|
|||
 |
|
||
|
08.06.2006 - 14:23
Vihreys voimistuu kunnes kadottaa hohtonsa ja alkaa vähitellen kellastua. Pian kuulaat, kylmät päivät varisevat unelmieni ylle ja hiekka jaloissani rahisee jäisenä. Ei siihen niin kauaa ole. Ei, en halua masentaa teitä. Vielä nyt ei kesä ole edes huipussaan, mutta varjo jonka kukkiva syreeni heittää taloni seinään muistuttaa minua siitä mistä elämässä on kysymys. Me pyörimme avaruudessa me pyörimme avaruudessa me pyörimme avaruudessa. **** Tuli niin alakuloinen fiilis, kun kustannustoimittajani ilmoitti, että syksyllä ilmestyvä kirjani on valmis. Siis nyt on tavallaan syksy. Kuvan kirjasta ja selostuksen sisällöstä voi käydä lukemassa tuolta jos viitsii.
|
Kirjoittaja
Totuus on tuolla ulkona
Arkisto
2009 2008 2007 2006 2005 1970  
Sivut
Lisätietoja
laskuri
> Kiitos
SusuPetalille sivupohjasta
|
||
Kirjan luonnehdinta toi jostain syystä mieleen tämän Picnic at Hanging Rock (Weirin leffa, kirjaa en ole lukenut).
Syystä, syyttä?
Voinen todeta, että nyt ei kuitenkaan vielä ole syksy, joten voit aivan rauhassa vielä nauttia tulevasta, ihanasta ja rentouttavasta kesästä :D
Eikö Elliot jossakin runossa toitottanut maailman loppua kolmesti samanlaisin säkein? Et ole niin passimistinen.
Onnea kirjalle! Jos olis 15v. kummityttö ostaisin sille heti syksyllä. Vaan on kolme poikaa ja nekin aikuisia.
Mullakin oli aamulla mielessä avaruusteema ton runotorstain yhteydessä.
Runossasi on valtavasti hyvää ajatusta ja varsinkin se "kukkivan syreenin varjo" kohta on tosi hieno.
"Me pyörimme avaruudessa
me pyörimme avaruudessa
me pyörimme avaruudessa."
Kirjakin vaikuttaa mielenkiintoiselta, onnea vain sen johdosta.
Niinhän se on, että kesä menee huimaa vauhtia, täytyy nauttia näistä aurinkoisista hetkistä.
Voi kun kummilapseni olisivat jo lukuiässä.