Kojelauta |  Seuraa blogia |  Lisää blogeja |  Luo blogi! | 
Anna bloggaajalle lahja | Sivun alkuun | Seuraa blogia | Ilmoita blogista
23.09.2008 - 08:10
Tuntuu aika uskomattomalta, että Santeri Alkion, Keskustan pääideologin päiväkirjat ovat yhtäkkiä putkahtaneet ilmoille. Onkohan joku perillisistä ollut rahapulassa tai muuten ahne, kun on myynyt hallussaan olevan materiaalin antiikkikauppaan sen sijaan että olisi luovuttanut sen arkistoon. Puolituttu kauppias oli vinkannut päiväkirjoista Esko Aholle, joka oli oitis tehnyt kaupat sopivasta hinnasta. Hintaa ei haluttu kertoa julkisuuteen. Esko Aho myi päiväkirjat sopivaan hintaan jälleen eteenpäin, sopivalle kulttuurisäätiölle.

Päiväkirjojen keskeisenä pidetty osuus Alkion aktiivisen poliittisen toiminnan vuosilta on 50-luvulla kuvattu mikrofilmeille, eli mitään järisyttävää uutta tietoa maan asioista eivät päiväkirjat kuulemma avaa.
Uutisen mukaan ne kuitenkin täydentävät Alkion ihmiskuvaa ja tulkintaa hänen ajattelustaan. Kirjoituksissa pohdiskellaan syvällisesti hänen perheensä sisäisiä asioita.

Mielestäni se on kyllä vähän näkökulmakysymys, että mikä on järisyttävää uutta tietoa maan asioista. Olisi aika järisyttävää, jos alkaisimmekin yhtäkkiä ottaa todesta poliittisten johtajien ihmiskuvan, tulkita heidän ajatteluaan sen sijaan, että vain annamme heidän touhuta ja johtaa meitä milloin mihinkin suuntaan.

Koulussa historia tuntui aina tavattoman tylsältä oppiaineelta ja olen jälkeen päin ihmetellyt sitä, koska toisaalta menneisyys on aina kiinnostanut ja haluaisin ymmärtää, miten ihmiset ovat eläneet, mitä ajatelleet, kokeneet. Mutta historiankirjoituksen tarjoama näkökulma ihmisten elämään on niin käsittämättömän kapea, se siinä on työntänyt luotaan. Alkionkin elämästä on otettu kapea siivu, kun hän on ollut valtansa huipulla ja sen perusteella rakennettu hänestä  historiallinen kiiltokuva, josta sitten olisi pitänyt innostua. 

Perinteisesti on kai annettu taiteen tehtäväksi tuoda vähän moniulotteisuutta historiallisten henkilöiden hahmoihin. Siinä on vain se ongelma, että taiteen henkilöhahmoilla saattaa sitten olla enemmän tekemistä tekijänsä maailmankuvan ja tulkinnan kanssa kuin kuvatun kohteen. 
Blogisisko kirjoitti 23.09.2008 - 09:02
Onneksi koululaisille opetetaan nykyään, että on ihan arvokasta tutkia myös mikrohistoriaa, tavallisten ihmisten ja pienten yhteisöjen historiaa.

http://www.edu.fi/page.asp?path=498,1329,1523,21100,37633

P.S. Voitko poistaa nuo edelliset viestit?
Eero kirjoitti 23.09.2008 - 09:13
Ehkä tämmöistä uutta tietoa ei nykyään pidetä järisyttävänä. Sen sijaan järisyttävää on vaikkapa se mitä BB-talossa tapahtuu.
Arja kirjoitti 23.09.2008 - 20:05
Kukahan senkin on keksinyt, että koulussa opetettu historia on sotahistoriaa eikä kulttuurihistoriaa. Voi siinä pikkuisen kulttuuriakin olla, mutta pääpaino lienee yhä edelleen siinä, kuka soti ketäkin vastaan ja onnistui saamaan lisää valtaa itselleen.

Kansalaiselle saattoi olla melko lailla samantekevääkin, kuka hallitsija maan kulloinkin omisti (etenkin aikana, jolloin kansalaistunnetta ei vielä ollut, vaan väki etsi samaistumiskohteensa lähempää kuin kokonaisesta kansasta). Tärkeitä asioita tapahtui silti; muutoksia miesten ja naisten ja eri ikäryhminen asemassa, moraalikäsityksissä, asenteissa, arvoissa, siinä, mitä ihmiset kulloinkin pitivät toteena tietona, mihin he uskoivat, mitä he epäilivät, mitä tauteja sairastettiin, mitä työtapoja käytettiin, mitä elämältä odotettiin ja niin edelleen.

