Älä sure, minä olen opiskellut enkä silti tuon ihmeemmin olisi osannut sanoa. Mutta muistui tästä mieleeni ainut lukemani Vartio: Hänen olivat linnut. Se piti lukea yliopistossa kirjatenttiin, mutta yllätti olemalla hauska. Siitä säisi älyttömän hyvän mustan komedian, sellaisethan ovat muotiakin nyt. Napakka dialogi jäi sekin mieleen. Vartio on aika unohdettu nykyisin, mikä on harmi.

Hyvää uutta vuotta sinulle, Kirsti. Kiitos kuluneesta vuodesta ja vuoden jutuista.

Mitäs vikaa on rehellisyydessä? Minä en ole lukenut ensimmäistäkään Vartiota, en ehkä kähäriäkään, tosin siitä en ole aivan varma.

Mukavaa ensi vuotta, unelmia, opiskelua ja toivottavasti myös kirjoittamista!

Kiitos, Kirsti! Toivotuksista ja tästä blogista noin esmes. Jos olisin Mustanaamio, ottaisin kaikki aikuisina opiskelevat suojelukseeni.

Ugus, hänen olivat linnut onkin juuri menossa. Se on aika kammottava.

Kiitos samoin, Kirsi!

Tuima, noin vain tunnustat tuollaisen asian? Hienoa;-)

Kaura, ajatuskin sinusta suojelevana Mustanaamiona tuo kummasti turvaa.

Äidinkielenopettajani oli aikaisemmin ollut Vartion äidinkielen opettaja. Joku piti koulussa esitelmän Se on sitten keväästä ja kertoi, että sen todettiin ilmestymisvuonnaan olleen yksi vuoden parhaista esikoisista. Opettaja totesi siihen, että kirjavuosi ei ilmeisesti sitten ollut kovin tasokas. Jäin miettimään opettajan ja oppilaan suhdetta.

Kiinnostava tieto, Sokea kana. Minua mietittyvät myös nämä ihmiset, jotka jatkuvasti miettivät asioita siltä kannalta, että onko jossain tasoa vai ei.

Kiitos kuluneen vuoden postauksista, ja hyvää uutta vuotta!

En ole Vartion kirjoja lukenut, ja aina silloin tällöin potenut pientä syyllisyyttä asian johdosta. Jotenkin olen kuvitellut että en niistä ehkä pitäisi, joten ei sitten senkään vuoksi ole tullut niitä luettua.

Kävin jokin aika sitten paikassa, talossa, jossa Marja-Liisa Vartio ja Paavo Haavikko viettivät kesänsä. Savonlinnan Ahvensalmella. Kaunista seutua. Ja ihana talo, vanha ja persoonallinen puulla lämpiävä talo, jossa asuu taas kirjailija. Joka hiihtää Paavo Haavikolta jääneillä vanhoilla suksilla.

Anteeksi jaarittelu, tarina vain tuli mieleen, koska Vartio on visiitin johdosta ollut paljon ajatuksissa viime aikoina.

Nyt on kyllä pakko kysyä Kirstiltä. Jos pohdit ihmisiä, joiden on koko ajan mietittävä onko tasoa vai ei - niin milloin sitten pitäisi olla hetki, jolloin sitä ei kysytä. Saanko esimerkiksi tänään arvottaa, ja huomenna taputtaa kaikelle? Vai pääsääntöisesti taputtaa kaikelle ja vain vahingossa arvottaa? Sehän on vähän kuin puhtaus, eikö, elän pääasiallisesti likaisena,mutta pesen joskus. Edellyttäen että pidän puhtautta tavoiteltavana.
Onko arvottaminen pahaksi aina? Miksi ihmisellä on arvottava mieli, jos se on pahasta? Vai eikö kaikilla olekaan? Ja niin edelleen.

Samoin sinulle Maria! Ehkä kannattaisi lukea Vartiota, minulla oli jotain vastahankaa lukemiseen liittyen, mutta pidin siitä enemmän kuin etukäteen kuvittelin. Eikä tuo kommenttisi ollut mitään jaarittelua, vaan antoi minullekin ajateltavaa.

