täysin yhdentekevästä jutusta.
Suurimmalla osalla ihmisiä on kyky haltioitua, mutta se taito ei välttämättä yhdistä ihmisiä -se vaan tekee meidät erilaisiksi, koska innostumme eri asioista.
Eikä siinä mitään, niin kauan kuin ei käy arvottamaan haltioitumisen kohteita, esim. vähättelemällä, kun joku on ekstaasissa löytämiensä uusien kenkien takia.
Haltioituminen on pyhä, omakohtainen kokemus. Jakamaton tunne.
Heh Susu, pitää myöntää että minun päälläni on vaikea tajuta mitä hienoa voi olla futismaalissa. Mutta kai siinä sitten jotain on kun puolet maailmasta hurmioituu sellaisista asioista. Ehkä kuitenkin se hiukan voi yhdistää ihmisiä kun tunnistaa toisen hurmioitumisen, tajuaa että ilmiö on sama kuin itsellä, vaikka se syntyykin jotain vähän eri tyyppisestä jutusta.
Parastahan olisi, jos pystyisi jotenkin näyttämään toiselle edes osan sitä lumoa, jonka itse kokee, kun katsoo sitä taideteosta. Sitä minä jotenkin haen kirjoittamisella - että voin näyttää toiselle sen mitä minä näen ja lumon siinä.
Ihmiset haltioituvat kuten Susu sanoi, niin monista erilaisista asioista. Olen haltioitunut haltioituneen seuraamisesta tai kohtaamisesta tai kuuntelemisesta, vaikka itse en ymmärtäisi haltioitumisen kohteesta mitään. Se ihminen, joka on syvässä innoituksen tilassa on vaan niin sydänjuuria myöten liikuttava sellaisena hetkenä.
On kyse sitten ihan mistä tahansa...
Hirlii, ei kai sen pitäisikään olla aihe mihinkään kärsimykseen, mutta jostain syystä itselläni on tuskallinen tarve saada toiset ymmärtämään miksi koen jonkin asian niin hienona. Ja kun se ei onnistu, siitä aiheutuu pakahduttava olotila.
Sitten voikin kohdatakin yks kaks jonkun, ihan sattumalta, joka liikuttuu samoin kuin itsekin jostakin (silloinkin kyse voi olla eriasiasta tai hieman eriasiasta...). Tärkeätä tässä kai on sekin, että on kiinnostunut siitä mitä toinen kertoo, vaikka se ei olisikaan ihan heti niin tuttua itselle. Olen kuitenkin taipuvainen uskomaan niin, että jokaisella on omanlaisensa maailma. Nämä erimaailmat voivat kyllä kohdata niin, että sydän lähtee lentoon.
En ole vieläkään maksanut "vessakirjaa". Paljonko sen hinta oli? Haluaisin pysyä haarukassa:) Tykkäsin muuten eniten siitä viimeisestä novellista, jolla voitit kerran kisankin.
Hirlii, se kyllä auttaa moneen vaivaan kun kääntää huomionsa itsestä muihin. Silloin tosiaan voi ilahtua muiden hurmiosta ja lakata murehtimasta jos muut eivät omaa hurmiota tajua. Sekin vaan edellyttää jotain pyhittymistä, tai valaistumista, että sellaisen oppii.
Silkkaa Uteliaisuutta ja Kiinnostusta. Hyvä ystäväni rakastaa oopperoita, en ole koskaan (vielä?) hurmioitunut yhtälailla kuin hän tuosta musiikinlajista. Mutta kuunnellessani hänen kertomuksiaan lumoudun ja luulen jopa hetken aikaa, että pidän niistä. Mutta ei, se musiikinlaji ei kertakaikkiaan aukea minulle. Vaan koska olen kuunnellut näitä lumoutuneen ihmisen tarinoita niin olen oppinut oopperoista yhtä sun toista mielenkiintoista. Ja niin, unohtanut hetkeksi itseni.
Sekin on aika virkistävä kokemus.
Ok, kiitti kirjanhintatedoista. Ilmoittelen.
Hirlii, mikään ei ole niin virkistävää kuin itsensä unohtaminen. Ja kyky siihen nimenomaan on pyhittymistä;-)
jäi lapsena tuo pyhäkoulu kesken (lampaita tykkäsin liimata siihen arkille hyvän paimenen viereen), mutta koskaan ei ole näköjään liian vanha oppiakseen ;-)
Ehkä tietyntyyppinen mies ei tätä novellia tajua. Minusta tuntuu, että minä tajuan. Siinä on sellasia minuun iskeviä elementtejä.:)
No keskenpä jäi pyhäkoulu minultakin hirlii, mutta koskaan ei myöskään ole myöhäistä aloittaa sitä uudestaan...
Tietysti yhteiset kokemukset lämmittävät, ja niistä on mukava keskustella. Aika hiljattain sain ystävältä lahjaksi kirjan, jonka hän oli lukenut, ja hän halusi jakaa lukukokemuksen. Se tuntui kivalta.
Office 2010 –save your time and save your money.
The invention of Microsoft Office 2010 is a big change of the world.
Office 2007 is so powerful.
Microsoft Office 2007 is my love!
Office 2010 key is for you now!
Office 2010 download is available now!
Microsoft outlook 2010 is convenient!
Outlook 2010 is powerfull.
Car Insurance Alpharetta
unlock blacberry storm
roll forming machine,
Waxing NJ
Online Presence