Eikö kukaan "merkittävä taho" kehtaa/uskalla/halua julkisesti kehua sinun kirjaasi?

Onko se vähän samalla tavalla kuin kukaan ei hehkuta Salkkareiden puolesta, vaikka kuitenkin salaa katsookin niitä?

Minua ihmetyttää, jos kirjasta ei oteta toista painosta. Olen ollut siinä käsityksessä, että kustantamon kannattaa painaa uusia kirjoja niin kauan kuin niitä myydään. Koska ensimmäinen painos meni puolessa vuodessa luulisi, että toisen kannattaisi pistää heti uunniin.

Kenelle muuten kannattaa valittaa, jos haluaa lisää romanttisia kirjoja kehiin? Olen sitä mieltä, että se on tiedekirjallisuuden jälkeen paras kirjaallisuuden laji. Fiktioista ehkä ainoa jota kannattaa tukea. Voisin hyvinkin ilmaista tämän mielipiteeni jollais sopivalla foorumilla, kunhan vain tietäisin millä.

Kirjoita vain uusi rakkausromaani. Ilmoittaudun heti lukijaksi. Pidin Naisesta... ja pidin Miehenvaihtoviikoista.

Tsekkaapa kirjastot, meillä kyseinen teos on kuuminta hottia ja jatkuvasti lainassa. Sitä on myös helppo suositella, kun joku haluaa jotain kiinnostavaa luettavaa. Valitettavasti romantiikan ystävillä on aivan liian vähän äänitorvia. Suunnittelen kyseisen teoksen arvostelemista paikallislehteen, voin ilmoitella, kun juttu julkaistaan:)

Hahmo, ei varmaankaan ole niinkään kysymys juuri minun kirjoistani, vaan kokonaisen kirjallisuudenlajin marginaalisuudesta ja siitä ettei ihmisillä sitten kuitenkaan ole lihaksia tehdä asian hyväksi mitään. Ei minullakaan enää sen enempää kuin olen tehnyt.

Silja Orvokki, kustantamot voisivat olla yksi osoite. Mutta minusta kannattaisi vaatia myös sitä että romanttisen viihteen lukijoita palveltaisiin tarjoamalla heille tietoa ja arvosteluja uusista romanttisista kirjoista, eli lehtien kulttuuritoimitukset saisivat tässä vähän terästäytyä. mutta eiväthän ne mihinkään terästäydy jos kukaan ei mitään vaadi. Ja nythän romanttisen viihteen lukijat eivät vaadi, vaan hissuttelevat vaan hyllyjen välissä.

Kiitos Tui:)

Jenni, hauska kuulla. Kyllä minä muuten aina joskus iltapäivien epätoivoisina hetkinä käyn katsomassa kirjastojen aineistotietokannoista miten kirjat ovat liikkeellä. Jos kirja on lainassa, se ei tietenkään vielä tarkoita että se myös luetaan ja että siitä pidetään, mutta jokin lupaus sekin.

Käsittääkseni Nainen, joka kirjoitti rakkausromaanin on arvosteltu myös Hämeen Sanomissa joskus talvemmalla, tarkempaa ajankohtaa en nyt muista... Mutta eiköhän senkin saisi selville, voin jopa lupautua neiti etsiväksi, jos tarve vaatii!

Jaa, olisko noin Päivi. Siinä tapauksessa arvostelu pitäisi löytyä kustantajan arkistoista. Kiitos vinkistä!

Mielestäni kirjasi on hyvä, suorastaan loistava ja olet merkittävä romanttisen viihteen puolustaja ja esitaistelija.

Hehheh Etappisika.

Kyllä sun on alettava elää sellaista elämää, että lehdistö innostuu. Vampata joku ministeri tai muu julkkis nyt ensi alkuun. Valmenna vähän miestäsi, että osaa sujuvasti kertoa, miltä sitten hänestä sinun kurvailusi tuntuvat.

Sittenhän voit antaa päteviä lausuntoja kaikenlaisista asioista ja kirjallisuudestakin heti, kun haastattelija vetää henkeä kysymystensä lomassa.

Oikeasti: voitko mitenkään saada Pirkan, Yhteishyvän tai Me-lehden toimittajaa haastattelemaan sinua nimenoamaan kirjastasi/kirjoistasi/kirjoittamisesta? Niillä on lukijoita, varmasti myös sellaisia, jotka sitten ostaisivat kirjasi.