Ennenkin tapahtui paljon mielenkiintoista - monenlaisia kehityskulkuja suuntaan jos toiseenkin. Kaikki tämä kuitenkin katoaa näkyvistä, kun huomio kiintyy siihen, mikä hallitsijasuku oli kulloinkin vallankahvassa ja mihin suuntaan raja maa-alueiden välillä sen seurauksena siirtyi.

Kirsti kirjoitti 23.09.2008 - 22:47
Blogisisko, tänään saimme taas ravistelevan muistutuksen siitä, millaista mikrohistoriaa joissakin kouluissa opetetaan.

Eero, voi tosiaan silti olla, että BB talon tapahtumat ovat järkyttävämpi juttu kuin tämänpäiväinen jokelatoisinto.

Arja, eikös se ole niin, että historiaa kirjoittavat aina voittajat. Ja päällepäsmärit. He sen kai ovat sitten keksineet, että oikea historia on sotahistoriaa. Mutta itse olen aina kokenut, että mielenkiintoisimmat jutut tapahtuvat jossain muualla. Harmi vain, että parhaiten menneiden aikojen tapahtumista ovat säilyneet tiedossa juuri nämä hallitsijoiden hallinta-ajat ja vaihdot.
Hirlii kirjoitti 24.09.2008 - 17:00
Olipa mielenkiintoisia näkökulmia tässä edellä...

Historian kirjoihin kirjoittamattomien ja vaiennettujen tarinat sekä kertomukset ovat juuri siksi mielenkiintoisia. Elämäkerrallinen kertominen. Ne väittävät meille jotakin arvokkaampaa.

Olen hirveän kiitollinen siitä, että isovanhempani ja vanhempani sekä eräät vanhemmat sukulaiseni (noh, etupäässä naiset) ovat kertoneet minulle toisista ajoista ja aikakausista sekä millaista silloin oli elää.

Siksi pidin älyttömän hyvänä esim. Sarah Watersin teosta Yövartio. Se kertoi sodasta, naisten näkökulmasta.

Historiaa on toki myös rauhan ajatkin. Tämäkin päivä, jota juuri elämme. Huomenna tämäkin on eilistä jo...

hirlii kirjoitti 24.09.2008 - 17:29
oikaisu:
kirjoitin: ne väittävät meille jotakin arvokkaampaa ja piti olla: ne välittävät meille.

vaan joskus virhe onkin mielenkiintoinen seikka. voihan elämäkerrallinenkin kertominen olla väittämistä (eli jonkun muka-totuuden murtamista). hmm-m. virheet ovat vissiin välttämättömiä ajattelulle.
Kirsti kirjoitti 25.09.2008 - 07:28
hirlii, onko se ollutkin nimenomaan naisten tehtävä kertoa siitä millaista ennen oli elää, millaista oli tavallisten ihmisten tavallinen ihminen ja nähdä sen tärkeys ja kiinnostavuus.

Minusta tuntuu, että elämäkerrallinen kertominen usein onkin väittämistä. Menneisyydestä on aina liikkeellä monta tarinaa ja jokainen pitää omaansa oikeana. Sitten väitellään, että kenen tarina on totta. Tämä voi tulla esiin vaikkapa siinä kun sisarusparvi muistelee yhteistä lapsuutta.
Sylvi kirjoitti 25.09.2008 - 13:51
Kirsti:"menneisyydestä on aina liikkeellä monta tarinaa ja jokainen pitää omaansa oikeana".

Minulla kävi viime vuonna samantapaisia mielessä, kun olin Berliinissä. Siellä näin mielestäni erinomaisen esimerkin hyvästä historiatietoisuudesta: DDR-museon. Luulen, että kosketus arkipäivän kuviin ja esineisiin ja propagandaan ehkäisee turhaa mystifiointia ja disinformaatiota.
Hirlii kirjoitti 25.09.2008 - 15:22
Kokemusta on, että muistot voivat olla hyvin erilaisia. Veljeni taisi kerran jopa todeta: ei hän tuommoista muista. Se mitä ei muista sitä ei ole olemassa. Ei edes itselle. Omasta itsestään, tekemisistään tai sanomisistaan unohtaa aika paljon, joka voi tosinaan olla hyväkin asia ja toisinaan taas ei. Etenkin jos on kyse hyvistä teoista tai toiminnasta, josta joku toinen on vaikuttunut niin että muistaa sen vuosienkin päästä.

