On rumaa olla ruma.
On rumaa pukeutua rumiin vaatteisiin.
On rumaa puhua rumia.

Mutta onneksi kaikki se,
mikä muilla muuttuu rumaksi,
on minulla kaunista.

Täällä yksi vakikommentaattori (?) ilmoittelee itsestään... olen ollut pahuksen kiireinen pitkän aikaa, mutta nyt! Sain vihdoin velvollisuudet hoidettua ja voin taas omistautua kaikelle kivalle, niin kuin nyt vaikka blogeissa luuhaamiseen. Kesälomakin alkaa juuri kohta. :) Niin että täällä ollaan, edelleen, väsymisestä ei ole vielä merkkejä täälllä päässä. ;)

On muuten kumma, että juuri kun pitäisi paiskia kamalasti kaikkia ikävähköjä hommia, olisi ihan hirveästi blogattavaa, mutta sitten kun on taas aikaa, niin pää on ihan tyhjä. :D

Hyvä JPK! Noin sitä pitää.

Wilhelmiina, minä olen ihmetellyt sitä, että miksi silloin kun minulla ei ole aikaa lukea eikä kommentoida blogeja, kaikki päivittävät niitä ihan hulluna. Mutta sitten kun minulla olisi aikaa lukea ja kommentoida, kaikki vetävät lonkkaa jossain.

Minä taas jätin esim. tänne kommentoinnin vähäksi aikaa, koska tuntui että täällä käydään aina niin tiivistä ja fiksua keskustelua isolla joukolla, etten osaa oikein sanoa mitään ja kuormitan vain kommenttipuljuasi jutuillani. Se on sitä epävarmuutta(ainakin osittain) mikä vaivaa, mutta olisithan sinä sanonut, jos et kaipaisi kommentteja tänne...?
-minh-

"älykkäät ihmiset ovat loistavan vittumaisia tyyppejä jotka herättävät kunnioitusta olemalla ilkeitä tasapuolisesti kaikille ihmisille. Ja älykkyyttähän pidetään suuressa arvossa, eikä tietenkään syyttä. Jokainen haluaisi olla älykäs ja riipaisee ikävästi kun huomaa ettei pidetä oikein älykkäänä."

Tässä olisi toinen runo tämänpäivän aiheeseen. Taidan olla "vakiokehujia", mutta miksi pitäisi uskoa Veikkoa? Miksi ei saisi välttää oleksimasta valittelujen maailmassa? Kumpi on arvokkaampi tavoite älykkyys vai viisaus?

hei minh, olenkin ihmetellyt, että mihin katosit. Se vaan on niin, että jos kaikki alkavat ajatella kuormittavansa kommenttilaatikkoani kommenteillaan niin kohta täällä on hyvin hiljaista. Sekin on tietysti hyväksyttävää että on hiljaista, mutta kuten olen todennut, minä kaipaan kommentteja. En voi sille mitään, minut on varmaan luotu sellaiseksi.

itte, kaipa se viisaus on tavoiteltavampaa. Mutta ei Veikkokaan varmaan viisautta vastusta. Vaikka mistäpä minä tiedän, tuollaisen lyhyen kommentin perusteella on turha tehdä pitkälle meneviä johtopäätöksiä.

Jotenkin tuo kommentti sai minut vaan taas miettimään sitä mitä on kohteliaisuus. Milloin se on normaalia, ystävällistä vuorovaikutusta ja milloin se muuttuu tarkoitushakuiseksi silmänpalvonnaksi. Ja miten ne oikeastaan voi sitten erottaa toisistaan esim. täällä virtuaalissa.

Hienoja ajatuksia sun runossa. Mietin, että onko se kovuutta vai rikkinäisyyttä kun kieltäytyy näkemästä kauneutta, vai molempia. Ihan omien kokemusten perusteella tätä pohdin. Mä olen ollut siinä aika syvällä joskus.

