|
|
|||
|
27.10.2008 - 08:48
Olen äärettömän kyllästynyt Vuodatukseen. Voi mistä saisin voimaa, että siirtyisin muualle? On ihan naurettavaa, että olen yli puoli vuotta käynyt kurssia, jossa opetetaan tekemään kotisivuja, enkä ole vieläkään tehnyt yhtään oikeaa kotisivua. Kaikki tekemäni sivut ovat feikkisivustoja, jotka olen pistänyt koulun palvelimelle pyörimään.
Haaveilen, että saisin rakennettua itselleni kotisivut ja blogi olisi sen yhteydessä, mutta koskahan sekin mahtaa toteutua. Kaikki voimat menevät siihen, että teen erilaisia harjoitustöitä. Juuri nyt minua on työllistänyt tulossa oleva näyttötutkinnon ensimmäinen osa. Viime viikonloppu meni jälleen koulussa. Opettelimme tekemään animaatioita Flashillä. On murskaavaa tajuta miten huono omaksumiskyky minulla on. Kun pyysin opettajaa näyttämään, miten eräs juttu tehtiin, hän totteli kiltisti. Tuli koneelleni, paineli namikoita ja selitti mitä hän teki. Mutta kaikki kävi niin nopeasti, etten ehtinyt omaksua muuta kuin että muistan vieläkin miltä hän tuoksui. Tällaiset asiat minulle kyllä jäävät mieleen, vaan ei koskaan se mitä oikeasti pitäisi oppia.
|
Kirjoittaja
Totuus on tuolla ulkona
Arkisto
2009 2008 2007 2006 2005 1970 Sivut
Lisätietoja
laskuri
> Kiitos
SusuPetalille sivupohjasta
|
||
Ei sinun omaksumiskyvyssäsi ole mitään vikaa. Ihan oikeasti. Nämä asiat oppii vain tekemällä. Muuten myös minun omaksumiskyvyssäni olisi vikaa, ja sitä en suostu uskomaan. ;D Sitä paitsi olen testannut hypoteesini tekemällä oppimisesta käytännössä sekä itselläni että lapsilla. Niin ja miehellä myös.
Entäpä jos voisitkin tehdä omat kotisivut harjoitustyönä...? Et olisi ensimmäinen opiskelija, joka soveltaisi oppimaansa käytännössä. Minusta on sangen typerää, että opetellaan kotisivujen tekemistä, mutta opiskelijat eivät oikeasti tee niitä. Siis, että oppilaitoksessa ei suorastaan käsketä siihen.
Tekemällä nimittäin oppii parhaiten.
Kyllä ne sivut ihan oikeasti tehdään, mutta ne ovat vain tuollaisia harjoitussivuja erilaisilla työkaluilla tuotettuja siis : DW, Joomla, Flash ja sitten ihan käsin koodaten. Ei mikään estä minua tekemästä omia sivuja harjoitustyönä, mutta kun pitää ensin oppia tekemään sivut neljällä eri työkalulla, niin tässä valmisteluvaiheessa menee niin kauan, näköjään.
Tietysti hyvä tuoksu on lisäetu, mutta muutamallakin tietotekniikan typerällä kurssilla istuneena todistan, että harvoin saa edes sitä. Kerrankin kun olisi ollut huutava kiire oppia käyttämään ihan oikeasta pagemakeria, niin mitä opetti opettaja? Tähtiräiskeiden tekoa! En tosin osannut tehdä mitään muutakaan, joten ei haitannut vaikken räiskettäkään silloin oppinut värkkäämään. Opettelin sitten tekemään sivuja kantapäiden kautta.
Terveisin nimimerkki Hitaasti mutta varmasti oppiva täälläkin
vallan ihana kuvaus, pelasti päiväni :)
Hirlii, mukava kuulla, että tilanne on tuttu. Jostain syystä sellainen tieto aina huojentaa mieltä.
Celia opettaja tuoksui hyvintuuletetulta tupakoitsijalta:-)
Hyvä myös, että olet pitänyt meteliä oppitunneilla. Jos sinä maksat kurssista, niin kyllä sinulla on oikeus opetukseenkin. Kysy niin kauan, että ymmärrät. Äläkä anna sen opettajan näyttää sinulle, miten jokin homma tehdään vaan vaadi päästä koneen äärelle. Opettajat eivät opi tuntemaan oppilaidensa oppimistapaa, mikäli he eivät anna opettajilleen käyttöohjeita. Aikuisopiskelijoilta se käy varmaan kohtuullisen helposti.