Hannah, nuoko ovat vaihtoehdot, arvottaminen ja taputtaminen? Mutta ilmaisin itseäni varmasti taas tyypillisen epäselvästi. Kritisoin sitä suoraviivaista tapaa, jolla jotkut ihmiset vetävät yhtäläisyysmerkit sen välille mikä heille itselleen on arvokasta ja tärkeää, ja sen minkä pitäisi muillekin olla arvokasta ja tärkeää. Toisin sanoen, jos tällainen ihminen tykkää vaikka Vartion kirjasta, hän ajattelee, että kun hän tykkää, sen täytyy tarkoittaa, että Vartio on yleisesti ottaen hyvä kirjailija ja kirja tärkeä kaikille maailman ihmisille. Jos hän on tällaisesta ihmisestä huono kirjailija, se tarkoittaa ettei Vartion kirjan kuulu tällaisen ihmisen mielestä merkitä mitään kenellekään ja jos merkitsee, se ihminen ei ymmärrä kirjallisuudesta mitään.

Itse toivoisin ihmisten ymmärtävän, ja omalla kohdallani pyrin jatkuvasti itse ymmärtämään, että kirja josta minä en pidä, voi silti olla hyvä ja tärkeä kirja. Minun makuni ja mieltymykseni eivät siis ole mikään mittari, jolla kirjat jaetaan arvokkaisiin ja arvottomiin. Omala kohdalla tämä pyrkimys näkyy sitten myös siinä, etten anna kenellekään muullekaan sitä valtaa, että hän voisi minun puolestani päättää, mitkä kirjat ovat arvokkaita, mitkä eivät. En tiedä osasinko selittää.

Osasit kyllä. Joskin nyt kavensit asiat vain kirjallisuuteen, missä asia on paljon vähäisempi. Enkä ole lainkaan eri mieltä. Aikoinaan jolloin luin nk. kirjallisuuden kaanonia, tuli vastaan montakin kirjaa, joista en pitänyt mutta jotka siitä huolimatta olivat ylistettyjä taideteoksia. Merkitsin ne vain oranssilla värillä, mikä oli tarkoittavinaan "ehkä aurinko nousee" - jossa aurinko oli oma kykyni mitään ymmärtää.

Eihän sitä pidäkään luovuttaa kenellekään, oikeutta määrittää mikä on minusta hyvä tai oikeaa ajattelua. Mutta yhtä tärkeää on muistaa juuri se mitä sanot.

Niin joo Hannah, keskityin tosiaan ajattelemaan vain tätä omaa tonttiani, kirjallisuutta, vaikka kysymyksesi oli tosiaan paljon laajempi. Mitä arvottamiseen tulee, niin kyllä se varmaan on niin kuin sanot, arvottaminen kuuluu ihmisyyteen, ihminen ei oikein pääse sen ulkopuolelle, vaikka haluaisi. Heti kun mieleen juolahtaa jokin ajatus, sen mukana tulee myös arvottaminen. Minulla ehkä on jokin yleinen vastahanka juuri institutionaalista arvottamista kohtaan. Koulujen ja opettajien merkitys on keskeinen, heidän tehtävänsähän on siirtää yhteiskunnassa vallitsevia arvoja seuraaville sukupolville. Jotkut asiat ovat siirtämisen arvoisia, toiset eivät. Minulla ei pääkoppa ollut oikein synkronissa koulun kanssa.

Hauska tuo tapasi merkitä kirjat, jotka eivät avautuneet. Omasta kokemuksesta tiedän, että niinkin voi käydä, ylistetty teos joka ei avautunut, voi toisessa elämäntilanteessa yhtäkkiä olla hyvinkin tärkeä.

Tuo miten kirjallisuutta arvotetaan: tämä on huonoa ja tämä hyvää, näkyy tietysti Suomessa niin, että meillä on vain muutamia, jotka saavat kovasti paljon julkista tunnustusta ja suuri määrä heitä, joita ei huomioida juuri mitenkään. Eikä aina ole syynä sekään, että pieni maa ja vähän lukijoita, suomalaiset lukevat kohtalaisen paljon kirjoja.