Kyllä varmaan voisin itte, mutta en usko että sillä olisi minkään valtakunnan merkitystä. Julkisuuden pitäisi olla vähän raskaamman sarjan juttu, että se vaikuttaisi myyntiin. Se on muutenkin hiukan kimurantti tuo julkisuuden ja myynnin välinen suhde, ei se aina mene niin yksi yhteen. Niitä julkkisten kirjoja välillä pyörii tuolla eivätkä kelpaa kenellekään.

"Kyllä varmaan voisin itte, mutta en usko että sillä olisi minkään valtakunnan merkitystä. Julkisuuden pitäisi olla vähän raskaamman sarjan juttu, että se vaikuttaisi myyntiin. "

Minä luulen, että koko jutun ytimessä on uskonpuute. Kun kukaan ei usko, että millään olisi merkitystä, uskomus toteuttaa itsensä.

Kaikella on jonkin valtakunnan merkitys. Yksi kysymys on nyt se, että kirjasi on loppuunmyyyty, mikä tarkoittaa lukijoiden kiinnostusta; mutta onko siis niin että tämä ei riitä, vaan haluaisit että kirjastasi olis ollut enemmän arvosteluja useammisssa lehdissä? Jos olen ymmärtänyt oikein, lehtikiritiikki on vain keino kirjan myynnin vauhdittamiseksi. Tämä väliporras jäi nyt pois, mutta kirja myytiin loppuun, eli tavoite saavutettiin - so what´s the problem?

Anu, kyllä minä uskon että monillakin asioilla on merkitystä, mutta saada itsensä Yhteishyvän haastatteluun ei tunnu merkittävältä asialta.

Etappisika, ei ole mitään ongelmaa tässä. Uutta kirjaa odotellessa vaan summasin yhteen sen mitä edellisen kanssa on tapahtunut.

Tulkitsin siis väärin kun luin tuosta ulos sen, että kaikesta huolimatta olisit halunnut enemmän julkisuutta kuin mitä sait?

Mutta jos niin halutaan, lisää julkisuutta tekijälle, asia on melko helppo järjestää - enkä nyt lainkaan vitsaile.

Etappisika, en kaipaa julkisuutta itseisarvoisesti, en edes myynninedistämismielessä. Joillekin asioille toivoisi tietysti julkisuutta, mutta se on toinen juttu. Sanoin tuossa päreeni lopussa, etten enää edes välitä ja se on ihan totta. Olen tehnyt sen minkä pystyn. Se ei ole kovin paljon eikä se ole riittänyt. Voi olla, että voisin tehdä vielä enemmänkin jos oikein ponnistaisin, mutta kun minä en halua. Ainutkertainen elämä sentään meneillään tässä, täytyy miettiä kuinka voimavaransa suuntaa.

Eli siltikin on lopulta niin, ettet oikein tiedä kääntääkö nyt satakuntalaisposki ("en minä mitään, näitä kirjoja tässä kirjoittelen ja toivon parasta että joku säälistä ostaa ja lukee") vai olla reimarohkea kynänarsisti, kirjallisuuden pale rider, jolla on sanoma ("haluan tehdä unohdetulle ja vaieten kärsineelle kansanosalle oikeutta ja sotkea saveen mieskriitikot ja muut hanttapulit jotka eivät tunnusta että romanttinen viihdekirjallisuus on ollut kansamme moraalinen selkäranka jo vuodesta 1918").

Roolien kanssa on hyvä olla tarkkana. Halutaan tai ei, kirjailijan imago kuitenkin vaikuttaa kirjojen vastaanottoon. Jos ottaa vanhakantaisen vaikenijan roolin (Juha Seppälä), seuraa siitä monenlaista. Mutta jos taas laittaa nokkansa julkisuuteen, ilmaisee halunsa tulla lukijoidensa syliin (bloginpito on jo sitä), on vähän ristiriitaista sanoa että en ole sosiaalinen, en ole järjestöihminen, en halua osallistua kokouksiin jne., kuten olet täällä tehnyt.

Keskitie on sitten tuo "Olen tehnyt sen minkä pystyn. Se ei ole kovin paljon eikä se ole riittänyt." Sen voisi tulkita myös taitavaksi Diogeneen strategiaksi.