Sinikka, muistilappu olisi hyvä. Mutta minä en yksinkertaisesti ehdi kirjoittamaan asioita ylös kun samanaikaisesti pitää katsoa että mitä tapahtuu. Ja sitten kuitenkin muilla on aina selkeät muistiinpanot huolellisella käsialalla kirjoitettuna.
Nykytiedon valossa onkin kummaa, että opetustavat yhä suosivat vain yhden tyyppisiä oppijoita. Sinäkin opit, kuten tuolla mainitsitkin kun saat rauhassa miettiä asioita.
Minua on asia aina askarruttanut, koska - kaikista vitsinväännöistä huolimatta, ihan oikeasti - minäkin olen erilainen oppija. Se oli tärkein syy, miksi lähdin opiskelemaan, miksi rupesin opettamaan sekä opettamista että oppimista. Siis aikoinaan puhuttiin opettamisesta, sittemmin ilmaisut ovat vaihtuneet.
Hoksasin tosi varhain omaksuvani asioita eri tavoin kuin muut ympärilläni. Kun toistat tätä
"eli muihin kurssilaisiin verrattuna omaksumiskykyni on tosiaan huono.", tunnistan itseni. Ja monet muut.
Tarvittiin monta vuotta/ vuosikymmentä, että vasuriuden, lukionnellisuuden, yhdistetyn silmä- ja käsityöskentelyn (minun on piirrettävä kuvat itselleni aakkosiksi!) jälkeen tajusin, etten ole muita parempi tai huonompi oppimaan. Olen erilainen asioiden yhdistelijä! Ja opittuani vielä paljon nopeampikin yleensä kuin moni muu.
Ai, jäi vielä sanomatta, että kävin neurologin ja neurokirurgin ja psykiatrinkin kautta.
Osa lausunnoista oli nättejä ja mairitteleviakin.
Kun 90-luvun alussa oppilaitoksiin tuli tietokoneita, pyysin oppiin työpaikan kustannuksella. Ei onnannut. No, koska meillä oli koneistus kotona, istuin tietsikan ääreen. Poika vakuutti, että tein ((Polilta poistetulla) koneella mitä tahansa, kone kyllä kestää minut räjähtämättä.
Jääräkkönä opiskelin itsekseni yrityksen ja erehdyksen kautta. Miniä opetti perusteet = 4 tuntia yhtenä ehtoona! Sitten vain istuin ja istuin yökaudet.
Samalla systeemillä olen tehnyt kaiken muunkin:
- oma rauha
- perustiedot kirjoista
- nurinkurisuus sallittu
- periksi ei anneta
Kirsti, anteeksi opettajamaisuuteni. Ihan viho viimeisen pakko taas toistaa, että olet erilainen omaksuja, minusta se on selvää. On hienoa olla Erilainen Oppija!
Jotenkin tuntuisi, että muistiinpanoja ei kannata tehdä, vaan hankkia jokin opaskirja, jossa perusteet on selitetty. Jos englannin kieli ei tuota hankaluutta, niin netti pursuaa erilaisia tutoriaaleja melkein aiheesta kuin aiheesta. Opettelin käyttämään Paint Shop Prota netistä löytämieni havainnollisten tutoriaalien avulla.
Liisa, tämä omaksumisasia on tosiaan ollut esillä täällä ennenkin, ymmärrettävästi koska asia on minulle ollut hankala. Ajatella, että ihmisen pitää täyttää 50 ennen kuin hän alkaa ymmärtää millä tavalla hänen on mahdollista omaksua asioita. Kunpa olisin tämän tajunut seitsemänvuotiaana, niin paljon olisi jäänyt elämästä ahdistusta kokematta:-)
Hirlii, ainakin Liisa Keltikangas-Järvisen yhteydessä olen tästä samasta asiasta kirjoittanut. Siinähän jää jatkuvasti merkittäviä lahjakkuusreservejä hyödyntämättä kun suuri osa ihmisistä saa kuvitella olevansa tyhmiä vain siksi etteivät omaksu asioita sillä tavalla kuin opettaja ajattelee että omaksumisen pitäisi tapahtua. Opettajien tehtävä on kyllä vaativa, jos ajatellaan että he tosiaan alkaisivat sopeuttaa opetustaan oppijoiden tarpeisiin. Toisaalta siksi kai he vuosikausia sitten yliopistossa opiskelevat, että osaisivat niin tehdä.
Tietotekniikkaa pitäisi opettaa niin kuin ruoanlaittoa, antaa tarkat ja yksityiskohtaiset ohjeet, joita noudattamalla kuka hyvänsä voi tehdä perustehtävät. Edistyneet voivat sitten kokeilla kaikenlaista uutta, valmistaa gourmet-aterioita ja päivällisiä.