Se hyvä ja huono ikävällä tavalla kytkeytyy sitten siihen, että jokaisen on kehuttava ja kehutaankin sitä, mikä on yleisesti hyvää, vaikkei se sitä sitten niin olisikaan. Arvottamiseen tulee helposti, aivan liian helposti mukaan sellaiset tekijät, joilla ei sitten olekaan mitään tekemistä itse teoksen kanssa.

Suhtaudun kriittisesti institutionaaliseen vallankäyttöön, myös tässä asiassa.

Hirlii, mietin johtuuko se ihmisen on laumaeläinvaistoista, että samoja kehutaan ja kun jotain riittävän moni on kehunut, kriittisten kommenttien esittäminen muuttuu erityisen vaikeaksi ja vaatii valtavaa siviilirohkeutta.

En osaa sanoa, en tiedä, kun en ammattikriitikko ole, mutta noita Saision kirja-arvosteluja selatessani, voisin tulkita asian niin, että kyse on arkuudesta ja pelosta.

Saisio, joka on jo jonkinlainen "instituutio", häntä ei oikein sitten kai uskalleta kritisoida, sen huomasin noita lukiessani. Hän tuskin siitä, näin uskoisin pahastuisi, jos kunnon kritiikkiä olisi.

Kriitikot, jotkut heistä etenkin ovat minusta jänishousuja, jo mainetta niittäneen pelkkää palvomista. Saision kirjallisista töistä, useimmat ja eräät erityisesti, ovat minusta tavattoman tarkkoja ja hienoja teoksia. Tässäkin, jonka juuri luin oli niitä tarkkoja, sydämen pohjiin asti meneviä havaintoja. Mutta kukaan kriitikko ei oikein uskalla sanoa sitä ääneen, vain viitteellisesti vihjaillen kyllä, että jokin tässä viimeisessä romaanissa mättää.

Vaikka, on tuo jänis vissiin jokaisen pöksyissä - riippuen tilanteesta :)

Kriitikoiden kohdalla lienee samoin kuin yleensäkin ihmisten: Jos on tottunut saamaan tietystä ravintolasta kunnon (medium) chateaubriandin (kamala sana, menee väärin joka korjauksella; mutta söin sen juuri), ok, jos on tottunut luottamaan keittiömestarin laatuun, ei millään usko, että jonain kertana liha muistuttaa kuivunutta kengänpohjaa. Ja myös maistuu siltä. Asian oivaltamiseen menee aikaa, sitä kinaa itsensä kanssa, uskoo ja ei usko, ihmettelee jne. Jonain päivänä sitten hoksaa, ettei keisarilla olekaan jne.

Kirjakritiikit ovat pääsääntöisesti p...stä. Ne ovat usein mitäänsanomatonta uutislätinää. Yksi arvio sopisi melkein joka toiseen kirjaan.

Tuosta koulun ja opettajien tehtävästä: Ehkä vaikea muistaa, mutta aika yhtenäisestä koulutuksesta huolimatta opettajia on joka lähtöön - kuten kaikkien ammattien harjoittajia.

Minä(kään) en ole koskaan viihtynyt koulussa. Suurimman osan ajasta olen jotenkuten ja omiani säheltäen kahlannut läpi. Muutama oma lukioaikainen opettajani tuli varta vasten katsomaan, minäkö todella huseerasin luokan työnjohtajana.
Ja toinen tunnustus: minä opin opiskelijoilta vuosikymmenien aikana paljon enemmän kuin yksikään oppilas minulta.

Hyvää alkanutta vuotta, Kirsti.

Vartiosta piti vielä sanoa, että jotenkin hänen kirjojaan näin jälkikäteen ajattelee aina tekijän kohtaloa vasten (kuolema ja Haavikko).

Silloin kun Televisioteatteri vielä teki kunnon työtä, valmistettiin "Hänen olivat linnut" ohjelmistoon. Näin sen useita kertoja. Tehokkaan hyytävä. Ja Kirsti, kun sanon näin, tarkoitan: minusta/ minun mielestäni.