Kyllä minä sen satakuntalaisposken käännän. Roolien kanssa olisi tietysti kannattanut olla tarkka, mutta kun sisu ei anna periksi. Jotenkin pitäisi omana itsenään kelvata tai ei sitten lainkaan. Tosin se omana itsenä kelpaaminen on tietenkin aika tulkinnanvarainen klisee, mutta en ehdi tässä nyt parempaakaan ilmausta keksiä. Joo, onhan tuo tietenkin ristiriitaista sanoa ettei ole sosiaalinen ja sitten avata täällä kallonsa, sielunsa ja sydämensä kaikille joita hiukkaakaan kiinnostaa, mutta siis olenko minä jossain väittänyt etten olisi ristiriitainen? Ristiriitaisuushan on minun toinen nimeni.

Tässähän se dilemma: omana itsenä.

Yksi syy on varmaan kustantajissa [olet Kariston kirjailijoita (WSOY:n myös?) ?]. Karistolla ei ilmeisesti ole liksaa paljoa pistää markkinointiin (WSOY:llä on, mutta kohdentavat rahansa ehkä varmoihin naikkeihin), joten jokainen kirjailija joutuu tekemään markkinointinsa itse. Tämä ei välttämättä ole hyvä asia. Joiltakinhan se käy luonnostaan, useilta ei.

Mutta ihan kokeeksi ehdotan: kun seuraava (rakkaus?)romaanisi tulee ulos, tee kaikki temput vastoin tätä "omaa itseäsi"; laadi kustannustoimittajan tai Kariston markkinointijehun kanssa kokonaisvaltainen markkinointiohjelma, tunge joka paikkaan puhumaan, kirjoittele vastineita, esitä yksi tai kaksi- tarkoin harkittua - provosoivaa väitettä, jotka liittyvät nimeltä mainittuun kirjailijakollegaan (ei mitään "asiat riitelevät"-bullshittiä, haukut jonkun nimeltä vaan reilusti), arvostele kotikaupunkisi hienoja lehtiä muissa lehdissä, kotikaupunkisi kulttuurilautakunnan nihkeyttä, vedä Reijo Mäkeä Uudessa Apteekissa kuonoon, pukeudu kuin tangoprinsessa tai missi, jne. jne. - the works, you know.

Tee tämä kaikki tietoisesti, roolivalintana, ja katso miten käy. Voit ajatella koko juttua sosiaalisena eksperimenttinä, olet piipahtamassa, katsomassa sellaista maailmaa joka ei sinua hirveästi henkilökohtaisesti ehkä kiehdo, mutta jota sinun on myös jonkun verran tunnettava sisältäpäin.

Kompromissit ovat hupaisimpia: "omana itsenään" esiintyvää autistista kirjailijanplanttua kustantaja puoliväkisin hihasta vetäen taluttaa kirjamessujen lavalle haastateltavaksi ja matineoihin...

Voisin intoutuakin tuosta laatimastasi strategiasta ellen olisi lukenut venäläisten toiminnanteoreettikkojen ajatuksia siitä millä tavoin me persoonina muokkaannumme oman toimintamme kautta. Siis jos alan käyttäytyä ehdottamallasi tavalla, noin ihan kuin roolina vaan, uskon että se vääjäämättä vaikuttaa minuun syvällisesti ja pitkäaikaisesti. Tämähän on tavallaan sama dilemma josta mm. Graham Greene on kirjoittanut ravistelevia dekkareita ja amerikkalaiset etsiväsarjat ovat myös ottaneet teemasta kaiken irti. Siis että ihminen ryhtyy salaiseksi agentiksi, soluttautuu vihollisleiriin jne. Eikä aikaakaan kun alkuperäinen missio on hämärtynyt ja tilanteet vieneet mennessään. Kirkasotsaisesta poliisista on kehittynyt paatunut huumekauppias.

Edes venäläisten toiminnanteoreettikkojen päähän ei mahdu, että yhtenä kirjasyksynä tapahtunut toiminta muuttaisi ihmisen, edes kirjailijan, persoonaa syvällisellä tavalla. Tai jos niin käy, parin kuukauden sähköshokki- ja tabunsyöntisessio Kuppiksella putsaa aivorungon kuonasta.

Noista transformaatioista vielä: Graham Greenestä johtuu mieleen kotikaupunkisi Porin suuri poika Eino Grön, joka muuttui työläispainijasta tangolaulajaksi ja miljonääriksi... ja on kuulemma "oma vaatimaton itsensä"... Ota mallia...

Mutta eikös Eino ole ollut sävyisä oma itsensä koko ajan? Hän on vain laulanut kauniilla äänellään ja ihmiset ovat olleet lumoutuneita. Minä yritän samaa strategiaa.

Eikkahan on samalla alalla kanssasi, romantiikka- ja viihdeosastoa.