Hyviä ihmettelyjä, Kirsti. Virtuaalimaailmassa varmaan väärintulkinta on paljon suurempaa kuin reaalimaailmassa olemme tottuneet. Ei nähdä ilmeitä eikä kuulla äänenpainoja. Juuri oli jossakin tutkimuksesta, jonka mukaan ihmiset ymmärtävät tekstit usein kyynisemmiksi kuin ne ovat tarkoitetut. Kai se oli joku amerikkalainen tutkimus. En muista mistä kuulin/luin. Niinpä varmaan kehutkin ovat tulkitsijasta kiinni. Mulle ei ole pälkähtänyt mieleen silmänpalvonta, mutta kaikenlaista tietty mahtuu maailmaan.

Elä sinä, Kirsti välitä kaiken maailman veikkojen ilkeilyistä.

En minä ole kadonnut minnekään. Hellekelit ovat vain niin houkuttelevia, ettei aina tee mieli notkua blogeissa. Vielä vähemmän jaksan harjoittaa järjellistä aivotoimintaa. Niinpä kommentointikin on jäänyt vähemmälle. Ajattelin jatkaa villiä menoa sitten syksymmällä. ; D

Lähdenkin tästä Saaran blogille katsomaan, löytyisikö sieltä linkki Veikon blogiin. Rupean sitten kommentoimaan sitäkin, siis sitten syksymmällä. ; D

Äh, noinko se Veikko tosiaan sanoikin. Eiköhän se nyt kuitenkin ole niin, että näissä keskustelublogeissa enimmäkseen keskustelllaan, tulee sekä hyvää että huonoa palautetta. Pönöttäjillä sen sijaan näyttää ne keskinäiset kehujansa olevan.

Karpalo, kaipa se voi olla kumpaakin, rikkinäisyyttä ja kovuutta. Ja sitä paitsi, ehkä kovuus voi joskus johtua rikkinäisyydestä ja päinvastoin.

itte, tuo on varmaan totta, että jutut helposti tulkitaan kyynisesti. Teen sitä itsekin, vaikka se kyllä vaihtelee vähän päivien ja mielialojen mukaan.

Louhi, viisasta on kyllä hellepäivinä notkua jossain uimarannoilla mieluummin tai vaikka pihalla. Hyviä kesänjatkoja vaan!

Saara, niinpä. En minä usko että niistä keskinäisistä kehuista kukaan pääsee eroon, kyllä se istuu ihmisessä aika sitkeästi ja hyvä niin, koska millainen tämä maailma olisi jos ihmiset eivät sukisi ja kehuisi toisiaan. Mutta joillakin aina tökkää silmään kun jossain muualla toisia keskinäisesti kehutaan. Sitten kun keskinäinen kehuminen sattuu omalle kohdalle, siinä harvoin nähdään mitään kyseenalaista ja aihetta valitukseen.

Nyt en ehdi kirjoittaa kovin laajasti, mutta minun täytyy sanoa että tässä ketjussa sotketaan taas käsitteitä humanistisen runkkaamisen nimissä.

Minä olen nähnyt, kun ihmistä on potkaistu päähän, mitä kauniimmin, sillä se liike, kokonaisuus, oli likimain täydellinen. Ristiaskel, kevyt hyppy, kierähdys, osuma, laskeutuminen, jousto, varoasento. Ja kohteen pään tärähdys, pyörähdys, sortuminen kädet levällään, kuin ristillä.

Ja tämä oli kaunista, koska se tehtiin kauniisti.

Tällä ei ole mitään tekemistä sen kanssa, oliko se oikein. Se oli vain täydellistä.

Kaikkein ruminta jälkeä maailmassa saavat aikaan pehmeät ja vilpittömät ihmiset.

Vaimollani on autossaan kirves.
Se on tarkoitettu liikenneonnettomuuksien varalle.
Kituvien lopettamiseen. Se on minusta kaunista.

Humanisistisesta runkkaamisesta en ole ennen kuullutkaan.

Natsit olivat suuria esteetikkoja, joten minun on helppo ymmärtää että pahuus saattaa hyvinkin kietoutua kauneuteen.