Ihmisen arviot ja määrittelyritykset ovat yhden ihmisen, joskus yhden instituution, arviointiyrityksiä. Se kannattaa aina muistaa, ennen kuin kumartelee mihinkään suuntaan ( sanoo pieni vimmattu opettaja sisässäni).

Pidin lukioaikana ns. esitelmän Kähäristä, samoin L.Onervan Mirdjasta ja Kamala Markandayan Savimaja ja temppeli -kirjasta, jonka sain joululahjaksi. M:n kirjan näin hiljan jossain luettelossa kymmenien vuosien jälkeen.

Heh, yo-aineeni sentään tein Kailaan Sairaalan ikkunasta - tosi pateettisen, arvaan.

Hirlii, Saisio on tosiaan varmaankin instituutio ja minua kiinnostaakin, että kuinka se tapahtuu että ihmisestä tulee instituutio. Hän ei ole ollut aina instituutio, vaan hänestä on tullut sellainen. Instuutioksi muodostutaan koska kirjoitetaan onnistuneita kirjoja tärkeistä aiheista, mutta ketkä pääsevät määrittelemään mikä on onnistunutta ja mikä tärkeää. Minun pieni vikinäni ei vielä pitkälle kanna.


Ahaa Liisa, olisi pitänyt arvatakin, että sinulle Kähäri on tuttu. Saattaapa olla, että analyysisi kritiikkien avuttomuuden syistä osuu oikeaan. Hänen olivat linnut on tosiaan kirjanakin hyytävä, huomasin kun pääsin kunnolla alkuun. Niin, onhan opettajia joka lähtöön, mutta työ tekijäänsä neuvoo ja jossain vaiheessa käy niin, että harjaantunut silmä kykenee erottamaan opettajat suuresta joukosta tuntemattomia ihmisiä... Tämä nyt on vain toteamus. Tietysti voi olla opettajia, jotka pitkänkin uran jälkeen pystyvät naamioitumaan tavallisiksi pulliaisiksi;-) Hyvää uutta vuotta sinullekin!

Kysytkin kahta asiaa yhtä aikaa: kuinka ihmisestä tulee "instituutio" ja ketkä pääsevät määrittelemään mikä on onnistunutta ja mikä tärkeää.

En tiedä, mutta jossain määrin elämään vaikuttaa kai myös sattuma, niiden omien pyrkimysten lisäksi. Ja arvelua on tämäkin: ihmiset, jotka motivoituvat voimakkaasti sosiaalisesta huomiosta ja palkinnoista, saavat niitä myös - enemmin tai myöhemmin (Temperamentti). Eiköhän tämä päde taiteen kentällä kuten muuallakin elämässä, että palkituiksi tulevat kilpailumentaliteetillä varustettu, sosiaalisista palkinnoista (taputuksista yms.) ja statuksesta nauttiva helpommin kuin sellainen, joka ei niistä niin kovin motivoidu.

Ketkä sitten saavat määritellä, mikä on onnistunutta ja tärkeää? Tietenkin kuka tahansa saa, mutta kaikilla ei ole valtaa vaikuttaa tai kompetenssia tai kykyä tai statusta riittävästi, jotta se vaikuttaisi yleiseen mielipiteeseen - kovin nopeasti ainakaan. Jokaisella teolla ja sanomisella on kuitenkin vaikutuksensa, niin mitätön ei kukaan ole.

Totta, Suomessa ei framille mahdu kuin muutama kirjailija kerrallaan. Täällä on vajaa kymmenkunta kirjallista instituutiohenkilöä, ja niiden joukossa myös sellaisia, jotka ehkä eivät itse sellaisia haluaisi olla. Esimerkiksi Kari Hotakainen - hänhän esimerkiksi tiukkaan sävyyn kieltäytyi Imagen uusi kansalliskirjailija -arvotuksista. Tosin ehkä hänkään ei kieltäydy kaanoniin kuulumisen kunniasta, en tiedä.