Muisti on merkillinen aparaatti.
Kirsti kirjoitti 25.09.2008 - 21:05
Niin, se on totta Sylvi, kyllä konkreettiset dokumentit auttavat.

Hirlii, hämmentävintä on huomata, että mikä itselle on painunut niin lähtemättömästi mieleen, ei ole toisen osapuolen mieleen tallentunut ehkä ollenkaan. Silloin sitä miettii, että olenko kenties kuvitellut kaiken.
mm kirjoitti 26.09.2008 - 10:44
On oikein, että historiaa yritetään kuvata todenmukaisesti ja taidetta halutaan tehdä rehellisesti. Historia on kuitenkin myös uskon asia. Kirjalliset lähteetkin kuuluvat omaan ajankuvaan. Eivät päiväkirjatkaan kerro koko totuutta. Sen tietää omista vanhoista päiväkirjoistaan.
Minun mielestäni ongelmallista on se, että jotain kirjallisuuttakin pidetään todellisena ja ainoana oikeana ajankuvana. Olen yllättynyt, kuinka moni ihminen "uskoo" esimerkiksi Väinö Linnaan.
Yllätyksekseni huomaan olevani aika skeptinen. Totuus on tuolla jossain, harvoin täällä...
Hirlii kirjoitti 26.09.2008 - 20:31
Uskottavaan tarinaan uskoo. Homo Sapiens on sellainen laji ja olento, että se tarvitsee tarinoita, kertomuksia siis fiktioita eikä ainoastaan faktoja.

Kuvitelmat kertovat kuvittelijalle kuitenkin jotain tärkeätä, mielikuvitus on eräs tärkeimpiä taitojamme. Tietyissä psyykkisissä häiriötiloissa mielikuvituskin kaventuu ja jäykistyy, muuttuu ehkä pakko-mielteeksi ja siitä ei yleensä hyvä seuraa.

Kirsti kirjoitti 26.09.2008 - 21:12
Niin, se että tarinat ovat meille niin tärkeitä, pistää kyllä miettimään että mistä maailmassa on kysymys. Onko maailmakin tarina. Alussa oli sana...
Hirlii kirjoitti 26.09.2008 - 21:41
Mielikuvituksen tuotetta on moni asia maailmassa. Melko huonon ja surkastuneen sellaisen - ainakin jotkut asiat.

Alussa maa oli autio ja tyhjä, eikä se siitä se luominen ala. Alussa oli myös sana, kertomus: Olipa kerran jne.
Vaan oliko kuva ennen sanaa? Mielikuva? Jotenkin sellaisella mekanismillahan me kuitenkin toimitaan: tunne (mielikuvat, moraali) - ajatus - toiminta - teko.
Hirlii kirjoitti 26.09.2008 - 21:43
Silmät on väsyksissä: "...autio ja tyhjä, e i k ö " (eikä eikä).
Office 2010 kirjoitti 10.02.2011 - 02:16
Microsoft Office is so great!
Office 2010 –save your time and save your money.
The invention of Microsoft Office 2010 is a big change of the world.
Office 2007 is so powerful.
Microsoft Office 2007 is my love!
Office 2010 key is for you now!
Office 2010 download is available now!
Microsoft outlook 2010 is convenient!
Outlook 2010 is powerfull.
roll forming machine kirjoitti 29.07.2011 - 18:27
Manufactures roll forming machines in variety of configurations, as well as decoilers and cutoff equipment. Units can be customized to requirements.roll forming machines,
roll forming machine,
Armida Cowart kirjoitti 16.05.2012 - 08:25
Että mikä on järisyttävää uutta tietoa maan asioista.
Nimesi
Sähköpostiosoitteesi (ei näytetä yleisesti)
Kotisivusi osoite
Muista tietoni selaimen evästeessä seuraavia kommentointeja varten
Seuraa tähän kirjoitukseen tulevia kommentteja (mikä tämä on?)
Kommentti
Voit käyttää kommenteissasi seuraavia HTML-elementtejä: a, b, i, u, code
Kirjoittaja
Totuus on tuolla ulkona
Sivut
Lisätietoja
laskuri

>
Kiitos
SusuPetalille sivupohjasta