En ole varma siitä saavatko pehmeät ja vilpittömät maailmassa kaikkein ruminta jälkeä aikaan, mutta rumaa jälkeä varmaan voivat saada aikaan, sen uskon.

En minä tiedä onko kituvan eläimen lopettaminen erityisen kaunista, mutta epäilemättä se on oikein.

En kyllä usko minäkään, että pehmeimmät saavat ruminta jälkeä aikaan. En kyllä vilpittömästi usko mihinkään tuollaiseen uskomukseen.

Petja haluaa taas herättää pahennusta, mutta rumuuskin on vain katsojan silmässä siinä missä kauneuskin.

En ole vakikommentaattori. En ole kadonnut mihinkään. Enkä ole uupunutkaan.

Aika usein käyn näillä sivuilla. Useimmiten kuitenkin olen ihan hiljaa enkä ota osaa keskusteluun.

Hiljaisuus puolestaan johtuu siitä, että minulla on taipumusta jaarittaa liian pitkään ja ihan asian vierestä. Jaaritukseni tuppaavat venymään niin pitkiksi, että ne sopisivat pikemminkin omaan blogiin (jota ei ole olemassa, koska en usko lukijoita löytyvän) kuin toisen blogiin, jossa pitäisi kommentoida lyhyesti.

Minä koen sen aina valtavana kunnianosoituksena kun joku jaarittelee oikein pitkään minun kommenttilootassani.

täällä on oikeaa puhetta älykkyydestä ja tyhmyydestä. Winnien on nyt raahattava painava kortensa kekoon. Tyhmyydenkin voi tietysti naamioida älykkyydeksi, kuten winnie tekee,koska hänellä on käytettävissään vain rutkasti maalaisjärkeä ja iloista mieltä. Winnie onkin lukenut mottonsa tienvarren bensiksen t-paitakojusta: Iloinen mieli korvaa puuttuvan älyn :) ja tuosta "loistavasta vittumaisuudesta" arvelisin, että sekin voi olla vain tapa osoittaa mieltä niille jotka jaksavat tai yrittävät jaksaa aina olla tasapuolisen mukavia kaikille, vaikka miten korpeaisi. Aargg!

vittumaisuus ja muu ohjelmallinen egoismi ei ole minusta mikään älykkyyden mittari.

Tuomo, olisinkin ollut aika yllättynyt jos olisi.

winnie, onnellinen se jonka iloinen mieli kumpuaa pakottamatta ja teeskentelemättä jostain sisäisestä lähteestä. Harvalla on se lahja.

Minä erehdyin kauan yliarvostamaan älykkyyttä. En pidä sitä vikana nykyisinkään, mutta vanhemmiten olen oppinut arvostamaan ystävällisyyttä ja hyväsydämisyyttä. Voi kuulostaa naiivilta julistukselta, mutta kuulostakoon.

Kaikkein kurjinta, mutta välttämätöntä muutoksen kannalta, on kohdata oma rumuus. Puhun tässä itsestäni.

Ei kuulosta naiivilta, Sylvi.

"Jos" olet oikeassa.

Nythän minusta on tulossa ihan kommenttieläin, mutta tämä keskustelu on niin kiinnostava.

"Loistavasta vittumaisuudesta" muistan erään leidin, joka pelasi joskus nuoruudessani partnerinani, kun opettelin bridgeä. Hänen palautteensa, kun tietenkin tein tyhmiä virheitä, oli niin kohteliaan kääritysti pumpulin sisällä, että vasta illemmalla kotona tajusin kiristellä hampaita. Nykyään muistan kyseisestä leidistä vain tämän piirteen. Luultavasti hän oli muuten ihan kiva.

Ja "iloinen mieli". Poikani mukaan jokaisella on siihen oikeus. Ei muuta kuin meditaatiota aamuin illoin! Olen huomannut, että kun ja jos olen niin tehnyt, väitteessä ilmeisesti on perää. Sitä kautta pitäisi "oman rumuudenkin" vaihtua hyväsydämisyyteen, sydämen viisauteen yms.