Ei laulaminen yksin riitä Eikallekaan. Kyllä se Eino on joutunut uransa aikana kanssa pyllyilemään seminaareissa, kertoilemaan lehdissä kuinka piti lopettaa juopottelu, kuinka liitto on kestänyt ja kuinka on suomenpoika vaikka tässä nyt floridan kunnailla golfia pelataan... Mutta siinä saumalla rahaa tullut kassikaupalla. Ja vaatimattomuus...


Eli metsään meni neuvostoteoriat.

Voidaan siis päätellä, että voit huoletta vetää läpi kunnon jukisuus- ja markkinointikokonaisuuden, ja silti pysyä nöyränä ja vaatimattomana "omana itsenäsi".

Vai niin. Voisiko sinut kenties palkata konsultiksi sitten? voisit hoidella nämä julkisuuskuvaani liittyvät myynninedistämiskampanjat?

Käy laatuun, jos hinnasta sovitaan.

Kun sopimus on tehty, hauan ekaksi nähdä seuraavaksi ilmestyvän kirjasi kässärin, sen sisältämä julkisuuspotentiaali on lähtökohtana koko kampanjalle.

Hienoa. Tuli heti turvallinen olo. Voi olla että julkisuuspontetiaali seuraavassakin kässärissä on vaatimaton, mutta epäilemättä sinä kykenet tekemään asian hyväksi jotain loistavaa.

Niin, yksi tapa on tietysti se, että kässäriin upotetaan muutama insertti sinne tänne mehustamaan vastaanottoa...

Tästä on elokuvapuolelta kiinnostava ennakkotapaus, tämä Caligula-leffa, jossa oli nimikuulua näyttelijää, Malcolm MacDowell, peter O'Toole Helen Mirren -tasoisia nimiä. Tuottaja oli ennen levitystä päättänyt laittaa sinne sekaan hieman stunttien kanssa kuvattua lisämateriaalia roomalaismeiningistä, lihallista sellaista tietysti, ilman että kukaan näyttelijöistä tiesi. No oikeusjuttu seurasi tietysti jne.

En tiedä kuinka vaikutti katsojalukuihin, tuskin sentään vähensi?

Ei varmaankaan vähentänyt. Nyt sitten vain miettimään että kuinka tätä ideaa voisi soveltaa romaanitaiteeseen.

Haamukirjoittajat ovat vanha keksintö, jota dekkaripuolella näköjään käytetään yhä.

Ja onhan näitä tamdem-kirjailijoita, kaksi henkilöä jotka yhdessä tekevät kirjan.

Ja sitten jos kustantaja puuttuu peliin, voidaan silpoa vaikka runokokoelman kässäri ja heittää roippeet Kotrolle joka julkaisee ne nimissään.

Tekijänoikeudesta ja tekijän oikeasta henkilöllisyydestä syntyneet kärhämät kiinnostavat suurta lukijakuntaa, vaikkei näillä itse tekstin kanssa ole mitään tekemistä.

Noita elokuvatempauksia vastaavia tapauksia, onko niitä kirjallisuudessa? Niinpäin kyllä varmaan että kustannustoimittaja on lyhentänyt tekstiä rajustikin tekijän mielen vastaisesti, mutta en ole koskaan kuullut että kustantaja olisi lisännyt jotain tekijän tietämättä. Ei edes Päätalon tuotantoon.

Siis tandem.
(Selvitys siltä varalta että mahdollinen lukija olisi miettinyt: onko se tuollainen moukka vai oliko se kirjoitusvirhe? No oli kirjoitusvirhe. Olen kylläkin myös moukka.)

Varmaan tandem-kirjasta tulee menestys. Hyvin suunniteltu on puoleksi tehty.

Me varmaan Etappisian kanssa tehdään tää tandemkirja ja hällä on luultavasti suhteet johonkin virolaiseen halpaan plastiikkakirurgiin joka muokkaa minusta riittävän näpsäkän näköisen Etappisian markkinointistrategiaa varten. Ainakin Sylvi varmaan ostaa meidän kirjamme.

Ihan tässä tulee kateelliseksi, kun Kirstillä on Etappisian kaltainen personal trainer.
Mutta kuinkahan moni on kateellinen minulle, sillä minulla on loppuunmyyty Nainen, joka... joku päivä hankin siihen varmaan omistuskirjoituksenkin:)

Tandem-kirjoittaminen kuulostaa tiimityöskentelyltä. Hankalaa :)

Minä arvaan että aika moni muukin on minulle Etappisiasta kateellinen kuin sinä, Susu.