Suntuubin kotisivut ja Vuodatuksen blogit ovat harvinaisen selviä rakenteeltaan. Mutta tietotekniikan alalla näyttäisi olevan enimmäkseen ihmisiä, jotka eivät osaa opettaa.
(Tästä kasvaakin kirjoitus..)
Kiitos hirlii:-)
Edellisessä työpaikassani opetin atk:ta eritysopiskelijoille 7 vuotta ja ehdin tavata monenlaista oppimistyyliä. Olimme sillä tavalla etuoikeutettua sakkia, niin opettaja kuin oppilaatkin, että ryhmässä oli enimmillään 12 opiskelijaa. Monet ammattiaineet (esim. käyttöjärjestelmän asennukset + koneiden verkottaminen jne.) opiskeltiin viiden hengen ryhmissä.
Tuon kokemuksen pohjalta sanoisin, että muistilappupeli ei ole kovin toimiva tapa ottaa ihan oikeasti haltuun jotain ohjelmaa. Siitä tulee helposti irrallisten temppujen lista ja kokonaishahmo jää puuttumaan.
Opiskelin aikoinaan (=70-luvulla!) Teknillisessä korkeakoulussa työpsykologiaa. Tuolta ajalta jäi mieleen professori Veikko Teikarin väitöskirjassaan esittelemät ajatukset taidon oppimisesta/opettamisesta. Koska tietokoneen käyttö on mitä suurimmassa määrin taitolaji, ei niinkään tietolaji, aloin käyttää Teikarin ajatuksia atk-opetuksessa. Paitsi että olen vuosien saatossa unohtanut ne alkuperäiset ohjeet, joten listani on jossain määrin muuntunut.
Oleellista siinä mallissa on mielestäni, että niiden kahden tavallisimmin käytössä olevan (eli toisen esittämän mallin perässä tekemisen ja manuaalien lukemisen) lisäksi oli käytössä ääneen puhuminen ja tietoinen sisäisen mallin rakentaminen.
Puhuminen tarkoittaa sitä, että oppija taitoa opetellessaan puhuu itselleen, mitä milloinkin tekee ja miksi. (vuosia myöhemmin opin, että tätä puhumisjutskaa käytetään myös kehitysvammaisten opettamisessa. Silloin sitä kutsutaan puhumalla vahvistamiseksi.)
No, luokkatilassa kaikki eivät välttämättä koko ajan voi puhella ääneen, mutta kotona harjoitellessa sitä voi vallan hyvin käyttää :)
Sisäisen mallin rakentaminen tarkoittaa sitä, että käy onnistunutta suoritusta läpi mielessään, niin että lopulta osaa ajatuksissaan suorittaa koko prosessin. (Tätä käytän itsekin nyt, kun pitää opetella, miten jotkut entisessä wordissä tehdyt temput onnistuvat uudella wordillä. Jos päivän mittaan opin jotain helpien avulla tai vain sattumanvaraisesti haahuillen ja etsiskellen, niin sitten käyn mielessäni hommaa läpi iltasella unta odotellessani).
Eivät nuo konstit välttämättä suoraan sinulle passaa, mutta saattaisi niistä jotain hyötyä olla.
Toinen, mistä minun oppilaillani oli hyötyä oli se, että alusta asti kannustettiin siihen, että ongelmia oli luvallista ja suotavaa ratkoa yhdessä. Kun osaavampi neuvoi hitaampaa, kummatkin hyötyivät. Neuvoessaan toista se nopsa tuli vankistaneeksi omaa sisäistä malliaan + hitaampi sai avun, silloinkin kun opettaja oli sidottuna toisen opiskelijan ohjaamiseen.
Yksi ehdoton sääntö oli: toisen hiireen ei kosketa! Tai jos koskettiin (joskus käsi osaa tempun, jota neuvoja ei osaa ohjeiksi pukea, jollei kokeile itse ensin), niin heti, kun rutiini oli palautunut mieleen, päästettiin ohjattava puikkoihin ja edettiin neuvomalla. (eli se hetkellinen hiiren lainaaminen ei ollut tarkoitettu malliksi tekemiseksi, vaan ohjaajan omaksi homman mieleen palauttamiseksi).
Äh, nyt meni sekavaksi! Usko vaan, se toimii vuorovaikutustilanteessa paljon paremmin kuin kirjoitettuna!
Ihan kuten moni jo ketjussa kommentoikin, sinun on turha syyllistää itseäsi hitaasta oppimisesta, jos kouluttajan fokus on näyttämisessä, ei ohjaamisessa!