Mutta sitten. Hotakaisen Juoksuhaudantie esimerkiksi on sellainen teos, että sitä kehutaan joka paikakassa ja kyllähän se hyvin kirjoitettu on. Myönnän sen, mutta myönnän myös etten ole pitänyt siitä lainkaan. Minusta Hotakaisella on muita parempia tai no, enemmän minun makuuni olevia, kirjoja. En ole tainnut tavata yhtä tai kahta lukijaa enempää, jotka olisivat samaa mieltä Juoksuhaudantiestä kanssani. Uskon että suurin osa pitää kirjasta ihan aidosti, mutta epäilen myös monen menneen hypen mukana. Kyllähän sinäkin vuonna julkaistiin Suomessa muitakin hyviä kirjoja.

Tuima, minulla taas on tuttavapiirissä useampikin ihminen joka jakaa mielipiteesi Juoksuhaudantiehen liittyen. Eikä kukaan ole muistaakseni sitä minulle kehunut. Minä olenkin miettinyt sitä melkoista railoa julkisen ylistyksen ja oman tuttavapiirin kommenttien välillä.

Hirlii, tuo on kyllä varmaan hyvä pointti, että temperamentti vaikuttaa. Jotkut ovat enemmän sosiaalisten palkintojen perään kuin toiset. On todennäköisempää tulla palkituksi jos on ponnistellut sellaista päämäärää kohti.

HP2-Z05 dumpsOn todennäköisempää tulla palkituksi jos on ponnistellut sellaista päämäärää kohti. hyperion trainingOn todennäköisempää tulla palkituksi jos on ponnistellut sellaista päämäärää kohti. ibm 000-839

Church would http://chinatraveller.weebly.com/wake me up on Sundays. I recall my childhood friends and riding my bicycle. I think that all of us who are outside http://www.bloglines.com/blog/linkslondonrings

of Cuba have nostalgia for the island. http://www.hysupper.net/ On YouTube.com I’ve even seen some of the Russian cartoons that used to come on TV back then. I suppose thathttp://www.war3apm.com/ each generation has something a little different to remember about Cuba.

Painting is a prerequisite for good tattoo artists, tattoo Zhuodan Ting Wen Renaissance painting since childhood, learning, talent is the source of her interest. Without tattoo tattoo Zhuodan Ting time is certainly drawing Tattoo Ink the. She is usually the guests design their own tattoos, never Tattoo Needles directly copied from another idea. Painting for her, not just her work, is more important is her pleasure!

it's good to see this information in your post, i was looking the same but there was not any proper resource, thanx now i have the link which i was looking for my research.

Microsoft Office is so great!
Office 2010 –save your time and save your money.
The invention of Microsoft Office 2010 is a big change of the world.
Office 2007 is so powerful.
Microsoft Office 2007 is my love!
Office 2010 key is for you now!
Office 2010 download is available now!
Microsoft outlook 2010 is convenient!
Outlook 2010 is powerfull.

Water PumpvTuima, minulla taas on tuttavapiirissä useampikin ihminen joka jakaa mielipiteesi Juoksuhaudantiehen liittyen. Eikä kukaan ole muistaakseni sitä minulle kehunut. Minä olenkin miettinyt sitä melkoista railoa julkisen ylistyksen ja oman tuttavapiirin kommenttien välillä.

men or women could find what he/she like from salvatore ferragamo online store.salvatore ferragamo shoes are unique designed and incanto salvatore ferragamo is famous perfume for women.

Just found this blog. excellent article. how long have you been writing? this is good writing. are you a journalist aswell? anyway, thanks again. subscribing to the rss :)

Great job on the site, it looks outstanding. I am going to save it and will make sure to check often
Auto Insurance Gold River
edmonton moving companies

força bruta, violencia.... Aparéix en molts mites de la guerra mulberry handbag, mulberry bag, mulberry wallets

An understanding, a growth, a fantastic content might make somebody to further improve your tastes, thanks a lot pertaining to expressing, Let me meticulously look at product or service to generate them selves prosperous! Oakley women sunglasses

Manufactures roll forming machines in variety of configurations, as well as decoilers and cutoff equipment. Units can be customized to requirements.roll forming machines,
roll forming machine,

good point, thanks for sharing.

Histories make men wise ; poems witty; the mathematics subtle; natural philosophy deep ; moral grave ; logic and rhetoric able to contend .