Varmaankin, mutta minussa on riittävästi nöyryttä tunnustamaan julkisesti kateuteni, hah.

Olisiko sellaisesta aiheesta mihinkään, että minäkertoja olisi poliitikon salarakas. Vaikka vakuuttelisit pelkäksi fiktioksi, siellä Turussa epäilisivät Ilkka Kanervaa. Ellei ole sitten umpikulunut aihe.

Kyllä kai liikkeellä tässä ollaan Kirstin tekstin varassa, Ilkka Kanervan voi sinne tuikata jos tilanne sitä vaatii.

"Rakastetun kertojan kauan odotettu uutuus! Edellisen teoksen tultua ennätysajassa loppuunmyydyksi..." Tällaisen tekstin voisi heittää kehiin jo nyt, ja sitten TheNaisten haastattelussa

"... nn:nessä romaanissaan Ellilä on uudistunut kertojana, sekä ollut myös yksityishenkilönä suurten muutosten keskellä; uudet kirjoitustekniset ratkaisut vaativat häneltä suuria henkilökohtaisia elämanarvojen uudelleenarviointeja, mikä näkyy myös hänen ulkonaisesssa olemuksessaan: hän näyttää nuortuneen kymmenen vuotta, ja pukeutuu nykyisin mielellään näyttävästi, Turun kaduilla miesten päät kääntyvät kirjailijattaren kävellessä joustavin askelin Aurajoen rannoilla. Uudistuminen on yksinomaan kaksi viikkoa sitten aloitetun lenkkeilyn ja ethnic aerobic-harrastuksen ansiota, korostaa Ellilä iloisesti nauraen. Laastarien ja siteiden peittämät kasvot kirjailijatar kertoo seuraukseksi hänen kodikkaan avarassa Turun-asunnossaan, joka sijaitsee taiteilijakaupunginosassa idyllisessä puutalomiljöössä, tapahtuneen yläkertaremontin yhteydessä sattuneesta ikävästä onnettomuudesta. Ellilän eettiset periaatteet eivät missään tapauksessa sallisi käyntiä plastiikkkakirurgin pakeilla, vaikka heitä varsinkin Virosta kohtuuhintaisia löytyisikin.
- Uuden teoksen kirjoittaminen on aina raskas henkinen prosessi, mutta tällä kerralla tunnen pystyneeni parempaan lopputulokseen kuin aiemmissa teoksissani, joissa yhteiskunnallinen taso ei ole niin näkyvästi esillä kuin tässä kirjassani, korostaa Ellilä."

Kirsti, ehdottomasti kirjoitat toisen romaanin. Pidin tästä ja erityisesti nimestä, kun se toi mieleeni sen vanhan kunnon "Mies joka luki rakkausromaaneja" -symppisromaanin. Painoksen loppuunmyynti on aina hyvä merkki, vaikka se ei johtaisi toiseen painokseen. Siinä on kuitenkin jatkuvuuden osoitus kustantajalle. Ei siis hätää. Uutta kehiin! Loppujen lopuksi, ahkerointi ja raadanta meidän sarallamme johtaa tulokseen. Aina. Finally. Minä ainakin odotan uutukaistasi. Oletko muuten Siskodisko -sarjikseen ajatellut kirjoittaa uutta?

Luojan tähden HIM, onko lainkaan tottakaan että joku on ymmärtänyt hienon intertekstuaalisen viittaukseni! Nimenomaan Sepulvedan ihana kirja on ollut kummina tuolle opukselleni.

Siskodisko-sarjaan on justiinsa nyt ilmestymässä uusi kirja, Iiris. Ja on minulla lisääkin suunnitelmissa.

Kiva kun piipahdit.

Se mitä kansa haluaa ja mitä arvostetaan ei kulje aina käsikädessä. Kumpaa sinä haluat? Mikä on tavaramerkkisi? Mitä arvostat ja missä koet olevasi hyvä?

Tuli mieleeni, että et osaa kirjoittaa Tammisaaresta, koska yrität tehdä sen yhteiskunnan normien tavalla, entä jos yhdistät oman rakkausromaanityylisi todellisuuteen ja siihen mitä haluat kirjoittaa Tammisaaresta?

Intouduin vastaamaan niin pitkästi, että tein siitä oman päreen. Kiitos inspiksestä Ulkopuolinen.

Hiya, nice day.. Your article is extremely impressive. I never considered that it was feasible to accomplish something like that until after I looked over your post. You certainly gave a great perception on exactly how this whole process works. I will make sure to return for more advice. Thanks