Ilman paremmin omaksuvien kurssilaisten apua en tosiaan olisi oppinut tätäkään vähää. Kurssilla opettaja näyttää omalla koneellaan kuinka tehdään, tietokoneen ruutua voi seurata videotykillä, vai mikä se aparaatti on, ja me teemme sitten omalla koneella perässä. Mutta vauhti on minulle liian nopea. Onnellisessa tapauksessa saan tehtävän tehtyä mallin mukaan, mutta sitten kun pitäisi toistaa itsenäisesti, se ei enää onnistu. Kymmenen sekuntia ja olen sekoittanut koko ohjelman. Pitäisi olla aikaa sekä tehdä perässä, että kirjoittaa ylös paperille mitä on tehty, sitten sen pystyisin ehkä toistamaan ja vähitellen hahmottamaan kokonaisuutta.
Sitten kun pyydän opettajalta apua, menen oikosulkuun kun hän tulee opastamaan, ja rekisteröin tarkasti kaikki tilanteeseen liittyvät nyanssit, mutta en pysty keskittymään itse opetukseen.
Olen tähän asti kuvitellut, että minusta tuli kirjailija vahingossa, mutta sen olen nyt ymmärtänyt ettei se itse asiassa ollut vahinko, koska minähän teen koko ajan tarkkoja havaintoja kaikesta mahdollisesta mitä ympärilläni tapahtuu. Paitsi että opetukseen en ole koskaan osannut keskittyä. Keltikangas-Järvinen luokittelisi minut herkästi häiriintyvien joukkoon. Kuten kaikki temperamenttipiirteet sekin on huono jossain ympäristössä, toisessa hyvä. Jos pitää oppia jotain teknistä, se estää omaksumisen, mutta jos pitää kerätä materiaalia seuraavaa romaania varten, niin sitten tämä piirre on loistava apuväline.
Tuota tykiltä näyttämistä haluan vielä kommentoida: EI TOIMI! Itse aloin tulkita sitä niin, että tekemisessä kädet ovat niin tärkeä juttu, että monien oppilaiden on mahdotonta oppia käsillä tekemään, jolleivät näe ohjaajan käsiä (ja tykityksessä kädet eivät näy). Usein tein esim. Exceliä opettaessani niin, että koko luokalle yhdessä neuvoin jonkin uuden jutun taululle piirtämällä ja varsinaisen näyttämisen tein oppilas kerrallaan oppilaan omalla koneella. Tykki ei ollut se juttu!! (johtuu ehkä siitä, että aloitin atk:n opettamisen aikana, jolloin luokissa ei vielä edes yleisesti ollut tykkejä, joilta näyttää!)
Huomiosi siitä, että kirjailijalle on hyötyä siitä, että hän kykenee tekemään koko ajan tarkkoja havaintoja ympärillään tapahtuvasta, mutta tietokoneohjelmaa opettelevalla sama ominaisuus aiheuttaa keskittymiskyvyn hajoamista, on minusta ihan huima!
http://hordeguide.fotopages.com/
American Nintendo DS and DSi gamers total 41 million, compared to Apple's 40.1 million iOS gamers. The data was collected from over 10,000 respondents in June 2010.
http://www.blurty.com/users/hordeguide/
Apple now has more than twice the mobile gamer base as Sony, which had just 19 million U.S. gamers. Nintendo and Apple share significant overlap, with 14 million U.S. mobile gamers playing games on both the iPod touch and the Nintendo DS.
http://wowgame.blog.friendster.com/
The survey also found that Apple's iOS has outstripped the Sony Playstation Portable, but remains far behind the Nintendo DS, in key European markets.http://hordeguide.vox.com/
Office 2010 –save your time and save your money.
The invention of Microsoft Office 2010 is a big change of the world.
Office 2007 is so powerful.
Microsoft Office 2007 is my love!
Office 2010 key is for you now!
Office 2010 download is available now!
Microsoft outlook 2010 is convenient!
Outlook 2010 is powerfull.
Yksi ehdoton sääntö oli: toisen hiireen ei kosketa! Tai jos koskettiin (joskus käsi osaa tempun, jota neuvoja ei osaa ohjeiksi pukea, jollei kokeile itse ensin), niin heti, kun rutiini oli palautunut mieleen, päästettiin ohjattava puikkoihin ja edettiin neuvomalla. (eli se hetkellinen hiiren lainaaminen ei ollut tarkoitettu malliksi tekemiseksi, vaan ohjaajan omaksi homman mieleen palauttamiseksi).
roll forming machine,