Älykkyys ei ole ilkeyttä.

Ja päinvastoin. Ilkeys ei ole älykkyyttä, vaikka monet yrittävät kätkeä ilkeytensä älykkyyteen.

Enemmän kuin älykkyyttä arvostan viisautta. Viisaus sisältää kokemuksen tuomaa tietoa ja empatiaa. Viisas ei ole ilkeä tai kyyninen.

Luen tätä blogia usein, mutta keskusteluun osallistuminen vaatisi ajatusten tarkempaa muotoilua. Turhaa tajunnanvirtaa haluan välttää.

heh itte, tunnen tuon hurmaavan ihmistyypin jota kuvasit. Meditaatio tosiaan auttaa yllättävän monissakin asioissa, kun muistaisi vaan.

Obeesia, olen kanssasi samaa mieltä, usein nämä asiat kuitenkin yhdistyvät mielessä siihen tyyliin että älykkyydestä seuraa jonkinlaista ilkeyttä, varsinkin jos älykäs ihminen on rehellinen.

Tuota turhan tajunnanvirran välttämistä jäin oikein miettimään, että siis voiko tajunnanvirta tosiaan joskus olla turhaa. Ehkä se olisi ihan terveellinen ajatus itsellekin.

Tyhmä voi olla ilkeä, hävytön ja ikävä ihminen, mutta vittumaisuuteen tarvitaan älyä ja empatiaa.

Minä en ole koskaan oikein lämmennyt näille blogeille. Käyn satunnaisesti kurkkimassa sinua ja Saaraa. Sitä paitsi näitä blogeja on suunnilleen yhtä paljon kuin sääskiä Kemijärvellä heinäkuussa.

Mutta siis että keskusteleva blogi? Eikö se ole jokaisen "bloggaajan" unelma synnyttää keskustelua ja saada huomiota. Vai onko näiden tarkoitus todellakin vain olla julkisuuteen päästettyjä ajatuksia, joiden kirjoittajille on se ja sama lukeeko niitä kukaan?

Ja jos näin on, niin missä vaiheessa päiväkirja tapettiin?

Pakko se kai on sitten uskoa, etteivät kaikki lämpene blogeille.

En tiedä onko se jokaisen bloggaajan unelma tuo keskustelu. Jotkut kai haluavat vain julistaa ainoa oikeaa totuutta.

Päiväkirja on ihan sympaattinen juttu kyllä, ei se onneksi ole mihinkään kuollut vaikka minäkin jo luulin.

Julkisuuteen päästettyjen ajatusten takana joudun jotenkin olemaan enempi kuin vain itselle kirjattujen. Tulen nähdyksi, vaikken aina kommentoiduksi. Ehkä siis kirjoitan blogissa itseäni näkyväksi itselleni(kin).

Viittaus keskinäiseen kehumiseen tuntuu ikävältä, koska siinä implisiittisesti sanotaan, että kaikki ihmiset eivät kuulu tähän keskinäisen kehumisen piiriin. Ja suomalaiset kun ovat nin tasa-arvoa rakastavaa ja ehkä kateellistakin kansaa, että minun kuuluu saada kaikki mikä naapurinkin, tai mielellään vähän enemmän... Jotenka tästä implisiittisestä viittauksesta tulee sellainen olo, että nyt on tullut viriteltyä sisäpiiri ja hyvä-veli-sisko-kerho, mikä ei tietenkään reilun ihmisen tapoihin kuulu.

I really thank to one who wrote this article. I have always been reading and writing texts like this in blogs. Also, I, as a daily writer, present my respects to everyone. I just watched videos like this in research in all areas.

I really liked visiting your site, and it looks great.

facebook fan page templates
Breast augmentation scottsdale

You have a great weblog and I like your style of writing about this stuff. Keep up the good work!

florist Ft Lauderdale
dentist midtown nyc