|
|||
 |
|
||
|
29.06.2006 - 10:44
Olen ihan pikkuinen. Haukottelen lämpimässä vuoteessa ja kylven keltaisten verhojen läpi siilautuvassa valossa. En vielä tiedä maailmasta mitään mutta tunnen mistä suunnasta lämpö tulee. ***
sirpa kirjoitti 29.06.2006 - 11:39
lämmin kuvaus jokaisen aamun "uudelleen syntymästä". noin kun jaksaisi tuntea ja uskoa, muistaa, että joka aamu voisi olla uusi alku. seikkailun alku. runon loppuosa toi mieleen vastasyntyneen lapsen äidin lämpimällä rinnalla...
Hanhensulka kirjoitti 29.06.2006 - 12:01
Ah, kun heikottaa. Kieli on niin - täydellistä. Kaunis kuva, josta kovasti pidin.
Ulkopuolinen kirjoitti 29.06.2006 - 12:13
Myös minä voisin olla pikkuinen, tuntea lapsenomaisen heräämisen, jos vain haluaisin.
Tui kirjoitti 29.06.2006 - 14:51
Viimeinen säkeistö on ihastuttava!
Kirsti kirjoitti 29.06.2006 - 20:34
Kiitos kommenteista!
Sylvi kirjoitti 29.06.2006 - 20:52
Eräs on selvästikin löytänyt sisäisen lapsensa. Vasta äsken oli myös puhetta varpaan saamisesta suuhun.
Tommi kirjoitti 29.06.2006 - 22:20
Jokaisena aamuna taannumme lapseksi, joka ei vielä osaa sanoin selittää, miten maailma makaa. Joidenkin mukaan pyrimme tuohon tilaan koko ajan... joo, Kirsti, olet tavoittanut tuon tilan - ainakin jollain tasolla.
Trestak kirjoitti 10.07.2006 - 23:33
Mukava huomata, että olet laajentanut tähänkin tekstisuuntaan.
Kirsti kirjoitti 11.07.2006 - 08:27
Oi, Trestak täällä! Hauska huomata että olet laajentanut nettiliikehdintääsi tähänkin suuntaan!
|
Kirjoittaja
Totuus on tuolla ulkona
Arkisto
2009 2008 2007 2006 2005 1970  
Sivut
Lisätietoja
laskuri
> Kiitos
SusuPetalille sivupohjasta
|
||
